Kulturminister Karpela överräckte barndagspriset och statspriset för barnkultur

Undervisningsministeriet har beviljat årets barndagspris till Inarin saamenkielen yhdistys - Anârâskielâ Servi och till Keski-Suomen elokuvakeskus. Prisen är 8 400 euro. Kulturminister Tanja Karpela överräckte prisen på torsdagen under den gemensamma prisutdelningen för barndagspriset och statspriset för barnkultur i statsrådets festvåning i Helsingfors. Statspriset för barnkultur år 2004 delades ut till författaren Elina Karjalainen och bildkonstnären Jan-Erik Andersson. Statspriset för barnkultur, som beviljas av centralkommissionen för konst, är 24 000 euro. Priset delades mellan de båda pristagarna, så att de fick 12 000 euro var.Undervisningsministeriets barndagspris delades ut för sjätte gången. Priset beviljas årligen till ett samfund som utfört betydelsefullt arbete för främjande av barnens konsthobbyn och konstundervisning.Statspriset för barnkultur kan beviljas en konstutövare eller en arbetsgrupp bestående av flera konstutövare som erkänsla för ett förtjänstfullt arbete eller en förtjänstfull prestation inom barnkulturens område som slutförts under de tre senaste åren eller för långvarig och förtjänstfull verksamhet till barnkulturens fromma. I prismotiveringen sägs att:Inarin saamenkielen yhdistys (Inari) - Anârâskielâ Servi (endast på finska)Saamelaisperheiden lasten kohdalla yhdenmukaistamisen ilmiö on hyvin yleinen. Heistä on kasvamassa monikulttuurisen sukupolven edustajia, joiden on vaikea ilman tukea säilyttää identiteettiään. Paikallisen perinteen ja oman historian tunteminen merkitsee turvallista jatkuvuutta ja voimavaroja nykypäivään ja tulevaisuutta varten. Kulttuurisesti kestävässä ja kehittyvässä yhteisössä ihmiset tuntevat omat juurensa ja perinteensä, jolle perustavat kulttuuri-identiteettinsä.Inarin saamenkielen yhdistys on vuodesta 1997 ylläpitänyt inarinsaamenkielistä kielikylpypäiväkotia, Kielipesää. Toiminnan avulla on pyritty elvyttämään vähemmistökielen vähemmistökieltä, jo uhanalaiseksi katsottua inarinsaamea. Kielen taitajia on jäljellä 350-400 henkilöä, joista valtaosa keski-ikäisiä ja vanhuksia.Kielipesässä opetetaan arkipäivisin lapsia inarinsaamenkielen käyttäjiksi inarinsaamen kulttuurisista juurista lähtevin lauluin ja leikein. Kysymys ei ole vain kielen opiskelusta, vaan vähemmistöryhmän oman kielen ja kulttuurin säilyttämisestä ja elvyttämisestä. Lapsille suunnattu toiminta on luonnollisesti liittynyt saamelaiskulttuuriin. Kieli- ja kulttuurisiidassa lapset ovat saaneet tutustua vuodenaikojen mukanaan tuomiin perinteisiin töihin kuten mm. poroerotuksiin, jäkälän nostoon tai kenkäheinän tekoon. Heille on järjestetty erilaisia työpajoja mm. joikupajoja ja käsityöpajoja mm. poron hyötykäytöstä. Lapset ovat saaneet tutustua ruokaperinteeseen ja osallistua vaikkapa perheleireille, jossa on leikitty perinteisiä leikkejä.Perinteisesti Saamelaisen kasvatustoiminnan tavoitteena on ollut siirtää perinteiseen kulttuuriin liittyvät tiedot, taidot, tavat, arvot ja asenteet sukupolvelta toiselle. Saamelaisuuteen kasvamisessa tulevat esiin sosiaalisuus, vuorovaikutus ja yhteisöllisyys. Sosiaalistamisen olennaisia muotoja ovat yhteistoiminnallisuus ja työ. Perinteisessä saamelaisyhteisössä