Lastenpäivän palkinnot ja lastenkulttuurin valtionpalkinnot

Tämänvuotisen lastenkulttuurin valtionpalkinnon saivat tanssipedagogi Sanna Kuusisto ja valokuvaaja, taidekasvattaja Miina Savolainen. Taiteen keskustoimikunnan myöntämät palkinnot ovat suuruudeltaan 15 000 euroa.

Lastenpäivän palkinto on tarkoitettu kannustukseksi lastenkulttuurin harrastustoimintaan ja taidekasvatukseen liittyvälle tapahtumalle tai organisaatiolle. Lastenpäivän palkintoa on myönnetty vuodesta 2000 lähtien. Tähän mennessä palkinto on kohdentunut taiteenaloittain sirkus- ja näyttämötaiteeseen, sanataiteeseen sekä muotoiluun, arkkitehtuuriin, mediakasvatukseen, monikulttuurisuuteen, erityisryhmiin ja musiikkiin. Palkinnosta päättää kulttuuriministeri.

Lastenkulttuurin valtionpalkinto voidaan myöntää taiteenharjoittajalle tai kahden tai useamman taiteenharjoittajan muodostamalle työryhmälle. Se on tunnustus kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana valmistuneesta lastenkulttuurin piiriin kuuluvasta ansiokkaasta työstä tai suorituksesta tai myös pitkäaikaisesta ansiokkaasta toiminnasta lastenkulttuurin hyväksi. Ensimmäinen lastenkulttuurin valtionpalkinto myönnettiin vuonna 1981.

Lastenpäivän palkinnon palkintoperustelut:

1. Kuusankosken teatterin kannatusyhdistys ry, Kuusankoski

Kuusankosken teatterin kannatusyhdistys ry on tehnyt pitkään ansiokasta työtä lasten hyväksi. Teatteri perustettiin vuonna 1956. Alan ammattilaisia ovat teatterin johtaja ja tekninen henkilöstö. Näyttelijät ovat kuusankoskelaisia aikuisia ja lapsia, jotka harrastavat näyttämötaidetta vapaa-ajallaan. Kuusankoski on noin 20 000 asukkaan paikkakunta, jossa lapsia on keskimäärin 4 300. Kannatusyhdistyksen tekemä ruohonjuuritason työ kaupungin asukkaiden ja erityisesti sen lasten hyvinvoinnin edistämiseksi taiteen ja kulttuurin avulla on ollut merkittävää. Pienellä paikkakunnalla tällaisten 3. sektorin toimijoiden ja ihmisten talkootyön merkitys korostuu. Hyvinvointi ja viihtyvyys ovat merkittäviä asioita jokaiselle paikkakunnalle.

Teatterin ohjelmistossa on lasten tekemällä ja lapsille suunnatulla teatterilla ollut aina merkittävä osuus. Kuusankosken teatteri antaa myös taiteen perusopetusta teatteri-ilmaisussa. Nykyisellään opetukseen osallistuu keskimäärin noin 144 lasta ja nuorta vuodessa. Kaikki he pääsevät jossain vaiheessa esiintymään. Eri ryhmillä on vuosittain ainakin yksi oma esitys teatterissa ja osa on mukana teatterin muissa produktioissa. Opetus on ammattimaista, ja lisäksi osa ryhmien ohjaajista on omia nuoria, jotka ovat saaneet tehtävään koulutusta.

Kuusankosken teatterin kannatusyhdistys ry on tehnyt pitkään myös valtakunnallisesti merkittävää työtä lastenteatterin hyväksi. Yhdistys vastaa Kuusankoskella järjestettävän Kansainvälisen Lasten Teatteritapahtuman käytännön järjestelyistä. Itse asiassa koko tapahtuman idea on peräisin Kuusankoskelta, missä se alusta lähtien on järjestetty. Vuosittain järjestettävä festivaali kerää laadukkaita ja korkeatasoisia lasten teatteriesityksiä Kuusankoskelle toukokuussa. Ensi vuonna festivaali järjestetään 20. kerran ja luvassa on mm. 20-vuotishistoriikki. Tapahtumassa nähdään sekä kotimaisia että ulkomaisia ammatti- ja harrastajateattereita sekä teatteriryhmiä. Festivaaliyleisö voi nauttia myös oheisohjelmistosta, johon kuuluu mm. erilaisia työpajoja.

