Mikä muuttuu ammatillisessa koulutuksessa?

Toiminnanohjauksen kokeilun tavoitteena on lisätä koulutuksen järjestäjien mahdollisuuksia vastata nopeammin ja joustavammin toiminta-alueensa osaamis- ja koulutustarpeisiin. Kokeilun aikana selvitetään, parantaako uusi ammatillisen koulutuksen ohjausmalli koulutuksen laatua ja vaikuttavuutta. Tarkoituksena on lisäksi selvittää, miten kansallisia, alueellisia ja koulutuksen järjestäjän tavoitteita voidaan yhteensovittaa. Kokeilun myötä arvioidaan, millä edellytyksillä ja millaisin toimintamuodoin koulutuksen järjestäjän ja hallinnon vuorovaikutusta on mahdollista syventää. Toiminnanohjauksen kehittäminen kokeilulla vastataan osaltaan hallitusohjelman tavoitteeseen parantaa ammatillisen koulutuksen vaikuttavuutta ja edistää osaavan työvoiman saatavuutta. Tavoitteena on myös purkaa sellaisia normeja, jotka eivät ole välttämättömiä. 

Toiminnanohjauksen kokeiluun voivat hakeutua koulutuksen järjestäjät, joilla on 1.1.2025 alkaen voimassa oleva ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen järjestämislupa. Koulutuksen järjestäjä voi myös yhdistyä toisen tai toisten koulutuksen järjestäjien kanssa kokeilukauden aikana ja sitä ennen. 

Toiminnanohjauksen kokeiluun osallistujat valitaan koulutuksen järjestäjien hakemusten perusteella. Kokeiluun valitaan enintään 40 koulutuksen järjestäjää. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö tiedottaa tarkemmin kokeiluun hakeutumisesta. Haku toiminnan ohjauksen kokeiluun avautuu keväällä 2025. Päätökset kokeiluun valittavista koulutuksen järjestäjistä tehdään syksyllä 2025. 

Kokeilun onnistuminen edellyttää, että kokeiluun valittavat koulutuksen järjestäjät muodostavat alueellisesti, opiskelijamääriltään, kansalliskieliltään, tutkintotarjonnaltaan ja omistajapohjaltaan riittävän monipuolisen järjestäjäverkon.

Kokeiluun valittavien koulutuksen järjestäjien valinta perustuu Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen, Karvin, tekemään hakemusten pisteytykseen. Pisteytyksen perusteista säädetään lailla.  Opetus- ja kulttuuriministeriö huolehtii siitä, että kokeiluun osallistuvien kokonaisuus on riittävän monipuolinen tutkintotarjonnaltaan ja valtakunnallisesti riittävä opiskelijavuosimäärältään. 

Valituksi voisi tulla myös muu kuin monialainen järjestäjä, jos koulutuksen järjestäjällä olisi erikoistunutta osaamista tai se olisi muutoin merkittävä alueellinen tai kansallinen toimija. Valittavan tulee osoittaa, että sillä on kokeilun edellyttämää kyvykkyyttä kokeiluluvan mahdollistamaan laajempaan toimintaan.

Kokeiluun valittavien ammatillisen koulutuksen järjestäjien olisi kokonaisuutena katettava valtakunnallisesti riittävä määrä opiskelijavuosia, jotta kokeilun vaikuttavuutta voitaisiin kokeilun edetessä ja sen päätyttyä arvioida myös volyymin osalta.

Suomi jaetaan ammatillisen koulutuksen järjestämisen, väestön ja elinkeinojen osalta tarkoituksenmukaisiin alueisiin. Aluejaon lähtökohtana käytettäisiin maakuntajakoa. Aluejako ei kuitenkaan perustu pelkästään maakuntiin, sillä yksittäinen maakunta on useissa tapauksissa liian pieni tarkasteluyksikkö. Aluejaolla varmistettaisiin, että maan kaikista osista kokeiluun valikoituisi edustava määrä koulutuksen järjestäjiä.

Alueelta kokeiluun valittavien koulutuksen järjestäjien lukumäärän perusteena on kyseisen alueen koulutuksen järjestäjien opiskelijavuosimäärän suhteellinen osuus valtakunnallisesta opiskelijavuosien kokonaismäärästä. Menettelyllä varmistettaisiin se, että kokeiluun valitaan koulutuksen järjestäjiä maan kaikilta alueilta mahdollisimman yhdenvertaisessa suhteessa. 
 

