Kulttuuriperinnön suojelu

Unescolla on useita kulttuuriperinnön ja -omaisuuden suojeluun liittyviä yleissopimuksia. Tunnetuin on vuoden 1972 yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi. Sen keskeisenä lähtökohtana on säilyttää maailman ainutlaatuinen kulttuuri- ja luonnonperintö tuleville sukupolville. Toinen laajalti tunnettu on vuoden 2003 yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemiseksi.

Suomen maailmaperintöpolitiikkaa ja Unescon maailmaperintösopimuksen toteutusta ohjanneet Suomen kansallinen maailmanperintöstrategia ja sen toimeenpanosuunnitelma 2015-2025 arvioitiin vuoden 2026 alussa. Arvioinnin mukaan strategian toteutus on ollut merkittävää ja vahvistanut Suomen roolia vastuullisena maailmanperintötoimijana sekä tiivistänyt yhteistyötä maailmanperintökohteiden välillä. Seuraavana vaiheena strategia päivitetään vastaamaan vielä paremmin tämän hetken tarpeita. Maailmanperintötoimintaan liittyvistä asioista vastaavat opetus- ja kulttuuriministeriö (kulttuuriperintö) ja ympäristöministeriö (luonnonperintö).

Suomessa on kahdeksan maailmanperintökohdetta:

• Aalto Works -sarja (2026)
• Suomenlinna (1991)
• Vanha Rauma (1991)
• Petäjäveden vanha kirkko (1994)
• Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (1996)
• Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue (1999)
• Struven ketju (2005)
• Merenkurkun saaristo (2006)

Aineetonta kulttuuriperintöä koskevan suojelusopimuksen toteutuksesta vastaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Aineettoman kulttuuriperinnön kansainvälisessä luettelossa on kolme suomalaista kohdetta:

• Suomalainen saunaperinne (2020)
• Kaustislainen viulunsoittoperinne (2021)
• Limisaumavenerakennusperinne (yhteispohjoismainen kohde, 2021)
• Käsityönä valmistettuun lasiin liittyvä tiedonanto (yhteiskohde Espanja, Ranska, Saksa, Suomi, Tšekki ja Unkari, 2023)

Maailmanperintökohteisiin osittain verrattavia kohteita Suomessa ovat myös Unescon Ihminen ja biosfääri –ohjelmaan liittyvät Saaristomeren sekä Pohjois-Karjalan biosfäärialueet sekä Unescon geopuisto-ohjelmaan (UNESCO Global Geoparks)  kuuluvat Lappajärven, Lauhavuori-Hämeenkankaan, Rokuan, Saimaan ja Salpausselän geopuistot.