Kysymyksiä ja vastauksia oppivelvollisuudesta

Oppivelvollisuuden laajentamisen tavoite on nostaa koulutus- ja osaamistasoa kaikilla koulutusasteilla, kaventaa oppimiseroja sekä kasvattaa koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja lasten ja nuorten hyvinvointia.

Tavoitteena on, että jokainen nuori suorittaa toisen asteen koulutuksen. Osaamisvaatimusten kasvaessa työllistyminen edellyttää nykyisin vähintään toisen asteen tutkinnon suorittamista.

Oppivelvollisuuden laajennus astui voimaan vuonna 2021 ikäluokka kerrallaan. Uusi oppivelvollisuuslaki tuli voimaan 1.8.2021, mutta oppivelvollisuuteen liittyvä hakeutumisvelvoite tuli voimaan heti vuoden 2021 alusta lukien. Velvoite hakeutua ja jatkaa toisen asteen koulutuksessa vaikuttaa käytännössä niihin nuoriin, jotka keväällä 2021 olivat perusopetuksen 9. luokalla (pääosin vuonna 2005 syntyneet). Tästä ikäluokasta alkaen oppivelvollisuuden laajentaminen koskee kaikkia peruskoulusta toiselle asteelle siirtyviä nuoria.

Oppivelvollisuuden laajentaminen koskee niitä nuoria, jotka suorittavat perusopetuksen oppimäärää oppivelvollisina 1.1.2021 tai sen jälkeen. Jos henkilön ennen 1.8.2021 voimassa olleen perusopetuslain 25 §:n mukainen oppivelvollisuus on päättynyt ennen 1.1.2021, henkilö ei tule oppivelvollisuuden laajentamisen piiriin. Kyseisen perusopetuslain säännöksen mukaan oppivelvollisuus päättyy, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut 10 vuotta. Oppivelvollisuuden laajentaminen ei siis koske vuonna 2003 tai sitä aiemmin syntyneitä henkilöitä, vaikka he vielä parhaillaan suorittaisivat perusopetuksen oppimäärää, koska heidän perusopetuslain mukainen oppivelvollisuutensa on päättynyt ennen vuotta 2021.

Oppivelvollisuuslain mukaan Suomessa vakinaisesti asuvat lapset ovat oppivelvollisia. Lapsi katsotaan oppivelvollisuuslakia sovellettaessa Suomessa vakinaisesti asuvaksi, jos hänellä on kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta Suomessa. Jos henkilöllä on väestötietojärjestelmään merkitty kotikunta, henkilö kuuluu oppivelvollisuuden piiriin. Jos kotikuntaa ei ole, henkilö ei kuulu oppivelvollisuuden piiriin. Jos henkilö oleskelee tilapäisesti Suomessa opiskelutarkoituksessa (esim. vaihto-opiskelu) eikä hänellä ole kotikuntalaissa tarkoitettua kotikuntaa, hän ei kuulu oppivelvollisuuslain ja siihen liittyvän maksuttomuuden piiriin. 

Koulutuksen järjestäjän tehtävänä on selvittää, onko opiskelijalla kotikunta vai ei. Esimerkiksi henkilön kansalaisuudella ei ole oppivelvollisuuden piiriin kuulumisen määrittelyssä merkitystä.

Oppivelvollisuuslakia on 1.8.2022 lukien muutettu siten, että henkilöllä on oikeus vapautua oppivelvollisuudesta, jos hänen maassa oleskelunsa peruste on opiskelu (opiskelijan oleskelulupa). Henkilö voi hakea oppivelvollisuudesta vapauttamista asuinkunnalta, joka päättää asiasta hakemuksen perusteella. Oppivelvollisuudesta vapauttaminen merkitsee sitä, että opiskelijalla ei ole oikeutta myöskään oppivelvollisuuslaissa tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen.

Oppivelvollisuuden laajentaminen ei koske nuoria, joiden kotikunta on Ahvenanmaalla, koska itsehallintolain mukaisesti Ahvenanmaan maakunnalla on lainsäädäntövalta muun muassa opetusta ja oppisopimusta koskevissa asioissa.

Oppivelvollisuuslain mukaan Suomessa vakinaisesti asuvan oppivelvollisen katsotaan suorittavan oppivelvollisuuttaan myös, jos hän opiskelee oppivelvollisuuslaissa tarkoitettua koulutusta vastaavassa koulutuksessa Ahvenanmaalla. Oppivelvollisuutta voi siis suorittaa myös Ahvenanmaalla sijaitsevassa oppilaitoksessa. Ahvenanmaalla sijaitsevaa oppilaitosta eivät kuitenkaan koske oppivelvollisuuslain mukaiset ohjaus- ja valvontavastuut eikä toisen asteen koulutuksen maksuttomuus.

Oppivelvollisuuden ja maksuttomuuden piiriin kuulumisesta ei ole säädetty tehtäväksi hallintopäätöstä eli sitä ei tarvitse hallintopäätöksellä nimenomaisesti todeta opiskelijaksi ottamisen yhteydessä. Koulutuksen järjestäjän on kuitenkin tallennettava Koski-tietovarantoon tieto siitä, että opiskelijan aloittama koulutus on oppivelvollisuuslain 16 §:ssä tarkoitettua maksutonta koulutusta (laki valtakunnallista opinto- ja tutkintorekistereistä 9 c §). Koulutuksen järjestäjän tehtävänä on siis selvittää opiskelijan oikeus maksuttomaan koulutukseen. Katso myös kysymys Näkyykö tieto koulutuksen maksuttomuudesta aina oikein Valpas-palvelussa?

Oppivelvollisuuslain 7 §:ssä tarkoitetusta oppivelvollisuuden keskeyttämisestä sen sijaan tehdään aina hallintopäätös. Oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua aluehallintovirastolta 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Välillisesti henkilön oppivelvollisuus voi kuitenkin tulla hallintopäätöksellä tutkittavaksi sitä kautta, jos henkilö oppivelvollisuuslain 17 §:n 3 momentin mukaisesti pyytää hallintopäätöstä oikeudesta maksuttomaan koulutukseen. Ks. tarkemmin kysymys Annetaanko koulutuksen maksuttomuudesta hallintopäätös? Miten maksuttomuuteen liittyvästä päätöksestä voi valittaa?

Oppivelvollisuus päättyy, kun opiskelija täyttää 18 vuotta tai kun hän tätä ennen suorittaa toisen asteen tutkinnon (ylioppilastutkinto tai ammatillinen tutkinto) tai vastaavan ulkomaisen koulutuksen.

Oppivelvollisuus ei pääty silloin, jos oppivelvollinen suorittaa työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen (TELMA) ennen kuin hän täyttää 18 vuotta, vaan laki edellyttää toisen asteen tutkinnon suorittamista. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa suoritusaika määräytyy opiskelijan henkilökohtaisten tavoitteiden ja valmiuksien perusteella. Koulutuksen järjestäjä päättää koulutuksen suoritusajasta ja koulutuksen suoritusaika voi olla enintään kolme vuotta. Oppivelvollisten osalta tulee lisäksi ottaa huomioon, että opiskeluaika on riittävän pitkä, jotta opiskelija voi suorittaa oppivelvollisuutensa loppuun TELMA-koulutuksessa.

18 ikävuoden täyttämisen jälkeen oppivelvollisuuslakia ei enää sovelleta muutoin kuin maksuttomuuden osalta. Henkilö voi halutessaan keskeyttää opintonsa ja opintojen väliaikaiseen keskeyttämiseen sovelletaan kyseistä koulutusta koskevan lain säännöksiä. Oppivelvollisuuslain mukaisia ohjaus- ja valvontavastuuta koskevia säännöksiä ei myöskään enää sovelleta.

Oppivelvollisuuslain mukainen maksuttomuus jatkuu sen kalenterivuoden loppuun saakka, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Myös 18 vuotta täyttänyt opiskelija voi tämän aikarajan sisällä vaihtaa opiskelupaikkaa ja maksuttomuus jatkuu myös näissä uusissa opinnoissa. Maksuttomuutta ei kuitenkaan missään tilanteessa sovelleta opintoihin, jotka on aloitettu sen kalenterivuoden päättymisen jälkeen, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Katso myös kysymys Millä perusteilla maksuttomuutta voidaan pidentää?

Oppivelvollisuuslain mukainen ilmoitus asuinkunnalle tehdään, jos kyseessä on oppivelvollinen eli alle 18-vuotias. Asuinkunta ei kuitenkaan osoita opiskelupaikkaa, jos henkilö täyttää 18 vuotta ennen opiskelupaikan osoittamiselle säädetyn kahden kuukauden määräajan päättymistä. Hakeutumiseen liittyvää ja muuta ohjausta asuinkunnalla on kuitenkin velvollisuus antaa siihen asti, kunnes oppivelvollinen täyttää 18 vuotta.

Oppivelvollisuuden suorittamisesta perusopetuksessa säädetään perusopetuslain 26 §:n 1 momentissa. Kyseinen säännös koskee ns. lasten perusopetukseen osallistumista. Oppivelvollisuutta tulee suorittaa lasten perusopetuksessa siihen asti, kunnes perusopetuksen oppimäärä on suoritettu, kuitenkin enintään lukuvuoden koulutyön päättymiseen asti sinä kalenterivuonna, jona oppilas täyttää 17 vuotta. Katso kysymys Mitä tapahtuu, jos perusopetuksen oppilas täyttää 17, mutta ei saa kevätlukukauden päättyessä suoritettua perusopetuksen oppimäärää?

Oppivelvollisuutta voi suorittaa myös perusopetuslain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetussa perusopetukseen valmistavassa opetuksessa. Perusopetukseen valmistavaa opetusta ei järjestetä opiskelijalle, jonka 26 §:n 1 momentissa tarkoitettu velvollisuus osallistua lasten perusopetukseen on päättynyt. Tämän ajankohdan jälkeen oppivelvollisella on hakeutumisvelvollisuus muuhun oppivelvollisuuskoulutukseen. Katso kysymys Missä koulutuksissa perusopetuksen jälkeistä oppivelvollisuutta voi suorittaa?

Oppivelvollisuuden laajeneminen koskee perusopetuksen jälkeistä koulutusta. Oppivelvollisuuden suorittamisesta perusopetuksen suorittamisen jälkeen säädetään oppivelvollisuuslain 4 ja 5 §:ssä.

Perusopetuksen jälkeinen oppivelvollisuus suoritetaan pääsääntöisesti lukiokoulutuksessa tai ammatillisessa koulutuksessa. Lukiokoulutuksessa oppivelvollisuutta voi suorittaa suorittamalla nuorille tai aikuisille tarkoitettua lukion oppimäärää. Ammatillisessa koulutuksessa voi suorittaa ammatillista perustutkintoa tai ammattitutkintoa. Myös ylioppilastutkintoon osallistuminen katsotaan oppivelvollisuuden suorittamiseksi. Oppivelvollisuus päättyy ylioppilastutkinnon tai ammatillisen tutkinnon suorittamiseen.

Oppivelvollisuutta voi suorittaa myös perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen väliin sijoittuvassa nivelvaiheen koulutuksessa. Syksystä 2022 alkaen aiemmat nivelvaiheen koulutukset, perusopetuksen lisäopetus (ns. kymppiluokka), lukiokoulutukseen valmistava koulutus (LUVA) ja ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus (VALMA) on yhdistetty uudeksi yhtenäiseksi koulutuskokonaisuudeksi, tutkintokoulutukseen valmentavaksi koulutukseksi (TUVA).

Oppivelvollisuutta voi suorittaa myös kansanopistojen oppivelvollisille suunnatussa koulutuksessa. Vaativaa erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat voivat suorittaa oppivelvollisuuttaan työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa (TELMA).

Oppivelvollisuutta voi suorittaa myös Saamelaisalueen koulutuskeskuksen saamen kielen ja kulttuurin vähintään lukukauden pituisessa koulutuksessa, jos oppivelvollinen on saamelainen.

Jos oppivelvollinen ei ole suorittanut perusopetuksen oppimäärää lukuvuoden päättyessä sinä kalenterivuonna, jona hän täyttää 17 vuotta, hän voi jatkaa oppivelvollisuuden suorittamista perusopetuslain 26 §:n mukaisessa ”lasten perusopetuksessa” tai siirtyä aikuisten perusopetukseen (katso kysymys Mitä tapahtuu, jos perusopetuksen oppilas täyttää tänä vuonna 17 vuotta, mutta ei saa suoritettua perusopetuksen oppimäärää?). Oppivelvollisuutta voi suorittaa myös muissa edellä mainituissa koulutuksissa, jos oppivelvollisella katsotaan olevan perusopetuksen oppimäärän puuttumisesta huolimatta tarvittavat valmiudet ja hänet valitaan opiskelijaksi tähän koulutukseen.

Maahanmuuttotaustaiset oppivelvolliset, joilta puuttuu perusopetuksen jälkeisen koulutuksen suorittamiseksi riittävä suomen tai ruotsin kielen taito, voivat suorittaa oppivelvollisuutta aikuisten perusopetuksessa tai kansanopistojen järjestämässä maahanmuuttajille tarkoitetussa koulutuksessa.

Oppivelvollisuutta voi suorittaa myös oppisopimuskoulutuksena. Oppivelvollisuuden laajentaminen ei muuttanut tilannetta työpaikkojen vastuun osalta. Oppivelvollisuuslain mukainen ohjaus- ja valvontavastuu on koulutuksen järjestäjällä.

Oppivelvollisuuslain mukaan oppivelvollisuuteen kuuluvien opintojen tulee edistyä oppivelvollisen henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman mukaisesti. Ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin on oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä lisätty säännös (44 §), jonka mukaan oppivelvolliselle henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma on laadittava siten, että suunnitelman mukainen ammatillisen tutkinnon suorittamisaika on enintään neljä vuotta. Oppisopimuksen työaikaan liittyviä vaatimuksia oppivelvollisuuden laajentaminen ei muuttanut.

Oppivelvollisuuslain mukaan koulutuksen järjestäjän on seurattava oppivelvollisen opintojen edistymistä ja ilmoitettava oppivelvollisen huoltajalle ja muulle lailliselle edustajalle, jos oppivelvollinen ei suorita opintojaan opiskelusuunnitelmansa mukaisesti. Seurannan menettelytavoista ei ole säädetty tarkemmin, vaan koulutuksen järjestäjät ja työnantajat voivat tarvittaessa sopia niistä.

Koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuusta säädetään oppivelvollisuuslaissa. Jos oppivelvollinen on aikeissa keskeyttää opintonsa, oppivelvollisuuslain mukaan koulutuksen järjestäjän on selvitettävä yhdessä oppivelvollisen ja hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa mahdollisuudet suorittaa opintoja muussa oppimisympäristössä tai hakeutua muuhun koulutukseen. Tarvittaessa vaihtoehdot selvitetään yhteistyössä toisen koulutuksen järjestäjän kanssa. Oppivelvollinen opiskelija ei voi erota oman ilmoituksensa perusteella, ellei hänellä ole uutta opiskelupaikkaa. Jos oppisopimus keskeytyy, oppivelvollisen on jatkettava opintojaan muissa oppimisympäristöissä, ellei hänellä ole uutta opiskelupaikkaa.

Aikuisten perusopetuksessa oppivelvollisuutta suoritetaan osallistumalla aikuisten perusopetuksen alku- tai päättövaiheen opintoihin. Oppivelvollisuutta ei voi suorittaa osallistumalla pelkästään niin sanottuihin aineopintoihin, joiden tarkoituksena on ainoastaan yhden tai useamman perusopetuksen oppimäärään kuuluvan oppiaineen suorittaminen.

Pelkkien lukion aineopintojen suorittamista ei katsota oppivelvollisuuden suorittamiseksi. Myös ammatillisessa koulutuksessa opiskelijan tavoitteena tulisi lähtökohtaisesti olla ammatillisen tutkinnon suorittaminen. Oppivelvollisuuden suorittamiseksi voidaan kuitenkin katsoa myös tutkinnon osien suorittaminen, jos opiskelijan henkilökohtaisten valmiuksien perusteella koko tutkinnon suorittaminen ei ole perusteltua ja asiasta on sovittu opiskelijan henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa.

Oppivelvollisuuslain 4 §:n 4 momentin mukaan oppivelvollisen katsotaan suorittavan oppivelvollisuuttaan myös, jos hän opiskelee oppivelvollisuuslaissa tarkoitettua koulutusta vastaavassa koulutuksessa Ahvenanmaalla tai ulkomailla. Ulkomailla opiskelulla tarkoitetaan tässä tilannetta, jossa oppivelvollinen fyysisesti opiskelee ulkomailla sijaitsevassa oppilaitoksessa, esimerkiksi Suomen, Ruotsin ja Norjan rajaseudulla. Oppivelvollisuutta ei kuitenkaan ole mahdollista suorittaa ulkomaisen oppilaitoksen etä- tai verkko-opintoina.

Lähtökohtana on, että oppivelvollisuutta suoritetaan oppivelvollisuuslain 4 §:ssä tarkoitetuissa koulutuksissa, jolloin myös ohjaus- ja valvontavastuun ketju on selkeä ja oppivelvollinen saa tukea opintojen suorittamiseen.

Oppivelvollisuutta voi suorittaa opetukseen osallistumatta. Vaihtoehtoina oppivelvollisuuden suorittamiseen opetukseen osallistumatta ovat lukion erityinen tutkinto tai osallistuminen suoraan ammatillisen koulutuksen näyttöihin. Tällöin oppivelvollinen vastaa itse osaamisen hankkimisesta.