vapaa-aikaa ja työtä on vaikea erottaa toisistaan. Lapsilla ensimmäinen kosketus työhön tapahtuu leikin kautta. Leikin kautta opitaan uusia toimintamalleja; se on luonnollinen tapa hahmottaa maailmaa ja käsitellä kiinnostavia asioita. Saamelaisten perinteiset leikit perustuivat pääosin luontoon. Luonnosta saatiin ideoita, innostusta ja ainekset leikkikaluihin. Leikit oli yleensä sovitettu vuodenaikoihin.Keski-Suomen elokuvakeskus (endast på finska)Keski-Suomen elokuvakeskus ja Keski-Suomen taidetoimikunta ovat yhteisesti rahoittaneet ns. kiertävän animaatiopajan. Vuodesta 2000 sen vetäjänä on toiminut videotuottaja Arttu Kotisara. Toiminnan tärkein tavoite on ollut, että oman tekemisen kautta lapsi sisäistää elokuvan ja videon kieltä ja menetelmiä ja osaa suhteuttaa näkemiään elokuvia todellisuuteen. Toiminta kasvattaa myös kriittistä katselutapaa ja opettaa visuaalista lukutaitoa. Kuvat ovat täynnä kulttuurisesti sovittuja merkityksiä - arvoja, asenteita, ideologioita -, minkä vuoksi niiden taustoja on hyvä oppia tiedostamaan ja purkamaan. Kiertävä animaatiopaja on yleensä tuotu kouluihin ja päiväkoteihin ja jossa lapset toteuttavat oman elokuvaprojektinsa aiheen kehittelystä (aihe, juoni, lavasteet, hahmot, kuvaus, äänitys jne.) valmiiksi animaatioksi. Animaatiopaja on pysähtynyt usein myös erityisoppilaiden pariin, joille onnistumisen elämykset ovat kantaneet pitkälle eteenpäin.Animaation tekeminen on poikkitaiteellista toimintaa, johon voidaan yhdistää kuvataidetta, muotoilua, musiikkia, sanataidetta ym. taiteenlajeja. Kotisara on kehittänyt menetelmän, jolla 3-5- minuutin mittainen animaatio voidaan tehdä loppuun muutaman koulupäivän aikana. Toiminta on laajentunut myös opettajien täydennyskoulutukseen ja osin jopa ammattikoulutukseen. Opettajilla onkin tänä päivänä merkittävä rooli mediakasvattajina vanhempien rinnalla.Animaatiopajat ovat huipentuneet ns. Osku-gaalaan, jossa elokuvat on esitelty ja jokainentyö palkittu joltakin elokuvailmaisun osa-alueelta. Se että kaikkien työt tulevat huomioitua on lapsen itsetunnon kehityksen kannalta merkittävä asia. Onnistuminen vahvistaa yrittämistä myös tulevissa projekteissa.Elina Karjalainen (endast på finska)Elina Karjalainen kirjoitti vuonna 1977 kirjan Uppo-Nalle, jossa mereen heitetty runoileva lelunalle ajautuu Suomeen, saa uuden kodin ja ystäviä. Tällä kirjalla ja sen jälkeen kirjoittamillaan runsaalla parillakymmenellä Uppo-Nalle kirjalla Elina Karjalainen on pitkän kirjailijanuransa aikana luonut lastenkirjallisuuteemme klassikon, joka kirjojen ja useiden käännösten lisäksi on seikkaillut myös teatteri- elokuva- ja musikaaliesityksissä, televisiossa, videoissa ja CD-levyillä. Pikkulasten suursuosikiksi noussut sympaattinen, loruileva lelunalle on myös saanut lainata nimensä kirjakerholle ja sairaalan lastenosastolle. Ja Kuopion Rauhalahdessa toimii Uppo-Nallen koti, jossa myös Kissakuja 5:n muut asukkaat Laulava Lintukoira, Reeta ja Kumma odottavat vieraita. Tunnetun visuaalisen hahmon päähenkilölle on luonut graafikko Hannu Taina.Uppo-Nalle -kirjojen suuri suosio perustuu ennen muuta niiden lämminhenkiseen huumoriin, myötäelämiseen, toisesta välittämiseen - kaiken kaikkiaan arkipäivän onnen ymmärtämiseen. Ja tietysti kieleen: Elina