Kokeiluun valitaan ammatillisen koulutuksen järjestäjiä siten, että ne mahdollisimman kattavasti edustavat järjestäjäkenttää. Koulutuksen järjestäjiä valitaan Suomen kaikista osista Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Alueellisen kattavuuden varmistamiseksi maa jaetaan hakua varten tarkoituksenmukaisiin alueisiin. Valinnassa varmistetaan myös, että:

• kokeiluun osallistujia on molemmilla kansalliskielillä; 
• kokeiluun osallistuvien kokonaisuus on valtakunnallisesti riittävä opiskelijavuosimäärältään;
• osallistuvien kokonaisuus on riittävän monipuolinen tutkintotarjonnaltaan; 
• kokeiluun osallistuvien kokonaisuudessa on mukana sekä julkisoikeudellisia että yksityisoikeudellisia koulutuksen järjestäjiä

Kokeilulupa voidaan myöntää hakijalle, jolla on kokeilun tarkoitus huomioiden 

1. perustelut kokeiluun hakeutumiselle;
2. mahdollisuudet muuttaa ja uudistaa toimintaansa;
3. toiminnalliset edellytykset tutkintojen ja koulutuksen asianmukaiseen järjestämiseen; 
4. riittävä yhteistyö työ- ja elinkeinoelämän kanssa hakijan toiminta-alueella;
5. riittävät laadunhallintamenettelyt. 

Lisäksi koulutuksen järjestäjällä on oltava taloudelliset edellytykset tutkintojen ja koulutuksen asianmukaiseen järjestämiseen.
 

Kokeiluun valittavista järjestäjistä päättää opetusministeri esittelystä. Päätöksenteon pohjana käytetään Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) toteuttamaa pisteytystä hakemuksista. 

Alueellisella kattavuudella tarkoitetaan sitä, että kokeiluun valitaan järjestäjiä maan kaikista osista Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Alueellisen kattavuuden varmistamiseksi maa jaetaan ennen hakua alueisiin siten, että alueelta kokeiluun valittavien koulutuksen järjestäjien lukumäärän perustuu kyseisen alueen koulutuksen järjestäjien opiskelijavuosimäärän suhteelliseen osuuteen valtakunnallisesta opiskelijavuosien kokonaismäärästä. Menettelyllä varmistetaan se, että kokeiluun valitaan koulutuksen järjestäjiä maan kaikilta alueilta mahdollisimman yhdenvertaisessa suhteessa.

Kokeilu toteutetaan 1.1.2026–31.12.2033 välisenä aikana eli ajallinen kesto on yhteensä kahdeksan vuotta. Kokeiluaika jakautuu kahteen strategiakauteen, joiden pituus on neljä vuotta. Tällä suunnitellulla kokonaiskestolla ja strategiakausien pituudella pyritään saamaan riittävästi sekä tilastollista että monipuolisesti tuotettua tutkittua tietoa siitä, miten kokeilun tavoitteisiin on pystytty vastaamaan. 

Kokeilun vaikuttavuuden arviointi edellyttää riittävän pitkää aikaa koulutuksen aloittamisesta tutkinnon suorittamiseen ja työllistymiseen tai jatko-opintoihin siirtymiseen. 
Koulutuksen järjestäjä ryhtyy sovittuihin toimenpiteisiin ensimmäisen neuvottelun ja sopimuksen jälkeen. Näihin toimiin saattaa liittyä koulutuksen järjestäjällä sellaista kehittämistä, jonka toimeenpanoon on voitava varata riittävästi aikaa. Kokeiluluvat tulevat voimaan 1.1.2026 alkaen.
 

Kokeiluun valittavalle järjestäjälle myönnetään uusi järjestämislupa, kokeilulupa, 1.1.2026–31.12.2033 väliseksi ajaksi.

Kokeilulupa korvaa kokeiluun valittavan koulutuksen järjestäjän vuoden 2025 loppuun voimassa olevan ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen järjestämisluvan. Kokeiluluvalla korvattu järjestämislupa voidaan tarvittaessa palauttaa koulutuksen järjestäjän järjestämisluvaksi, esimerkiksi koulutuksen järjestäjän hakeutuessa pois kokeilusta ensimmäisen strategiakauden lopussa.

Kokeiluluvan sisältö muodostuu em. järjestämisluvan sisällöstä sekä täydennettynä kokeilulain perusteella myönnettävillä uusilla oikeuksilla. Kokeiluluvan saaneella ammatillisen koulutuksen järjestäjällä on oikeus järjestää 1) pääsääntöisesti kaikkia ammatilliseen tutkintorakenteeseen kuuluvia ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja 2) ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettua oppisopimuskoulutusta sekä vankilaopetusta. Koulutusta ja tutkintoja voidaan järjestää myös työvoimakoulutuksena ja englannin kielellä. Kokeilulaissa säädetyillä perusteilla rajataan pois tietyt tutkinnot ja koulutukset. 
 