Lukiokoulutuksessa oppivelvollisuutta voi suorittaa lukiolain 36 §:ssä tarkoitettuna erityisenä tutkintona. Oppivelvollisen on otettava yhteyttä lukioon, jossa hän haluaa suorittaa erityisen tutkinnon kokeet, ja laadittava henkilökohtainen opiskelusuunnitelma. Erityisen tutkinnon kokeet vastaanottava koulutuksen järjestäjä on oppivelvollisuuslain mukaisessa ohjaus- ja valvontavastuussa oppivelvollisuuden suorittamisesta.

Ammatillisessa koulutuksessa oppivelvollisuutta voi suorittaa osallistumalla suoraan näyttöihin tai muuhun osaamisen osoittamiseen. Oppivelvollisen tulee ottaa yhteyttä siihen ammatilliseen oppilaitokseen, jossa hän haluaa suorittaa näytöt. Oppivelvolliselle laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS). Näytöt vastaanottava koulutuksen järjestäjä on oppivelvollisuuslain mukaisessa ohjaus- ja valvontavastuussa oppivelvollisuuden suorittamisesta.

Aiemmin voimassa olleen oppivelvollisuuden mukaan (perusopetuslaki 25 §) oppivelvollisuus päättyi, kun perusopetuksen oppimäärä oli suoritettu tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta oli kulunut 10 vuotta. Jatkossa oppivelvollisuus päättyy 18 ikävuoteen. Perusopetuslain 26 §:n mukaan oppivelvollisuuteen kuuluvan perusopetuksen eli ”lasten perusopetuksen” suorittaminen päättyy siihen, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai viimeistään lukuvuoden koulutyön päättyessä sinä kalenterivuonna, jona oppilas täyttää 17 vuotta. Tämän ajankohdan jälkeen kunnalla ei ole velvollisuutta perusopetuksen järjestämiseen. Perusopetuksen suorittamisen päättymistä koskeva sääntely vastaa oppivelvollisuuden laajentamista edeltänyttä yleistä tulkintaa ns. lasten perusopetuksen suorittamisen päättymisestä.

Oppilaat, jotka eivät saavuta perusopetuksen päättötodistusta laissa säädetyssä ajassa, tulee ohjata tarkoituksenmukaisimpaan koulutukseen, esimerkiksi aikuisten perusopetukseen tai muuhun oppivelvollisuuskoulutukseen. Opetuksen järjestäjän tulee yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa miettiä nuorelle parhaiten soveltuva koulutuspolku. Joissain tilanteissa voi olla opiskelijan kannalta perustellumpaa siirtyä esimerkiksi valmentavaan koulutukseen ja sitä kautta toisen asteen koulutukseen kuin jatkaa perusopetuksen suorittamista. 

Oppivelvollisuuslakia on muutettu 1.8.2022 lukien siten, että oppivelvollisuutta voi suorittaa myös jatkamalla perusopetuslain 26 §:n mukaisessa lasten perusopetuksessa, jos perusopetuksen järjestäjä tämän mahdollistaa. Kyseessä on kunnille ja muille perusopetuksen järjestäjille vapaaehtoinen tehtävä. Ohjauksen yhteydessä on harkittava aina tapauskohtaisesti myös sitä, onko lasten perusopetuksessa jatkaminen oppivelvolliselle paras vaihtoehto ottaen huomioon oppilaan kokonaistilanne ja erityisen tuen tarve. Harkinnassa on otettava huomioon oppivelvollisen lapsen etu.

Katso tarkemmin kysymys: Missä koulutuksissa perusopetuksen jälkeistä oppivelvollisuutta voi suorittaa?
 

Oppivelvollisuuteen kuuluvien opintojen ja tutkinnon suorittamisen on edistyttävä opiskelijan henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman mukaisesti (OVL 6 §). Oppivelvollisuuden suorittamisessa otetaan siis huomioon opiskelijan yksilölliset tavoitteet ja valmiudet.

Lukiolain mukaan lukiokoulutuksen oppimäärä tulee suorittaa neljässä vuodessa, jollei koulutuksen järjestäjä myönnä opiskelijalle sairauden, vamman tai muun erityisen syyn vuoksi lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseen. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan oppivelvolliselle henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma on laadittava siten, että suunnitelman mukainen ammatillisen tutkinnon suorittamisaika on enintään neljä vuotta.

Koulutuksen järjestäjän tehtävänä on seurata opintojen edistymistä. Koulutuksen järjestäjän tulee ilmoittaa oppivelvollisen huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle, jos opinnot eivät edisty riittävästi. Koulutuksen järjestäjän on lisäksi selvitettävä oppivelvollisen saamien koulutuksen järjestäjän tukitoimien riittävyys sekä tarvittaessa ohjattava oppivelvollinen hakeutumaan muiden tarkoituksenmukaisten palveluiden piiriin.

Oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä säädetään oppivelvollisuuslain 7 §:ssä. Oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisperusteet koskevat sekä perusopetuksen oppilaita että toisen asteen opiskelijoita.

Perusteita oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämiselle ovat:

1. oppivelvollisuuden suorittamisen estävä pitkäaikainen sairaus tai vamma
2. raskaus- tai vanhempainvapaa
3. tilapäinen ulkomailla oleskelu (esim. vaihto-opiskelu, perhe muuttaa tilapäisesti ulkomaille)
4. elämäntilanteeseen liittyvä muu painava syy, joka estää oppivelvollisuuden suorittamisen.

Oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä voi hakea sekä perusopetuksen aikana että perusopetuksen jälkeisessä oppivelvollisuuskoulutuksessa. Päätös oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä tehdään oppivelvollisen taikka hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa hakemuksesta. Oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä päättää opetuksen tai koulutuksen järjestäjä tai oppivelvollisen asuinkunta, jos nuorella ei ole opiskelupaikkaa.

Oppivelvollisuuden suorittaminen keskeytetään pääsääntöisesti määräaikaisesti eli oppivelvollisuuden suorittamisen esteenä olevan olosuhteen arvioidun keston ajaksi. Määräaikaisen keskeyttämisen lähtökohtana on, että oppivelvollinen palaa jatkamaan opintojaan määräaikaisen keskeytymisen syyn päätyttyä tai poistuttua. Henkilön tilanne voidaan kuitenkin määräajan päätyttyä tarkastaa uudelleen ja keskeytysjaksoa on myös mahdollista jatkaa, mikäli laissa säädetyt keskeyttämisen edellytykset täyttyvät. Oppivelvollisuuden suorittaminen voidaan keskeyttää toistaiseksi ainoastaan silloin, jos oppivelvollisuuden suorittamisen estävä sairaus tai vamma on luonteeltaan pysyvä. Katso tarkemmin kysymys: Milloin oppivelvollisuuden suorittamisen voi keskeyttää toistaiseksi ja voiko henkilö vielä keskeyttämispäätöksen jälkeen palata suorittamaan oppivelvollisuutta?

Oppivelvollisuuslain 7 §:n säännöstä ei sovelleta lyhytaikaisiin sairaudesta johtuviin poissaoloihin. Koulutuksen järjestäjä päättää lyhytaikaisiin poissaoloihin liittyvistä käytännöistä.
Tilapäisen ulkomailla oleskelun ajaksi oppivelvollisuuden suorittamisen voi keskeyttää, jos oppivelvollinen ei osallistu Suomen lainsäädännön ja opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. (katso tarkemmin kysymys: Oppivelvollinen on lähdössä opiskelijavaihtoon tai muutoin tilapäisesti ulkomaille. Miten tulee toimia?)

Jos oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä haetaan sairauden tai vamman taikka vaikean elämäntilanteen vuoksi, päätöksentekijän tulee ennen päätöksen tekemistä selvittää, onko oppivelvollisuuden suorittaminen mahdollista yksilöllisten valintojen, yksilöllistämisen, välttämättömien tukitoimien tai kohtuullisten mukautusten avulla. Asian arvioinnissa käytetään esimerkiksi lääkärin lausuntoa sekä tarvittaessa moniammatillista asiantuntemusta.

Oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttäminen olisi siis mahdollista sairauden tai vamman perusteella vain silloin, jos oppivelvollisen sairaus tai vamma on sellainen, että opintojen suorittamista ei arvioida mahdolliseksi laissa säädettyjen tukitoimien ja erityisjärjestelyjen avullakaan. Oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisen yhteydessä tulee ottaa huomioon myös opintojen suorittamisen erilaiset vaihtoehdot. Opiskelijan elämäntilanteeseen liittyen voidaan tarkistaa opiskelijan henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa tai henkilökohtaista opintosuunnitelmaa. Tällöin voidaan sopia esimerkiksi opintojen suorittamistahdin tilapäisestä hidastamisesta tai opintojen suorittamisesta vaihtoehtoisissa oppimisympäristöissä ja mahdollistaa opintojen suorittaminen myös oppivelvollisen haastavassa elämäntilanteessa ilman, että oppivelvollisuuden suorittamista tarvitsee kokonaan keskeyttää.

Oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä haetaan siltä opetuksen tai koulutuksen järjestäjältä, jonka oppilaana tai opiskelijana oppivelvollinen hakemuksen jättämishetkellä on. Sillä ei ole merkitystä, että oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttäminen tosiasiassa kohdistuu muihin kuin kyseisen opetuksen tai koulutuksen järjestäjän opintoihin. Jos oppivelvollinen ei ole minkään opetuksen tai koulutuksen järjestäjän oppilaana tai opiskelijana, keskeyttämistä haetaan oppivelvollisen asuinkunnalta. Katso myös kysymykset: ”Mistä syystä oppivelvollisuuden suorittamisen voi keskeyttää? Koskeeko keskeyttäminen myös perusopetuksen oppilaita?” ja ”Milloin oppivelvollisuuden suorittamisen voi keskeyttää toistaiseksi ja voiko sen jälkeen vielä jatkaa opintoja?” 

Hakemuksen jättämiselle ei ole säädetty määräaikaa, mutta käytännössä hakemus kannattaa jättää silloin, kun keskeyttämisen myöntämiseen liittyvät perusteet ovat selvillä. Lisäksi tulee varata riittävästi aikaa hakemuksen käsittelylle. Opetuksen ja koulutuksen järjestäjät sekä kunnat päättävät ja ohjeistavat tarkemmin hakemuksen jättämiseen liittyvistä menettelyistä.

Pääsääntöisesti oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttäminen myönnetään aikaisintaan hakemuksen jättämisajankohdasta lukien, vaikka olosuhde olisikin alkanut jo ennen hakemuksen jättöajankohtaa. Jos keskeyttäminen myönnetään pitkäaikaisen sairauden perusteella, voidaan keskeyttäminen myöntää kuitenkin takautuvasti siitä ajankohdasta lukien, kun sairaus on estänyt oppivelvollisuuden suorittamisen, jos sairauden alkaessa ei ole voitu arvioida sen kestoa ja mahdollista tarvetta hakea oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä. Keskeyttämisajanjaksolla on merkitystä maksuttomuuden pidentämisen kannalta.

Koulutusta koskevien lakien säännöksiä opintojen väliaikaisesta keskeyttämisestä (esim. lukiolain 23 § ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 96 §) ei sovelleta oppivelvollisiin opiskelijoihin. Lainsäädäntö ei estä, että oppivelvollisella olisi samanaikaisesti kaksi opiskeluoikeutta, mutta tällöin molempien opintojen tulee edistyä ja myös oppivelvollisuuslain mukainen ohjaus- ja valvontavastuu on kahdella koulutuksen järjestäjällä. Jos oppivelvollinen haluaa tilapäisesti vaihtaa toisiin opintoihin ja palata tämän jälkeen takaisin alkuperäisiin opintoihin, on lyhytaikainen vaihdos mahdollinen koulutuksen järjestäjän kanssa sopimalla. Tällöin aiemmin aloitettujen opintojen opiskeluoikeuden keskeyttämisestä ei tehdä valituskelpoista hallintopäätöstä, vaan kyseessä on ns. luvallinen poissaolo. Ohjaus- ja valvontavastuu on molemmilla koulutuksen järjestäjillä. Tilanne voi tulla eteen esimerkiksi silloin, jos opiskelija siirtyy lyhytaikaisesti TUVA-koulutukseen kesken tutkintotavoitteisen koulutuksen tai suorittaa tilapäisesti opintoja toisella paikkakunnalla perheen lyhytaikaisen muuton tai lastensuojelulain mukaisen sijoituksen vuoksi.

Jos kyseessä on pidempiaikainen opiskelupaikan muutos, tulee oppivelvollisen erota aiemmista opinnoista. Tällöin ohjaus- ja valvontavastuu siirtyy uudelle koulutuksen järjestäjälle. Oppivelvollinen voi palata jatkamaan aiempia opintojaan opiskelijavalintamenettelyiden kautta. Oppivelvollisuuslain 7 §:n mukainen oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttäminen tarkoittaa sitä, että oppivelvollinen ei keskeyttämisaikana suorita mitään oppivelvollisuuteen kuuluvia opintoja.

Oppivelvollisuuden suorittaminen voidaan keskeyttää toistaiseksi ainoastaan silloin, jos oppivelvollisuuden suorittamisen estävä sairaus tai vamma on luonteeltaan pysyvä. Mahdollisuus oppivelvollisuuden keskeyttämiseen toistaiseksi on tarkoitettu tilanteisiin, joissa ei ole perusteltua keskeyttää oppivelvollisuutta määräajaksi, jos jo etukäteen voidaan arvioida, että sairaus tai vamma tulee estämään oppivelvollisuuden suorittamisen myös määräajan päätyttyä.

Oppivelvollisuuden suorittamista ei tule keskeyttää toistaiseksi, jos tilanne näyttää siltä, että oppivelvollisuuden suorittaminen voi olla myöhemmin mahdollista. Määräaikainen keskeyttämispäätös on lähtökohtaisesti aina ensisijainen vaihtoehto.

Opiskelija katsotaan eronneeksi suoraan lain nojalla, jos oppivelvollisuuden suorittaminen keskeytetään toistaiseksi (lakimuutos voimaan 1.8.2022). Eronneeksi katsomisesta ei tehdä tällöin erillistä hallintopäätöstä. Oppivelvollisuuden keskeyttämiseen toistaiseksi liittyy kuitenkin erityinen ilmoitusvelvollisuus. Koulutuksen järjestäjän tulee ennen päätöksen tekemistä ilmoittaa oppivelvolliselle sekä hänen huoltajalleen ja muulle lailliselle edustajalleen, että oppivelvollinen katsotaan eronneeksi, jos oppivelvollisuuden suorittaminen keskeytetään toistaiseksi. Vaikka oppivelvollisuuden suorittaminen olisi keskeytetty toistaiseksi, oppivelvollisella on kuitenkin aina oikeus palata suorittamaan oppivelvollisuuttaan, jos olosuhteet muuttuvat. Takaisin opintojen ja oppivelvollisuuden piiriin pääsee hakeutumalla uudelleen koulutukseen.

Jos oppivelvollinen nuori on aikeissa keskeyttää opintonsa, koulutuksen järjestäjän on selvitettävä yhdessä oppivelvollisen ja hänen huoltajansa kanssa mahdollisuudet suorittaa opintoja muussa oppimisympäristössä tai mahdollisuudet hakeutua muuhun koulutukseen. Tarvittaessa vaihtoehdot selvitetään yhteistyössä toisen opetuksen tai koulutuksen järjestäjän kanssa. Koulutuksen järjestäjän on lisäksi selvitettävä oppivelvollisen saamien koulutuksen järjestäjän tukitoimien riittävyys sekä tarvittaessa ohjattava oppivelvollinen hakeutumaan muiden tarkoituksenmukaisten palveluiden piiriin.

Jos oppivelvollinen opiskelija itse ilmoittaa eroavansa oppilaitoksesta eli keskeyttävänsä opinnot, eroamispäätöstä ei voida tehdä ennen kuin oppivelvollinen on osoittanut, että hänellä on uusi opiskelupaikka. Jos opiskeluoikeus on päättymässä opiskelijan runsaiden poissaolojen vuoksi, tulee koulutuksen järjestäjän selvittää oppivelvollisen tilanne ennen opiskeluoikeuden päättymistä koskevan päätöksen tekemistä. Ennen eronneeksi katsomista koulutuksen järjestäjän tulee ilmoittaa oppivelvolliselle sekä hänen huoltajalleen ja muulle lailliselle edustajalleen, että oppivelvollinen voidaan katsoa eronneeksi, jos hän on ilman perusteltua syytä poissa opetuksesta.

Jos koulutuksen järjestäjä ei saa tietoa, että oppivelvollinen on jatkanut opintojaan toisessa oppilaitoksessa, tulee tehdä ilmoitus oppivelvollisen asuinkunnalle.
Oppivelvolliselle itselleen ei aseteta sanktioita oppivelvollisuuden laiminlyönnistä.

Oppivelvollisen huoltajan tai muun laillisen edustajan on huolehdittava siitä, että oppivelvollisuus tulee suoritettua (OVL 9 §). Jos huoltaja tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö velvollisuutensa valvoa oppivelvollisuuden suorittamista, hänelle voidaan tuomita sakkorangaistus oppivelvollisen valvonnan laiminlyönnistä (OVL 22 §). Katso tarkemmin kysymys: Mikä on huoltajan vastuu oppivelvollisuuden suorittamisen valvonnassa?