2. Vekara-Varkaus -lastentapahtuma, Varkaus

Vekara-Varkaus tapahtuma on paikallinen ja seutukunnallinen tapahtuma, joka syntyi Varkaudessa noin 12 vuotta sitten. Tapahtuma huomioi erityisesti lapset ja lapsiperheet. Lähtökohtana on tarjota lapsille ja perheille itse tekemisen ja kokemisen iloa. Lasten itse tekeminen on etusijalla.

Tapahtuman tarjonta on monipuolista. Olennaista on, että mitään lapsia kiinnostavia teemoja kulttuurin ja vapaa-ajan osalta ei suljeta ohjelmiston ulkopuolelle. Viikon ohjelmisto muodostuu 40–50 erilaisesta tapahtumasta, kilpailusta, esityksestä ja työpajoista. Vuonna 2006 eri tilaisuuksissa oli noin 14 000 kävijää.

Niin kuin vekaroilla ainakin, on tapahtumalla myös kummi. Vuosittain vaihtuvaksi kummiksi kutsutaan joko lastenkulttuurin ammattilainen tai muu lapsiin läheisesti liittyvän alan edustaja. Kummi on henkilö, jolle lasten hyvinvointi, elämykset ja kokemukset ovat tärkeitä. Kummi osallistuu Vekara-Varkauden ohjelmaan ja hänen tuotantoaan esitellään tapahtuman yhteydessä. Kummeja ovat olleet mm. Eppu Nuotio, Marjatta Meritähti ja vuonna 2006 jonglööri Jani Suihkonen.

Tapahtumaan liittyvä kilpailu on siitä erikoinen, että sen raati koostuu lapsista. Varkaudessa lapset saavat ihan itse päättää kenelle luovuttavat 3 500 euron arvoisen lastenkirjallisuuspalkinnon. Lasten LukuVarkaus -palkinto annetaan vuosittain suomalaiselle ja suomenkieliselle edellisen vuoden parhaalle alle 12 -vuotiaille suunnatulle lastenkirjalle. Aikuisten muodostama esiraati valitsee kirjat ja lapset itse arvioivat kriittisesti kenelle palkinnon antavat. Palkinnon on saanut mm. Tomi Kontion lastenkirja Keväällä isä sai siivet.

Viime kesänä kansainvälisenä osuutena oli sirkusfestivaali. Se huipentui yleisöä hämmästyttäneeseen esitykseen, jossa oli mukana 7-17 -vuotiaita lapsia ja nuoria kuudesta suomalaisesta lastensirkuksesta sekä Tanskasta, Venäjältä, Saksasta, Unkarista ja Kiinasta.

Tapahtuman tavoitteena on säilyttää matala osallistumiskynnys. Lasten näkökulmasta toimiminen, mutta myös saavutettavuus; osallistumisen helppous ja edullisuus ovat tapahtuman ohjenuora. Osa ohjelman tarjonnasta on maksutonta. Tapahtumaa on lisäksi pyritty kehittämään niin, että joitakin Vekara-Varkauden työpajoista saadaan jatkumaan myös talvikaudella.

Tapahtuman synty ja kehitys on hyvä esimerkki kunnallisen kulttuuritoiminnan mahdollisuuksista ja resursseista. Tapahtuman takana on kaupungin kulttuuritoimiston lisäksi muita yksiköitä ja niiden innostunut henkilöstö. Kaupunki on myös osannut koota resursseja hankkimalla yhteistyökumppaneiksi useita yhteistyötahoja mm. järjestöjä ja yrityksiä. Vuoden 2006 tapahtumaan osallistui yli 60 eri tahoa eri hallintokunnista, järjestöistä, yrityksistä, oppilaitoksista jne.

Lastenkulttuurin valtionpalkintojen perustelut kuuluivat seuraavasti:

Tanssipedagogi Sanna Kuusisto (s.1960) on toiminut monialaisena taidekasvattajana jo parinkymmenen vuoden ajan. Hänen työnsä leikkaa musiikin, tanssin, teatterin ja kuvataiteen kenttää niin ammattilaisten kuin harrastajien yhteisöissä. Lasten ja nuorten kulttuurin parissa Kuusiston työsarka on koskettanut monia, jotka ilman hänen panostaan eivät olisi päässeet lainkaan osalliseksi taidekasvatuksesta. Kuusisto on systemaattisesti pyrkinyt taide- ja ilmaisukasvatuksen saavutettavuuden lisäämiseen ja mennyt luokkien luo heidän omiin kouluihinsa ja tiloihinsa, kuten hankkeessa Tanssi- ja teatteri-ilmaisua pienryhmissä. Hänen työnsä liikuntavammaisten lasten ja nuorten opetuksen parissa on ollut pitkäjänteistä ja laajalle levinnyttä.

