Varhaiskasvatuksen tuesta usein kysyttyä 

Varhaiskasvatuslaki (540/2018) tuli voimaan 1.9.2018. Voimassa olevassa laissa ei säädetä varhaiskasvatuksessa annettavan tuen rakenteesta.  Lain eduskuntakäsittelyn yhteydessä eduskunta edellytti (EV 67/2018 vp), että valtioneuvosto valmistelee hallituksen esityksen varhaiskasvatuksessa tarjottavan tuen sääntelyä kattavana kokonaisuutena.

Sivistysvaliokunta totesi mietinnössään (SiVM 5/2018 vp), että lapsen edun kannalta keskeisin puute varhaiskasvatuslaissa (540/2018) on siitä puuttuvat erityiset säännökset lapsen tuen järjestämisestä varhaiskasvatuksessa.

Sivistysvaliokunta totesi (SiVM 5/2018), että julkisen ja yksityisen palvelun tuottajilla on yhtäläinen velvollisuus järjestää lapsen tarvitsema tuki ja on lasten yhdenvertaisuuden kannalta välttämätöntä, että yksityisten palveluntuottajien tarjoamassa varhaiskasvatuksessa lapset saavat yhtä hyvät ja kattavat palvelut kuin kunnallisessa varhaiskasvatuksessa.

Lainsäädännön uudistamisen yhteydessä perustuslakivaliokunta sekä sivistysvaliokunta kiinnittävät huomiota, että lakiehdotukseen ei sisältynyt erityisiä säännöksiä vammaisen tai muun erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen tukitoimien järjestämisestä (PeVL 17/2018 vp, s. 3 ja 10 ja SiVM 5/2018 vp, s. 8).

Hallituksen esityksessä (HE 148/2021 vp) ehdotettiin muutettavaksi varhaiskasvatuslakia. 16.12.2021 hyväksytyssä ja 1.8.2022 voimaan tulevassa varhaiskasvatuslain muutoksessa (453/2021) luvussa 3 a säädetään varhaiskasvatuksessa olevan lapsen oikeudesta tarvitsemaansa tukeen sekä varhaiskasvatuksessa annettavan tuen rakenteesta. 

Laissa säädetään uutena lapsen oikeudesta varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen, annettavasta tuesta ja tuen toteutuksesta sekä tuen tarpeen arvioinnista, tuen muodoista, tukipalveluista, hallintopäätöksen antamisesta sekä muutoksenhausta.
 
Lakiin on kirjattu uusi luku 3 a, Oikeus varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen. Luku sisältää pykälät 15 a § Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen, 15 b § Lapsen tuen toteutus, 15 c § Lapselle annettavat tukipalvelut, 15 d § Tuen tarpeen arviointi sekä 15 e § Päätös tuesta ja tukipalveluista.

Tuki muodostuu lapsen tarpeen mukaan yleisestä, tehostetusta tai erityisestä tuesta ja se muodostaa näin vahvemman jatkumon esi- ja perusopetukseen.

Yleinen tuki toteutetaan osana varhaiskasvatuksen laadukasta perustoimintaa. Tehostetusta ja erityistä tuesta tehdään lapselle hallintopäätös annettavasta tuesta. Mikäli yksittäiselle lapselle kohdistetaan yksilöityjä varhaiskasvatuslain 15 c §:ssä säädettyjä tukipalveluita yleisessä tuessa, tehdään näistä hallintopäätös.  

Tuki toteutetaan aina osana varhaiskasvatuksen toimintaa inklusiivisesti.  
Lakia sovelletaan kaikkiin varhaiskasvatuslain alaisiin toimijoihin, ei kuitenkaan silloin, kun järjestetään lain tarkoittamaa avointa varhaiskasvatustoimintaa.

Hallintopäätöksen tekemisestä ja menettelyistä säädetään hallintolain (434/2003) 7 luvussa.  Päätöksen sisällöstä säädetään hallintolain 44 §:ssä.  
 
Varhaiskasvatuslain 15 e §:ssä määritetään, että hallintopäätöksessä tulee tukitoimien osalta olla kirjattuna 15 b §:n mukainen tuen muoto ja varhaiskasvatuksen järjestämispaikka sekä 15 c §:n mukaiset tarvittavat tukipalvelut.  
 
Asiasta on annettava hallintolain mukaisesti kirjallinen päätös. Kunnat voivat itse päättää hallintopäätöksen muodosta, noudattaen kuitenkin hallintolain säädöksiä. Apuna voi käyttää esimerkiksi esiopetuksessa käytössä olevaa pohjaa.