Oppivelvollisen opiskelijan eronneeksi katsomisessa noudatetaan koulutusta koskevien lakien eronneeksi katsomista koskevia säännöksiä (esim. lukiolaki 24 §) ja ammatillisesta koulutuksesta annettu laki 97 §). Oppivelvollisen eronneeksi katsomiseen liittyy kuitenkin eräitä menettelyitä, jotka eivät koske muita kuin oppivelvollisia opiskelijoita.

Oppivelvollinen opiskelija tulee katsoa eronneeksi viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun hän on viimeisen kerran osallistunut opetukseen. Oppivelvollisen eronneeksi katsomiseen liittyy myös erityinen ilmoitusvelvollisuus. Ennen oppivelvollisen eronneeksi katsomista koulutuksen järjestäjällä on ilmoitusvelvollisuus oppivelvolliselle sekä hänen huoltajalleen ja muulle lailliselle edustajalleen siitä, että oppivelvollinen voidaan katsoa eronneeksi, mikäli hän ei osallistu opetukseen. Tämän ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena on tuoda oppivelvollisen ja hänen huoltajansa tietoon, mitä seuraamuksia opetuksesta poissaololla on.

Oppivelvollisuuslain 8 §:ssä säädetään oppivelvollisuuden suorittamisesta opiskeluoikeuden määräaikaisen menettämisen aikana. Opiskeluoikeuden menettämisellä tarkoitetaan opiskelijan määräaikaista erottamista tai opiskeluoikeuden pidättämistä koulutusta koskevissa laeissa säädetyillä perusteilla. Tällöin koulutuksen järjestäjän tulee yhdessä oppivelvollisen ja tämän huoltajan tai muun laillisen edustajan kanssa laatia suunnitelma oppivelvollisuuden suorittamisesta määräaikaisen erottamisen tai opiskeluoikeuden pidättämisen aikana. Jos oppivelvollinen ilman perusteltua syytä ei osallistu suunnitelman laadintaan tai olennaisesti laiminlyö laaditun suunnitelman noudattamisen, katsotaan oppivelvollinen eronneeksi.

Ennen eronneeksi katsomista koskevan päätöksen tekemistä koulutuksen järjestäjällä on ilmoitusvelvollisuus oppivelvolliselle ja hänen huoltajalleen tai muulle lailliselle edustajalleen siitä, että oppivelvollinen voidaan katsoa eronneeksi, mikäli hän ei osallistu oppivelvollisuuden suorittamista koskevan suunnitelman laadintaan tai noudata laadittua suunnitelmaa. Tämän ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena on tuoda oppivelvollisen ja hänen huoltajansa tietoon, mitä seuraamuksia suunnitelman laadinnan tai noudattamisen laiminlyönnillä on.

Jos oppivelvollinen ei ole aloittanut uusia opintoja, koulutuksen järjestäjän on ilmoitettava eronneeksi katsotun oppivelvollisen yksilöinti- ja yhteystiedot oppivelvollisen asuinkunnalle sekä ilmoitettava oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle. Oppivelvollinen voidaan katsoa eronneeksi oman ilmoituksen perusteella vain silloin, jos oppivelvollinen on aloittanut uudet oppivelvollisuuden suorittamiseksi hyväksyttävät opinnot. Katso tarkemmin kysymys ”Mitä tapahtuu, jos oppivelvollinen keskeyttää opintonsa muusta kuin hyväksyttävästä syystä?”

Eronneeksi katsomisesta tehdään hallintopäätös, johon sovelletaan hallintolain säännöksiä asianosaisen ja tämän huoltajan kuulemisesta. Koulutuksen järjestäjän ilmoitusvelvollisuus opetuksesta poissaolon tai suunnitelman laiminlyönnin seuraamuksista ei korvaa hallintolaissa säädettyä kuulemismenettelyä, vaan oppivelvollista ja hänen huoltajaansa tai laillista edustajaansa on ennen eronneeksi katsomista koskevan päätöksen tekemistä kuultava. Käytännössä voidaan kuitenkin toimia siten, että hallintolain mukaisen kuulemiskirjeen yhteydessä täytetään myös edellä kuvattu koulutuksen järjestäjän ilmoitusvelvollisuus eli kerrotaan opetuksesta poissaolon tai suunnitelman laiminlyönnin seuraamuksista.

Säännöksen mukaan oppivelvollinen tulee katsoa eronneeksi kuukauden kuluessa siitä, kun hän on viimeisen kerran osallistunut opetukseen. Tässä kuukauden määräajassa tulee myös hoitaa ilmoitusvelvollisuus ja kuuleminen. Oppivelvollisen ja huoltajan kuuleminen on tärkeää tilanteen selvittämiseksi ja oppivelvollisuuden suorittamisen jatkumiseksi, joten kuuleminen on pyrittävä toteuttamaan yhteistyössä oppivelvollisen ja tämän huoltajan kanssa. Laissa säädetty kuukauden määräaika on kuitenkin ehdoton, eikä sitä voida pidentää esimerkiksi sen vuoksi, että kuulemistilaisuuden ajankohtaa ei saada sovittua huoltajan kanssa.

Hallintolain mukaan riittävää on kuulemismahdollisuuden varaaminen. Jos oppivelvollinen tai huoltaja eivät esimerkiksi osallistu sovittuun kuulemistilaisuuteen, voidaan asia ratkaista tästä huolimatta. Nopea reagointi oppivelvollisen opiskelijan poissaoloihin on tärkeää, jotta oppivelvollisuuden suorittamiseen ei pääse muodostumaan pitkiä katkoksia.

Eronneeksi katsomista koskevan päätöksen voi tehdä jo ennen koulutusta koskevissa laeissa säädettyä kuukauden määräaikaa, kunhan lain mukainen ilmoitus- ja kuulemisvelvoite on asianmukaisesti toteutettu. Eronneeksi katsomista koskevaan hallintopäätökseen opiskelija voi hakea oikaisua aluehallintovirastolta.

Opiskelijalla on vapaa hakeutumisoikeus, joten hän voi hakea opiskelemaan haluamaansa opiskelupaikkaan, joka voi olla missä päin Suomea vain. Koulumatkatukea maksetaan oppivelvollisen asunnon ja oppilaitoksen tai työpaikan välisiin päivittäisiin yli 7 kilometrin matkoihin. Lisäksi opiskelija voi olla oikeutettu yleiseen asumistukeen, jos hän asuu itsenäisesti.

Oppivelvollisella nuorella tulee olla opiskelupaikka jossain oppilaitoksessa.

Oppivelvollisuuden suorittamisen aikana oppivelvollinen nuori voi osallistua Kansaneläkelaitoksen tarjoamiin tai muihin kuntoutuspalveluihin. Nämä palvelut tukevat oppivelvollisuuden suorittamista.

Työpajat voivat toimia koulutuksen suorittamisen oppimisympäristönä. Oppivelvollisuuteen kuuluvaa koulutusta voi suorittaa myös työpajatoiminnassa, jos asiasta on sovittu koulutuksen järjestäjän, oppivelvollisen ja työpajan kesken.

Vammaisten päivätoiminta ei ole oppivelvollisuuslain mukaista oppivelvollisuuskoulusta, joten opiskelijaa ei voi ohjata päivätoimintaan suorittamaan oppivelvollisuuttaan. Jos oppivelvollisuuden suorittaminen on keskeytetty oppivelvollisuuslain 7 §:n mukaisesti, oppivelvollisuusikäinen henkilö voi osallistua päivätoimintaan. 

Opiskelupaikan osoittamisesta TELMA-koulutukseen katso tarkemmin kysymykset Tuleeko koulutuksen järjestäjän ottaa vastaan hänelle osoitettu oppivelvollinen? ja Miten vaativaan erityiseen tukeen oikeutettujen oppivelvollisten ja erityisesti TELMA-koulutuksen opiskelupaikkojen riittävyys turvataan?

Oppivelvollisuutta voi suorittaa myös oppisopimuskoulutuksessa, joten opiskelija voi olla töissä oppivelvollisuutta suorittaessaan. Muu opiskelijan mahdollinen työssäkäynti opintojen ohella on opiskelijan omassa harkinnassa.

Lakiin nuorista työntekijöistä on lisätty säännös oppivelvollisen nuoren työajan sijoittelusta. Säännöksen mukaan oppivelvollisuuteen kuuluvaa koulutusta suorittavan työntekijän työaika on sijoitettava siten, ettei se ole esteenä opetussuunnitelman tai muun koulutusta koskevan suunnitelman mukaiseen koulutukseen osallistumiselle. Työntekijän on ilmoitettava työnantajalle hyvissä ajoin, milloin hänen läsnäolonsa opinnoissa on välttämätöntä.
Työntekijällä on oikeus kieltäytyä työvuorosta, joka estää hänen osallistumisensa opetukseen.

Oppivelvollisuuslain 7 §:n mukaan oppivelvollinen tai hänen huoltajansa voi hakea oppivelvollisuuden suorittamisen määräaikaista keskeyttämistä vähintään kuukauden kestävän tilapäisen ulkomailla oleskelun ajaksi, jos oppivelvollinen osallistuu oppivelvollisuuden suorittamista vastaavaan koulutukseen ulkomailla tai hänen muutoin voidaan katsoa suorittavan oppivelvollisuutta ulkomailla oleskelun aikana.

Oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä haetaan siltä opetuksen/koulutuksen järjestäjältä, jonka oppilaana/opiskelijana oppivelvollinen parhaillaan on. Jos oppivelvollinen ei ole minkään opetuksen/koulutuksen järjestäjän oppilaana/opiskelijana, oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä haetaan oppivelvollisen asuinkunnalta. Mahdollisuus hakea oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä koskee kaikkia oppivelvollisuusikäisiä, myös perusopetuksen oppilaita. 

Oppivelvollinen voi lähteä ulkomaille opiskelijavaihtoon, mutta tällöin hänen tulee hakea Suomessa suoritettavissa opinnoissa oppivelvollisuuden suorittamisen määräaikaista keskeyttämistä. Vaihto-opiskelun aikana suomalainen koulutuksen järjestäjä ei ole velvollinen valvomaan opintojen edistymistä ja oppivelvollisuuden suorittamista ulkomaisessa oppilaitoksessa.

Jos oppivelvollinen muuttaa tilapäisesti ulkomaille esimerkiksi vanhempien ulkomailla työskentelyn vuoksi, ulkomailla asumisen aikana lapsi voi käydä esimerkiksi paikallista koulua, kansainvälistä koulua, ulkomailla toimivaa suomalaista koulua tai Eurooppa-koulua. 

Tilanteessa, jossa lapsi osallistuu ulkomailla Suomen lainsäädännön ja opetussuunnitelman mukaiseen perusopetukseen järjestämisluvan saaneessa koulussa, opiskeluoikeus ja ohjaus- ja valvontavastuu siirretään ulkomaiseen kouluun eikä oppivelvollisuuden suorittaminen keskeydy. 

Tilanteessa, jossa lapsi osallistuu ulkomaisen lainsäädännön ja opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen, haetaan oppivelvollisuuden määräaikaista keskeyttämistä. Tällöin ohjaus- ja valvontavastuu siirtyy lapsen asuinkunnalle, kun lapsi palaa Suomeen ja kunnes hän on aloittanut uudessa koulussa. Jos lapsi palaa vanhaan kouluun, asuinkunnan vastuu ei aktivoidu. 

Lyhyen lomamatkan aikana suomalainen koulu pysyy lapsen kouluna eikä oppivelvollisuuden suorittaminen keskeydy. Lapselle myönnetään poissaoloa koulun harkinnan mukaan. Paikallisesti päätetään, miten lapsen oppiminen lomamatkan aikana järjestetään ja huoltajat ovat vastuussa lapsen oppimisen edistymisestä lomamatkan aikana. Perusopetuslain 18 §:ää ei sovelleta lomamatkatilanteisiin. Opetuksen järjestäjällä ei ole velvollisuutta järjestää etäyhteyksiä hyödyntävää ohjausta ulkomaille.

Oppivelvollisuuden keskeyttämistä koskevan hakemuksen yhteydessä tulee selvittää, millä tavoin oppivelvollinen aikoo toteuttaa oppivelvollisuuden suorittamista vastaavaa toimintaa ulkomailla oleskelun aikana.

Vaihtoehtona koulun käymiselle ulkomailla on esimerkiksi kotona tapahtuva itsenäinen opiskelu, jolloin oppilaan huoltaja valvoo oppimista tilapäisen ulkomailla oleskelun aikana. Toisen asteen opintoja suorittava oppivelvollinen voi myös sopia koulutuksen järjestäjän kanssa itsenäisestä osaamisen hankkimisesta siten, että hän Suomeen palattuaan suorittaa kurssikokeet tai osallistuu ammatillisen osaamisen näyttöihin. Toisen asteen opintoja suorittava voi ulkomailla oleskelun aikana suorittaa myös etä- tai  verkko-opintoja suomalaiseen oppilaitokseen. Tällöin oppivelvollisuuden suorittaminen ei keskeydy eikä oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä tarvitse hakea.

Oppivelvollisuuden keskeyttämisperuste tilapäisen ulkomailla oleskelun aikana arvioidaan keskeyttämistä koskevan hakemuksen yhteydessä. Keskeyttämispäätöksen tekemisen jälkeen opetuksen/koulutuksen järjestäjä tai asuinkunta ei ole velvollinen valvomaan opintojen edistymistä ulkomailla oleskelun aikana. 

Oppivelvollisuutta on mahdollista suorittaa myös nivelvaiheen koulutuksissa.

Nivelvaiheen koulutuksia olivat 31.7.2022 saakka perusopetuksen lisäopetus eli ns. kymppiluokka, ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus (VALMA) sekä lukiokoulutukseen valmistava koulutus (LUVA), joka on suunnattu maahanmuuttajille. 

Erilliset nivelvaiheen koulutukset on yhdistetty syksystä 2022 alkaen uudeksi yhtenäiseksi koulutuskokonaisuudeksi, tutkintokoulutukseen valmentavaksi koulutukseksi (TUVA). Koulutus koostuu erilaisista koulutuksen osista, joista voidaan koota joustavasti kunkin opiskelijan tarpeisiin parhaiten vastaava kokonaisuus ja näin edistää opiskelijan siirtymistä suorittamaan toisen asteen tutkintoa. Tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta voivat järjestää perusopetuksen järjestäjät, lukiokoulutuksen järjestäjät ja ammatillisen koulutuksen järjestäjät.

Työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus (TELMA) säilyy jatkossakin omana koulutuskokonaisuutenaan.

Oppivelvollisen on hakeuduttava ennen perusopetuksen viimeisen vuosiluokan päättymistä toisen asteen koulutukseen, nivelvaiheen koulutukseen tai muuhun oppivelvollisuuden piiriin kuuluvaan koulutukseen. Oppivelvollinen voi hakeutua koulutukseen valtakunnallisten hakumenettelyiden kautta (yhteishaku) tai muutoin. Jos oppivelvollinen ei saa opiskelupaikkaa yhteishaussa, hakeutumisvelvollisuus jatkuu niin kauan kunnes oppivelvollinen saa koulutuspaikan. Hakeutumisvelvollisuudesta säädetään oppivelvollisuuslain 10 §:ssä.

Jos oppivelvollinen ei vapaaehtoisesti hakeudu koulutukseen tai ei saa opiskelupaikkaa, hänelle osoitetaan opiskelupaikka tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa (TUVA). Jos oppivelvollisella ei ole valmiuksia tutkintotavoitteisen koulutuksen suorittamiseen, opiskelupaikka osoitetaan työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa (TELMA).

Opiskelupaikan osoittaminen on asuinkunnan tehtävä. Soveltuvan opiskelupaikan osoittamisessa on otettava huomioon alueen koulutustarjonta, oppivelvollisen kodin ja oppilaitoksen välinen etäisyys ja kulkuyhteydet, erityisen tuen tai vaativan erityisen tuen tarve, opetuskieli sekä oppivelvollisen henkilökohtaiset toiveet.

Oppivelvollisuuslain mukaan opiskelupaikka on osoitettava kahden kuukauden kuluttua ohjaus- ja valvontavastuun alkamisesta, jos oppivelvollinen ei ole tätä ennen aloittanut oppivelvollisuuteen kuuluvassa koulutuksessa. Lain mukaan opiskelupaikka voidaan osoittaa vasta kahden kuukauden jälkeen asuinkunnalle tehdystä ilmoituksesta, ei ennen tätä ajankohtaa. Vaativaan erityiseen tukeen oikeutetulle järjestettävässä koulutuksessa oppivelvolliselle voidaan kuitenkin oppivelvollisen taikka hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa suostumuksella osoittaa opiskelupaikka jo ennen kahden kuukauden määräajan päättymistä.

Kahden kuukauden määräajan aikana asuinkunnan tulee selvittää oppivelvollisen tilanne, ohjata oppivelvollista hakeutumaan vapaaehtoisesti koulutukseen sekä toteuttaa opiskelupaikan osoittamiseen liittyvät kuulemismenettelyt. Päätös kuitenkin voidaan tehdä ennen kyseistä määräaikaa siten, että päätös opiskelupaikan osoittamisesta tulee voimaan määräajan päättyessä eli kahden kuukauden kuluttua asuinkunnan ohjaus- ja valvontavastuun alkamisesta.

Oppivelvollisuuslain mukaan oppivelvollisen on aloitettava opinnot hänelle osoitetussa opiskelupaikassa viipymättä. Käytännössä koulutuksen järjestäjän tulee ottaa yhteyttä osoitettuun oppivelvolliseen ja sopia opintojen aloittamisen ajankohdasta. Koulutuksen järjestäjän tulee mahdollistaa opintojen aloittaminen mahdollisimman pian opiskelupaikan osoittamisen jälkeen.

Oppivelvollisuuslain mukaan oppivelvollisen on hakeuduttava koulutukseen, jos hän on ilman opiskelupaikkaa. Oppivelvollisuuslain mukaan opetuksen tai koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuu päättyy viimeistään kuukauden kuluttua koulutuksen päättymisestä, jos koulutus päättyy muuna ajankohtana kuin kevätlukukauden päättyessä. Pääsäännön mukaan oppivelvollisuuskoulutuksessa tulee jatkaa mahdollisimman pian perusopetuksen tai nivelvaiheen koulutuksen päättymisen jälkeen. Jos oppivelvollinen ei ole kuukauden kuluttua koulutuksen päättymisestä aloittanut opintoja, tulee opetuksen tai koulutuksen järjestäjän tehdä ilmoitus asuinkunnalle. Asuinkunta puolestaan osoittaa opiskelupaikan kahden kuukauden kuluttua ilmoituksen tekemisestä. Opetuksen tai koulutuksen järjestäjän tulee ohjata oppivelvollista jatko-opintosuunnitelman laadinnassa sekä hakeutumisessa jo ennen perusopetuksen tai nivelvaiheen koulutuksen päättymistä.

Oppivelvollisuuslaissa säädetyt määräajat ovat sanamuotonsa mukaisesti ehdottomia, mutta käytännössä ilmoituksen tekemisessä ja opiskelupaikan osoittamisessa voi kuitenkin käyttää tapauskohtaista harkintaa, jos ilmoituksen tekeminen tai opiskelupaikan osoittaminen ei olosuhteet huomioiden vaikuta perustellulta. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, jos oppivelvollinen odottaa opiskelijavalinnan tuloksia tai on jo saanut opiskelupaikan, mutta ei ole vielä ehtinyt aloittaa opintoja. Tällöin voidaan odottaa valintatulosten selviämistä tai opintojen aloitusajankohtaa.

Koulutuksen järjestäjän, jolle on myönnetty TUVA-koulutuksen tai TELMA-koulutuksen järjestämislupa taikka joka järjestää TUVA-koulutusta aiemman VALMA-järjestämisluvan perusteella, tulee ottaa opiskelijaksi sille osoitettu oppivelvollinen. Oppivelvollisia ei voida osoittaa sellaisille TUVA-koulutuksen järjestäjille, jotka järjestävät TUVA-koulutusta perusopetuksen lisäopetuksen järjestämisluvan perusteella (siirtymäaika 31.7.2025 saakka). Oppivelvollista ja hänen huoltajaansa tai muuta laillista edustajaansa sekä koulutuksen järjestäjää, jonka opiskelijaksi oppivelvollinen ollaan osoittamassa, on kuitenkin kuultava ennen asian ratkaisemista. 

Opiskelupaikka osoitetaan lähtökohtaisesti lähimmästä soveltuvasta oppilaitoksesta, kulkuyhteydet huomioiden. Osoitettava oppilaitos voi sijaita myös toisen kunnan alueella. Kunnat käyttävät opiskelupaikkoja osoittaessa tapauskohtaista harkintaa ja valmistelevat opiskelupaikan osoittamista yhdessä koulutuksen järjestäjien kanssa. Viime kädessä kunta voi myös osoittaa opiskelijan sellaiselle koulutuksen järjestäjälle, jolla ei ole vapaita opiskelupaikkoja tarjolla. Tällöinkin koulutuksen järjestäjällä on lain mukaan velvollisuus ottaa koulutukseen osoitettu oppivelvollinen vastaan. Oppivelvollisuuslain mukaan koulutuksen järjestäjän tulee mahdollistaa opintojen aloittaminen mahdollisimman pian.

Päivitetty 3.7.2023

Oppivelvollisuuslain mukaan oppivelvollisen on aloitettava opinnot hänelle osoitetussa opiskelupaikassa viipymättä. Toisin kuin opetus- ja kulttuuriministeriö on aiemmin ohjeistanut, ohjaus- ja valvontavastuu jää asuinkunnalle, jos osoitettu oppivelvollinen ei tosiasiassa aloitta opintojaan. Tällöin ei siis tehtäisi eronneeksi katsomista koskevaa päätöstä. Jos oppivelvollinen olisi läsnä yhdenkin päivän, ohjaus- ja valvontavastuu olisi siirtynyt koulutuksen järjestäjälle, jolloin tehtäisiin eronneeksi katsomista koskeva päätös. Koulutusta koskevien lakien mukaan opiskelija katsotaan eronneeksi, jos on ilmeistä, että hänen tarkoituksenaan ei ole osallistua opetukseen eikä hän ole esittänyt poissaololleen perusteltua syytä. Oppivelvollinen katsotaan eronneeksi edellä tarkoitetulla tavalla viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun hän on viimeisen kerran osallistunut opetukseen. Oppivelvollisen eronneeksi katsomisessa tulee kuukauden määräajan lisäksi arvioida myös sitä, onko oppivelvollisen tarkoituksena osallistua opetukseen tai onko hän esittänyt hyväksyttävän syyn poissaololleen. Jos olosuhteiden perusteella näyttää siltä, että oppivelvollinen on aloittamassa opinnot, ei eronneeksi katsomista tule tehdä pelkästään kuukauden määräajan täyttymisen perusteella.

Jos osoitettu oppivelvollinen katsotaan eronneeksi, tehdään normaalimenettelyiden mukaisesti ilmoitus asuinkunnalle, jonka jälkeen oppivelvollinen on asuinkunnan ohjaus- ja valvontavastuun piirissä. Asuinkunta selvittää oppivelvollisen tilannetta ja osoittaa hänelle opiskelupaikan kahden kuukauden kuluttua ilmoituksen tekemisestä. Oppivelvollisuuslaissa ei ole rajattu sitä, miten monta kertaa opiskelupaikka voidaan osoittaa, joten tarvittaessa oppivelvolliselle voidaan osoittaa opiskelupaikka samassa oppilaitoksessa useampaan kertaan. 

Jokaiselle oppivelvolliselle tulee löytyä opiskelupaikka, joko vapaan hakeutumisoikeuden tai viime sijassa opiskelupaikan osoittamisen kautta.

Vaativaan erityiseen tukeen oikeutettujen oppivelvollisten ja erityisesti TELMA-koulutuksen opiskelupaikkojen riittävyydessä on ollut ongelmia kevään 2021 yhteishaussa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on selvittänyt tilannetta yhteistyössä ammatillisten erityisoppilaitosten kanssa. Tilannetta seurataan ja ongelmiin puututaan tarvittaessa ohjeistuksen, lisäsuoritepäätöksellä myönnettävän lisärahoituksen tai lainmuutosten kautta.

Ammatillisten erityisoppilaitosten ja vaativan erityisen tuen rajatun järjestämistehtävän saaneiden koulutuksen järjestäjien tulee varata yhteishaussa riittävä määrä aloituspaikkoja alueen vaativaan erityiseen tukeen oikeutettujen oppivelvollisten opiskelumahdollisuuksien varmistamiseksi.

Opiskelijalle maksuttomia ovat:

• opetus (aiemminkin maksutonta)
• päivittäinen ruokailu (aiemminkin maksutonta)
• opetuksessa tarvittavat oppikirjat ja muut materiaalit
• opetuksessa tarvittavat työvälineet, -asut ja -aineet
• lukion oppimäärän päätteeksi suoritettavan ylioppilastutkinnon suorittamiseksi edellytettävät 5 ensimmäistä koetta sekä niiden osalta hylättyjen kokeiden uusiminen
• vähintään seitsemän kilometrin pituiset koulumatkat korvataan koulumatkatukilain mukaisesti
• joissakin erityistapauksissa myös majoitus- ja matkakustannukset (matka lähimpään oppilaitokseen yli 100 km tai päivittäinen koulumatka nopeinta matkustustapaa käyttäen kestää yli kolme tuntia).

Erityistä harrastuneisuutta painottavissa koulutuksissa tarvittavat henkilökohtaiset välineet, kuten soittimet ja urheiluvälineet, joita opiskelija käyttää myös muutoin kuin opetuksen yhteydessä, jäisivät edelleen opiskelijan itsensä maksettaviksi (OVL 17 § 1 mom).

Maksuttomuus koskee vain niitä opiskelijoita, jotka kuuluvat laajennetun oppivelvollisuuden piiriin. Katso kysymys Milloin oppivelvollisuuden laajentaminen tuli voimaan ja ketä se koskee? 

Oikeus maksuttomaan toisen asteen koulutukseen kestää sen kalenterivuoden loppuun, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Maksuttomuutta voidaan tämän jälkeen pidentää laissa säädetyillä perusteilla. Katso kysymys Millä perusteilla ja miten maksuttomuutta voidaan pidentää?

Esimerkiksi jos opiskelija 16-vuotiaana siirtyy perusopetuksesta toiselle asteelle, hänellä on lähtökohtaisesti 4,5 vuotta oikeutta maksuttomaan koulutukseen. Tämän aikajakson sisällä maksuttomuus koskee tutkintotavoitteista koulutusta sekä erilaisia nivelvaiheen koulutuksia. Maksuttomuus ei katkea, vaikka opiskelija tämän aikajakson sisällä vaihtaa opiskelupaikkaa. Opiskelupaikkaa voi vaihtaa tai aloittaa ensimmäiset perusopetuksen jälkeiset opinnot myös 18 ikävuoden täyttämisen jälkeen. Maksuttomuutta ei kuitenkaan sovelleta opintoihin, jotka on aloitettu sen kalenterivuoden päättymisen jälkeen, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Tämän jälkeen aloitetussa koulutuksessa ei ole enää oikeutta maksuttomuuteen, vaikka maksuttomuuden pidennysperusteita olisikin aiemmissa opinnoissa ollut.

Maksuttomuus ei koske niitä opiskelijoita, jotka eivät kuulu laajennetun oppivelvollisuuden piiriin. Maksuttomuus  ei siis koske keväällä 2021 perusopetuksen lisäopetuksen, lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen tai ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen päättäneitä opiskelijoita. Maksuttomuus ei koske myöskään muita syksyllä 2021 opintonsa aloittaneita opiskelijoita, jotka eivät kuulu oppivelvollisuuslain soveltamisalan piiriin. Jos opiskelija ei kuulu maksuttomuuden piiriin, hänellä on jatkossakin oikeus opintotukilain mukaiseen oppimateriaalilisään.

Oikeudesta maksuttomaan koulutukseen annetaan hallintopäätös vain opiskelijan pyynnöstä. Oppivelvollisuuslain 17 §:n 3 momentin mukaan koulutuksen järjestäjän tulee antaa oikeutta maksuttomaan koulutukseen, oppimateriaalien sekä työvälineiden,  asujen ja –aineiden maksuttomuutta sekä 17 §:n 2 momentissa tarkoitettuja maksuja koskeva hallintolain (434/2003) mukainen hallintopäätös vain silloin, jos opiskelija sitä kirjallisesti tai suullisesti pyytää. Koulutuksen maksuttomuudesta annettuun päätökseen voi hakea muutosta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) säännösten mukaan valittamalla hallinto-oikeuteen.

Oppivelvollisuuslain mukaan (17 § 2 mom) opintoja täydentävistä vapaaehtoisista opintoretkistä, vierailuista, tapahtumista ja muista vastaavista toiminnoista voidaan periä kohtuullisia maksuja. Näistä maksuista annetaan hallintopäätös vain silloin, jos opiskelija sitä kirjallisesti tai suullisesti pyytää. Toisin kuin lukiolain 34 §:n ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 105 §:n mukaiset opetuksesta perittävät maksut, oppivelvollisuuslain nojalla perittävät maksut eivät ole suoraan ulosottokelpoisia.

Katso myös kysymys Tuleeko oppivelvollisuudesta ja maksuttomuudesta tehdä erillinen hallintopäätös?

Maksuttomuutta pidennetään niiden ajanjaksojen kestoa vastaavasti, joiden aikana

• oppivelvollisuuden suorittaminen on ollut perusopetuksen suorittamisen jälkeen keskeytyneenä (oppivelvollisuuslaki 7 §)
• oppivelvollisuuden päättymisen jälkeen koulutuksen suorittaminen on ollut väliaikaisesti keskeytyneenä asianomaista koulutusta koskevassa laissa säädetyillä perusteilla (esim. lukiolaki 23 § tai laki ammatillisesta koulutuksesta 96 §)

Pääsäännön mukaan maksuttomuutta pidennetään edellä mainittujen keskeytymisjaksojen kestoa vastaavasti. Jos oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttäminen johtuu tilapäisestä ulkomailla oleskelusta tai opiskeluoikeuden väliaikainen keskeyttäminen johtuu asianomaista koulutusta koskevassa laissa tarkoitetusta muusta perustellusta syystä, maksuttomuutta pidennetään kuitenkin enintään yhden vuoden ajan.

Edellä mainittujen syiden lisäksi maksuttomuutta voidaan pidentää enintään yhden vuoden ajan, jos opiskeluajan pidentymisen syynä on:

• terveydellisiin tai muihin painaviin syihin liittyvä opiskelualan vaihto
• oppimisvaikeudet
• perusopetuksen jälkeisen valmentavan tai valmistavan koulutuksen suorittaminen
• perusopetuksen oppimäärän suorittamisen viivästyminen.

Maksuttomuuden pidentämisestä päätetään opiskelijan hakemuksesta. Pidentämisestä päättää se koulutuksen järjestäjä, jonka opintojen aikana opiskelija hakee maksuttomuuden pidentämistä. Maksuttomuuden pidentämistä voi hakea aikaisintaan kuusi kuukautta ennen maksuttomuuteen oikeuttavan ajan päättymistä. Maksuttomuuden pidentämistä haetaan käytännössä siis vasta siinä tilanteessa, jos näyttää siltä, että normaali maksuttomuusaika ei tule riittämään.

1.8.2022 saakka voimassa olleen säännöksen mukaan maksuttomuuteen oikeuttavaa aikaa on pidennetty automaattisesti ilman hakemusta oppivelvollisuuden suorittamisen ja opiskeluoikeuden keskeyttämisen perusteella (oppivelvollisuuslaki 16 § 2 momentti). Jatkossa maksuttomuuteen oikeuttavaa aikaa pidennetään kuitenkin aina vain hakemuksen perusteella.

Valpas-palvelu koostaa tietoja opiskelijasta useammasta eri rekisteristä ja tarjoaa tiedot koulutuksen järjestäjälle tarkasteltavaksi koulutuksen maksuttomuuden arviointia varten. Palvelussa näkyvät muun muassa tiedot aiemmista opinnoista sekä opiskelijan iästä laskettu päivämäärä, mihin asti opiskelijalla olisi teoreettisesti oikeus maksuttomaan koulutukseen (sen vuoden loppuun, kun opiskelija täyttää 20 vuotta). Valpas-palvelu ei kuitenkaan voi aukottomasti päätellä maksuttomuuden piiriin kuulumista kaikkien opiskelijoiden kohdalla. Esimerkiksi jos opiskelija on suorittanut perusopetuksen tai tutkinnon ulkomailla tai Ahvenanmaalla, tiedot näistä opinnoista eivät tallennu kansallisiin rekistereihin eivätkä siksi näy Valpas-palvelussa. Koulutuksen järjestäjän tulee tarvittaessa pyytää tiedot aiemmista opinnoista opiskelijalta itseltään. Katso myös kysymykset Mitä tarkoittaa vakinainen asuminen? Ovatko ulkomailta tulleet opiskelijat oppivelvollisia? ja Tuleeko oppivelvollisuudesta ja maksuttomuudesta tehdä erillinen hallintopäätös? 

Jos kansallisten rekistereiden tietojen perusteella pystytään päättelemään, että opiskelija ei kuulu laajennetun oppivelvollisuuden ja maksuttomuuden piiriin (suorittanut perusopetuksen oppimäärän ennen 1.1.2021 tai syntynyt ennen vuotta 2004), näytetään tämä tieto Valpas-palvelussa käyttäjälle.

Voimassa olevien säännösten mukaan oppilaitoksen asuntolassa asuminen on jo nyt toisen asteen opiskelijalle maksutonta. Näitä säännöksiä ei muutettu, mutta lainsäädäntöä tarkennettiin siten, että jos oppilaitoksella on asuntola, asuntolapaikkoja tulee tarjota ensisijaisesti asuntolapaikkaa tarvitseville oppivelvollisille ja muille maksuttoman koulutuksen piiriin kuuluville opiskelijoille. Muutos ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asuntolapaikkaa tulisi tarjota kaikille oppivelvollisille, vaan asuntolapaikan myöntämisessä otetaan huomioon asuntolapaikan tarve.

Jos opiskelija asuu itsenäisesti vuokra-asunnossa, hänellä voi olla oikeus Kelan maksamaan yleiseen asumistukeen. Lisäksi oppivelvollisella voi olla oikeus erityisiin majoitus- ja matkakorvauksiin, jos matka lähimpään oppilaitokseen on yli 100 kilometriä tai päivittäinen koulumatka nopeinta matkustustapaa käyttäen kestää yli kolme tuntia (katso tarkemmin kysymys: Onko opiskelijalla oikeus majoitus- ja matkakorvaukseen, jos hän hakeutuu opiskelemaan muualle kuin kotipaikkakunnalle, esimerkiksi erityisen koulutustehtävän lukioon tai tiettyä koulutusalaa?).

Perusopetuksessa oikeus maksuttomaan ateriaan säilyi nykytilaa vastaavasti. Voimassa olevien säännösten mukaan lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijalla on oikeus yhteen päivittäiseen ateriaan. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijalla on oikeus eräissä tilanteissa myös useampaan ateriaan koulupäivän pituuden perusteella.
Sisäoppilaitosmuotoisessa koulutuksessa opiskelijalla on oikeus ns. täysihoitoon. Toisen asteen maksuttomuus ei muuttanut näitä periaatteita.

Toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden toteutuessa koulumatkatukeen oikeuttavan koulumatkan raja lasketaan 10 kilometristä 7 kilometriin. Lisäksi luovutaan 54 euron kuukausittaisia vähimmäismatkakustannuksia koskevasta rajasta. Toisen asteen opiskelijoiden maksuttomat koulumatkat korvataan jatkossakin Kansaneläkelaitoksen maksaman koulumatkatuen kautta.

Oppivelvollisen oppisopimusopiskelijan matkakorvausten kilometriraja laski 7 kilometriin (muilla opiskelijoilla 10 km). Muutoin oppivelvollisuuden laajentaminen ei muuttanut ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 102 §:ssä säädettyjä opintososiaalisia etuuksia oppisopimuskoulutuksessa.

Oikeutta maksuttomaan päivittäiseen ateriaan ei sovelleta oppisopimuskoulutuksen opiskelijoihin. Oppivelvollisuuden laajentaminen ei muuttanut tätä.

Oppisopimuskoulutuksen opiskelija ei ole oikeutettu Kelan koulumatkatukeen. Oppivelvollisuuden laajentaminen ei muuttanut tätä.

Toisen asteen opiskelijoiden koulumatkat korvataan Kansaneläkelaitoksen maksaman koulumatkatuen kautta. Oppivelvollisuuden laajentamiseen liittyvän maksuttomuuden myötä koulumatkatuesta poistui 43 eur/kk omavastuu. Kunta tai koulutuksen järjestäjä ei kuitenkaan ole velvollinen järjestämään toisen asteen koulutuksessa oleville oppivelvollisille koulukuljetusta. Koulutuksen järjestäjä voi vapaaehtoisesti järjestää opiskelijoille mahdollisuuden koulukuljetukseen. Jos koulutuksen järjestäjä järjestää koulukuljetuksen, koulumatkatuki maksetaan koulutuksen järjestäjälle.

Koulumatkatuki myönnetään ensisijaisesti joukkoliikenteen käytön perusteella. Jos joukkoliikennettä ei ole mahdollista käyttää, myönnetään koulumatkatuki ns. oman matkustustavan perusteella. Tämä tarkoittaa, että opiskelijan tulee itse järjestää kulkeminen oppilaitokseen ja opiskelijalle maksetaan ns. taksa-asetuksen mukainen rahallinen korvaus.

• Taksa-asetus (Finlex)
• Lisätietoja koulumatkatuen myöntämisestä ja hakemisesta (KELA)

Toisen asteen koulutuksen opiskelijan koulumatkat korvataan Kelan koulumatkatukijärjestelmän kautta. Koulumatkat korvataan ensisijaisesti joukkoliikenteen halvimman lipputuotteen mukaan. Jos joukkoliikennettä ei ole mahdollista käyttää eikä koulutuksen järjestäjän järjestämää koulukuljetusta ole, myönnetään koulumatkatuki ns. oman matkustustavan perusteella. Tämä tarkoittaa että opiskelijan tulee itse järjestää kulkeminen oppilaitokseen ja opiskelijalle maksetaan ns. taksa-asetuksen mukainen rahallinen korvaus.

Julkisen liikenteen puuttuessa opiskelijalla ei ole oikeutta saada esimerkiksi kokonaan tai osittain taksilla kulkemaansa koulumatkaa täysimääräisesti korvatuksi, vaan laskennallinen korvaus määräytyy koulumatkatukilain säännösten ja taksa-asetuksen mukaisen korvauksen perusteella. Katso myös kysymys: Onko kunta tai koulutuksen järjestäjä velvollinen järjestämään oppivelvollisille koulukuljetuksen?

Vammaisten henkilöiden oikeudesta kuljetuspalveluihin säädetään vammaispalvelulaissa (laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987). Mikäli kyseessä on vammaispalvelulaissa tarkoitettu vammainen henkilö, koulumatkaan voi saada tukea mainitun lain nojalla. Vammaispalvelulain mukaisten palveluiden järjestämisestä vastaa hyvinvointialue tai Helsingin kaupunki.

Joissakin erityistapauksissa opiskelijalla voi olla oikeus myös oppivelvollisuuslaissa tarkoitettuihin erityisiin majoitus- ja matkakorvauksiin. Katso tarkemmin kysymys: Onko opiskelijalla oikeus majoitus- ja matkakorvaukseen, jos hän hakeutuu opiskelemaan muualle kuin kotipaikkakunnalle, esimerkiksi erityisen koulutustehtävän lukioon tai tiettyä koulutusalaa?

Opiskelupaikkakunnalle muuttoon liittyen katso myös kysymys: Voiko koulutuksen järjestäjä tarjota oppivelvolliselle vuokra-asunnon?

• Tietoa koulumatkatuesta (KELA)

Toisen asteen koulutuksen järjestäjällä ei ole koulukuljetusten järjestämisvelvollisuutta tilanteessa, jossa oppivelvollinen on sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi tilapäisesti estynyt käyttämästä julkista liikennettä tai kulkemaan oppilaitokseen esimerkiksi jalkaisin tai polkupyörällä.

Jos opiskelijalla on oikeus Kelan koulumatkatukeen (koulumatka yli 7 km) ja koulumatkatuki on myönnetty julkisen liikenteen käytön perusteella, voidaan koulumatkatuki tällaisessa tilanteessa tarkistaa myönnettäväksi ns. oman matkustustavan perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijan tai hänen huoltajansa tulee järjestää kulkeminen oppilaitokseen ja tästä maksetaan opiskelijalle taksa-asetuksen mukainen rahallinen korvaus. Katso myös kysymys Onko kunta tai koulutuksen järjestäjä velvollinen järjestämään oppivelvollisille koulukuljetuksen?

Oppivelvollisuuslain mukaan oppivelvollisuuden suorittaminen voidaan keskeyttää määräaikaisesti oppivelvollisuuden suorittamisen estävän sairauden vuoksi. Ennen keskeyttämispäätöksen tekemistä tulee lain mukaan kuitenkin selvittää, onko oppivelvollisuuden suorittaminen mahdollista yksilöllisten valintojen, yksilöllistämisen, välttämättömien tukitoimien tai kohtuullisten mukautusten avulla. Jos päivittäinen kulkeminen kouluun on sairauden vuoksi mahdotonta, tulisi siis ensisijaisesti selvittää, voisiko opiskelija suorittaa opintojaan esim. etäopiskelun tai itsenäisen opiskelun kautta, jolloin oppivelvollisuuden suorittamista ei tarvitsisi sairauden vuoksi keskeyttää.

Lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan asuminen koulutuksen järjestäjän asuntolassa on opiskelijalle maksutonta. Varsinaisten asuntoloiden lisäksi koulutuksen järjestäjä voi kuitenkin järjestää opiskelijoille mahdollisuuden myös vuokra-asuntoon. Tällöin kyseessä ei ole koulutuksen järjestäjän asuntola, vaan normaali vuokrasuhde. Laki ei tällaisessa tilanteessa edellytä asumisen maksuttomuutta. Opiskelijalla voi olla oikeus yleiseen asumistukeen, jos sen saamisen edellytykset täyttyvät.

Päivitetty 15.9.2023

Oppivelvollisuuslain mukaisiin erityisiin majoitus- ja matkakorvauksiin on oikeus vain silloin, jos matka oppivelvollisen kodista lähimpään sellaiseen lukioon tai monialaiseen ammatilliseen oppilaitokseen, jossa on mahdollisuus saada opetusta oppivelvollisen perusopetuslain 10 §:ssä tarkoitetun opetuskielen mukaisesti suomen tai ruotsin kielellä, on yli 100 kilometriä tai päivittäinen koulumatka nopeinta matkustustapaa käyttäen kestää yli kolme tuntia. 

Päivittäisellä koulumatkalla tarkoitetaan yhteenlaskettua meno- ja paluumatkaa. Nopeimmalla matkustustavalla puolestaan tarkoitetaan koulumatkatukilain sääntelyä vastaavaa omaa matkustustapaa, ei nopeinta julkisen liikenteen yhteyttä. Oikeutta oppivelvollisuuslain mukaisiin majoitus- ja matkakorvauksiin ei ole silloin, jos päivittäinen koulumatka julkista liikennettä käyttäen kestää yhteensä yli kolme tuntia. Oikeus majoitus- ja matkakorvauksiin puolestaan on silloin, jos päivittäinen koulumatka omaa matkustustapaa käyttäen kestää yli kolme tuntia.

Kansaneläkelaitoksen koulumatkatuen etuusohjeen (12.1.2022) mukaan koulumatkalla tarkoitetaan matkaa kotiovelta koulun ovelle. Etuusohjeen mukaan kuljettavan matkan pituus mitataan kulkukelpoista väylää pitkin, jolla tarkoitetaan maanteitse tai rautateitse kuljettua lyhintä mahdollista matkaa. Matkan pituuden määrittelyssä käytetään apuna internetin reittihakupalveluita, kuten www.fonecta.fi, www.opas.matka.fi, maps.google.fi, www.maanmittauslaitos (Karttapaikka) tai reittikartta.net. Etuusohjeen mukaan reittihakupalvelun tuloksena käytetään opiskelijalle edullisinta mittaustulosta eli pisintä matkaa, jonka reittihakupalveluiden lyhin automatka –valinta antaa, jos lyhin valinta on käytettävissä. Vastaavia periaatteita käytetään, kun arvioidaan oppivelvollisen oikeutta oppivelvollisuuslain mukaisiin majoitus- ja matkakorvauksiin. Reittihakupalvelut antavat matkan pituuden lisäksi myös matka-ajan huomioiden esimerkiksi lauttayhteyksien vaatiman ajankäytön.

Toisin kuin opetus- ja kulttuuriministeriö on aiemmin ohjeistanut, lain tarkoittamana monialaisena oppilaitoksena ei voida pitää säännönmukaisesti oppilaitosta, jossa on vähintään kaksi koulutusalaa. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on 2.9.2022 antanut matkakorvausta koskevassa asiassa ratkaisun 1181/2022, jonka mukaan matkakorvausta määrättäessä on kiinnitettävä huomiota jokaisen oikeuteen lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan ammatilla. Tämän vuoksi monialaisuuden käsitettä on tulkittava niin, että nämä perusoikeudet tulevat riittävästi turvatuiksi. Tällöin matkakorvauksen maksamista on edellytettävä silloinkin, kun opiskelijan olisi sinänsä mahdollista hakeutua sellaiseen ammatilliseen oppilaitokseen, johon hänen kotoaan on matkaa vähemmän kuin 100 kilometriä, jos oppilaitosta ei ole pidettävä monialaisena siksi, että sen koulutustarjonta jää suppeaksi, kun tarkastellaan kattavasti yhteiskunnan eri tarpeita ja yksilöiden erilaisia taipumuksia palvelevien koulutusalojen kokonaisuutta. Matka- ja majoituskorvauksen myöntäminen edellyttää siten kulloinkin tapauskohtaista harkintaa ottaen huomioon edellä mainitut hallinto-oikeuden päätöksessään toteamat seikat.

Oikeus matka- ja majoituskorvaukseen on vain silloin, jos oppivelvollinen opiskelee lähimmässä lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa. Oppivelvollinen voi valita lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen välillä, eli jos oppivelvollinen haluaa osallistua ammatilliseen koulutukseen ja lähin monialainen ammatillinen oppilaitos sijaitsee yli 100 kilometrin päässä, hänellä on oikeus majoitus- ja matkakorvaukseen opiskellessaan tässä ammatillisessa oppilaitoksessa, vaikka lukiokoulutusta olisi saatavilla alle 100 kilometrin etäisyydellä. Jos oppivelvollinen käyttää vapaata hakeutumisoikeuttaan ja hakeutuu kauempana sijaitsevaan oppilaitokseen esimerkiksi lukion erityisen koulutustehtävän tai tietyn ammatillisen koulutusalan vuoksi, oikeutta majoitus- ja matkakorvaukseen ei ole.

Jos oppivelvollinen opiskelee nivelvaiheen koulutuksessa tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa, hänellä on myös tällöin oikeus majoitus- ja matkakorvaukseen, jos lähin kyseistä koulutusta antava oppilaitos sijaitsee yli 100 kilometrin päässä oppivelvollisen kotoa. Katso tarkemmin majoitus- ja matkakorvauksen ehdoista oppivelvollisuuslaki 19-21 §.

Opetus oli jo aiemmin maksutonta. Nykyään myös kaikki opetuksessa tarvittavat oppikirjat ja muut materiaalit sekä työvälineet, -asut ja aineet ovat oppivelvolliselle maksuttomia. Opetuksen maksuttomuus tarkoittaa myös tarpeellisia koulukuljetuksia ja riittävää ravintoa sekä joissakin tapauksissa myös asumista. Katso tarkemmin opintojen maksuttomuutta koskevat muut kysymykset.

Laissa ei nimenomaisesti säädetä, että jokaiselle opiskelijalle tulee hankkia tietokone, vaan lain mukaan maksuttomia ovat opetuksen edellyttämät oppimateriaalit ja työvälineet. Uudistuksen kustannuslaskelmissa on kuitenkin arvioitu, että opetukseen osallistumiseksi jokaiselle opiskelijalle tulisi antaa tietokone käyttöön opintojen ajaksi.

Opiskelija voi halutessaan käyttää myös omaa tietokonettaan. Laki ei velvoita koulutuksen järjestäjää maksamaan opiskelijalle käyttökorvausta oman tietokoneen käytöstä.

Useimmilla opiskelijoilla on käytettävissään nettiyhteys kotona tai kännykässä. Lähtökohtaisesti opiskelijat voivat hyödyntää näitä jo käytössään olevia nettiyhteyksiä. Koulutuksen järjestäjän tulee kuitenkin hankkia opetuksen edellyttämät välineet, joten jos opiskelijalla ei ole käytössään nettiyhteyttä ja opetukseen osallistuminen sitä edellyttää, tulee koulutuksen järjestäjän tarjota myös nettiyhteys.

Lähtökohtana on, että oppivelvollisen ja maksuttomaan koulutukseen oikeutetun opiskelijan täytyy pystyä suorittamaan lukion oppimäärä maksutta, poikkeuksena oppivelvollisuuslaissa tarkoitetut erityistä harrastuneisuutta painottavissa koulutuksissa tarvittavat opiskelijan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetut soittimet, urheiluvälineet tai muut vastaavat välineet ja tarvikkeet. Jos lukion yleislinjan opinnoissa tarvitaan jotain urheiluvälineitä, näiden tulee lähtökohtaisesti olla maksuttomia. Tiettyjen henkilökohtaisten urheiluvälineiden, kuten luistimien, osalta tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikille opiskelijoille tulisi ostaa sopivat välineet. Opiskelijoita voidaan pyytää käyttämään heillä jo mahdollisesti olevia omia välineitä, mutta tarvittaessa koululla tulisi olla käytössä myös lainavälineitä, jos opiskelijalla ei ole mahdollisuutta käyttää omiaan.

Opintoja täydentävistä vapaaehtoisista opintoretkistä, vierailuista, tapahtumista ja muista vastaavista toiminnoista voidaan periä kohtuullisia maksuja (OVL 17 §). Koulutuksen järjestäjä voi siis järjestää esimerkiksi kansainvälistymiseen liittyviä ulkomaanmatkoja, joiden matka- ja majoituskustannuksista opiskelija vastaa itse. 

Maksuja voidaan periä vain sellaisista toiminnoista, jotka ovat opiskelijalle täysin vapaaehtoisia. Opetuksen tulee aina olla maksutonta.

Opintojakson pakollisuudella tai valinnaisuudella ei ole ratkaisevaa merkitystä maksuttomuuden suhteen. Lähtökohtaisesti kaikki opetus on maksutonta, mutta opintoja täydentävistä vapaaehtoisista toiminnoista (kuten retkien matkakustannukset ja pääsymaksut) voidaan periä maksuja. Myös pakollisiin opintoihin voi kuulua opintoja täydentäviä vapaaehtoisia retkiä, joista voidaan periä maksuja.

Maksuttomuudelle ei ole säädetty tutkintokohtaista ylärajaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on tarkentanut maksuttomuutta koskevaa vastausta opiskelijan suorittaessa samanaikaisesti ammatillista koulutusta ja lukion oppimäärää.  

Oppivelvollisuuslain 16 §:n 1 momentin mukaan 4 §:ssä tarkoitettu koulutus on 17 §:ssä tarkoitetulla tavalla maksutonta sen kalenterivuoden loppuun saakka, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Oikeutta maksuttomaan koulutukseen ei kuitenkaan ole, jos opiskelija on suorittanut lukion oppimäärän ja ylioppilastutkinnon taikka ammatillisen tutkinnon taikka niitä vastaavat ulkomaiset opinnot. Jos opiskelija suorittaa samanaikaisesti ammatillista koulutusta ja lukion oppimäärää, oikeus maksuttomaan koulutukseen päättyy, kun opiskelija on suorittanut ammatillisen tutkinnon ja ylioppilastutkinnon, kuitenkin viimeistään sen kalenterivuoden lopussa, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta.