Kokeiluluvan omaava koulutuksen järjestäjä voi hakea pois kokeilusta ensimmäisen strategiakauden päättyessä, jolloin kokeilulupa perutaan. Lisäksi ministeriö voi muuttaa tai peruuttaa koulutuksen järjestäjän kokeiluluvan kokeilulain 12 §:ssä säädetyin perustein. Jos kokeilulupa perutaan, jatkaa koulutuksen järjestäjä toimintaansa ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) 22 §:n nojalla myönnetyn järjestämislupansa mukaisesti. 

Kokeilussa mukana olevien koulutuksen järjestäjien toimintaan ja heidän järjestämäänsä koulutukseen sovellettaisiin myös lakia ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) tietyin poikkeuksin. Kokeilussa oleville koulutuksen järjestäjien rahoitus toteutettaisiin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (1705/2009) mukaisesti.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) toteuttaa seuranta- ja vaikuttavuustutkimuksen, jolla seurataan ja arvioidaan toiminnanohjauksen kokeilun tarkoituksen toteutumista, neuvottelumenettelyn toteutumista ja kokeilun vaikuttavuutta. Seurannassa arvioidaan myös kokeilun vaikutusta järjestäjäkenttään kokonaisuutena. Opetus- ja kulttuuriministeriö voi lisäksi toteuttaa kilpailutuksen erillisen tutkimushankkeen käynnistämiseksi.

Neuvotteluprosessissa keskeistä on vuoropuhelu opetus- ja kulttuuriministeriön ja koulutuksen järjestäjän välillä.  Opetus- ja kulttuuriministeriö tuottaa neuvotteluja varten tilannekuvan koulutuksen järjestäjien toimintaympäristöstä ja sen ennakoidusta kehityksestä koskien esimerkiksi väestönmuutosta ja työelämän tarpeita. 

Hallitusohjelman ja kansallisten koulutuspoliittisten linjausten perusteella opetus- ja kulttuuriministeriö tuottaa koulutuksen järjestäjille yhteisen aineiston liittyen ammatillisen koulutuksen kansallisiin tavoitteisiin ennen neuvottelumenettelyn alkamista. Kansallisista ammatillisen koulutuksen tavoitteista käydään niiden valmisteluvaiheessa keskustelua opetus- ja kulttuuriministeriön ja keskeisten sidosryhmien välillä.  

Opetus- ja kulttuuriministeriö tuottaa aineistoa myös koulutuksen järjestäjän keskeisistä toiminnallisista ja taloudellisista indikaattoreista (esim. koulutuksen järjestäjän taloudellinen tilanne, koulutuksen järjestäjällä suoritetut tutkinnot ja tutkinnon osat sekä opiskelijoiden työllistyminen tai jatko-opintoihin siirtyminen). 

Koulutuksen järjestäjä tuottaa neuvotteluja varten analyysin omasta toiminnastaan ja omista strategisista tavoitteistaan ensisijaisella toiminta-alueellaan. Koulutuksen järjestäjä laatii opetus- ja kulttuuriministeriön laatiman tilannekuvan ja kansallisten tavoitteiden pohjalta ehdotuksen opetus- ja kulttuuriministeriön ja koulutuksen järjestäjän väliseksi sopimukseksi strategiakaudelle. Koulutuksen järjestäjän ehdotus tavoitteineen ja toimenpiteineen tulee laatia yhteistyössä ensisijaisen toiminta-alueen yhteistyötahojen (esim. TE-palvelualueet, ammatillisen koulutuksen järjestäjät, työ- ja elinkeinoelämä, korkeakoulut) kanssa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö laatii koulutuksen järjestäjän sopimusehdotuksen jälkeen neuvotteluihin ehdotuksen strategiakauden sopimuksen tavoitteista, teemoista, sisällöistä ja toimenpiteistä. 

Sopimusneuvottelussa koulutuksen järjestäjä (toimivaltainen koulutuksen järjestäjän edustaja) ja opetus- ja kulttuuriministeriö (lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen osaston ylijohtaja) allekirjoittavat/hyväksyvät sopimuksen. Opetus- ja kulttuuriministeriö tekee tavoitteiden toteutumisen väliarvioinnin strategiakauden puolivälissä. Koulutuksen järjestäjän tulee ilmoittaa opetus- ja kulttuuriministeriölle, jos se ei saavuta sovittuja tavoitteita. Väliarvioinnissa käydään tarvittaessa vuoropuhelua koulutuksen järjestäjän ja opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. 
 