Varhaiskasvatuslain 15 e §:n 2 momentin mukaan päätöksen tuesta tekee varhaiskasvatuksen järjestämisvastuussa oleva kunta. Tässä tapauksessa varhaiskasvatuksen järjestämisvastuu jakaantuu sijoittavan kunnan ja sijoituskunnan kesken.

Kunta, johon lapsi on sijoitettu, on ensisijaisesti vastuussa varhaiskasvatuksen järjestämisestä varhaiskasvatuslain 6 §:n 2 ja 3 momentin nojalla. Tällöin sijoituskunta tekee tukea koskevat hallintopäätökset. Lastensuojelulaissa kuitenkin korostetaan sijoittaja- ja sijoituskunnan vahvaa yhteistyötä.

Sijoittajakunta on vastuussa siitä, että lapselle järjestetään riittävät palvelut ja tukitoimet. Sillä on toimintavelvollisuus eli sen oltava viivytyksettä ja aktiivisesti yhteydessä sijoituskuntaan.

Kyllä tehdään. Varhaiskasvatuslain 1 §:n 5 momentin mukaan varhaiskasvatusta voivat saada lapset, jotka eivät vielä ole oppivelvollisuusikäisiä sekä milloin erityiset olosuhteet sitä vaativat, myös sitä vanhemmat lapset.

Silloin kun lapsi saa varhaiskasvatusta, sovelletaan häneen varhaiskasvatuslakia ja siten myös varhaiskasvatuksen tukea koskevia säännöksiä. Päätös tehdään varhaiskasvatuslain mukaisista tukitoimista silloin kuin lapsi tarvitsee tukea kehityksensä, oppimisensa ja hyvinvointinsa turvaamiseksi.

Hallintopäätös ei ole pedagoginen asiakirja, joten siihen ei kirjata samoja asioita kuin lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan, joka on hallintopäätöstä paljon laajempi ja yksityiskohtaisempi asiakirja. Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan hallintopäätös on kuitenkin perusteltava ja perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun. Eli hallintopäätökseen ei siis kirjata asioita samalla tarkkuudella kuin lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan, mutta kuitenkin kaikki sellaiset seikat on kirjattava, jotka ovat vaikuttaneet asian ratkaisuun. 

Kyllä. Tehostetun tai erityisen tuen hallintopäätökseen tulee aina kirjata myös tieto lapsen tukipalveluista. Eli ei voi olla sellaista tilannetta, että lapsella olisi kaksi erillistä hallintopäätöstä, toinen esimerkiksi tehostetusta tuesta ja toinen avustajapalveluista. Tukipalveluista tehdään erillinen hallintopäätös vain, kun niitä annetaan yleisen tuen yhteydessä.

Lapsen saamat tukipalvelut liittyvät aina joko yleiseen tukeen, tehostettuun tukeen tai erityiseen tukeen, joten tällaista tilannetta ei muodostu.

Päätökset tallennetaan paikallisten käytäntöjen mukaisesti ja arkistoidaan kuntien arkistonmuodostussuunnitelman (AMS) mukaisesti. 

Tuki tulee arvioida vähintään kerran vuodessa. Mikäli tuki muuttuu yleisestä tuesta tehostettuun tukeen tai erityiseen tukeen tai tehostetusta tuesta erityiseen tukeen tai päinvastoin tai, tukitoimissa tai varhaiskasvatuspaikassa tapahtuu vaihdoksia, tehdään uusi hallintopäätös.  

Ei voi. Uusi päätös tehdään aina, jos päätöksessä päätettyihin asioihin tulee muutoksia

Tällainen tilanne ei ole mahdollinen. Tukipalveluista tehdään erillinen päätös vain, kun niitä annetaan yleisen tuen yhteydessä.

Päätöksen tulisi pääsääntöisesti olla toistaiseksi voimassa oleva, mutta se voi olla myös määräaikainen, mikäli määräaikaisuuteen liittyy selkeä syy.  

Mikäli lapsi on esiopetuksen lisäksi varhaiskasvatuksen piirissä, tehdään arvioinnin perusteella varhaiskasvatuksessa oma hallintopäätös.  
 
Esiopetuksessa tehostetusta tuesta ei tehdä hallintopäätöstä, mutta erityisestä tuesta tulee tehdä hallintopäätös.  

Varhaiskasvatuslain mukaan päätöksessä on mainittava tuen muotojen ja tukipalveluiden lisäksi myös varhaiskasvatuksen järjestämispaikka, joten paikan muuttuessa hallintopäätös pitää tarkistaa ja tehdä uusi päätös. Lähtökohtaisesti tuen palvelujen tulee säilyä lapsen vaihtaessa varhaiskasvatuksen järjestämispaikasta toiseen.

