Kulttuuriperintöön liittyvät kansainväliset sopimukset

Aineeton kulttuuriperintö

Aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta tehdyn Unescon yleissopimuksen piiriin kuuluu yli 160 valtiota. Aineeton kulttuuriperintö voi olla suullista perinnettä, esittävää taidetta, sosiaalisen elämän käytäntöjä, tietoja ja taitoja. Yhteisöillä on keskeinen rooli aineetonta kulttuuriperintöä tunnistettaessa ja määriteltäessä.

Suomessa sopimus tuli voimaan vuonna 2013. Sopimus velvoittaa aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämiseen, tunnistamiseen, tallentamiseen ja luettelointiin. Sopimukseen kuuluu myös aineettoman kulttuuriperinnön kansallisen luettelon laatiminen.

Sopimuksen täytäntöönpanosta vastaa Suomessa Museovirasto yhteistyössä yhteisöjen ja eri sidosryhmien kanssa.

Kansallisesti aineetonta kulttuuriperintöä kerätään Elävän perinnön wikiluetteloon. Siitä on mahdollista hakea Elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa on Suomella neljä kohdetta, joista kaksi kohdetta on monikansallisia.

• Yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta
• Aineeton kulttuuriperintö (Museovirasto)

Maailmanperintö

Unescon yleissopimuksen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi  tavoitteena on  turvata maailman keskeisten kulttuuri- ja luonnonperintökohteiden arvot ja säilyminen tuleville sukupolville. Suomessa maailmanperintösopimus tuli voimaan 1987.

Suomen kansallinen maailmanperintöstrategia linjaa Suomen maailmaperintöpolitiikkaa ja Unescon maailmaperintösopimuksen toteutusta Suomessa vuosina 2015–2025.  Strategian mukaan Suomi on vastuullinen maailmanperintövaikuttaja, jonka maailmanperintökohteet toimivat suojelun, ylläpidon ja esittelyn mallina muille. Elinvoimaiset ympäristöt ovat yhteistä maailmanperintöä tuleville sukupolville.

Suomella on seitsemän kohdetta Unescon maailmanperintöluettelossa. Suomen maailmanperintökohteista kuusi on kulttuuriperintökohteita ja yksi on luonnonperintökohde. Kulttuuriperintökohteiden osalta kansallinen yhteystaho on Museovirasto. Luonnonperintökohteista vastaa Metsähallituksen luontopalvelut.

Maailmanperintökohteisiin osittain verrattavia kohteita Suomessa ovat myös Unescon Ihminen ja biosfääri -ohjelmaan liittyvät Saaristomeren sekä Pohjois-Karjalan biosfäärialueet sekä Unescon geopuisto-ohjelmaan kuuluva Rokuan geopuisto.

• Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta
• Suomen maailmanperintökohteet (Suomen maailmanperintökohteiden yhdistys)

Haagin sopimus kulttuuriomaisuuden suojelusta

Haagin vuoden 1954 yleissopimus on Unescon alainen humanitaarinen yleissopimus, jonka tavoitteena on kulttuuriomaisuuden suojelu aseellisen selkkauksen sattuessa. Yleissopimus ja siihen liittyvä pöytäkirja hyväksyttiin Suomessa vuonna 1994.

• Asetus kulttuuriomaisuuden suojelemista aseellisen selkkauksen sattuessa koskevan yleissopimuksen ja siihen liittyvän pöytäkirjan voimaansaattamisesta ja pöytäkirjan eräiden määräysten hyväksymisestä ja soveltamisesta annetun lain voimaantulosta
• Yleistiedoksianto: kuuleminen Haag-inventoinnin kohdeluettelosta (Museovirasto)

Kulttuuriomaisuuden luvaton tuonti ja vienti

Suomi on ratifioinut 1999 Unescon yleissopimuksen kulttuuriesineiden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi. 

Unidroit’n yleissopimus täydentää Unescon sopimusta sisältäen yksityiskohtaiset määräykset varastettujen ja laittomasti maasta vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta.

• Asetus kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta
• Laki varastetuista tai laittomasti maastaviedyistä kulttuuriesineistä tehdyn Unidroit'n yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja yleissopimuksen soveltamisesta

Faron sopimus kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä

Euroopan neuvoston puiteyleissopimus kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä hyväksyttiin Suomessa 2017. Sopimus korostaa kulttuuriperintöä yhteisenä ja arvokkaana voimavarana, kulttuuriperinnön monimuotoisuutta ja sen merkitystä kestävän taloudellisen kehityksen resurssina.

• Euroopan neuvoston puiteyleissopimus kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä

Kansallinen maailmanperintöstrategia Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2015:14

Aineeton kulttuuriperintö