Neuvottelussa sovitaan tavoitteista ja toimenpiteistä koulutustarjonnan ja työmarkkinoiden kohtaannon (vaikuttavuustavoitteet) sekä koulutuksen laadun varmistamiseksi (toiminnalliset tavoitteet) koulutuksen järjestäjän ensisijaisella toiminta-alueella. Sopimus sisältää koulutuksen järjestäjän strategian keskeiset toimenpiteet ja tavoitteet suhteessa ammatillisen koulutuksen järjestäjien tavoitetilaan ja järjestäjän ensisijaiseen toiminta-alueeseen strategiakaudella.
Neuvottelussa sovitaan koulutuksen järjestäjäkohtaisista tavoitteista ja toimenpiteistä koskien toiminnan vaikuttavuutta ja laatua. Sopimus sisältää tavoitteiden suunnan (mm. tutkintomäärät, työllistyminen ja jatko-opinnot) ja tavoitteet laadun varmistamiseksi ja parantamiseksi. Tavoitteista sovitaan alakohtaisesti ja tarvittaessa tutkinnoittain. Lisäksi tavoitteita on mahdollista asettaa myös koskien huoltovarmuuden kannalta kriittistä osaamista edellyttävää koulutusta.  

Strategisten tavoitteiden lisäksi sopimuksessa sovitaan toimenpiteistä, joilla koulutuksen järjestäjä etenee asetettujen tavoitteiden suuntaisesti. Toimenpiteet voivat liittyä esimerkiksi koulutustarjonnan suuntaamiseen, laatukysymyksiin, toimintaprosesseihin tai muihin seikkoihin, jotka edesauttavat tavoitteisiin pääsemistä. Lisäksi sopimusneuvotteluissa todetaan tilannekuva koulutuksen järjestäjän taloudellisesta kantokyvystä. 
Koulutuksen järjestäjän aloitteesta tarvittaessa sovitaan toimenpiteistä liittyen koulutuksen järjestäjän omiin rakenteellisiin tai organisatorisiin toimiin sekä työelämän kehittämisen edistämiseen. 

Neuvottelussa sovitaan koulutuksen järjestäjän kokeiluluvan opiskelijavuosien enimmäismäärästä strategiakaudella. Tarvittaessa voidaan sopia myös strategiakaudelle osoitettavasta, tavoitteiden toteuttamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen tarkoitetusta harkinnanvaraisesta rahoituksesta.
 

Neuvottelussa sovitaan tavoitteiden suunnasta, mutta koulutuksen järjestäjän aloitteesta tavoitteet voidaan asettaa myös numeerisesti alakohtaisesti tai tarvittaessa tutkinnoittain. 

Lähtökohtana on aina yhteisen tilannekuvan jakaminen ja sen pohjalta asetettavien tavoitteiden saavuttaminen. Opetus- ja kulttuuriministeriö voi kuitenkin peruuttaa kokeiluluvan, mikäli ministeriö ja koulutuksen järjestäjä eivät neuvottelusta huolimatta pääse sopimukseen tavoitteista. Luvan peruuttaminen edellyttää sopimuksettoman tilan lisäksi sitä, että järjestäjä suuntaa koulutusta olennaisesti vastoin koulutustarvetta. 

Kokeilulaki edellyttää, että kokeiluun osallistuvia koulutuksen järjestäjiä valitessa opetus- ja kulttuuriministeriö huolehtii mm. siitä, että kokeiluun osallistujia on molemmilla kansalliskielillä.

Kokeilun ulkopuolella olevien ammatillisen koulutuksen järjestäjien toiminta jatkuu nykyiseillä tavalla. Toimintaa ohjaa laki ammatillisesta koulutuksesta (521/2017).  Opetus- ja kulttuuriministeriön on tarkoitus järjestää niiden koulutuksen järjestäjien kanssa, jotka eivät ole mukana kokeilussa, keskustelutilaisuuksia myöhemmin sovittavalla tavalla. Näissä keskusteluissa on tarkoitus käsitellä mm. alueellisia ja alakohtaisia koulutuskysymyksiä.

Ammatillisen koulutuksen rahoitus nousi vuodesta 2018 vuoteen 2022 yhteensä 18 % (ml. määräaikaiset lisäykset). Perusrahoituksen rahoitusperusteena käytettyjen tavoitteellisten opiskelijavuosien määrä kasvoi 2 %, toteutuneiden opiskelijavuosien määrä 8 % ja suoritettujen osaamispisteiden määrä 4 %. Tutkintojen määrä sen sijaan laski vuodesta 2018 vuoteen 2022 peräti 15 %. Vaikka tutkintomäärät reagoivat viiveellä opiskelijavolyymin muutokseen, on tutkintomäärän lasku merkittävä. Suhteessa rahoituksen ja toteutuneiden opiskelijavuosien määrän kasvuun osaamispisteiden määrä ei ole kasvanut samassa suhteessa, ja tutkintojen määrissä on tultu merkittävästi alaspäin. 

Yhteenvetona, että nykyisen rahoitusmallin korkea perusrahoituksen osuus (70 %) on luonut koulutuksen järjestäjille kannusteen opiskelijamäärien kasvattamiseen, ei niinkään tehokkaaseen tutkintojen ja osaamispisteiden tuottamiseen, ja hyvään työllistymiseen. Ammatillisen tutkinnon suorittaneiden työttömyysprosentti vuosi valmistumisen jälkeen on ollut viimeisen 10 vuoden ajan yli 12 %, korkeimmillaan 20 %.

Hallitusohjelman mukaan rahoituksen kannustimia vahvistetaan siten, että opiskelijat suorittavat opintoja, valmistuvat ja valmistumisen jälkeen työllistyvät ja siirtyvät jatko-opintoihin. Näitä voidaan edistää pienentämällä opiskelijavuosiin perustuvaa rahoitusta ja kasvattamalla tutkinnoista ja tutkinnon osien osaamispisteistä saatavaa osuutta samoin kuin valmistumisen jälkeisen työllistymisen ja jatko-opintoihin siirtymisen (korkeakouluihin) osuutta.
 

Opiskelijavuosiin perustuvaa laskennallista rahoitusta lasketaan 70 prosentista 50 prosenttiin, tutkinnoista ja tutkinnon osien osaamispisteistä saatavaa rahoitusta nostetaan 20 prosentista 30 prosenttiin, tutkinnon ja tutkinnon osia suorittaneiden työllistymisestä ja jatko-opiskelusta (korkeakoulu) osuutta nostetaan 7 prosentista 18 prosenttiin. Loppu 2 prosenttia tulisi opiskelija- ja työelämäpalautteesta, nykyisin 3 prosenttia.

Samalla suoritepäätöksen haku- ja päätösprosessia kevennetään siirtymällä tavoitteellisten opiskelijavuosien hakemisesta ja kohdentamista käyttämään rahoituksessa toteutuneita opiskelijavuosia. Laskennallinen rahoitus kokonaisuudessaan perustuisi toteutuneisiin suoritteisiin. Tämä keventää sekä koulutuksen järjestäjien, että ministeriön työtaakkaa, ja parantaa samalla koulutuksen järjestäjille heidän rahoituksensa ennakoitavuutta. Koulutuksen järjestäjät voivat suurelta osin reaaliaikaisesti seurata rahoituksen perusteena käytettävien suoritteiden kertymistä. Jotta toteutuneisiin suoritteisiin perustuva opiskelijavuosirahoitus ei johtaisi epätarkoituksenmukaiseen opiskelijavuosien kerryttämiseen, tulee kunkin järjestäjän järjestämislupiin ei-maksuttomuuden piirissä oleville opiskelijavuosille yläraja, johon saakka opiskelijavuodet hyväksytään rahoituksen perusteeksi. Ylärajaa tarkistetaan määräajoin.  

Paitsi että kevennetään prosessia, kevennetään ja yksinkertaistetaan myös rahoitusmallia, tehdään siitä läpinäkyvämpi ja ymmärrettävämpi. Rahoitusmallista karsitaan pois merkittävä määrä erilaisia painotus- ja korotustekijöitä lukuisine kertoimineen. Jäljelle jäävät painotus- ja korotustekijät keskitetään opiskelijavuosirahoitukseen. Opiskelijavuosissa jäljelle jää kustannusryhmäpainotus neljä viidesosalla ja uutena sen rinnalle otetaan lähtötasopainotus yksi viidesosan osuudella. Tämä tarkoittaa, että uudella lähtötasokriteerillä kohdennettaisiin rahoitusta 10 % verran laskennallisesta rahoituksesta, nykyisessä rahoitustasossa noin 200 miljoonaa euroa. Kun nykyinen tavallinen erityinen tuki poistuu omana korotustekijänä, niin lähtötaso kohdentaa rahoitusta suurelta osin juuri samalle kohderyhmälle, jonka voi ajatella tarvitsevan eniten tukea opinnoissaan. Tämä kompensoi hyvin erityisen tuen kertoimen poistamisen. Korotustekijöinä säilyy edelleen vaativa erityinen tuki kolmiportaisena, ja lisäksi majoituksen korotus kolmiportaisena. 

