Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot jaettiin

Elämäntyöpalkinto myönnettiin Juha Nurmiselle, joka on tullut tunnetuksi tutkijana, valokuvaajana ja kerääjänä, merenkulkukulttuurin ja -historian vaalijana ja tunnetuksi tekijänä. Hän on tehnyt mittavan elämäntyön tiedon lisääjänä Itämeren ja sen ranta-alueiden historiasta, kulttuurista ja ympäristön tilasta.

Tänä vuonna palkintojen myöntämisessä haluttiin kiinnittää huomiota yhteiskunnan muuttumiseen entistä monikulttuurisemmaksi.
– Erityisen tärkeää on varmistaa väestöryhmien tasavertainen osallisuus tiedon tuottamisessa. Tämä tarkoittaa eritaustaisten henkilöiden toimimista ammattimaisina tiedontuottajina, mutta myös osallisuutta erilaisissa asiantuntijatyöryhmissä, Skog totesi.

Helsingin kaupungin kansainvälisestä kulttuurikeskus Caisasta palkittiin työryhmä: johtaja Johanna Maula, vt. johtaja Ahmed Akar, kulttuurituottaja Kitari Mayele, kulttuurituottaja Alina Ciesla, kulttuurituottaja Ogechukwu Eneh, kulttuurituottaja Lilian Neo, kulttuurituottaja Azra Dzaferovic-Lika, ATK-suunnittelija Edmon Dolaian, verkkopalvelusuunnittelija Katja Kaila, vs. verkkopalvelusuunnittelija Elina Huhta, tiedottaja Martta Louekari sekä lavastus- ja sisustussuunnittelija Faruk Lika.

Lisäksi palkinnon saavat toimittaja Eeva Luotonen, professori Max Engman, filosofian tohtori Lena Huldén, professori Pentti Huovinen ja kuvittaja Irmeli Matilainen, psykologian tohtori Eija Palosaari ja professori Esko Valtaoja.

Opetusministeriö myöntää tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan esityksestä. Neuvottelukunnan jäsenet ovat pääjohtaja Jussi Nuorteva (puheenjohtaja), professori Laura Kolbe (varapuheenjohtaja), professori Liisi Huhtala, päätoimittaja Johanna Korhonen, johtaja Kirsi Lindroos, professori Markku Löytönen, viestintäpäällikkö Anu Mustonen, akatemiaprofessori Risto Nieminen, toimittaja Martti Paananen, professori Yrjö Juhani Renvall ja professori Marja-Liisa Riekkola. Neuvottelukunnan pääsihteerinä toimii filosofian tohtori Reetta Kettunen.

Palkintoperustelut:

1. Hallituksen puheenjohtaja Juha Nurminen Itämeren historiaan, kulttuuriin ja suojeluun kohdistuneesta monipuolisesta elämäntyöstä

KTM Juha Nurminen (s. 1946) on liiketoiminnan lisäksi tullut tunnetuksi tutkijana, valokuvaajana ja kerääjänä, merenkulkukulttuurin ja -historian vaalijana ja tunnetuksi tekijänä sekä Itämeren suojelun edistäjänä.

Nurminen on vuonna 1992 perustetun John Nurmisen Säätiön hallituksen puheenjohtaja. Säätiö on keskittynyt merenkulun, löytöretkeilyn ja kartografian historiaan ja sen tunnetuksi tekemiseen sekä ympäristökysymyksiin. Säätiö kustantaa julkaisuja, järjestää näyttelyitä ja lainaa aineistoaan näyttelyihin sekä tukee tieteellistä tutkimustoimintaa.

Juha Nurminen on ollut vahvasti esillä säätiön tavoitteiden puolestapuhujana ja aktiivisena toimijana. Nurminen on tuottelias kirjoittaja ja tiedonjulkistaja. Hänen johdollaan on pidetty meri-, kartta- ja kulttuurihistoriallisia seminaareja, näyttelyitä sekä toimitettu lukuisia julkaisuja. Jokainen toimintamuoto on avannut meriteiden pitkää ja polveilevaa historiaa suurelle yleisölle. Useille kielille käännettyjä teoksia ovat muun muassa Mare Balticum (1995), Ultima Thule - pohjoiset löytöretket (2001) ja Meritie – navigoinnin historiaa (2007). Julkaisut ja teokset ovat osoittaneet Itämeren merkityksen Suomen kulttuurin ja politiikan kannalta tärkeänä väylänä.

Viimeisin Nurmisen johdolla tehty suurnäyttely Pohjola piirtyy kartalle – myyteistä todellisuuteen syksyllä 2006 hahmotti eurooppalaisen kartografian historiaa 1500-luvulta tähän päivään. Näyttely osoitti, miten maantieteellinen kokonaisuus – Pohjola, Pohjoismaat, Skandinavia – otti paikkansa eurooppalaisessa tilassa.