Jos opiskelija suorittaa samanaikaisesti ammatillista koulutusta ja lukion oppimäärää, oikeus maksuttomaan koulutukseen päättyy, kun opiskelija on suorittanut ammatillisen tutkinnon ja ylioppilastutkinnon. Myös lukion oppimäärään kuuluvien opintojen suorittaminen samanaikaisesti ammatillisen perustutkinnon kanssa kuuluu maksuttomuuden piiriin eli koko lukion oppimäärän suorittamista ei edellytetä. Maksuttomuus päättyy kuitenkin viimeistään sen kalenterivuoden lopussa, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta, ellei maksuttomuuteen oikeuttavaa aikaa ole oppivelvollisuuslain mukaisilla perusteilla pidennetty. Pelkkä useamman tutkinnon suorittaminen ei pidennä maksuttomuuteen oikeutettavaa aikaa.

Koulutuksen järjestäjän saama rahoitus määräytyy sen koulutusmuodon mukaisesti, jossa opiskelija on kirjoilla läsnä olevana ja jossa hänet luetaan rahoituksen perusteeksi. Koulutuksen järjestäjät sopivat keskenään yhteistyöjärjestelyihin liittyvistä mahdollisista rahallisista korvauksista. Erillistä rahoituksen korotusta ammatillista tutkintoa ja lukio-opintoja samanaikaisesti suorittavien osalta ei ole säädetty. Opintojen suoritusaika on kuitenkin tyypillisesti pidempi, mikä lisää opiskeluajan perusteella maksettavan rahoituksen määrää.

Oppimateriaalien maksuttomuus koskee myös oppisopimuskoulutuksena suoritettavaa ammatillista perustutkintoa tai ammattitutkintoa. Oppisopimuskoulutuksen opintososiaalisista etuuksista säädetään ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 102 §:ssä.

Oppisopimuskoulutuksen opiskelijat eivät ole oikeutettuja Kelan koulumatkatukeen.
Maksuttomuus koskee myös ammattitutkintoa, jos kyseessä on opiskelijan ensimmäiseksi suoritettava tutkinto eli opiskelija ei ole aiemmin suorittanut toisen asteen tutkintoa.

Maksuttomuus koskee myös IB-lukioissa opiskelevia maksuttomaan koulutukseen oikeutettuja materiaalien ja loppukokeiden osalta.

Jatkossa viisi ensimmäiseksi suoritettavaa koetta sekä näiden osalta hylättyjen kokeiden uusinnat ovat maksuttomia (Laki ylioppilastutkinnosta, 20 §). Jos opiskelija osallistuu useampaan kuin viiteen kokeeseen, näistä kokeista peritään maksu.

Erityisjärjestelyihin tarvittavien lääkärintodistusten maksuttomuudesta ei ole erikseen säädetty. Ylioppilastutkinnon erityisjärjestelyihin liittyvät todistukset voi monilta osin antaa erityisopettaja. Mahdolliset lääkärintodistukset voi useimmiten hankkia julkisen terveydenhuollon kautta.

• Ylioppilastutkintolautakunnan ohjeet erityisjärjestelyistä ja niiden hakemisesta.

Vaihto-opiskelusta aiheutuvat kustannukset eivät kuulu maksuttomuuden piiriin. Jos opiskelijan työpaikalla tapahtuva osaamisen hankkiminen toteutetaan ulkomailla, opiskelija vastaa tällöin itse esimerkiksi matkoista ja majoituksesta aiheutuvista kustannuksista.

Maksuttomuuden piiriin kuuluvat luvat ja pätevyydet, joiden hankkimisen tutkinnon tai tutkinnon osan suorittaminen edellyttää. Luvat ja pätevyydet voivat olla säädösperusteisia tai työelämän edellyttämiä lupia ja pätevyyksiä. Säädösperusteisuus tarkoittaa, että lupa tai pätevyys on määritelty laissa tai asetuksessa. Lisäksi työpaikat voivat edellyttää lupia ja pätevyyksiä työtehtävissä toimimiseen.  

Säädösperusteisia lupia ja pätevyyksiä ovat esimerkiksi hygieniapassi, ajoluvat, kasvinsuojelututkinto ja vesityökortti. Säädösperusteiset luvat ja pätevyydet, jotka ovat välttämättömiä tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksissa edellytetyn osaamisen osoittamiseksi, ovat maksuttomia.  

Työelämän edellyttämiä lupia ja pätevyyksiä voivat olla esimerkiksi tulityökortti, työturvallisuuskortti ja ensiapukortti. Näistä maksuttomuuden piiriin kuuluvat ne luvat ja pätevyydet, jotka ovat välttämättömiä tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksissa tai osaamistavoitteissa edellytetyn osaamisen osoittamiseksi.

Myös tutkinnon perusteissa edellytetyn osaamisen osoittamisen edellyttämät viranomaismaksut, ajokorttimaksut ja lääkärintodistukset kuuluvat maksuttomuuden piiriin.

Poikkeuksena on 1.8.2018 voimaan tulleissa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon perusteissa perustason ensihoidon osaamisalan pakollisessa ammatillisessa tutkinnon osassa ennakkovaatimuksena oleva B-luokan ajo-oikeus (tai ajokortti), joka ei kuulu maksuttomuuden piiriin. Muiden ammatillisten tutkintojen osalta (kuten logistiikan ja rakennusalan perustutkinnon osalta) ajokortit ja ajokorttivaatimuksiin kuuluvat niiden suorittamiseksi vaadittavat ajo-oikeudet (kuten B-ajo-oikeus) kuuluvat maksuttomuuden piiriin.

Koulutuksen järjestäjä voi halutessaan tarjota maksuttomat oppimateriaalit ja työvälineet myös muille kuin maksuttomuuden piiriin kuuluville opiskelijoille. Lakisääteistä velvoitetta tähän ei kuitenkaan ole.

Koulutuksen järjestäjän tulee tarjota opiskelijalle opetuksen edellyttämät oppimateriaalit sekä työvälineet, -asut ja –aineet. Koulutuksen järjestäjä vastaa työvälineiden ja –asujen korjaamisesta ja huollosta. Opiskelijan henkilökohtaisessa käytössä olevien työvälineiden ja –asujen tavanomainen puhdistus ja pesu voidaan kuitenkin osoittaa myös opiskelijan vastuulle.

Oppivelvollisuuslain mukaista majoituskorvausta maksetaan vuosittaisen opintojen alkamis- ja päättymispäivän väliseltä ajalta, jos opintojen suorittaminen edellyttää asumista oppilaitoksen sijaintipaikkakunnalla. Oppivelvollisuuslain mukaiset majoitus- ja matkakorvaukset koskevat vain oppivelvollisen kodin ja oppilaitoksen välistä etäisyyttä sekä näiden välisiä matkoja.

Oikeus korvauksiin on kuitenkin myös työpaikalla järjestettävän koulutuksen ajalla, jos opiskelija asuu samassa asunnossa, johon hänelle muutoin maksetaan majoituskorvausta. Työpaikalla järjestettävän koulutuksen ajalla opiskelija voi olla oikeutettu Kelan koulumatkatukeen asunnon ja työpaikan välisten päivittäisten matkojen osalta.

Oppivelvollisuuslain mukaan opetuksen edellyttämät oppimateriaalit sekä työvälineet, -asut ja -aineet ovat opiskelijalle maksuttomia. Maksuttomuusperiaatteen mukaisesti niistä ei tule periä myöskään panttimaksuja. Opiskelijan vahingonkorvausvelvollisuuden osalta ks. myös kysymys ”Onko opiskelija korvausvelvollinen, jos hän rikkoo tai kadottaa hänelle annettuja oppimateriaaleja tai työvälineitä?”

Jos asuntolassa asuminen on opiskelijalle lain mukaan maksutonta, ei siitä tule periä mitään pakollisia maksuja. Panttimaksu voidaan kuitenkin periä sellaisista asioista, joiden käyttäminen on opiskelijalle vapaaehtoista ja joita ei laissa ole säädetty maksuttomiksi, esimerkiksi lukollisista säilytyskaapeista.

Opiskelijan velvollisuuteen korvata aiheuttamansa vahinko sovelletaan vahingonkorvauslakia. Pääsääntöisesti tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheutettu vahinko on korvattava. Vahingonkorvauslain mukaan alle 18-vuotias on velvollinen korvaamaan vahingosta määrän, joka hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa, teon laatuun, vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi.

Tekijänoikeus ja omistusoikeus ovat erillisiä oikeuksia. Opiskelijalla on tekijänoikeus teokseensa, mutta koulutuksen järjestäjän kustantamista materiaaleista tehty teos on oppilaitoksen omaisuutta, ellei koulutuksen järjestäjän ja opiskelijan kesken ole toisin sovittu. Koulutuksen järjestäjä tarvitsee kuitenkin opiskelijan luvan teoksen myymiseen tai muuhun luovuttamiseen.

Oppivelvollisuuden laajentamisen ja maksuttoman toisen asteen kustannuksiin on julkisen talouden suunnitelmassa varattu rahoitusta seuraavasti:

•     vuonna 2021 yhteensä 26,75 miljoonaa euroa
•     vuonna 2022 yhteensä 65 miljoonaa euroa
•     vuonna 2023 yhteensä 103,25 euroa
•     vuonna 2024 yhteensä 129 miljoonaa euroa.

Muutoksen piiriin tulee ikäluokka kerrallaan, jolloin myös lisämäärärahan tarve kasvaa asteittain. Lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen keskimääräinen suoritusaika on noin kolme vuotta, joten lisämäärärahantarve on täysimääräinen vuonna 2024.

Oppivelvollisen nuoren huoltajan tai muun laillisen edustajan tulee huolehtia siitä, että nuori suorittaa oppivelvollisuuden (OVL 9 §). Jos huoltaja tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö tämän velvollisuuden, hänet voidaan tuomita oppivelvollisuuden valvonnan laiminlyönnistä sakkorangaistukseen (OVL 22 §). Valvontavastuun laiminlyönnin arvioinnissa otetaan huomioon huoltajan tosiasialliset mahdollisuudet valvoa oppivelvollisuuden suorittamista, kuten oppivelvollisen ikä ja itsenäinen asuminen.

Mahdollisissa oppivelvollisuuden valvonnan laiminlyöntitapauksissa opetuksen tai koulutuksen järjestäjä taikka asuinkunta voi tehdä ilmoituksen poliisille. Opetuksen tai koulutuksen järjestäjä voi myös tehdä asiasta lastensuojelulain mukaisen lastensuojeluilmoituksen, jonka perusteella lastensuojeluviranomaiset päättävät tarvittavista toimenpiteistä. Mahdollisen sakon tuomitsee yleinen tuomioistuin.

Yhteishaun yhteydessä hakijalta kysytään hakulomakkeella huoltajan yhteystiedot. Huoltaja saa sähköpostiinsa vahvistusviestin, jossa on huollettavan hakutoiveet. Opetushallitus lähettää hakijalle ja huoltajalle myös ns. ennakkokirjeen pari viikkoa ennen valintoja. Ennakkokirjeessä kerrotaan mm. valintojen aikataulusta ja ohjeistetaan, miten opiskelupaikan voi ottaa vastaan.

Oppivelvollisuuslaissa ei erikseen oteta kantaa tilanteisiin, joissa oppivelvollisen huoltaja asuu ulkomailla. Huoltajan kanssa tehtävää yhteistyötä koskeva sääntely on siten yhtenevää riippumatta siitä, missä maassa huoltaja asuu. Esimerkiksi oppivelvollisuuslain mukaiset ilmoitus- ja valvontavastuut koskevat myös tilanteita, joissa huoltaja asuu ulkomailla. Lähtökohtaisesti huoltajaa tulisi tavoitella hallintolain 26 §:n mukaisesti sellaisella kielellä, jota hänen oletetaan asian laatuun nähden riittävästi ymmärtävän.

Katso myös kysymys: Mitä tarkoittaa vakinainen asuminen? Ovatko ulkomailta tulleet opiskelijat oppivelvollisia?

Perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestäjillä sekä muilla oppivelvollisuuskoulutusta järjestävillä sekä viimesijassa asuinkunnalla on velvollisuus ohjata ja valvoa oppivelvollisuuden suorittamista. Näin voidaan varmistaa, että opiskelijaa voidaan tukea ja ohjata riittävästi koko opiskelun ajan.

Perusopetuksen järjestäjä ”saattaen vaihtaa” oppilaat toiselle asteelle. Perusopetuksen päättymisen jälkeen vastuu oppivelvollisuuden suorittamisen ohjauksesta, tuesta ja valvonnasta on perusopetuksen järjestäjällä siihen asti, kunnes oppivelvollinen aloittaa opinnot perusopetuksen jälkeisessä koulutuksessa. Oppivelvollisten opiskelijoiden tilanne tarkistetaan vuosittain päätettävänä tarkistuspäivänä elokuun lopussa. Jos joku perusopetuksen päättävä on jäänyt ilman opiskelupaikkaa, perusopetuksen järjestäjä on velvollinen ilmoittamaan tästä oppilaan asuinkunnalle, jolloin ohjaus- ja valvontavastuu siirtyy asuinkunnalle.

Kun opiskelija aloittaa toisen asteen koulutuksessa, vastuu opiskelijan ohjauksesta, tuesta ja valvonnasta siirtyy tälle, esimerkiksi lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen järjestäjälle. Vastuu siirtyy, kun opiskelija tosiasiassa on aloittanut opinnot. Vaikka opiskelija tosiasiallisesti osallistuisi koulutukseen vain yhden päivän ajan, valvontavastuu siirtyy uudelle koulutuksen järjestäjälle. Pelkkä opiskelupaikan vastaanottaminen ei kuitenkaan riitä valvontavastuun siirtymiseen. Ks. tarkemmin kysymys Miten toimitaan, jos oppivelvollinen on ottanut opiskelupaikan vastaan mutta ei aloita opintojaan? Entä jos oppivelvollinen keskeyttää opinnot heti opintojen alussa?

Jos opiskelija haluaa vaihtaa oppilaitoksesta tai alalta toiselle, koulutuksen järjestäjät ohjaavat ja tukevat opiskelijaa siihen saakka, kunnes opiskelija on aloittanut uudet opinnot. Tämän jälkeen vastuu siirtyy uudelle koulutuksen järjestäjälle.

Tarvittaessa opiskelijaa ohjataan lisäksi sellaisten palvelujen piiriin (esim. sosiaali- tai terveyspalvelut, nuorisotoimen palvelut), jotka antavat tukea opiskelijan elämäntilanteeseen ja mahdollistavat opintojen jatkamisen.

Oppivelvollisuuslain mukainen ohjaus- ja valvontavastuu siirtyy toisen asteen koulutuksen järjestäjälle, kun opiskelija tosiasiassa aloittaa opintonsa. Pelkkä opiskelupaikan vastaanottaminen ei vielä siirrä valvontavastuuta. Perusopetuksesta tai nivelvaiheesta siirtyvän oppivelvollisen osalta tulee aiemman opetuksen/koulutuksen järjestäjän tehdä ilmoitus asuinkunnalle, vaikka oppivelvollinen olisi ottanut opiskelupaikan vastaan, jos hän ei ole tosiasiassa aloittanut opintojaan.

Valvontavastuu siirtyy uudelle koulutuksen järjestäjälle, kun oppivelvollinen on aloittanut opinnot. Valvontavastuu siirtyy uudelle koulutuksen järjestäjälle myös silloin, kun oppivelvollinen keskeyttää opintonsa heti opintojen alussa, vaikkapa vain yhden opiskelupäivän jälkeen. Koulutuksen järjestäjän tulee tällöin tehdä hallintopäätös opiskelijan eronneeksi katsomisesta. Katso myös kysymys ”Voidaanko mitätöintimerkintä Koski-tietovarantoonrekisteriin tehdä jo ennen eronneeksi katsomista koskevan päätöksen tekemistä?”

Päivitetty 4.7.2023

Osoittamispäätöksen jälkeen koulutuksen järjestäjän tulee olla oppivelvolliseen yhteydessä opintojen aloittamisesta sopimiseksi. Jos oppivelvollinen ei opintoja kuitenkaan aloita, selvitetään oppivelvollisen tilannetta ja tarvittaessa ollaan yhteydessä asuinkuntaan, jolla on ohjaus- ja valvontavastuu. Katso myös kysymys Mitä tehdään, jos osoitettu oppivelvollinen ei aloita opintojaan tai keskeyttää opinnot uudelleen?

Asuinkunnan tehtävänä on perusopetuksen järjestäjän tekemän ilmoituksen perusteella selvittää niiden perusopetuksen keväällä päättäneiden nuorten tilanne, jotka vielä syksyllä ovat ilman opiskelupaikkaa.

Nuoret saavat ohjausta toisen asteen koulutukseen hakeutumiseksi. Tarvittaessa nuoria ohjataan myös hakeutumaan muiden palveluiden, kuten terveys- ja sosiaalipalveluiden sekä kuntoutuspalveluiden piiriin. Jos soveltuvaa opiskelupaikkaa ei ohjauksesta ja yhteistyöstä huolimatta löydy ja nuori arvioidaan koulukuntoiseksi, kunnalla on velvollisuus osoittaa oppivelvolliselle opiskelupaikka soveltuvassa nivelvaiheen koulutuksessa. Jos arvioidaan, että nuori ei ole koulukuntoinen, häntä ohjataan tarvittaessa hakemaan oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä.