Kyllä. Jos lapsi muuttaa toiseen kuntaan, uusi kunta tekee oman hallintopäätöksensä.

Varhaiskasvatuslain (540/2018) 8 luvun 41 § mukaisesti aikaisemman varhaiskasvatuksen järjestäjän on salassapitosäännösten estämättä viipymättä toimitettava lapsen varhaiskasvatuksen järjestämisen kannalta välttämättömät tiedot uudelle varhaiskasvatuksen järjestäjälle, taikka varhaiskasvatuksen ja opetuksen järjestämisen kannalta välttämättömät tiedot esiopetuksen tai perusopetuksen järjestäjälle. Vastaavat tiedot voidaan antaa myös varhaiskasvatuksen, esiopetuksen tai perusopetuksen järjestäjän pyynnöstä.

Kyllä, mikäli vanhat päätökset eivät täytä uusien säädösten vaatimuksia. Hallintopäätöksen tekoon liittyvät menettelyt voidaan aloittaa jo ennen lain voimaan tuloa.  

Kyllä.  Hallintopäätös tulee tehdä viipymättä tuen tarpeen ilmetessä.  

Hallintolain 34 §:ssä säädetään viranomaisen velvollisuudesta kuulla asianosaista. Ennen päätöksen tekemistä varhaiskasvatuksen järjestäjän on varattava huoltajalle tilaisuus tulla kuulluksi, eli lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Kyseessä on huoltajan oikeus, ei velvollisuus, eli huoltajalla on myös oikeus jättää hänelle varattu tilaisuus käyttämättä.

Jokaiselle lapselle laaditaan varhaiskasvatuslaissa säädetty varhaiskasvatussuunnitelma, johon kirjataan lapsen tarvitsema tuki. Varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan yhteistyössä huoltajien kanssa. Varhaiskasvatussuunnitelman kirjauksia voidaan hyödyntää hallintopäätöksen valmistelussa.

Huoltajien tulee tietää, mistä asiasta heitä kuullaan ja mikä on kuulemiselle varattu määräaika. Kirjallisessa kutsussa kuulemiseen tulee käydä selkeästi ilmi, että lapselle harkitaan tehostetun tuen, erityisen tuen tai varhaiskasvatuslain 15 c § mukaisten tukipalveluiden päätöksen tekemistä tai päivittämistä. Varhaiskasvatuksen järjestäjät voivat itse päättää tarkemmin kuulemiseen liittyvistä menettelyistä, sillä hallintolaissa ei säädetä siitä, miten kuuleminen tulee käytännössä toteuttaa. Lähtökohtana on, että kuuleminen toteutetaan kirjallisesti, mutta myös suullinen kuuleminen on mahdollinen huoltajan pyynnöstä. Mikäli kuuleminen pidetään suullisesti, on huoltajan esille tuomat näkemykset kirjattava hallintolain 42 §:n mukaisesti. 

Päivitetty 11.4.2023

Hallintolaissa kuulemis- ja asian selvittämisvelvollisuus on asetettu päätöksen tekevälle viranomaiselle eli tässä tapauksessa kunnan tulee kuulla lapsen huoltajaa tai muuta laillista edustajaa ennen päätöksen tekemistä. Kunta voi itse päättää, kuinka kuulemisen toteuttaa ja kuka kuulemisen käytännössä kunnassa hoitaa. 

Kuulemisen voi toteuttaa ja päätöksen valmistella eri henkilö kuin se, joka asian ratkaisee ja tekee kirjallisen hallintopäätöksen. Jos kuuleminen toteutetaan suullisesti, toteutuksesta vastaavan henkilön, kuten varhaiskasvatuksen erityisopettajan, on kirjattava lapsen ja huoltajan kuulemistilaisuudessa esille tuomat näkemykset hallintolain 42 §:n perusteella. Kyseisen säännöksen mukaan tiedot suullisesti esitetyistä vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun, on kirjattava tai muulla tavoin rekisteröitävä.

Kuulemistilaisuuden jälkeen kuulemisen toteuttajan on toimitettava sähköisesti tai paperilla kirjatut näkemykset päätöksentekijälle, jolloin tämä saa ne tietoonsa ja voi arvioida niiden merkityksen asiaa ratkaistessaan. Kirjaamisvelvollisuudella huolehditaan siitä, että lapsen ja huoltajan näkemykset tulevat punnittavaksi päätöksenteossa. Hallintolain 42 § koskee yhtä lailla tilannetta, jossa päätöksentekijä toteuttaa kuulemisen itse. Kirjaamisvelvollisuus antaa mahdollisuuden myös siihen, että kuulemisen toteuttaa eri henkilö kuin se, joka ratkaisee asian.