Tutkintokoulutuksessa 5 kustannusryhmän sijaan otetaan käyttöön 7 kustannusryhmää kertoimineen. Tämä tarkentaa yksittäisten tutkintojen rahoituksen kustannusvastaavuutta.  Lisäksi valmentavalla koulutuksella on oma kertoimensa, ja täydentävällä ja syventävällä muulla ammatillisella koulutuksella siirtymäajan omansa. Koska tutkintojärjestelmässä on noin 160 tutkintoa, ja ne sijoitetaan 7 kustannusryhmään, niin edelleen tukinnoissa on sekä yli- että alirahoitettuja kustannuksiin nähden, mutta 7 kustannusryhmään siirtyminen kuitenkin pienentää poikkeamia. Tämä oikaisee mm. maa- ja metsätalousalan rahoituksen kustannusvastaavaksi. Tästä kannettiin erityisen paljon huolta lausuntopalautteessa, kun lausunnolla olleessa HE:n versiossa oli vain 5 kustannusryhmää, kuten nykyisessä rahoitusmallissakin. Edelleen kustannusryhmien kertoimet ovat täysin laskennallisesti OPH:n keräämiin kustannustietoihin perustuvia, ilman minkäänlaista muuta harkintaa.

Maksuttomuuden piirissä olevien lähtötasossa käytetään porrastuksena peruskoulun päättötodistuksen arvosanatietoja, lukuaineiden tai kaikkien aineiden keskiarvoa. Pienimmällä kertoimella painotetaan 9–10 keskiarvon omaavien opiskelijavuosia, ja suurimmalla kertoimella 5-6 keskiarvon omaavien opiskelijavuosia. Lähtötasokriteerin perusteella koulutuksen järjestäjä saa siis sitä suuremman rahoituksen, mitä enemmän sillä on niitä, joiden keskiarvo on kaikkien järjestäjien opiskelijoiden keskiarvon alapuolella, ja mitä enemmän kaikkein alhaisimmilla arvosanoilla.

Ei-maksuttomuuden piirissä oleville peruskoulun päättötodistustietoa ei kattavasti löydy. Mitä vanhemmista opiskelijoista on kyse, sitä heikommin. Toiseksi mitä pitempi aika on kulunut perusasteen suorittamisesta, niin sitä vähäisemmän päättötodistuksen merkityksen voi arvioida olevan, mm. peruskoulun jälkeen suoritettujen tutkintojen myötä. Ei-maksuttomuuden piirissä oleville lähtötason mukaisessa porrastuksessa käytettäisiin pohjakoulutusta. Mitä korkeampi pohjakoulutus, niin sen pienempi kerroin ja rahoitus. Perusjako olisi: ei perusasteen jälkeistä tutkintoa, perusasteen jälkeinen tutkinto muu kuin korkeakoulututkinto, pohjakoulutuksena korkeakoulututkinto. 

Laskennallisen rahoituksen rinnalla säilyisi edelleen harkinnanvarainen rahoitus. Se täydentäisi laskennallista rahoitusta ollen muutaman prosentin luokkaa kokonaisrahoituksesta. Harkinnanvarasta rahoitusta kohdennettaisiin eduskunnan päättämiin kohdennuksiin ja lisäyksiin, strategisen kehittämisen rahoittamiseen, koulutuksen järjestämiskustannuksiin liittyvien syiden ja muiden välttämättömien tarpeiden aiheuttamiin rahoituksen korotuksiin ja edellisen varainhoitovuoden korjauksiin ja oikaisuihin.
 

Kyse on kahdesta erillisestä asiasta, jotka eivät suoraan liity toisiinsa. Sopeuttaessaan toimintaansa vuonna 2025 tapahtuvaan rahoituksen vähentymiseen, kannattaa koulutuksen järjestäjien ottaa huomioon vuonna 2026 muuttuvan rahoitusmallin uudet kannustinvaikutukset.

Koulutuksen järjestäjille tulee nykyistä vahvempi kannuste järjestää koulutusta siten, että koulutuksesta valmistutaan, ja valmistumisen jälkeen työllistytään tai siirrytään jatko-opintoihin korkeakouluihin. Koulutuksen järjestäjillä olisi kannuste tarjota koulutusta sitä eniten tarvitseville, ja tarjota koulutusta yksilöille sen laajuisesti kuin on tarkoituksenmukaista. Niille, joilta puuttuu perusasteen jälkeinen tutkinto, olisi kannustin tarjota koulutusta koko tutkintoon saakka. Ja niille joilla on jo ennestään aikaisempi perusasteen jälkeinen tutkinto, tarjota mahdollisuus myös koko tutkintoa suppeamman kokonaisuuden suorittamiseen. Tällä varmistetaan, että koulutusta riittää tarjottavaksi ilman aikaisempaa koulutusta oleville, ja niille, jotka ovat ennen koulutuksen aloittamista ei-työllisinä.

Siirtyminen laskennallisessa rahoituksessa pelkästään toteumiin perustuviin suoritteisiin poistaa koulutuksen järjestäjiltä suoritepäätöstä varten tapahtuvan tavoitteellisten opiskelijavuosien haun. Tämä säästää heidän työpanostaan. Lisäksi se tuo ennakoitavuutta tulevaan rahoitukseen. Rahoituksen perusteena olevien suoritteiden kertymistä voi suurelta osin seurata reaaliaikaisesti.

Painotus- ja korotustekijöiden vähentäminen kertoimineen tekee rahoitusmallista ymmärrettävämmän ja läpinäkyvämmän. Tämä helpottaa osaltaan etukäteislaskelmien tekoa ja arviointia tulevasta rahoituksen tasosta. 
 

OKM selvittää yhdessä maatalousalan perustutkintoa järjestävien koulutuksen järjestäjien kanssa onko nykyisessä kustannustiedonkeruussa puutteita, joiden takia maatalousalan kustannukset eivät tule mukaan totuudenmukaisina. Työ käynnistettiin syksyllä 2024. Tiedonkeruuta korjataan havaittavien puutteiden perusteella.

Uudistettu tiedonkeruu olisi käytössä vuoden 2026 kustannustietoja koskien, ja vuoden 2026 kustannustietojen mukaiseksi rahoitusperusteasetukseen päivitetyt kustannusryhmäkertoimet olisivat käytössä viimeistään varainhoitovuoden 2028 rahoituksessa. Tätä koskeva päätös voidaan tehdä tämän vaalikauden aikana.

Sitä ennen OKM:lla on mahdollisuus kohdistaa maatalousalan koulutuksen järjestäjille harkinnanvaraista korotusta vuosina 2026 ja 2027. Lisäksi osana rahoituslain muutosta ehdotetaan siirtymäsäännöstä, jonka mukaan koulutuksen järjestäjän rahoitus ei voi laskea keskimääräiseen muutokseen nähden yli viittä prosenttia vuodesta 2025 vuoteen 2026, eikä yli seitsemää prosenttia vuodesta 2026 vuoteen 2027. OKM turvaa myös informaatio-ohjauksella sekä toiminnanohjauksen kokeilulla maatalousalan koulutuksen jatkuvuutta.
 

Uutta rahoitusmallia käytetään ensimmäisen kerran vuoden 2026 rahoituksesta päätettäessä. Rahoitukseen tulee siirtymäsäännökset koskien vuosittaisia enimmäismuutoksia sekä täydentävän ja syventävän muun ammatillisen koulutuksen poistamista valtionosuusrahoituksesta. Yksittäisen järjestäjän rahoitus voisi enimmillään vähentyä 5 % vuodesta 2025 vuoteen 2026, 7 % vuodesta 2026 vuoteen 2027 ja 10 % vuodesta 2027 vuoteen 2028. Vastaavasti rahoitus voisi samalla ajanjaksolla kasvaa vuosittain enintään 10 %. Muu ammatillinen koulutus säilyisi osana valtionosuusrahoitusta siirtymäajan 3 vuotta, jona aikana selvitettäisiin miltä osin se sisältää koulutuksia, jotka jatkossakin olisivat osa valtionosuusrahoitusta. 

Opiskeluvalmiuksia tukevat opinnot korvattaisiin oikeudella oppimisen tukeen, joka olisi matalan kynnyksen tukimuoto. Lisäksi opiskelijan oikeutta erityiseen tukeen uudistettaisiin vahvistamalla opiskelijan oikeutta erityisopetukseen. 

Matalan kynnyksen oppimisen tukea on saatavilla helposti silloin, kun opiskelija sitä tarvitsee. Koulutuksen järjestäjällä olisi selkeät rakenteet ja toimintatavat, jolla opiskelijoiden tuen tarpeisiin voidaan vastata nopeasti ja joustavasti. Ennaltaehkäisevällä tuella pyritään siihen, etteivät vaikeudet pääse vaikeutumaan ja monimutkaistumaan, jolloin varhaisella puuttumisella voidaan jo korjata tilanne. Tällä ennaltaehkäistään myös opintojen keskeyttäminen ja suorittamattomien opintojen kerääntyminen. 