Asuinkunnan tehtävänä on vastaavalla tavalla koulutuksen järjestäjän tekemän ilmoituksen perusteella ohjata myös niitä oppivelvollisia, jotka ovat keskeyttäneet toisen asteen opintonsa ja joilla ei ole uutta opiskelupaikkaa.

Opiskelupaikan osoittamisesta katso tarkemmin kysymykset: Mitä tarkoittaa opiskelupaikan osoittaminen? Miten pian asuinkunnalle tehdyn ilmoituksen jälkeen opiskelupaikka voidaan osoittaa? ja Tuleeko koulutuksen järjestäjän ottaa vastaan osoitettu oppivelvollinen?

Oppivelvollisuuslaissa ei määritellä, mikä taho asuinkunnassa vastaa oppivelvollisten ohjauksesta ja valvonnasta. Kukin kunta päättää itse, miten ohjaus ja valvonta kunnassa järjestetään ja mikä taho vastaa asuinkunnalle oppivelvollisuuslaissa säädetyistä ohjaus- ja valvontatehtävistä.

Lainsäädännön ohella kunnan hallintosäännön mukaisesti määräytyy kunnassa se, minkä viranomaisen vastuulle ja alaisuuteen esimerkiksi perusopetuksen järjestäminen ja perusopetuksen järjestäjälle säädetyt tehtävät kuuluvat. Jatkossa kunnan palvelurakenteen ja hallintosäännön tulee tunnistaa myös asuinkunnalle oppivelvollisuuslaissa säädetyt tehtävät. 

Oppivelvollisuuden päättyminen Suomesta pois muutettaessa arvioidaan kotikunnan perusteella. Jos oppivelvollinen muuttaa pysyvästi asumaan ulkomaille eikä hänellä ole kotikuntaa Suomessa, hän ei ole enää oppivelvollinen Suomessa. Jos muutto ulkomaille on tilapäinen (kotikunta säilyy), tulee henkilön hakea oppivelvollisuuslain 7 §:n mukaisesti oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä. Katso myös kysymys: Oppivelvollinen on lähdössä opiskelijavaihtoon tai muutoin tilapäisesti ulkomaille. Miten tulee toimia? 

Jos asuinkunta tietää, että oppivelvollinen tosiasiassa on muuttanut ulkomaille, mutta oppivelvollinen ei ole tehnyt muuttoilmoitusta tai hakenut oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä, kunta toimii tiedossa olevien tosiasiallisten olosuhteiden mukaan.

Mikäli kunnalla on ns. varma tieto muusta kuin tilapäisestä ulkomaille muutosta, voidaan henkilöä käsitellä ei-vakinaisesti Suomessa asuvana, jolloin hän ei ole myöskään oppivelvollinen. Tällöin hänelle ei esimerkiksi ole perusteltua osoittaa opiskelupaikkaa. Jos muuttoa ulkomaille sen sijaan voidaan käytettävissä olevien tietojen perusteella pitää tilapäisenä, henkilöä on pidettävä oppivelvollisena, ellei hän ole hakenut oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä.

Osoitetiedot väestötietojärjestelmässä perustuvat henkilön, hänen laillisen edustajansa taikka mukana muuttavan perheenjäsenensä tekemiin muuttoilmoituksiin. Kotikuntamerkintä ei poistu automaattisesti ns. viran puolesta henkilön asuttua yhtäjaksoisesti ulkomailla yli vuoden, vaan näissäkin tilanteissa väestötietojärjestelmään tehtävät merkinnät perustuvat muuttoilmoitukseen. Jos henkilö ilmoittaa muuttavansa ulkomaille vakinaisesti, hänelle ei jää kotikuntaa Suomeen.

Oppivelvollisuuslain 14 §:n mukaan oppivelvollisen asuinkunnan tulee ohjata ja valvoa oppivelvollisuuden suorittamista, ellei ohjausta ja valvontaa ole säädetty muun toimijan tehtäväksi. Jos kunnan alueelle muuttaa ulkomailta oppivelvollisuusikäinen nuori, on asuinkunnan tehtävänä varmistaa, että oppivelvollisuusikäinen nuori hakeutuu koulutukseen ja aloittaa oppivelvollisuutensa suorittamisen.

Asuinkunta on se kunta, jonka alueella oppivelvollinen tosiasiassa asuu. Joissain tilanteissa asuinkunta voi olla eri kuin väestötietojärjestelmään merkitty kotikunta, esimerkiksi jos opiskelija asuu tilapäisesti opiskelupaikkakunnalla, joka ei ole hänen kotikuntansa. Jos opiskelija keskeyttää opintonsa, tulee asuinkunnan määrittelyssä ottaa huomioon se, missä kunnassa oppivelvollinen aikoo asua opintojen päättymisen jälkeen (ei oikeutta asua oppilaitoksen asuntolassa opintojen keskeyttämisen jälkeen). Jos muuta tietoa asuinkunnasta ei ole, asuinkunnaksi katsotaan väestötietojärjestelmään merkitty kotikunta. 

Opiskeluaikana oppivelvollinen voi asua oppilaitoksen asuntolassa opiskeluaikana ja viikonloppuisin kotipaikkakunnallaan. Opiskeluaikana ohjaus- ja valvontavastuu on kuitenkin aina koulutuksen järjestäjällä ja vastuu siirtyy asuinkunnalle vasta sitten, kun oppivelvollinen keskeyttää opintonsa.

Jos oppivelvollinen on lastensuojelullisena toimenpiteenä sijoitettuna muualle kuin kotikuntaansa, asuinkunnaksi katsotaan sijoituspaikkakunta.

Velvollisuus ohjata ja valvoa oppivelvollisen hakeutumista perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen perusopetuksen 9. luokalla on perusopetuksen järjestäjällä. Jos oppivelvollinen ei saa opiskelupaikkaa yhteishaussa, perusopetuksen järjestäjä jatkaa myös kevätlukukauden koulutyön päätyttyä ohjausta, jotta oppivelvollinen voisi voi hakea opiskelupaikkaa yhteishaun jälkeisessä jatkuvassa haussa. Jos oppivelvollinen nuori vielä kesän jälkeen on ilman opiskelupaikkaa tai keskeyttää aloittamansa opinnot, ohjaus- ja valvontavastuu siirtyy perusopetuksen tai koulutuksen järjestäjän ilmoituksen perusteella nuoren asuinkunnalle.

Oppivelvollisten asuinkunnalle sekä perusopetuksen järjestäjille säädetyt uudet tehtävät rahoitetaan kuntien peruspalveluiden valtionosuusjärjestelmän puitteissa. Kunnan peruspalveluiden valtionosuuslain (1704/2009) mukaisesti uudet tehtävät korvataan kunnille sataprosenttisena valtionosuutena.

Oppivelvollisuuden laajentumisen myötä kunnille ja muille perusopetuksen järjestäjille syntyy uusia ohjaus- ja valvontavastuuseen liittyviä lakisääteisiä tehtäviä. Oppivelvollisten ohjaus- ja valvontavastuuseen liittyviä uusia tehtäviä perusopetuksen järjestäjille ovat perusopetuksen viimeisillä vuosiluokilla annettava perusopetuslain 11 a §:n mukainen tehostetuttu henkilökohtainen oppilaanohjaus sitä tarvitseville sekä oppivelvollisuuslain) 11 §:n mukainen perusopetuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuu. Lisäksi asuinkunnalla on velvollisuus antaa perusopetuksen suorittamisen päättymisen jälkeen vaille opiskelupaikkaa jääneille tai opintonsa keskeyttäneille oppivelvollisille lisäohjausta oppivelvollisuuslain 14 §:n mukaisesti.

Valtio osallistuu kunnan tehtävien rahoitukseen valtionosuusjärjestelmän kautta.

Valtiovarainministeriön myöntämä valtionosuus on kokonaisuudessaan saajalleen yleiskatteellinen tuloerä, jota ei ole miltään osin korvamerkitty tiettyjen tehtävien hoitamiseen järjestämiseen. Vaikka valtionosuuden laskennallinen peruste muodostuu erilaisten määräytymistekijöiden ja kertoimien perusteella, rahoituksen saaja itse voi ohjata valtionosuusrahoituksen haluamiinsa käyttötarkoituksiin. Asiasta päättää kunta.

Oppivelvollisuuden laajentaminen muutti nuorisolain (11 §) mukaista perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen järjestäjän tietojen luovutusvelvollisuutta etsivälle nuorisotyölle. Oppivelvollisten osalta tietojen luovutusvelvollisuutta ei enää ole, mutta oppivelvollisen nuoren yksilöinti- ja yhteystiedot voidaan luovuttaa nuoren kotikunnalle etsivää nuorisotyötä varten.

Perusopetuksen järjestäjä voi luovuttaa tiedot perusopetuksen päättäneestä nuoresta, joka ei ole sijoittunut perusopetuksen jälkeisiin opintoihin. Toisen asteen koulutuksen järjestäjä voi luovuttaa tiedot oppivelvollisesta nuoresta, joka keskeyttää opinnot ammatillisessa koulutuksessa, lukiokoulutuksessa tai tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa. Muiden kuin oppivelvollisten nuorten osalta tietojen luovutusvelvollisuus ei muutu. Koulutuksen järjestäjän on luovutettava tiedot muusta kuin oppivelvollisesta nuoresta, joka keskeyttää opinnot ammatillisessa koulutuksessa, lukiokoulutuksessa tai tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa.

Oppivelvollisuuslaissa säädetty asuinkunnan ohjaus- ja valvontavastuu on etsivästä nuorisotyöstä erillinen lakisääteinen tehtävä, jossa lain mukaan oppivelvollisen nuoren ja hänen huoltajansa on osallistuttava nuoren kokonaistilanteen selvittämiseen. Etsivä nuorisotyö voi kuitenkin toimia oppivelvollisen nuoren ja oppivelvollisuuden suorittamisen tukena. Etsivän nuorisotyön tehtävät tai tavoitteet eivät muutu nykyisestä ja etsivän nuorisotyön tehtävistä säädetään jatkossakin nuorisolaissa. Etsivä nuorisotyö perustuu nuoren suostumukseen ja on nuorelle vapaaehtoista.

Oppivelvollisen hakeutumis- ja opiskelutietoja seurataan valtakunnalliseen Koski-tietovarantoon, opiskelijavalintarekisteriin sekä oppivelvollisuusrekisteriin tallennettujen tietojen perusteella. Valpas-palvelu on uusi Opetushallituksen ylläpitämä palvelu, jonka kautta oppivelvollisuuden ohjaus- ja valvontavastuussa olevan tahon on mahdollisuus saada yhdellä näkymällä kokonaiskuva oppivelvollisen tilanteesta.

Oppivelvollisuuden seuranta- ja valvontapalvelu Valpas

Koski-tietovarantoon virheellisesti merkityn opiskeluoikeutta koskevan tiedon voi tarvittaessa mitätöidä, vaikka opiskelijan eronneeksi katsomista koskevassa asiassa ei olisi vielä annettu hallintopäätöstä. Tällainen tarve voi olla silloin, jos oppivelvollinen ei ollenkaan aloita opintojaan, mutta tieto opiskeluoikeudesta on jo merkitty Koski-tietovarantoon.

Oppivelvollisuuden suorittamisen tarkistuspäivän kannalta on tärkeää, että Koski-tietovarannossa olevat tiedot ovat ajantasaisia siinä vaiheessa, kun valvontavastuu oppivelvollisuuden suorittamisesta siirtyy koulutuksen järjestäjältä asuinkunnalle. Katso myös kysymys ”Miten toimitaan, jos oppivelvollinen on ottanut opiskelupaikan vastaan mutta ei aloita opintojaan? Entä jos oppivelvollinen keskeyttää opinnot heti opintojen alussa?”

Koulutusta koskevassa lainsäädännössä säädetään myös muista ohjausvelvoitteista, jotka koskevat kaikkia opiskelijoita, ei pelkästään oppivelvollisia.

Lukiolain mukaan opiskelija laatii itselleen henkilökohtaisen opintosuunnitelman. Suunnitelma laaditaan oppilaitoksen opetushenkilöstön tuella opintojen alussa ja sitä päivitetään säännöllisesti opintojen edetessä.

Ammatillisen koulutuksen lain mukaan koulutuksen järjestäjillä on velvoite laatia henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma jokaiselle opiskelijalle yhdessä opiskelijan kanssa.

Koulutuksen järjestäjän tulee ohjata keskeyttämisvaarassa olevaa opiskelijaa. Lukiolain mukaan opiskelijalla, joka on ilmoittanut eroamisestaan, on oikeus saada ohjausta muihin opintoihin hakeutumisessa. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan koulutuksen järjestäjän tehtävänä on lisäksi selvittää yhdessä opiskelijan kanssa tälle soveltuvampi tutkinto tai koulutus sekä tarvittaessa ohjata opiskelija hakeutumaan toisen koulutuksen järjestäjän koulutukseen taikka muun tarkoituksenmukaisen palvelun piiriin. Edellä mainittua sääntelyä ei muutettu oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä.

Perusopetuksen järjestäjän vastuulla on ohjata ja valvoa oppivelvollisia perusopetuksen ja yhteishaun aikana. Osana tätä ohjausta perusopetuksen järjestäjä arvioi yhdessä oppivelvollisen ja hänen huoltajansa kanssa, mikä koulutus on opiskelijalle sopivin ottaen huomioon erityisen tuen tarpeet.

Oppilaalla on oikeus saada oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä.

Perusopetuksen järjestäjällä on velvollisuus ohjata ja valvoa oppivelvollisen hakeutumista perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen perusopetuksen päättyessä, erityisesti perusopetuksen viimeisen vuosiluokan aikana.

Sellaisella perusopetuksen oppimäärää suorittavalla oppilaalla, joka tarvitsee perusopetuksen jälkeisiin jatko-opintoihin hakeutumiseen liittyvää tukea, on oikeus saada opetussuunnitelman mukaisen oppilaanohjauksen lisäksi tarpeidensa mukaista henkilökohtaista oppilaanohjausta. Velvoite tarkoittaa perusopetuksen järjestäjille velvoitetta tarjota tehostettua henkilökohtaista oppilaanohjausta sellaisille oppilaille, joilla havaitaan perusopetuksen jälkeisiin jatko-opintoihin hakeutumiseen liittyvää tuen tarvetta vuosiluokilla 8 ja 9.

Koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuu oppivelvollisuuden osalta päättyy, kun opiskelija täyttää 18 vuotta eli oppivelvollisuuden suorittaminen päättyy. Koulutuksen järjestäjän on kuitenkin ohjattava opiskelijaa ammatillisesta koulutuksesta annetun lain ja lukiolain yleisten periaatteiden mukaisesti myös oppivelvollisuuden suorittamisen jälkeen.

Lukiolain mukaan lukiokoulutuksen oppimäärää suorittavalla opiskelijalla on oikeus saada säännöllisesti tarpeidensa mukaista henkilökohtaista ja muuta opintojen ja jatko-opintoihin hakeutumiseen liittyvää ohjausta. Opiskelijalla, jonka opiskeluoikeus lukiokoulutuksen oppimäärän suorittamiseen on päättymässä tai joka on ilmoittanut eroamisestaan, on oikeus saada ohjausta muihin opintoihin hakeutumisessa.

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan opiskelijalla on oikeus saada henkilökohtaista ja muuta tarpeellista opinto-ohjausta. Jos opiskelijaksi otettu haluaa perustellusta syystä vaihtaa tutkintoa tai koulutusta taikka opiskelija aikoo ilman hyväksyttävää syytä keskeyttää aloittamansa koulutuksen, koulutuksen järjestäjän tehtävänä on selvittää yhdessä opiskelijan kanssa tälle soveltuvampi tutkinto tai koulutus sekä tarvittaessa ohjata opiskelija hakeutumaan toisen koulutuksen järjestäjän koulutukseen taikka muun tarkoituksenmukaisen palvelun piiriin.

Lukiolain 25 §:n mukaan lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaneella henkilöllä, joka ei ole saanut jatko-opiskelupaikkaa tutkintoon johtavassa koulutuksessa, on oikeus saada opintoihin hakeutumiseen ja urasuunnitelmiin liittyvää ohjausta oppimäärän suorittamisvuotta seuraavan vuoden aikana. Ohjauksesta vastaa koulutuksen järjestäjä, jonka oppilaitoksessa oppimäärä on suoritettu.

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 61 §:n mukaan ammatillisen perustutkinnon suorittaneella henkilöllä, jonka tarkoituksena on hakeutua tutkinnon suorittamisen jälkeen jatko-opintoihin, mutta joka ei ole saanut opiskelupaikkaa tutkintoon johtavassa koulutuksessa, on oikeus saada ohjausta jatko-opintoihin liittyvään hakeutumiseen ja urasuunnitelmiin tutkinnon suorittamisvuotta seuraavan vuoden aikana. Ohjauksesta vastaa se koulutuksen järjestäjä, jonka oppilaitoksessa tutkinto on suoritettu.

Oikeus edellä tarkoitettuun jatko-opinto-ohjaukseen on henkilöllä, joka on suorittanut lukion oppimäärän tai ammatillisen perustutkinnon 1.8.2021 tai sen jälkeen.

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) 61 §:n mukaan opiskelijalla on oikeus saada eri oppimisympäristöissä sellaista opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamisen sekä tukee opiskelijoiden kehitystä hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi. Lain 48 §:n 2 momentin mukaan perustutkintokoulutuksessa koulutuksen järjestäjän tehtävänä on arvioida oppilaitoksessa ja muissa oppimisympäristöissä toteutettavan opetuksen ja ohjauksen tarve sekä määrä. 

