Kaksi vuotta urheilua, nuorisoa ja liikuntaa

Kun minut nimitettiin nuoriso- ja urheiluministeriksi, oli minulla 15 minuuttia aikaa valmistautua tiedotustilaisuuteen. Muistan, kuinka korjasin meikkiäni ja hiuksiani peilin edessä ja hengitin samalla syvään. Juuri silloin tajusin astuneeni junaan, joka kiitää eteenpäin huimaavaa vauhtia. Junaan, jota ei voi pysäyttää, vaan jonka kyydissä täytyy opetella pysymään pystyssä ja tasapainoilemaan monen asian välillä. Junaan, joka oli juuri lähtenyt laiturilta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö ei kuitenkaan ollut minulle uusi paikka. Olin itse asiassa työskennellyt nuorisoyksikössä noin 15 vuotta aiemmin. Suureksi ilokseni henkilökuntaan kuului edelleen useita tuttaviani. Kun lopetin työni nuorisoyksikössä, en olisi koskaan uskonut, että palaisin takaisin ministerinä. Jälleen kerran todiste siitä, että elämää ei voi ennustaa. 

Työskennellessäni nuorisoyksikössä opin jopa hieman ironisen ilmauksen ”ministerit tulevat ja menevät – mutta virkamiehet pysyvät”. Siinä on kuitenkin paljon perää. Oikeastaan kyse on demokratiamme koko perustasta. Poliitikot ohjaavat ja päättävät asioista, mutta virkamiehet vastaavat pitkäjänteisestä osaamisesta ja laillisuustarkastuksesta ja varmistavat, etteivät ne kavennu politiikan virtauksissa. 

Muistellessani kuluneen kahden vuoden saavutuksia, olen erityisen iloinen siitä, että olemme onnistuneet nuorisopuolella kehittämään ja lisäämään Harrastamisen Suomen mallin rahoitusta, että olemme onnistuneet nostamaan nuorisoasiat vahvasti esille hallituksessa ja että olemme kuunnelleet nuoria ja kehittäneet uusia tapoja nuorten osallistamiseksi.

Opintotukipuolella olemme toteuttaneet suuria uudistuksia, jotka ovat tuoneet sekä korotuksia että leikkauksia ja antaneet opiskelijalle mahdollisuuden vaikuttaa asumiskustannuksiinsa helpommin ja tasa-arvoisemmin. Olemme myös ottaneet opiskelijat aktiivisesti mukaan opintotukiuudistukseen, joka on osa hallitusohjelmaa. On tärkeää, että uudistus lähtee opiskelijoiden toiveista.

Liikunnan osalta olen erityisen tyytyväinen kahteen asiaan, joita olemme edistäneet näiden kahden vuoden aikana. Yhtäältä olemme yhdessä urheiluyhteisön kanssa muuttaneet kriteerejä ja strategioita, joilla edistämme huippu-urheilua Suomessa nykyistä paremmin. Toisaalta olemme myös toteuttaneet Suomi liikkeelle -ohjelmaa, jossa olemme poikkihallinnollisesti pyrkineet siihen, että me kaikki, lapsista vanhuksiin, liikkuisimme enemmän arjessa ja löytäisimme kipinää ja iloa liikunnasta. Olemme onnistuneet nostamaan keskustelun liikunnan puutteesta uudelle tasolle ja viestittämään, että liikkuminen on oppimisen, hyvinvoinnin ja arjessa jaksamisen avain. Olemme korostaneet myös tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä kaikkien yhdenvertaista mahdollisuutta liikuntaan. Tämä on tehtävä, joka vaatii jatkuvasti kovaa työtä.

Nyt kun aikani ministerinä päättyy, tunnen iloa, ylpeyttä ja ennen kaikkea kiitollisuutta kaikesta ja kaikista niistä ihmisistä, joiden parissa olen työskennellyt näiden kahden vuoden aikana. Kaikista osaavista ja asiantuntevista virkamiehistä, jotka haluavat antaa vastauksia ja tehdä oman osuutensa kellonajasta ja aikataulupaineista riippumatta. Samalla muistelen lämpimästi kaikkia muitakin kohtaamisia – tapaamisia urheiluyhteisön ja nuorisojärjestöjen edustajien kanssa. 

Suomi on pieni maa – yhteiset päämäärät tekevät meistä vahvan. Tämä ei tarkoita yksimielisyyttä kaikissa asioissa, vaan suunnan selkeyttä ja toimijoiden, kolmannen sektorin, virkamiesten ja päättäjien yhteistä suuntaa.

Maailma ei ehdi valmistua puolen hallituskauden aikana. Onnistuimme kuitenkin yhdessä tuuppaamaan monia asioita hieman parempaan suuntaan ja löysimme uusia malleja ja ratkaisuja, joiden uskomme vastaavan paremmin nykypäivän haasteisiin. Haluan sydämestäni kiittää teitä kaikkia lämpimästi.

Te olette syy siihen, että tunnen nyt haikeutta, vaikka saankin enemmän aikaa perheeni ja ennen kaikkea lasteni kanssa. Teidän ansiostanne osa sydämestäni sykkii aina erityisellä lämmöllä nuorison, urheilun ja liikunnan puolesta.

Mutta kuten olen jo aiemmin saanut oppia, en sano hyvästi. Sanon näkemisiin. Elämä usein yllättää.

Sandra Bergqvist
Liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri