Tekijänoikeus on luovan työn tuloksena syntyvä aineeton oikeus, joka antaa tekijälle yksinoikeuden päättää teoksensa käytöstä. Muita aineettomia oikeuksia (intellectual property rights, IPR) ovat esimerkiksi teollisoikeuksiin kuuluvat patentit ja tavaramerkit.
Tekijänoikeuden suojan kohteena on kirjallinen, suullinen tai taiteellinen teos, joka ylittää teoskynnyksen eli on riittävän itsenäinen ja omaperäinen. Tekijänoikeus syntyy automaattisesti teoksen luoneelle henkilölle. Suomessa tekijänoikeus on voimassa tekijän elinajan ja 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä.
Tekijänoikeus poikkeaa teollisoikeuksista siten, että se syntyy suoraan lain nojalla. Tekijänoikeudet eivät vaadi rekisteröintiä tai merkitsemistä.
Tekijänoikeudet ja lähioikeudet
Tekijänoikeuden pääperiaate on, että teosta saa käyttää ainoastaan tekijän luvalla ja sallimalla tavalla.
Taloudellisten oikeuksien perusteella tekijän on mahdollista sopia haluamallaan tavalla teoksensa käytöstä ja saada käytöstä korvaus.
Tekijän moraaliset oikeudet kieltävät muun muassa plagioimasta, väärentämästä tai käyttämästä loukkaavalla tavalla toisen teosta. Moraaliset oikeudet jäävät tekijälle vaikka tämä luopuisikin taloudellisista oikeuksistaan.
Lähioikeuksien suojakohteena ei ole teos vaan muu suoritus. Lähioikeuksia ovat mm. esittävän taiteilijan oikeudet, äänitetuottajan ja elokuvatuottajan oikeudet, luettelo- ja tietokantasuoja, radio- ja tv-yritysten oikeudet, oikeus valokuvaan sekä uutissuoja.
Opetus- ja kulttuuriministeriön tehtävänä on edistää taloudellisista ja moraalisista oikeuksista koostuvan tekijänoikeusjärjestelmän toimivuutta. Taloudelliset tekijänoikeudet turvaavat tekijän ansaintamahdollisuuksia ja moraaliset tekijänoikeudet tekijän kunniaa. Aineettomat oikeudet ovat perustana luovan talouden yritys- ja ansiotoiminnalle.