Varhaiskasvatuslaissa tai hallintolaissa ei ole säännöksiä siitä, voiko lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan sisällyttää osioita huoltajien kuulemisesta hallintopäätöstä varten. Henkilötietojen käsittelyn näkökulmasta lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan tulisi sisällyttää vain sellaista tietoa, joka on tarpeen lapsen varhaiskasvatuksen ja tuen järjestämisen kannalta. Jos kuulemisessa tulee ilmi tällaista tietoa, tiedon voi kirjata lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.  
 
 

Hallintopäätöksen tekemisestä ja tiedoksiannosta säädetään hallintolaissa (434/2003).
Kirjallinen päätös on lähetettävä asianosaiselle, tässä tapauksessa huoltajille. Hallintopäätökseen tulee liittää aina myös muutoksenhakuohjeet

Kyllä. Huoltajat voivat hakea muutosta lapsen tukea ja tukipalveluita koskevaan päätökseen aluehallintovirastolta (varhaiskasvatuslaki 62 §). Hallintopäätökseen tulee aina liittää ohjeet muutoksenhakua varten.  

Tukitoimet aloitetaan heti sen tarpeen ilmettyä, vaikka hallintopäätöstä ei olisi vielä tehty. Hallintopäätös tarvittavasta tuen muodosta ja tukipalveluista on tehtävä viipymättä.

Aloitteen lapsen tuen tarpeesta voivat tehdä myös huoltajat. On tärkeää käydä yhteistä keskustelua lapsen varhaiskasvatuspaikan henkilöstön ja huoltajien välillä tuen tarpeen selvittämiseksi. Tämän jälkeen varhaiskasvatuksen järjestäjä käynnistää arvioinnin ja tekee tarvittaessa hallintopäätöksen tehostetusta tuesta, erityisestä tuesta tai yleisen tuen osalta tukipalveluista. Mikäli huoltaja on tyytymätön ratkaisuun, on hänellä oikeus muutoksenhakuun (varhaiskasvatuslaki 62 §).

Tuen arvioinnin prosessi voi alkaa eri tavoin, esimerkiksi huoltajan/ lääkärin/ erityisopettajan suosituksesta. Viranhaltijan on tehtävä hallintopäätös, joka voi olla myönteinen tai kielteinen. Huoltajilla on oikeus kuulemiseen ja muutoksenhakuun.

Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatuksen järjestäjän tulee arvioida tuen tarve ja antaa lapsen tarvitsemaa tukea lapsen edun mukaisesti. Lähtökohtana on aina kuitenkin yhteistyö huoltajien kanssa.

Kaikki tukeen liittyvät asiat kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Varhaiskasvatuslain 15 c §:n mukaan lapsella on oikeus saada varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämiä tulkitsemis- ja avustajapalveluita. Lapselle tulee järjestää viittomakielen tulkki tai tulkkaus, mikäli lapsi ei pysty täysimääräisesti osallistumaan varhaiskasvatukseen ilman niitä.

Varhaiskasvatuslain 35 §:n 2 momentin mukaan, jos päiväkodissa on yksi tai useampi vammainen tai tehostettua tai erityistä tukea saava lapsi, on tämä otettava huomioon lasten tai mitoitukseen laskettavan henkilöstön lukumäärässä, jollei päiväkodissa ole tällaista lasta varten avustajaa. Perhepäivähoidosta säädetään vastaavasti varhaiskasvatuslain 38 §:n 2 momentissa. Asiaa arvioitaessa on huomioitava tukea tarvitsevien lasten etu ja tuen tarve ja se, että varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet voidaan ryhmässä saavuttaa.

Suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetus ei ole varhaiskasvatuslaissa tarkoitettua tukea, eikä siitä tarvitse siis tehdä tuen hallintopäätöstä. Mikäli kielen oppimisen lisäksi lapsella on muuta tuen tarvetta, tulee lapselle suunnattava tuki suunnitella, toteuttaa ja arvioida varhaiskasvatuslain 3 a luvun säännösten mukaisesti.

Esiopetuksen lisäksi täydentävässä varhaiskasvatuksessa olevalle lapselle laaditaan aina varhaiskasvatussuunnitelma, sillä se on lakisääteinen. Sen lisäksi lapselle voidaan tehdä LEOPS, mutta se ei ole lakisääteinen, joten kunnat voivat itse harkita sen tarpeellisuutta.