Karjalainen riimittelee riemastuttavasti arkisista asioista , mutta käsittelee runoissaan taitavasti huumorilla taittaen myös suuria ja vakavia asioita, kuten ystävyyttä, vihaa, rakkautta, rauhaa, ihmisten erilaisuutta, koko elämän kirjoa. Samalla lapset oppivat käyttämään kieltä rikkaasti ja monipuolisesti. Kun lapset muistavat Uppiksen runotukset ja lallattelevat Laulavan lorutukset ulkoa, se on merkki hyvästä, elävästä lastenkirjallisuudesta, jota uudet lapsisukupolvet näyttävät lukevan yhtä innoissaan kuin edelliset. Elina Karjalaisen koko tuotannossa lapsilla, lapsuudella ja lastenkulttuurilla on ollut suuri merkitys. Hänen kirjailijantyönsä kutsumukseen on kuulunut myös lasten palveleminen, joka on näkynyt mm. vierailukäynteinä kouluissa ja kirjastoissa ja sairaalassa Uppo-Nallen lastenosastolla. Elina Karjalainen on todennut tehtäväkseen välittää hellyyttä ja rakkautta lapsille, koska hänen mielestään maailma muuttuu paremmaksi vasta, kun aikuiset ymmärtävät lasten maailmaa. Tämän ymmärryksen lisäämiseksi Elina Karjalainen on tehnyt kirjallisessa tuotannossaan ja toiminnassaan merkittävän elämäntyön, joka ansaitsee tunnustuksen.Jan-Erik AnderssonJan-Erik Andersson är bildkonstnär, skulptör, mediekonstnär, performance-artist och miljökonstnär. Han har blivit känd för sin mångskiftande och fria konst som genom att utnyttja olika tekniker kritiserar och utmanar olika fenomen inom konsten. I hans verk finns humor, glädje och spontanitet. Genom sina verk kommunicerar han på ett mästerligt sätt med såväl vuxna som barn. Han drar inga gränser mellan konst för vuxna och konst för barn.Andersson hämtar sin inspiration från miljön, sagorna, konsthistorien, berättelser, sitt eget liv - i stort sett vad som helst. "Ett skratt om dagen och jag vet att jag är på rätt väg!" har han sagt. År 1988 skapade han den gladlynta installationen Triangeln, cirkeln och kvadraten möter grillkioskbåten med bland annat maträtter tillredda av 1900-talets moderna och postmoderna konst.Andersson har deklarerat att det viktigaste är idén. Sitt sätt att arbeta väljer han utgående från denna maxim. Han har bland annat gjort matperformanser i samarbete med Kari Juutilainen. Andersson har skapat flera offentliga verk, bland annat Holmen där regnbågen bor och Surrealistisk midsommarstång för allaktivitetshuset Rastis. Midsommarstången illustrerar barnens lek; hur flickor och pojkar småretas med varandra. Cirkelrörelsen påminner oss om livets oändliga kretslopp. Tillsammans med arkitekt Erkki Pitkäranta har Andersson lagt grunden till Rosegarden-produktionen. De är upphovsmännen bakom bland annat Gerbera-huset, nybygget vid Kiipula trädgårdsinstitut. Huset, som har formen av en gerberablomma har byggts inspirerad av en saga. Andersson är också en medryckande ledare i olika projekt för och med barn. Han är en gränsöverskridande konstnär vars kreativa energi gäckar alla försök att kategorisera den. Hans positiva energi som på ett omedelbart sätt tilltalar barnen - och barnet inom oss vuxna - förtjänar offentligt erkännande.-- -- --Ytterligare information- barndagspriset: Katri Santtila (undervisningsministeriet), tfn. (09) 160 77487- statspriset för barnkultur: Esa Rantanen (Centralkommissionen för konst), tfn. (09) 160 77065