John Nurmisen säätiö on viime vuosina toiminut puhtaamman Itämeren puolesta. Juha Nurminen on itse lisännyt tietoa Itämeren tilasta ja osallistunut toimintaan, jonka tavoitteena on rehevöitymisen ja sinileväkukintojen vähentäminen. Nurmisen johdolla säätiö on jo panostanut konkreettisiin, meren tilaa parantaviin hankkeisiin. Nurmisella on ollut keskeinen asema siinä, miten Itämeren historiasta ja suojelun tarpeellisuudesta on tiedotettu Suomessa ja alueen ympärysvaltioissa.

Juha Nurminen on tehnyt mittavan elämäntyön tiedon lisääjänä Itämeren ja sen ranta-alueiden historiasta, kulttuurista ja ympäristön tilasta.

2. Helsingin kaupungin kansainvälisen kulttuurikeskus Caisan johtaja Johanna Maula, vt. johtaja Ahmed Akar, kulttuurituottaja Kitari Mayele, kulttuurituottaja Alina Ciesla, kulttuurituottaja Ogechukwu Eneh, kulttuurituottaja Lilian Neo, kulttuurituottaja Azra Dzaferovic-Lika, ATK-suunnittelija Edmon Dolaian, verkkopalvelusuunnittelija Katja Kaila, vs. verkkopalvelusuunnittelija Elina Huhta, tiedottaja Martta Louekari sekä lavastus- ja sisustussuunnittelija Faruk Lika monipuolisen tiedon tuottamisesta maahanmuuttajille ja maahanmuuttajista

Helsingin kaupungin kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa perustettiin vuonna 1996 maahanmuuttajien ja kaupunkilaisten kansainväliseksi kohtauspaikaksi. Runsaassa kymmenessä vuodessa Caisasta on kehittynyt pääkaupunkiseudun tärkein monikulttuurisuutta edistävä toimija. Caisa järjestää vuosittain satoja tapahtumia, joihin osallistuvien määrä nousee yli 100 000:n. Näin välittyy merkittävä määrä tietoa suomalaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta maahanmuuttajille mutta samalla myös eri maahanmuuttajaryhmien kulttuurista suomalaisille muita kulttuureita edustaville kävijöille. Caisan yhteydessä toimii lukuisia yhdistyksiä ja yhteisöjä. Maahanmuuttajilla on keskeinen asema tiedontuottajina.

Erityisen merkittäväksi tiedon kanavaksi on muodostunut Caisan ja yhteistyötahojen ylläpitämä maahanmuuttajien Infopankki (www.infopankki.fi), joka tarjoaa 15 kielellä perustietoa maahanmuuttajille yhteiskunnan toiminnasta ja mahdollisuuksista Suomessa.

Kulttuurikeskus Caisa on erinomainen esimerkki maahanmuuttajien kyvystä toimia aktiivisina tiedontuottajina, silloin kun heille tarjotaan siihen perusedellytykset.

3. Toimittaja Eeva Luotonen radiotyöstä ohjelmasarjoissa Kuka on kukin kirjallisuudessa ja Jumalainen heinäkuu

Radiotoimittaja Eeva Luotosella on taito löytää tuttuihinkin asioihin uusia ja oivaltavia näkökulmia. Hänen ohjelmissaan kuuluu myös toimittajan laaja perehtyneisyys käsittelemiinsä asioihin. Luotonen tuntee suomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin perinpohjaisesti. Ohjelmissaan hän lähestyy kirjallisuutta käyttäen tukenaan tietokirjallisuuden ja tutkimuksen tuomia näkökulmia. Hän yhdistää kirjallisuuden ymmärtämisen ja tulkinnan esimerkillisellä tavalla historiaan ja yhteiskuntaan antaen kuitenkin tilaa lukijan omaan kokemukseen perustuvalle subjektiiviselle lukuelämykselle.

Eeva Luotosen laaja ohjelmasarja Kuka on kukin kirjallisuudessa perehdyttää kuulijat maailmankirjallisuuden henkilöihin ja hahmoihin, todellisiin ja fiktiivisiin. Ohjelmat avaavat polkuja antiikin ja Raamatun hahmoihin, Petrarcan teoksiin, tohtori Jekyllin ja herra Hyden taustoihin ja satujen ikinuoren Peter Panin psykologiaan. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta piti erittäin merkittävänä toimittaja Luotosen panosta myös Radio 1:n Jumalainen heinäkuu -teeman ohjelmissa.

