Kulttuuriperintöön liittyvät kansainväliset sopimukset

Aineeton kulttuuriperintö

Aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta tehdyn Unescon yleissopimuksen piiriin kuuluu yli 160 valtiota. Aineeton kulttuuriperintö voi olla suullista perinnettä, esittävää taidetta, sosiaalisen elämän käytäntöjä, tietoja ja taitoja. Yhteisöillä on keskeinen rooli aineetonta kulttuuriperintöä tunnistettaessa ja määriteltäessä.

Suomessa sopimus tuli voimaan vuonna 2013. Sopimus velvoittaa aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämiseen, tunnistamiseen, tallentamiseen ja luettelointiin. Sopimukseen kuuluu myös aineettoman kulttuuriperinnön kansallisen luettelon laatiminen.

Sopimuksen täytäntöönpanosta vastaa Suomessa Museovirasto yhteistyössä yhteisöjen ja eri sidosryhmien kanssa.

• aineetonkulttuuriperinto.fi

Maailmanperintö

Unescon yleissopimuksen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi  tavoitteena on  turvata maailman keskeisten kulttuuri- ja luonnonperintökohteiden arvot ja säilyminen tuleville sukupolville. Suomessa maailmanperintösopimus tuli voimaan 1987.

Maailmanperintökomitea komitea hyväksyy uudet maailmanperintökohteet sekä seuraa luettelossa olevien kohteiden tilaa. Suomi on ollut maailmanperintökomitean jäsen vuosina 2013–2017.

Suomen kansallinen maailmanperintöstrategia linjaa Suomen maailmaperintöpolitiikkaa ja Unescon maailmaperintösopimuksen toteutusta Suomessa vuosina 2015–2025.  Strategian mukaan Suomi on vastuullinen maailmanperintövaikuttaja, jonka maailmanperintökohteet toimivat suojelun, ylläpidon ja esittelyn mallina muille. Elinvoimaiset ympäristöt ovat yhteistä maailmanperintöä tuleville sukupolville.

Suomella on seitsemän kohdetta Unescon maailmanperintölistalla. Suomen maailmanperintökohteista kuusi on kulttuuriperintökohteita ja yksi on luonnonperintökohde.

Maailmanperintökohteisiin osittain verrattavia kohteita Suomessa ovat myös Unescon Ihminen ja biosfääri -ohjelmaan liittyvät Saaristomeren sekä Pohjois-Karjalan biosfäärialueet sekä Unescon geopuisto-ohjelmaan kuuluva Rokuan geopuisto.

• Suomen maailmanperintökohteet (Suomen maailmanperintökohteiden yhdistys)
• Maailmanperintösopimus (Museovirasto)

Haagin sopimus kulttuuriomaisuuden suojelusta

Haagin vuoden 1954 yleissopimus on Unescon alainen humanitaarinen yleissopimus, jonka tavoitteena on kulttuuriomaisuuden suojelu aseellisen selkkauksen sattuessa. Yleissopimus ja siihen liittyvä pöytäkirja hyväksyttiin Suomessa vuonna 1994.

• Haagin sopimus (Museovirasto)
• Yleistiedoksianto: kuuleminen Haag-inventoinnin kohdeluettelosta (Museovirasto)

Faron sopimus kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä

Euroopan neuvoston puiteyleissopimus kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä julkaistiin vuonna 2005. Sopimus sisältää suuntaa-antavia ohjeita kestävälle kulttuuriperintötyölle korostaen kulttuuriperintöä yhteisenä ja arvokkaana voimavarana.

Muut kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseen liittyvät sopimukset

• Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta
• Yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta
• Yleissopimus vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelemisesta

Kansallinen maailmanperintöstrategia Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2015:14

Aineeton kulttuuriperintö