Ammatillisesta koulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (637/2017) 10 a §:ssä säädetään tarkemmin opetuksen ja ohjauksen määrän arvioinnista. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 48 §:n 2 momentissa tarkoitetussa opetuksen ja ohjauksen määrän arvioinnissa lähtökohtana käytetään kyseisessä pykälässä säädettyä tuntimäärää, jos ammatillista perustutkintoa suorittavalla opiskelijalla ei ole tutkinnon osan tai yhteisen tutkinnon osan osa-alueen suorittamiseksi tarvittavaa aiemmin hankittua osaamista.

Säännöksen mukaan ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa tutkinnon osan tai yhteisen tutkinnon osan osa-alueen suorittamiseksi tarvittavan opetuksen ja ohjauksen määrä on vähintään 12 tuntia osaamispistettä kohti. Tuntimäärä voi kuitenkin olla säädettyä suurempi tai pienempi opiskelijan oppimisvalmiuksien tai yksilöllisten valintojen perusteella. Tutkinnon osan tai yhteisen tutkinnon osan osa-alueen opetuksen ja ohjauksen määrän arvioinnissa tulee lisäksi ottaa huomioon ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 12 §:ssä säädetyt tutkinnon osien mitoitusperusteet. 

Opetuksen ja ohjauksen määrän arviointia koskevaa sääntelyä sovelletaan 1.8.2022 tai sen jälkeen opintonsa aloittaviin opiskelijoihin.

Asetuksen tavoitteena on vahvistaa opiskelijan oikeutta saada opetusta ja ohjausta sekä yhtenäistää henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman yhteydessä käytettäviä opetuksen ja ohjauksen määrän arvioinnin menettelyitä. Tavoitteena on, että osaamisen hankkimisen suunnittelun yhteydessä koulutuksen järjestäjän tulee nykyistä tarkemmin arvioida kunkin opiskelijan opetuksen ja ohjauksen tarve sekä määrä eri oppimisympäristöissä. Tavoitteena on myös varmistaa, että perustutkinto-opiskelijat saavat riittävän määrän opetusta ja ohjausta kullekin opiskelijalle tarkoituksenmukaisessa oppimisympäristössä. Erityisesti oppivelvollisten opiskelijoiden osalta on tärkeää, että he saavat riittävän määrän oppilaitoksessa toteutettavaa opetusta. Suoraan perusopetuksesta ammatilliseen koulutukseen tulevilla opiskelijoilla ei pääsääntöisesti ole tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksia ja osaamistavoitteita vastaavaa aiemmin hankittua tunnustettavaa osaamista, joten he hankkivat kaiken tai lähes kaiken tarvittavan osaamisen oppilaitoksessa tai muissa oppimisympäristöissä toteutetussa opetuksessa ja ohjauksessa.

Tavoitteena on myös yhdenvertaistaa lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen valitsevien nuorten välistä asemaa ja toisaalta myös eri ammatillisen koulutuksen järjestäjien oppilaitoksissa opiskelevien asemaa. Lukiokoulutusta koskevassa lainsäädännössä säädetään keskimääräisestä opetuksen ja ohjauksen määrästä, mutta ammatillisen koulutuksen lainsäädännössä vastaavaa säännöstä ei osaamisperusteisuuden vuoksi ole. On tärkeää, että myös ammatillisen koulutuspolun valitsevalle nuorelle taataan tutkinnon suorittamisen aikana oikeus yhtenevään määrään opetusta ja ohjausta kuin lukion valitsevalle nuorelle, ellei opiskelijan henkilökohtaisten valmiuksien ja yksilöllisten valintojen perusteella ole syytä tästä poiketa. Lisäksi on tärkeää, että kaikilla ammatillisen perustutkintokoulutuksen opiskelijoilla on oikeus saada jokseenkin yhtenäisin perustein opetusta ja ohjausta riippumatta koulutuksen järjestäjästä.

Asetusta sovelletaan perustutkintokoulutuksessa opiskelijaan, jolla ei ole tutkinnon osan tai yhteisen tutkinnon osan osa-alueen suorittamiseksi tarvittavaa aiemmin hankittua osaamista. Soveltamisen arviointi tehdään tutkinnon osittain tai yhteisten tutkinnon osien osalta osa-alueittain. Asetusta ei sovelleta ammatti- tai erikoisammattitutkintoa tai muuta ammatillista koulutusta suorittavaan opiskelijaan.

Opetuksella ja ohjauksella tarkoitetaan opiskelijan henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan (HOKS) merkittyä tavoitteellista ja ohjattua osaamisen hankkimista. Asetuksessa tarkoitettuihin opetus- ja ohjaustunteihin on tarkoitus laskea mukaan vain sellainen opetus ja ohjaus, jossa koulutuksen järjestäjän opetushenkilökunta tai työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa työpaikkaohjaaja ja/tai opettaja opettavat tai ohjaavat opiskelijaa/opiskelijoita aktiivisessa vuorovaikutuksessa tämän/näiden kanssa. OKSA-sanastossa opetus määritellään ”vuorovaikutukseen perustuvaksi toiminnaksi, jonka tavoitteena on oppiminen”.

Opiskelijan itsenäistä opiskelua ei oteta huomioon arvioitaessa asetuksessa tarkoitettua opetuksen ja ohjauksen määrää. Esimerkiksi verkko-oppimisympäristössä opiskelija voi kuitenkin opiskella itsenäisesti myös siten, että hänellä tarvittaessa on mahdollisuus saada opetusta ja ohjausta. Edellä tarkoitetusta mahdollisuudesta saada opetusta ja ohjausta otetaan huomioon se tuntimäärä, jonka aikana opetushenkilökuntaan kuuluva on opiskelijan tavoitettavissa esimerkiksi chat- tai Teams-sovelluksen kautta opettamassa ja ohjaamassa opiskelijoita ja vastaamassa heidän kysymyksiinsä. Ks. myös kysymykset Missä oppimisympäristöissä annettu opetus ja ohjaus otetaan huomioon? ja Miten eri oppimisympäristöissä annettu opetus ja ohjaus otetaan huomioon?

Asetus mahdollistaa jatkossakin erilaiset oppimisympäristöt. Opetusta ja ohjausta voidaan antaa esimerkiksi oppilaitoksessa, etäopetuksena, työpaikoilla tai verkko-oppimisympäristössä.

Koulutuksen järjestäjän tulee luoda käytännöt, miten opetuksen ja ohjauksen suunniteltu määrä arvioidaan eri oppimisympäristöissä. Kaikki opiskelijan verkko-oppimisympäristössä, työsalilla tai työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa viettämä aika ei ole asetuksessa tarkoitettua opetusta ja ohjausta. Katso kysymys Mitä tarkoittaa opetus ja ohjaus?

Asetusmuutoksella ei ole tarkoitus muuttaa koulutuksen järjestäjien henkilöstörakennetta. Koulutuksen järjestäjä työnantajana päättää, ketkä sen henkilöstöön kuuluvat antavat opetusta ja ohjausta ottaen huomioon opettajien kelpoisuusvaatimuksia koskevat säännökset. Opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista säädetään valtioneuvoston asetuksella (986/1998). Kelpoisuusasetuksella säädetään muun muassa ammatillisten ja yhteisten tutkinnon osien opetusta antavan henkilön kelpoisuusvaatimuksista. 

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 118 §:ssä säädetään henkilöstöstä. Edellä mainitun säännöksen mukaan koulutuksen järjestäjällä tulee olla koulutuksen järjestämistapa huomioon ottaen riittävä määrä opettajan virkoja tai työsopimussuhteisia opettajia. Lisäksi koulutuksen järjestäjällä voi olla tuntiopettajia ja muuta henkilöstöä. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 61 §:n mukaan opiskelijalla on oikeus saada eri oppimisympäristöissä sellaista opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaa tutkinnon perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamisen. Asetuksessa tarkoitetuksi opetukseksi ja ohjaukseksi katsotaan kaikki se opetus ja ohjaus, jotta koulutuksen järjestäjän opetushenkilökuntaan kuuluva antaa opiskelijalle tutkinnon perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamiseksi.

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan oppisopimuksen ja koulutussopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että koulutustyöpaikalta nimetään opiskelijalle ammattitaidoltaan, koulutukseltaan tai työkokemukseltaan pätevä vastuullinen työpaikkaohjaaja. HOKS:iin merkitään mm. tutkinnon osittain keskeiset työtehtävät työpaikalla tutkinnon perusteiden ja henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mukaisen osaamisen hankkimiseksi. Asetusmuutoksella ei ole tarkoitus muuttaa työpaikalla järjestettävään koulutukseen liittyviä vakiintuneita käytäntöjä.

Vastuullisen työpaikkaohjaajan antaman ohjauksen määrää voi olla vaikea etukäteen tarkasti määrittää, sillä ohjaus ei tyypillisesti tapahdu etukäteen suunniteltujen opetustuokioiden puitteissa, vaan työtehtävien yhteydessä tarpeen ja tilanteen mukaan.

Vastuullisen työpaikkaohjaajan antaman ohjauksen määrä voidaan arvioida esimerkiksi työpaikalla järjestettävän koulutuksen keston perusteella arvioimalla tyypillinen perustutkintokoulutuksen opiskelijan ohjauksen määrä, jota opiskelijalle työpaikalla järjestettävän koulutuksen aikana annetaan. Vastuullisen työpaikkaohjaajan antaman ohjauksen määrä arvioitaisiin yhdessä työnantajan tai työpaikan edustajan kanssa HOKS:ia laadittaessa tai päivitettäessä. Opettajan työpaikalla antaman opetuksen ja ohjauksen tarve ja määrä tulee arvioida ja merkitä opiskelijan HOKS:iin samoin perustein kuin oppilaitoksessa ja muissa koulutuksen järjestäjän oppimisympäristöissä annettava opetus ja ohjaus.

Tarkennus asetusmuistion perusteluissa todettuun: Työpaikalla järjestettävän koulutuksen yhteydessä opiskelijaa voivat vastuullisen työpaikkaohjaajan lisäksi ohjata myös muut koulutustyöpaikan henkilöstöön kuuluvat tai voidaan hyödyntää toisesta työpaikasta tulevaa ohjausresurssia. Tämä on perusteltua laadukkaan ohjauksen varmistamiseksi esimerkiksi silloin, jos jonkin tutkinnon osan vaatiman osaamisen tai muun rajatun osaamisen kannalta on tarkoituksenmukaista hyödyntää vastuullisen työpaikkaohjaajan sijaan koulutustyöpaikan muun henkilöstön ammattitaitoa tai toisesta työpaikasta tulevaa ohjausresurssia.

Muun koulutustyöpaikan henkilöstöön kuuluvan henkilön antama ohjaus tai toisen työpaikan ohjausresurssi otetaan huomioon suunnitellussa tuntimäärässä, jos HOKS:issa suunniteltu ohjaus on tosiasiassa sovittu jonkun muun kuin vastuullisen työpaikkaohjaajan tehtäväksi.

HOKS:issa arvioitua opetuksen ja ohjauksen määrää ei tarvitse jälkikäteen päivittää toteutuneen opetus- ja ohjausmäärän mukaiseksi, vaikka se ei olisi vastannut etukäteen arvioitua määrää tai ohjausta olisi satunnaisesti antanut vastuullisen työpaikkaohjaajan tai muun suunnitellun työpaikkaohjaajan lisäksi myös muu koulutustyöpaikan henkilöstöön kuuluva.

Katso myös kysymys Missä vaiheessa opetuksen ja ohjauksen määrän arviointi tehdään? Tuleeko tehtyä arviota muuttaa toteutuneen opetuksen ja ohjauksen määrän perusteella?

Asetuksen mukaan tutkinnon osan tai yhteisen tutkinnon osan osa-alueen opetuksen ja ohjauksen määrän arvioinnissa tulee ottaa huomioon ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 12 §:ssä säädetyt tutkinnon osien mitoitusperusteet.

Mainitun säännöksen mukaan tutkinnon osien ja valmentavan koulutuksen osien osaamispisteet määräytyvät sen mukaan, mikä on niihin sisältyvän osaamisen kattavuus, vaikeusaste ja merkittävyys suhteessa koko tutkinnon tai valmentavan koulutuksen ammattitaitovaatimuksiin ja osaamistavoitteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että osaamispistemäärältään saman laajuiset tutkinnon osat tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueet eivät aina edellytä kaavamaisesti samaa tuntimäärää opetusta ja ohjausta, mikä tulee ottaa huomioon asetuksen soveltamisessa.

Lukiokoulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (810/2018) mukaan nuorille tarkoitetussa koulutuksessa on oikeus saada opetusta 14 h 15 min opintopistettä kohti.

Nuorille tarkoitetun lukion oppimäärän laajuus on 150 opintopistettä (tavoitteellinen suoritusaika 3 vuotta), joten oppimäärän suorittamisen aikana opetusta on oikeus saada yhteensä 14 h 15 min * 150 op = 2137,5 h. Ammatillisen perustutkinnon laajuudella (180 osp) jaettuna vastaava tuntimäärä on 2137,5 h / 180 osp = 11,875 h.

Asetuksessa säädetty tuntimäärä 12 h/osp vastaa laskennallisesti samaa tuntimäärää opetusta ammatillisen perustutkinnon aikana kuin lukion nuorille tarkoitetun oppimäärän suorittamisen aikana.

Asetuksella säädetty 12 tuntia ei ole maksimi eikä minimi, vaan se on opetuksen ja ohjauksen määrän arvioinnissa lähtökohtana käytettävä tuntimäärä. Asetuksella säädettävästä tuntimäärästä voidaan ja tulee tarpeen mukaan poiketa ylös- tai alaspäin. Arvioinnissa on otettava huomioon osaamisperusteisuus sekä opiskelijan yksilölliset valmiudet ja tavoitteet.

Asetuksen tarkoituksena ei ole vähentää opetuksen ja ohjauksen määrää, jos aiemmin on arvioitu, että tietyn tutkinnon osan tai osa-alueen ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttaminen edellyttää keskimäärin enemmän opetusta ja ohjausta kuin asetuksella säädettävä arvioinnin perusteena käytettävä tuntimäärä (12 h/osp). Asetuksella säädettävä arvioinnin perusteena käytettävä tuntimäärä on vähintään 12 tuntia osaamispistettä kohti. 

Asetuksessa tunnilla tarkoitetaan 60 minuuttia opetusta ja ohjausta, johon ei lueta mukaan taukoja. Koulutuksen järjestäjä päättää koulutuksen järjestäjän oppimisympäristöissä annettavan opetuksen ja ohjauksen yksittäisten opetusjaksojen ajallisesta kestosta ja opiskelijalle riittävistä tauoista opetuspäivien aikana.

Opiskelijalla on oikeus tarpeensa mukaisesti saada eri oppimisympäristöissä sellaista opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamisen. Opetuksen ja ohjauksen tarve voi olla keskimääräistä suurempi esimerkiksi silloin, kun opiskelijalla on oppimisvaikeuksia tai muuta tavallista suuremman tuen, erityisen tuen tai vaativan erityisen tuen tarvetta.

Opetuksen ja ohjauksen määrä voi olla säädettyä pienempi, jos opiskelijalla arvioidaan olevan valmiudet hankkia tutkinnon osan suorittamiseksi tarvittava osaaminen pienemmällä opetuksen ja ohjauksen määrällä. Opetuksen ja ohjauksen määrä voi olla pienempi myös opiskelijan yksilöllisten valintojen vuoksi, esimerkiksi jos opiskelija kykenee ja haluaa opiskella itsenäisesti verkko-oppimisympäristöjä hyödyntäen.

Itsenäistä opiskelua tulee käyttää osaamisen hankkimistapana kuitenkin vain silloin, kun on varmistettu, että opiskelijalla on edellytykset ja riittävät valmiudet itsenäiseen opiskeluun. Erityisen tärkeää tämän varmistaminen on nuorimpien opiskelijoiden kohdalla, jotka saattavat haluta opiskella itsenäisesti, mutta joilla ei välttämättä ole siihen riittäviä valmiuksia.

Opetuksen ja ohjauksen määrä arvioidaan HOKS:in laadinnan ja päivittämisen yhteydessä.

Kyseessä on HOKS:in laadinnan yhteydessä tehty suunnitelma annettavan opetuksen ja ohjauksen määrästä. Opetuksen ja ohjauksen määrää tulee päivittää normaalin HOKS-prosessin mukaisesti, jos suunniteltu opintojen eteneminen muuttuu.

Päivitystarvetta voi olla esimerkiksi silloin, jos suunniteltu oppimisympäristö muuttuu tai suunniteltu tuntimäärä osoittautuu muista syistä vääräksi ja sitä pitää korjata. HOKS:iin kirjattua määrää ei tarvitse muuttaa toteutuneen opetuksen ja ohjauksen mukaisesti, jos opiskelija esimerkiksi on poissa opinnoista sairauden tai muun syyn vuoksi.

Ammatillisesta koulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:n 1 momentin 7 a kohdan mukaan arvioitu tuntimäärä tulee kirjata HOKS:iin. Tuntimäärän kirjaaminen eHOKS:iin edellyttää tallentamisvelvoitteita koskevan sääntelyn muuttamista. eHOKS:iin tallennettavista tiedoista säädetään valtakunnallista opinto- ja tutkintorekistereistä annetussa laissa.