Eeva Luotonen on luonut radiouransa Yleisradion Radio 1:n toimittajana, tuottajana ja toimituspäällikkönä. Hän sai Suomalaisen radio- ja TV-viihteen seura Studio Kympin myöntämän Eero Saarenheimo -palkinnon vuonna 2006.

4. Professori Max Engman teoksesta Raja. Karjalankannas 1918 – 1920 (WSOY)

Suomen ensimmäiset askeleet itsenäisenä valtiona olivat vaikeita. Suhteet Neuvosto-Venäjään säilyivät jännittyneinä vuoden 1920 Tarton rauhaan saakka ja pitkälti sen jälkeenkin. Suvereenina valtiona Suomen tuli ennen muuta valvoa valtiollisia rajojaan. Suomea ja Venäjää erottaneesta vähäisestä Rajajoesta muodostui nopeasti Suomen ulkosuhteita heijastava mikrokosmos. Joen varrella ratkottiin myös laajempia kansainvälisiä kysymyksiä.

Professori Max Engmanin teos edustaa mikrohistoriallista tutkimusmenetelmää parhaimmillaan. Rajajoen varren yksittäisistä tapauksista avautuvat laajat näkökulmat kansalliseen ja kansainväliseen tilanteeseen. Engman on perehtynyt huolellisesti lähdeaineistoon. Hänen aikaisemmat tutkimuksensa auttavat puolestaan ymmärtämään imperiumien tapaa toimia. Teos paljastaa myös sen, kuinka vähäisellä kokemuksella ja pienin voimavaroin Suomi rakensi olemassaoloaan itsenäisenä valtiona.

Åbo Akademin yleisen historian professorina toimiva Engman on kokenut historiantutkija. Hän on toiminut asiantuntijana myös Lauri Törhösen ohjaamassa Raja 1918 -elokuvassa, joka kertoo kirjailija Jörn Donnerin isän Kai Donnerin kokemuksista rajakomendanttina. Elokuva ei perustu Engmanin tutkimuksiin, mutta valaisee elävällä tavalla teoksen kuvailemaa historiallista tilannetta.

5. Filosofian tohtori Lena Huldén teoksesta Den sexbente fienden, suom. Kuusijalkainen vihollinen (Schildts)

Sodassa saavutetuille voitoille annetaan usein ratkaiseva merkitys ihmiskunnan historian ohjaajina. Filosofian tohtori Lena Huldénin teos osoittaa, että sotilaallista voittoa tai tappiota ei läheskään aina ole ratkaissut sotapäälliköiden nerous. Todellisia voittajia ovat olleet kirput, täit, torakat ja muut hyönteiset – armeijoiden kuusijalkaiset viholliset. Niiden levittämät taudit ovat surmanneet paljon enemmän sotilaita kuin on kaatunut taisteluissa. Napoleonia ei kukistanut Venäjän talvi, kuten usein on väitetty, vaan todellisuudessa hänen armeijansa murskasi sotilaiden univormuihin pesiytynyt vaatetäi. Sen aiheuttama pilkkukuume surmasi tuhansia sotilaita ja romahdutti lopulta Suuren armeijan taistelumoraalin.

Huldénin teos on sujuvasti ja asiantuntevasti kirjoitettu. Makaaberista aiheestaan huolimatta se on jopa hauska. Teos perustuu vahvaan asiantuntijuuteen: Huldén on itse sekä historiantutkija että hyönteistieteilijä. Hyönteisten merkitys taudinaiheuttajina on toki jo aiemmin tunnettu, mutta siitä huolimatta sitä ei ole käytetty sotahistorian selittäjänä. Ilmeisesti ihmisen on ollut vaikea tunnustaa, että hyönteisten valta on usein ollut suurempi kuin armeijoiden ja sotapäälliköiden. Huldén muistuttaa kuitenkin, että hyönteisten aiheuttaman uhan ottaminen vakavasti on auttanut ratkaisevasti sotaponnisteluja etenkin toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen ja että sotilaallinen menestys perustuu viime kädessä tosiasioiden tunnustamiseen. Ennen muuta teos on kuitenkin korkealaatuinen esitys tautien kansainvälisestä kulttuurihistoriasta.

6. Professori Pentti Huovinen ja kuvittaja Irmeli Matilainen teoksesta Heippa, täällä
bakteeri (WSOY)

Ihminen ei tule toimeen ilman bakteereita ja muita mikrobeja. Mikrobeja löytyy ihmisestä lukemattomista paikoista: iholta, suolistosta, limakalvoilta – aikuisesta ihmisestä yhteensä noin puolitoista kilogrammaa. Koko tämä mikrobijoukko auttaa isäntäänsä monin tavoin. Erilaisia mikrobeja on myös kaikkialla ympäristössämme, kuten maassa, puissa, kasveissa, eläimissä tai hyönteisissä. Osa mikrobeista on myös vaarallisia, jopa tappavan vaarallisia, kuten esimerkiksi verenvuotokuumeita aiheuttavat virukset.

