Kulttuuriministeri Karpela jakoi lastenpäivän - ja lastenkulttuurin palkinnot

Vuosittain jaettava Lastenpäivän palkinto on tarkoitettu kannustukseksi lastenkulttuurin harrastustoimintaan ja taidekasvatukseen liittyvälle tapahtumalle tai organisaatiolle. Palkinnosta päättää kulttuuriministeri. Ensimmäiset Lastenpäivän palkinnot jaettiin kansainvälisenä lastenpäivänä vuonna 1999.

Lastenkulttuurin valtionpalkinto puolestaan voidaan myöntää taiteenharjoittajalle tai kahden tai useamman taiteenharjoittajan muodostamalle työryhmälle tunnustuksena kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana valmistuneesta lastenkulttuurin piiriin kuuluvasta ansiokkaasta työstä tai suorituksesta tai myös pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnasta lastenkulttuurin hyväksi. Ensimmäinen lastenkulttuurin valtionpalkinto myönnettiin vuonna 1981.

Lastenpäivän palkinnon perustelut:

Inarin saamenkielen yhdistys (Inari) - Anârâskielâ Servi

Saamelaisperheiden lasten kohdalla yhdenmukaistamisen ilmiö on hyvin yleinen. Heistä on kasvamassa monikulttuurisen sukupolven edustajia, joiden on vaikea ilman tukea säilyttää identiteettiään. Paikallisen perinteen ja oman historian tunteminen merkitsee turvallista jatkuvuutta ja voimavaroja nykypäivään ja tulevaisuutta varten. Kulttuurisesti kestävässä ja kehittyvässä yhteisössä ihmiset tuntevat omat juurensa ja perinteensä, jolle perustavat kulttuuri-identiteettinsä.

Inarin saamenkielen yhdistys on vuodesta 1997 ylläpitänyt inarinsaamenkielistä kielikylpypäiväkotia, Kielipesää. Toiminnan avulla on pyritty elvyttämään vähemmistökielen vähemmistökieltä, jo uhanalaiseksi katsottua inarinsaamea. Kielen taitajia on jäljellä 350-400 henkilöä, joista valtaosa keski-ikäisiä ja vanhuksia.

Kielipesässä opetetaan arkipäivisin lapsia inarinsaamenkielen käyttäjiksi inarinsaamen kulttuurisista juurista lähtevin lauluin ja leikein. Kysymys ei ole vain kielen opiskelusta, vaan vähemmistöryhmän oman kielen ja kulttuurin säilyttämisestä ja elvyttämisestä.

Lapsille suunnattu toiminta on luonnollisesti liittynyt saamelaiskulttuuriin. Kieli- ja kulttuurisiidassa lapset ovat saaneet tutustua vuodenaikojen mukanaan tuomiin perinteisiin töihin kuten mm. poroerotuksiin, jäkälän nostoon tai kenkäheinän tekoon. Heille on järjestetty erilaisia työpajoja mm. joikupajoja ja käsityöpajoja mm. poron hyötykäytöstä. Lapset ovat saaneet tutustua ruokaperinteeseen ja osallistua vaikkapa perheleireille, jossa on leikitty perinteisiä leikkejä.

Perinteisesti Saamelaisen kasvatustoiminnan tavoitteena on ollut siirtää perinteiseen kulttuuriin liittyvät tiedot, taidot, tavat, arvot ja asenteet sukupolvelta toiselle. Saamelaisuuteen kasvamisessa tulevat esiin sosiaalisuus, vuorovaikutus ja yhteisöllisyys. Sosiaalistamisen olennaisia muotoja ovat yhteistoiminnallisuus ja työ. Perinteisessä saamelaisyhteisössä vapaa-aikaa ja työtä on vaikea erottaa toisistaan. Lapsilla ensimmäinen kosketus työhön tapahtuu leikin kautta. Leikin kautta opitaan uusia toimintamalleja; se on luonnollinen tapa hahmottaa maailmaa ja käsitellä kiinnostavia asioita. Saamelaisten perinteiset leikit perustuivat pääosin luontoon. Luonnosta saatiin ideoita, innostusta ja ainekset leikkikaluihin. Leikit oli yleensä sovitettu vuodenaikoihin.