Tehostettua tukea saavalle oppilaalle tulee vasun lisäksi laatia perusopetuslain mukainen oppimissuunnitelma tehostettuun tukeen ja erityistä tukea saavalle oppilaalle tulee vasun lisäksi laatia perusopetuslain mukainen HOJKS.

Mikäli LEOPS laaditaan, on asiakirjat selkeintä pitää erillään asiakirjoja koskevien erilaisten arkistointivelvoitteiden takia. Kansallisarkisto on antanut vuonna 2019 päätöksen varhaiskasvatuksen pysyvästi säilytettävistä asiakirjoista, jonka mukaisesti lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on aina pysyvästi arkistoitava. LEOPS sen sijaan on määräaikaisesti säilytettävä. Tämän takia vasuun ei tule kirjata LEOPSin tietoja eikä LEOPSiin vasun tietoja.

Välttämättömiä lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa olevia tietoja voidaan siirtää koulussa järjestettävään esiopetukseen (varhaiskasvatuslain 41.3 §). Välttämättömillä tiedoilla tarkoitetaan sellaisia tietoja, jotka toimijalla on oltava, jotta se pystyy järjestämään toiminnan lapsen tarpeiden ja edun mukaisesti. Asiakirjojen laadinnassa tulee huomioida tiedonsiirtoon ja salassapitoon liittyvät käytännöt.

Vastaus päivitetty 22.5.2023

Lapselle tulee järjestää kaikissa ympäristöissä tarvitsemansa tuki. Joissain tilanteissa voi olla mahdollista, että lapsi saa intensiteetiltään erilaista tukea.  

Yleinen tuki toteutetaan osana varhaiskasvatuksen laadukasta pedagogiikkaa.  

Kaikki varhaiskasvatuksessa olevat lapset ovat yleisen tuen piirissä ja saavat yleisessä tuessa yksilöllisesti tarvitsemaansa tukea. Kaikki pedagogisen, rakenteellisen ja hoidollisen tuen muodot sekä yhteistyön ja konsultoinnin tavat ovat tarpeen mukaan käytettävissä myös yleisessä tuessa.  Varhainen tuen tarpeen tunnistamisen ja ennaltaehkäisevän toiminnan merkitys korostuvat laadukkaassa pedagogiikassa ja yleisessä tuessa. Kun lapsi yleisessä tuessa saa tarvitsemaansa tukea oppimiseen, kasvuun ja kehitykseen, mahdolliset haasteet eivät pääse monimutkaistumaan.  

Lapsi voi tarvita yksilöllistä yleistä tukea esimerkiksi tiettyihin taitoihin, kuten kielen kehitykseen, sosioemotionaalisiin tai itsesäätelytaitoihin, liittyen, tai erityisesti tietyissä tilanteissa, kuten siirtymätilanteissa, kaverisuhteissa tai leikkimisessä. Jollakin lapsella on yksilöllisesti tuen tarvetta enemmän kuin toisella, joko ajoittain tai kokoaikaisesti. Lasta tuetaan suunnittelemalla ja yksilöllistämällä varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa. Yleisessä, kuten myös tehostetussa ja erityisessä tuessa on laaja kirjo lapsia, joilla on erilaisia tuen tarpeita. On tärkeää, että yleisen tuen sisään ei rakennu uutta tuen tasoa.
 
Yleinen tuki on intensiteetiltään matalampaa kuin tehostettu tai erityinen tuki, ja eri tuen muotoja on yleensä käytössä yksittäisesti tai muutamia kerrallaan. Yleisen tuen tarve on pääsääntöisesti lyhytkestoista tai määräaikaista, mutta se voi olla myös pitkäkestoista, tästä esimerkkinä tukiviittomat tai kuvatuki toiminnanohjauksen tukena. Tukea annetaan niin kauan kuin lapsi sitä tarvitsee.  
 
Mikäli yksittäinen lapsi tarvitsee yksilöityjä varhaiskasvatuslain 15 c §:ssä säädettyjä tukipalveluita yleisessä tuessa, tehdään näistä hallintopäätös. 

Tehostettua tukea annetaan, mikäli yleinen tuki ei ole riittävää. Tehostettu tuki voi olla lyhyt- tai pitkäaikaista ja sitä annetaan niin kauan kuin lapsi sitä tarvitsee. Tukitoimet ovat tehostetussa tuessa säännöllisiä ja samanaikaisesti voi toteutua useita eri tukitoimia. Tehostetun tuen aloittaminen ei edellytä diagnoosia. Tehostetusta tuesta ja sen aikana tarvittavista tukipalveluista tehdään aina hallintopäätös.
 

Erityinen tuki on vahvin tukimuoto. Erityistä tukea annetaan, mikäli tehostettu tuki ei ole riittävää, tai kun lapsi tarvitsee sitä vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymästä tai muusta merkittävästä toimintakykyä alentavasta oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta johtuen. Tukitoimet suunnitellaan aina yksilöllisesti. Erityinen tuki on jatkuvaa ja kokoaikaista tuen tarvetta, jonka aikana on käytössä useita eri tukimuotoja ja tukipalveluita. Erityisen tuen aloittaminen ei edellytä diagnoosia tai kuntoutustarvetta, eikä aikaisempaa tehostetun tuen antamista. Erityisestä tuesta ja sen aikana tarvittavista tukitoimista tehdään aina hallintopäätös.

Yksityiskohtaiset tuen toteuttamisen erot määräytyvät lapsi- ja yksilökohtaisesti paikallisella tasolla, missä parhaiten tunnetaan lapsi ja osataan arvioida lapsen tuen tarve.  Olennaista kunkin lapsen tuen tarpeen määrittämisessä on henkilöstön ammattitaito, lapsen systemaattinen havainnointi, tuen tarpeen dokumentointi ja arviointi, tuen vaikuttavuuden arviointi sekä yhteistyö vanhempien, huoltajien ja mahdollisesti muiden ammattilaisten kanssa.

Kyllä. Lapsi voi saada tarvitsemaansa tukea ilman edeltävää yleistä tai tehostettua tukea.  

Kyllä. Tehostettu ja erityinen tuki perustuvat yleensä varhaiskasvatuksen henkilöstön, vanhempien, huoltajien ja muiden mahdollisten asiantuntijoiden arvioon lapsen tuen tarpeesta, psykologin tai lääkärin lausunnot eivät ole edellytys tuen saamiselle.

Ei tarvitse laatia. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan lapsen tukeen liittyvät asiat, ja varhaiskasvatussuunnitelmaa voi hyödyntää hallinnollisen päätöksen tekemisessä. 

Erityisen tuen tulisi olla esiopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa mahdollisimman samanlaista, lapsen tuen tarpeita vastaavaa. Lapsen siirtymä esiopetukseen tulee rakentaa mahdollisimman joustavaksi ja niin, että lapsen tarvitsema tuki jatkuu saumattomasti. Esiopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa tulee tehdä oman lainsäädäntönsä mukaiset suunnitelmat varhaiskasvatuslaki 540/2018, perusopetuslaki 628/1998).628/1998).

Varhaiskasvatuslaissa mainitaan pedagogiset, rakenteelliset ja hoidolliset tuen muodot (15 b §). Kaikki tuen muodot ovat käytettävissä yleisessä, tehostetussa ja erityisessä tuessa. Tukimuotojen määrä ja intensiteetti vahvistuvat tehostetussa ja erityisessä tuessa. 

Pedagogisia tuen muotoja ovat esimerkiksi 

• varhaiskasvatuksen toistuvien toimintojen ja struktuurin luominen lapsen päivän rakenteeseen
• sensitiiviset ja saavutettavat vuorovaikutus- ja kommunikointitavat
• lapsen tarpeisiin vastaamisen edellyttämät yhteiset pedagogiset toimintatavat ja -menetelmät. 

Pedagogisena tukimuotona voidaan pitää myös toiminnan suunnittelua, havainnointia, dokumentointia ja arviointia sekä erityisopettajan antamaa opetusta ja konsultaatiota. 

Rakenteellisia tuen muotoja ovat esimerkiksi 

• henkilöstön osaamisen lisääminen
• henkilöstön lisääminen lapsiryhmään ja/tai henkilöstörakenteen tarkastelu 
• lapsimäärän pienentäminen lapsiryhmässä. 

Rakenteellisia tuen muotoja ovat lisäksi varhaiskasvatukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustamispalvelut tai apuvälineiden käyttäminen.  

Hoidolliset tukitoimet ovat keinoja, joilla 

• vastataan lapsen sairaanhoidollisiin, perushoitoon, hoivaan ja avustamiseen liittyviin tarpeisiin.  

Huoltajat eivät voi kieltää tuen kirjauksia lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on pedagoginen asiakirja, jonka kirjausten kautta varhaiskasvatusta ja tukea toteutetaan. 

