Team Finland Knowledge -erityisasiantuntija Iina Soiri: Haluan, että Afrikka nähdään potentiaalina, ei pelkkänä haasteena

Opetus- ja kulttuuriministeriö ja ulkoministeriö vahvistavat yhteistyössä suomalaisen osaamisen näkyvyyttä neljässä kohteessa maailmalla. Yksi uusista asemapaikoista on Pretoria, jonne suuntaa erityisasiantuntija Iina Soiri.

- Kun lähdin Afrikkaan kolmekymmentä vuotta sitten, sain huoneentaulun, jossa luki ”Työni on huippusalaista, en tiedä siitä mitään”. Näiden vuosien jälkeen minä kyllä sen Afrikan kontekstin osaan, erityisasiantuntija Iina Soiri toteaa pilke silmäkulmassa.

Soiri on työskennellyt Afrikassa aiemmin yhteensä 20 vuotta sekä koko työuransa Afrikan asioiden parissa. Hän tuntee etenkin eteläisen Afrikan toimintaympäristöä sekä tarpeita ja haasteita erinomaisesti. Koulutus- ja tiedepolitiikka on hänelle alueena hieman uudempi. Soiri toteaa, että tämä yhdistelmä luo ideaalin lähtökohdan uudelle työlle erityisasiantuntijana Etelä-Afrikan Pretoriassa.

- Minulla on se selkänoja eli oma asiantuntemukseni toimialueelta, mutta saan myös mahdollisuuden oppia uutta toiselta osa-alueelta. 

Iina Soiri mainitsee tärkeimmiksi verkostoikseen Suomessa opetusalan instituutiot ja yritykset sekä paikalliset eteläisen Afrikan koulutus- ja järjestötoimijat.

- Näen, että työni on ennen kaikkea verkostoitumista, Suomen opetusalan tarjonnan markkinoimista ja paikallisten tarpeiden kartoittamista, Soiri kertoo.

Soirin tehtävänä Team Finland Knowledge -lähettiläänä on kartoittaa eteläisen Afrikan potentiaalia ja tarpeita, kuin myös mainostaa Suomea houkuttelevana opiskelu- ja tutkijayhteisönä. Soirin työhön kuuluu viestiminen osaamisesta ja potentiaalista molempiin suuntiin.

- Ylätavoitteenani on tehdä eteläisen Afrikan potentiaalia tutuksi: tuoda esiin sitä, että sieltä löytyy kumppaneita ja yhteistyöjärjestelyitä. Haluan, että Afrikka nähdään potentiaalina, eikä pelkkänä haasteena.

Soirin mukaan perinteisesti Suomessa korkeakouluyhteistyötä on tehty Euroopan tai Yhdysvaltojen kanssa. Nyt hänen tarkoituksenaan on tehdä uudet, avautuvat maat ja markkinat tutuiksi.

Pretoriaan lähtevä Iina Soiri on työskennellyt aikaisemmin Uppsalassa Pohjoismaisen Afrikka-instituutin johtajana, ulkoministeriössä useissa kehityspolitiikan tehtävissä sekä tutkijana Helsingin ja Lapin yliopistossa.

Globaali vastuu myös koulutusviennin saralla

Soiri kertoo, että Etelä-Afrikassa koulua ei ole pystytty kehittämään kokonaisuutena väestön kasvavia tarpeita vastaavaksi, vaikka perusopetukseen pääsy on laajentunut vuoden 1994 rotuerottelujen poistamisen myötä. Hän näkee, että Etelä-Afrikassa on tähän liittyen avainalueita, jossa Suomi voi tehdä yhteistyötä.

- Toisaalta Etelä-Afrikassa on Afrikan parhaat korkeakoulut ja huippututkimusta. Maa vetää myös muun Afrikan lahjakkuuksia, Soiri sanoo.

Soiri mainitsee, että suomalaista koulutusvientiä eteläiseen Afrikkaan on jo ollut, ja sen tilannetta pitää kartoittaa ja ponnistuksia systematisoida. Etelä-Afrikka on suomalaiselle korkeakouluyhteisölle tunnettu kumppani. Myös esimerkiksi Namibiassa on aina ollut Suomen suhteen paljon odotuksia.