Keski-Suomen elokuvakeskus

Keski-Suomen elokuvakeskus ja Keski-Suomen taidetoimikunta ovat yhteisesti rahoittaneet ns. kiertävän animaatiopajan. Vuodesta 2000 sen vetäjänä on toiminut videotuottaja Arttu Kotisara. Toiminnan tärkein tavoite on ollut, että oman tekemisen kautta lapsi sisäistää elokuvan ja videon kieltä ja menetelmiä ja osaa suhteuttaa näkemiään elokuvia todellisuuteen. Toiminta kasvattaa myös kriittistä katselutapaa ja opettaa visuaalista lukutaitoa. Kuvat ovat täynnä kulttuurisesti sovittuja merkityksiä - arvoja, asenteita, ideologioita -, minkä vuoksi niiden taustoja on hyvä oppia tiedostamaan ja purkamaan.

Kiertävä animaatiopaja on yleensä tuotu kouluihin ja päiväkoteihin ja jossa lapset toteuttavat oman elokuvaprojektinsa aiheen kehittelystä (aihe, juoni, lavasteet, hahmot, kuvaus, äänitys jne.) valmiiksi animaatioksi. Animaatiopaja on pysähtynyt usein myös erityisoppilaiden pariin, joille onnistumisen elämykset ovat kantaneet pitkälle eteenpäin.

Animaation tekeminen on poikkitaiteellista toimintaa, johon voidaan yhdistää kuvataidetta, muotoilua, musiikkia, sanataidetta ym. taiteenlajeja. Kotisara on kehittänyt menetelmän, jolla 3-5- minuutin mittainen animaatio voidaan tehdä loppuun muutaman koulupäivän aikana. Toiminta on laajentunut myös opettajien täydennyskoulutukseen ja osin jopa ammattikoulutukseen. Opettajilla onkin tänä päivänä merkittävä rooli mediakasvattajina vanhempien rinnalla.

Animaatiopajat ovat huipentuneet ns. Osku-gaalaan, jossa elokuvat on esitelty ja jokainen työ palkittu joltakin elokuvailmaisun osa-alueelta. Se että kaikkien työt tulevat huomioitua on lapsen itsetunnon kehityksen kannalta merkittävä asia. Onnistuminen vahvistaa yrittämistä myös tulevissa projekteissa.

Lastenkulttuurin valtionpalkinnon perustelut:

Elina Karjalainen kirjoitti vuonna 1977 kirjan Uppo-Nalle, jossa mereen heitetty runoileva lelunalle ajautuu Suomeen, saa uuden kodin ja ystäviä. Tällä kirjalla ja sen jälkeen kirjoittamillaan runsaalla parillakymmenellä Uppo-Nalle kirjalla Elina Karjalainen on pitkän kirjailijanuransa aikana luonut lastenkirjallisuuteemme klassikon, joka kirjojen ja useiden käännösten lisäksi on seikkaillut myös teatteri- elokuva- ja musikaaliesityksissä, televisiossa, videoissa ja CD-levyillä. Pikkulasten suursuosikiksi noussut sympaattinen, loruileva lelunalle on myös saanut lainata nimensä kirjakerholle ja sairaalan lastenosastolle. Ja Kuopion Rauhalahdessa toimii Uppo-Nallen koti, jossa myös Kissakuja 5:n muut asukkaat Laulava Lintukoira, Reeta ja Kumma odottavat vieraita. Tunnetun visuaalisen hahmon päähenkilölle on luonut graafikko Hannu Taina.