Kun yksittäiselle lapselle määritellään yleisessä tuessa erityisopettajan antamaa opetusta tai konsultaatiota joko yksilö- tai ryhmäopetuksena, tehdään hallintopäätös tukipalvelusta.

Lausunnot tulee ottaa huomioon hallintopäätöstä ja sen perusteluja tehdessä.
 

Inklusiivisen varhaiskasvatuksen voi kuvata olevan laadukasta, inkluusion ideologiaan pohjautuvaa kasvatusta ja koulutusta kaikille. Se tulisi mieltää toimintaa ohjaavana kokonaisvaltaisena arvoperustana ja toiminnan järjestämisen periaatteena, sekä kaikkien lasten oikeutena samoihin palveluihin ja opetukseen. Kaikkia lapsia koskevat yhtäläiset oikeudet, tasa-arvo, yhdenvertaisuus, syrjimättömyys, moninaisuuden arvostaminen, sosiaalinen osallisuus sekä yhteisöllisyys. Yksilöllisistä ominaisuuksistaan, oppimisvalmiuksistaan tai erilaisista taustoistaan riippumatta kaikki lapset toimivat ja ovat osallisia samassa ryhmässä. Olennaista on kiinnittää huomiota toiminnan riittävään resursointiin ja varhaiskasvatusympäristössä olevien erilaisuutta ja poissulkemisen kulttuuria aiheuttavien tekijöiden poistamiseen.

Kyllä voi. Erityisryhmässä, integroidussa erityisryhmässä tai muussa tuen tarpeen vuoksi pienennetyssä ryhmässä voidaan toteuttaa inklusiivista varhaiskasvatusta, kun ryhmän rakenne, henkilöstö, toiminta ja varhaiskasvatusympäristö vastaavat lapsen tuen tarpeeseen.  
 

Tätä ei ole määritelty varhaiskasvatuslaissa (540/2018). Varhaiskasvatuksen tarjoajan tulee varmistaa, että kaikki lapset saavat tarvitsemansa tuen. Lapsiryhmälle kohdennettavien resurssien tulee vastata ryhmässä olevien lasten tuen tarpeisiin.  

Kokoaikaisessa erityisopetuksessa erityisopettaja on kokoaikaisesti lapsiryhmässä. Osa-aikaisessa erityisopetuksessa erityisopettaja on lapsiryhmässä tai lapsen kanssa osa-aikaisesti, tehdyn toimintasuunnitelman tai sovitun käytännön mukaisesti mukaisesti.

Erityisopettajan voi kutsua palaveriin mukaan esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettaja/lastenhoitaja tai huoltajat, arvioidessaan sen tarpeelliseksi. Aloite tukeen liittyvästä palaverista voi tulla myös erityisopettajalta tai esimerkiksi päiväkodin johtajalta.  
Tuen järjestämiseen liittyvästä työn organisoinnista sekä erityisopettajan toimenkuvista vastaa varhaiskasvatuksen järjestäjä.  

Varhaiskasvatuslain mukaan riittävä henkilöstön ja erityisopettajien määrä on sellainen, että lapsen tarvitsema tuki pystytään järjestämään ja toteuttamaan varhaiskasvatuslain mukaisia toiminnan tavoitteita. Toiminnan järjestäjä vastaa siitä, että lapsi saa tarvitsemansa tuen ja henkilöstöä on riittävästi.

Ei edellytä. Erityistä tukea voidaan tarjota kaikissa varhaiskasvatuksen ryhmissä.
 

Varhaiskasvatuslain (540/2018) 41 §:n mukaisesti aikaisemman varhaiskasvatuksen järjestäjän on salassapitosäännösten estämättä viipymättä toimitettava lapsen varhaiskasvatuksen järjestämisen kannalta välttämättömät tiedot uudelle varhaiskasvatuksen järjestäjälle, taikka varhaiskasvatuksen ja opetuksen järjestämisen kannalta välttämättömät tiedot esiopetuksen tai perusopetuksen järjestäjälle. Vastaavat tiedot voidaan antaa myös varhaiskasvatuksen, esiopetuksen tai perusopetuksen järjestäjän pyynnöstä.

Ei voi. Varhaiskasvatuslain (540/2018) 41 §:n mukaisesti tuen järjestämisen kannalta välttämättömiä tietoja voidaan siirtää lapsen seuraavaan varhaiskasvatuspaikkaan, vaikka huoltajat sen kieltäisivät. 