Tällä hetkellä Sanna Kuusisto toimii mm. Rajat’on tanssiyhteisössä, johon kuuluu vammaisia ja ei-vammaisia tanssin ammattilaisia ja harrastajia. Kuusisto kuuluu myös yhteisötanssin aktiivisiin toimijoihin maassamme vaikuttaen mm. projekteissa, joissa esitetään pienteoksia lapsille, jotka joutuvat viettämään aikaa sairaalassa.

Erityisryhmille suunnattua taidekasvatusta hän on ohjannut mm. Ebeneser-koulussa (dysfasia- erityiskoulu), Helsingin Lasten ja Nuorten sairaalan koulun alkuopetusluokalla, Vantaan Taikalampun kautta Uomarinteen koulussa sekä Espoon kulttuuritoimen parissa EHA-luokkien oppilaille eli harjaantumisluokkien oppilaille, joissa kouluopetuksen lisäksi harjoitellaan elämän ja arjen hallintaa.

Toinen Sanna Kuusiston erityisaloista on kuubalainen tanssi ja musiikki. Opiskeltuaan Kuuban kansallisen modernin tanssin ja kansantanssin koulussa 1985–86 hän julkaisi myös kirjan Baila, baila - kuubalaisen tanssin käsikirja (valokuvat Ripa Vuorimies). Kuubalaisen musiikin rytmi ja liike on edelleen hänen opetusalaansa mm. Kanneltalossa Helsingissä.

Valokuvaaja, taidekasvattaja Miina Savolainen (s. 1974). Maailman ihanin tyttö on Miina Savolaisen ja kymmenen helsinkiläisessä Hyvösen lastenkodissa kasvaneen tytön ja nuoren naisen yhteinen valokuvaprojekti, joka oli ensimmäisen kerran esillä Annantalon taidekeskuksessa syksyllä 2003 ja uudemman kerran Jyväskylän taidemuseossa vuonna 2005. Kesällä 2006 näyttely on esillä Hämeenlinnan lasten ja nuorten taidekeskuksessa. Poikkeuksellinen näyttely on saavuttanut suuren yleisömenestyksen ja kerännyt myös innostuneen yleisöpalautteen.

Projektin aikana Miina Savolainen on kehittänyt menetelmän, jossa valokuvaa voi käyttää oman minän ja elämäntarinan tutkimiseen niin perheessä tai työyhteisössä kuin myös ammattimaisessa kasvatus- tai hoitotyössä. Valokuvan kautta tytöt ovat kyseenalaistaneet ja pohtineet rooleja, joita media nuorille naisille tarjoaa.

Miina Savolainen ja kukin tyttö ovat suunnitelleet kuvat yhdessä ja toteuttaneet ne yhteisillä kuvausretkillä luonnon helmassa: sinisen hetken hämärissä, keväisessä metsässä, lumimyrskyssä. Olosuhteissa ja paikoissa, joissa on helppo kokea olevansa vähän todellisuutta ihmeellisempi, oman elämänsä sankaritar ja päähenkilö. Jokaisesta tytöstä on otettu kuvia eri vuosina, vähintään kahdella retkellä. Tytöille on siis kertynyt satoja kuvia itsestään. Valokuvista voi nähdä erilaisia puolia omasta persoonastaan, ulkoisesta olemuksestaan ja kasvamisestaan. Kuvilla voi näyttää itsestään uudenlaisen puolen myös muille ihmisille.

Kokonaisuudessaan Savolaisen projekti todistaa, miten monipuolinen väline valokuva voi olla yhtäältä todellisuuden kuvaajana ja taitavasti käytettynä myös taidekasvattajana.

Lisätietoja:
- Lastenpäivän palkinnot: ylitarkastaja Katri Santtila, opetusministeriö, puh. (09) 160 77487
- Lastenkulttuurin valtionpalkinnot: taidesihteeri Esa Rantanen, taiteen keskustoimikunta, puh. (09) 160 77065