Tutkimusprofessori Pentti Huovinen on kirjoittanut lapsille ja nuorille tarkoitetun poikkeuksellisen selkeän ja havainnollisen kirjan, jossa käydään läpi ihmisen kannalta niin hyödylliset kuin haitalliset mikrobit. Mikrobien rooli taudinaiheuttajina selvitetään yksinkertaisesti ja ymmärrettäväsi. Kirjan näkökulma on laaja, sillä mikrobeja ei lähestytä vain terveyden kannalta, vaan lukija oppii ymmärtämään mikrobien roolin ruoan pilaajina, puhtaan veden merkityksen, käsien pesemisen tärkeyden tai vaikkapa syyn siihen, miksi hiki haisee.

Irmeli Matilaisen kuvitus nivoutuu hyvin tekstiin ja havainnollistaa sitä eloisalla tavalla.

Realistisesti, asiantuntevasti ja hauskasti toteutettu Heippa, täällä bakteeri! on tietokirja, joka onnistuu tavoitteessaan: kirjan tieto ja opetukset sulautuvat helposti osaksi arkipäivämme käyttäytymistä.

7. Psykologian tohtori Eija Palosaari teoksesta Lupa särkyä (Edita)

Psykologian tohtori Eija Palosaari pukee sanoiksi järkyttävien kokemusten herättämät tunteet, ajatukset ja keholliset reaktiot. Lupa särkyä -teos auttaa ymmärtämään, että rajuimmatkin tunnemyrskyt tai toisaalta tunteiden puute ovat täysin normaaleja reaktioita kriisitilanteisiin. Palosaari välittää sekä käytännön kriisityössä että tutkijan roolissa karttunutta viisautta kohdata kriisitilanne ja kriisin kokenut läheinen.

Vaikeassa, psykologisen tiedon kansantajuistamisen lajissa Palosaari onnistuu luovimaan vastuullisesti, luotettavasti ja kiihkottomasti. Kirja voimauttaa antamalla uskoa toipumisen ja anteeksiantamisen mahdollisuuksiin. Eri ihmisten yksilöllisiä reaktiotapoja kunnioittaen Palosaari auttaa traagisessa tilanteessa olevia oivaltamaan, että jokaisella on lupa särkyä mutta myös mahdollisuus eheytyä.

8. Professori Esko Valtaoja tiedettä tunnetuksi tekevästä kirjatrilogiasta Kotona maailmankaikkeudessa (2001, Ursa), Avoin tie. Kurkistuksia tulevaisuuteen (2004, Ursa) ja Ihmeitä. Kävelyretkiä kaikkeuteen (2007, Ursa)

Turkulainen avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja nousi vuoden 2007 Tiedebarometrissa geenitutkija Leena Palotien ja tietotekniikkaguru Linus Torvaldsin ohella niiden harvojen suomalaisten nykytutkijoiden joukkoon, jotka myös suuri yleisö tuntee. Valtaoja on arvostettu tieteentekijä, mutta samalla verraton tiedon popularisoija. Monista kollegoistaan poiketen hän on uskaltanut panna likoon myös persoonansa. Esko Valtaoja tekee tutkimuksesta inhimillistä, helpommin lähestyttävää, mikä toivottavasti kannustaa nuoria uskaltautumaan tutkijan uralle.

Esko Valtaojan teostrilogian viimeinen osa Ihmeitä ilmestyi vuonna 2007. Teossarja on saanut poikkeuksellisen laajaa huomiota, voittihan sen vuonna 2001 ilmestynyt ensimmäinen osa Kotona maailmankaikkeudessa Tieto-Finlandia-palkinnon vuonna 2002. Trilogian toinen osa Avoin tie ilmestyi vuonna 2004.

Teostensa ansiosta Valtaoja on 2000-luvulla noussut populaaritieteellisen kirjallisuuden yhdeksi kiistattomista suomalaisista kärkinimistä.

-----

Lisätietoja:
- pj. Jussi Nuorteva (tiedonjulkistamisen neuvottelukunta), puh. (09) 228 52202
- pääsihteeri Reetta Kettunen (tiedonjulkistamisen neuvottelukunta), puh. (09) 228 69 236
- opetusneuvos Annu Jylhä-Pyykönen (opetusministeriö), puh. (09) 160 77200