Uppo-Nalle -kirjojen suuri suosio perustuu ennen muuta niiden lämminhenkiseen huumoriin, myötäelämiseen, toisesta välittämiseen - kaiken kaikkiaan arkipäivän onnen ymmärtämiseen. Ja tietysti kieleen: Elina Karjalainen riimittelee riemastuttavasti arkisista asioista , mutta käsittelee runoissaan taitavasti huumorilla taittaen myös suuria ja vakavia asioita, kuten ystävyyttä, vihaa, rakkautta, rauhaa, ihmisten erilaisuutta, koko elämän kirjoa. Samalla lapset oppivat käyttämään kieltä rikkaasti ja monipuolisesti. Kun lapset muistavat Uppiksen runotukset ja lallattelevat Laulavan lorutukset ulkoa, se on merkki hyvästä, elävästä lastenkirjallisuudesta, jota uudet lapsisukupolvet näyttävät lukevan yhtä innoissaan kuin edelliset.

Elina Karjalaisen koko tuotannossa lapsilla, lapsuudella ja lastenkulttuurilla on ollut suuri merkitys. Hänen kirjailijantyönsä kutsumukseen on kuulunut myös lasten palveleminen, joka on näkynyt mm. vierailukäynteinä kouluissa ja kirjastoissa ja sairaalassa Uppo-Nallen lastenosastolla. Elina Karjalainen on todennut tehtäväkseen välittää hellyyttä ja rakkautta lapsille, koska hänen mielestään maailma muuttuu paremmaksi vasta, kun aikuiset ymmärtävät lasten maailmaa. Tämän ymmärryksen lisäämiseksi Elina Karjalainen on tehnyt kirjallisessa tuotannossaan ja toiminnassaan merkittävän elämäntyön, joka ansaitsee tunnustuksen.

Jan-Erik Andersson toimii kuvataiteilijana, kuvanveistäjänä, mediataiteilijana, performanssitaiteilijana ja ympäristötaiteilijana. Hän on tullut tunnetuksi monipuolisesta ja vapaasta eri tekniikoita hyödyntävästä taiteestaan, joka kritisoi ja haastaa taiteen ilmiöitä. Hänen teoksissaan on huumoria, iloa sekä spontaanisuutta. Taiteilija kommunikoi mestarillisesti teoksillaan sekä aikuisten että lasten kanssa. Hän ei tee rajoja aikuisten ja lasten taiteen välille.

Andersson ammentaa ideoita ympäristöstä, saduista, taidehistoriasta, tarinoista, omasta elämästä, ehkä kaikesta. "Nauru päivässä ja tiedän olevani oikealla tiellä!" Andersson on lausunut. Vuonna 1988 hän teki ilottelevan installaatioveistoksen "Kolmio, neliö ja ympyrä kohtaavat grillikioskilaivan", jossa oli nähtävillä mm. 1900-luvun modernista ja postmodernista taiteesta tehtyjä ruokalajeja.

Taiteilija on todennut: "idea on tärkein". Työskentelytapansa hän valitsee sen mukaan. Hän on toteuttanut mm. ruokaperformansseja yhdessä Kari Juutilaisen kanssa. Andersson on tehnyt lukuisia julkisia teoksia, mm. Rastiksen monitoimitalossa sijaitsevat "Saari missä sateenkaari asuu" ja "Surrealistinen juhannussalko", joka ilmentää mm. lasten leikkejä ja tyttöjen ja poikien välistä kinastelua. Kiertyvä liike tuo mieleen elämän ikuisen kiertokulun. Andersson on perustanut Rosegarden -produktion yhdessä arkkitehti Erkki Pitkärannan kanssa. Heidän tuotantoonsa kuuluvat mm. Gerbera-talo, Kiipulan puutarhaoppilaitoksen gerberankukan muotoinen uudisrakennus, joka on rakennettu sadun pohjalta.

Andersson toimii myös inspiroivana vetäjänä eri projekteissa lasten kanssa. Hän on rajoja rikkova taiteilija, jonka luovaa energiaa ei voilokeroida mihinkään. Hänen positiivinen energiansa, joka kykenee puhuttelemaan välittömästi lapsia - myös lasta meissä aikuisissa - ansaitsee julkisen tunnustuksen.)

-- -- --

Lisätietoja:

- Lastenpäivän -palkinnot: Katri Santtila (opetusministeriö), puh. (09) 160 77487

- lastenkulttuurin valtionpalkinnot: Esa Rantanen (taiteen keskustoimikunta), puh. (09) 160 77065