- Suomalaiset aikoinaan käytännössä rakensivat namibialaisen peruskoulun. Mosambik on myös meidän pitkäaikainen kehitysyhteistyön kohdemaa, ja osa siitä työstä on tehty nimenomaan opetussektorilla.

- Suuri kysymys on se, että mistä löytyy rahoitusta, Soiri pohtii.

Soirin yhtenä tavoitteena on löytää potentiaalisiin kumppanuuksiin rahoituksellista ovenavauspanostusta. Hän toivoo löytävänsä sopivia rahoitusratkaisuja yritysten ja julkisen rahoituksen puolelta.

- Ettei turhauduttaisi siihen, että löytyy potentiaalisia yhteistyökumppaneita, muttei löydy tarpeeksi rahaa, Soiri sanoo.

Hän muistuttaa, että eteläisen Afrikan maista ei välttämättä löydy suuria rahallisia paukkuja ulkomaisiin yhteistöihin. Esimerkiksi taloudelliset resurssit yhtä opiskelijaa kohden ovat alueella pienet.

- Täytyy muistaa, että Suomi on erittäin rikas maa ja meihin kohdistuu odotuksia. Globaalia rikkautta voisi tässä mielessä jakaa nimenomaan kestävän kehityksen agendan näkökulmasta, Soiri sanoo.

Tulevaisuuden usko löytyy Afrikasta

Iina Soirilla kulkee työssään vahvana ohjenuorana yhteinen globaali vastuu. Hän painottaa Suomen osallistumista globaaleiden ongelmien ratkaisemiseen yhteistyössä Afrikan maiden kanssa.  

- Meidän täytyy myös tutkimusyhteistyöllä löytää ratkaisuja globaaleihin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen, energiatalouteen, saastumiseen ja ylikulutukseen. Maapallon resurssien ylikäyttöön liittyvät valtavat ongelmat ovat meille kaikille yhteisiä.

Soiri näkee, että suomalaisten on asennoiduttava Afrikkaan ihan uudella tavalla. Hän toteaa, että Suomen on luovuttava vanhasta lahjoittaja-kohderyhmä-asenteesta. Avainsanat ovat hänen mukaansa yhteistyö, kumppanuus ja kulttuurisensitiivisyys.

- Meidän pitää pystyä tarjoamaan afrikkalaisten omaa työtä tukevaa yhteistyötä. Tunnustetaan myös heidän osaamisensa, joka on usein innovatiivista ja oivaltavaa.

Soiri painottaa, että Afrikka ei ole takapiha, jonne voi myydä ihan mitä tahansa.

- Sinne pitää tarjota ihan samaa laatua kuin esimerkiksi Eurooppaankin.

Soirin tavoitteena on solidaarisuuden lisääminen korkeakoulu- ja opetusalan toimijoiden kesken. Hän näkee, että suomalaistenkin tulisi päästää irti siitä ajatuksesta, että me Euroopassa tiedämme ja ratkaisemme kaiken.

- Tulevaisuuden usko näyttää olevan tällä hetkellä jossain muualla kuin Euroopassa. Me hyödymme siitä, jos hyppäämme siihen junaan mukaan. Meidän tulee antaa tilaa afrikkalaisten omille ratkaisuille: ollaan uteliaita ja korvat höröllä, Soiri toteaa.

Soiri kertoo haluavansa nostaa työssään myös Suomen profiilia. Hän haluaa tuoda esille suomalaisten ja Pohjoismaiden koulutusosaamista, jotta paikallisia opiskelijoita ja tutkijoita löytyisi yhteistyökumppaneiksi.

- Tiedetäänkö Etelä-Afrikassa, että olemme Suomessa hyviä kiertotaloudessa tai tekoälyssä? Energiatalouteen ja ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet Etelä-Afrikassa ovat valtavat ja ne on tunnistettu siellä. Meidän täytyy pystyä yhteistyöhön niihin poliittisiin ja tutkimuksellisiin aloitteisiin, jota eteläisessä Afrikassa nyt viritellään, Iina Soiri pohtii.