Lapsella on oikeus hänen tarvitsemaansa ja hänelle hallintopäätöksellä myönnettyyn tukeen aina ollessaan varhaiskasvatuksessa. Jos varhaiskasvatuksen järjestämispaikassa, tuen muodoissa tai tukipalveluissa tapahtuu muutoksia, tarvitaan uusi hallintopäätös. Järjestämispaikan muutoksesta on kyse myös silloin, jos toimipaikka vaihtuu loma-aikoina.
 
Vastuu tuen suunnittelusta ja toteuttamisesta on aina siinä varhaiskasvatuspaikassa missä lapsi on. Jos lapsi siirtyy esimerkiksi kesäkaudeksi toiseen päiväkotiin, tuen toteutus tulee suunnitella yhdessä molempien varhaiskasvatuspaikkojen kesken.

Varhaiskasvatuksen järjestäjä päättää yhteistyön ryhmien nimikkeistä, tätä ei ole varhaiskasvatuslaissa (540/2018) määritelty.

Lähtökohtaisesti lapsen asioista puhutaan aina vanhempien ja huoltajien suostumuksella, mutta se ei ole ehdoton edellytys monialaiselle yhteistyölle. Lapsesta voidaan tarvittaessa puhua nimettömänä, tai yhteistyötä saatetaan joutua tekemään lastensuojeluilmoituksen yhteydessä.

Monialaisen yhteistyön tavoitteet kirjataan varhaiskasvatuksessa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. 

Asiasta ei säädetä varhaiskasvatuslaissa. Toimijat päättävät itse lapsen tuen tarpeesta riippuen mitä tahoja yhteistyöryhmiin kutsutaan.

Kyllä. Varhaiskasvatuslaki koskee tuen uudistuksen osalta myös perhepäivähoitoa.

Lapsen tulee saada tarvitsemansa tuki myös perhepäivähoidossa. Lapsen edun sitä edellyttäessä, voidaan yhteistyössä huoltajan kanssa sopia lapsen siirtymisestä päiväkotiin saadakseen tarvitsemaansa tukea.

Lapsen tarvitsema tuki toteutetaan perhepäivähoidossa samoin kuin varhaiskasvatuksessa muutoinkin. Kaikki tukimuodot ja niihin liittyvät tukitoimet ovat käytettävissä. Varhaiskasvatuslain mukaisesti, jos perhepäiväkodissa on yksi tai useampi tuen tarpeessa oleva lapsi, on tämä otettava huomioon lasten tai varhaiskasvatuksen tehtäviin osallistuvien henkilöiden lukumäärässä, jollei perhepäiväkodissa ole tällaista lasta varten avustajaa. 

Kyllä, yksityisillä palveluntuottajilla on varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaan sama velvollisuus järjestää lapsen tarvitsema tuki samoin kuin julkisillakin toimijoilla. Varhaiskasvatus tulee järjestää inklusiivisuuden periaatetta noudattaen. Tämä takaa lasten yhdenvertaisuuden eri palveluissa sekä lapsen edun toteutumisen ja lapsen oikeuden saada tarvitsemaansa tukea.  
Kunta päättää tukeeko, millä tavoin sekä missä määrin tukee yksityistä toimijaan tuen toteuttamisessa, velvoitetta yksityisen tukemiseen ei kunnallisella sektorilla lainsäädännön pohjalta ole.

Tuen lakiuudistuksen tullessa voimaan voi olla tarpeen tarkentaa olemassa olevien sopimusten (esimerkiksi ostopalvelusopimus, palvelusetelin sääntökirja) sisältöä tuen kustannusten korvaamisesta. 

Varhaiskasvatuslain 15 e §:n 2 momentin mukaan päätöksen tuesta tekee varhaiskasvatuksen järjestämisvastuussa oleva kunta. Jos kyseessä on yksityisen palveluntuottajan järjestämä varhaiskasvatus, päätöksen tekee palveluntuottajan esityksestä varhaiskasvatuksen toimipaikan sijaintikunta. 

Lapsen saadessa varhaiskasvatusta ostopalveluna hankitussa varhaiskasvatuksessa hallintopäätöksen tekee varhaiskasvatuksen järjestämisvastuussa oleva kunta. Vastaavasti palvelusetelin myöntänyt kunta tekee tukea koskevan hallintopäätöksen. Huoltajan yksityisen hoidon tuella hankkimassa varhaiskasvatuksessa hallintopäätöksen asiassa tekee varhaiskasvatuksen toimipisteen sijaintikunta varhaiskasvatuksen tuottajan esityksestä.

Ei koske. Varhaiskasvatuslain 540/2018 1 § mukaisesti lukua 3 a ei sovelleta avoimeen varhaiskasvatukseen.