Koulutuksen järjestäjät ja opiskelijoiden tarpeet ovat erilaisia, joten oppimisen tuki voidaan organisoida tarkoituksenmukaisella tavalla ottaen huomioon koulutuksen järjestäjän koko, tutkinnot ja koulutus, opetus- ja ohjaushenkilöstö sekä opiskelijoiden tarpeet. Opiskelijoiden tuen tarpeisiin voidaan vastata yksilöllisesti, mutta myös muodostamalla esim. pienryhmiä tai järjestämällä pajatyyppistä tukea. Tukiopetuksesta vastaavat pääasiassa opettajat, mutta myös ohjaushenkilöstö rooli on tärkeä opiskelijoiden oppimisen tuen ja hyvinvoinnin tukena. Erityinen tuki ja erityisopettajan antama opetus voi toteutua osana oppimisen tukea matalan kynnyksen tukena, josta ei tehdä erityisen tuen päätöstä.
 

Opiskeluvalmiuksia tukevia opintoja järjestettiin pääasiassa maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille, joiden kielitaito ei ollut riittävä tutkintokoulutuksen suorittamiseksi. Oppimisvalmiuksia tukevat opinnot järjestettiin n. puolen vuoden ajan korotetulla rahoituksella ennen varsinaisen tutkintokoulutuksen suorittamista. Oppimisvalmiuksia tukevat opinnot järjestettiin eräänlaisena valmentavana koulutuksena omissa ryhmissä, joissa oli tätä varten palkatut opettajat. 

Oppimisvalmiuksia tukevat opinnot harvoin jatkuivat tutkintokoulutuksen rinnalla, koko tutkintokoulutuksen ajan, kuten oli tarkoitus. Oppimisen tukea ei siis ollut saatavissa kaikille sitä tarvitseville opiskelijoille eikä se toteutunut tarpeenmukaisena opintojen rinnalla olevana opiskelun tukena. Muiden kuin maahanmuuttajataustaisten oppimisen tukea ei juurikaan ollut, ja siksi moni oppimisen tukea tarvinneesta henkilöstä tehtiin erityisen tuen päätös, jonka avulla koulutuksen järjestäjä sai korotetun rahoituksen.  

Erityinen tuki on sateenvarjotermi ammatillisessa koulutuksen opiskelevien erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden oppimiseen. Erityinen tuki kuvaa sitä, että opiskelija voi tarvita tukea oppimisprosessin kaikissa vaiheissa koulutuksen alusta valmistumiseen sekä työllistymiseen tai jatko-opintoihin saakka. Erityisen tuen tulisi toteutua myös työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa aiempaa paremmin. Tämä tuki on useimmille opiskelijoille riittävää, kun kyse on yleisistä oppimisvaikeuksista.

Opiskelijat, jotka tarvitsevat oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun sitä vastaavan syyn vuoksi säännöllisiä ja pitkäaikaisia tukea, voivat hyötyä laaja-alaisempien tuen tarpeiden vuoksi myös erityisopetuksesta. Erityistä tukea voi antaa opettajan lisäksi myös muu ohjaushenkilöstö, joka työskentelee opettajan työparina opetusryhmissä, työsaleissa tai työpaikoilla.  
 

Nykyistä erityistä tukea vahvistetaan niin, että erityisopetus vastaisi aiempaa paremmin opiskelijoiden lisääntyviä ja vaativampiakin tuen tarpeita. Muun muassa opiskelijoiden mielenterveysongelmat ja neuropsykiatrisiset haasteet edellyttävät vahvempaa tukea ja yhteistyötä muiden ammattilaisten kanssa. Erityinen tuki olisi erityisopettajan antamaa erityisopetusta sekä erityisopettajan konsultaatioon perustuvaa muuta opetusta ja ohjausta. 

Erityisopettajan antamalla erityisopetuksella on suuri merkitys sille, kuinka hyvin opiskelija ymmärtää mistä omissa vaikeuksissa on kyse ja kuinka itse voi edistää oppimistaan. Nykyisin erityisopettajan työ opiskelijoiden kanssa on ollut vähäistä ja työssä on painottunut konsultatiivinen rooli. Toisaalta opetus toteutuu ammatillisessa koulutuksessa pääosin inklusiivisesti yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa, ja on tärkeää, että opetus- ja ohjaushenkilöstö osaa ottaa ryhmässä olevien opiskelijoiden erityisen tuen tarpeet huomioon opetuksessa ja ohjauksessa. 

Lisäksi erityisopetuksen tavoitteena on lisäksi edistää opiskelijan opintoja ja hyvinvointia yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon, kuntoutuspalveluiden ja muiden sidosryhmien kanssa, jossa yhteistyössä erityisopettajalla on merkittävä rooli. Opiskeluhuolto on koulutuksen järjestäjän lähipalveluna toteutettavaa hyvinvointia ja terveyttä tukevaa toimintaa, jonka merkitys on suuri erityisesti vaativimpien tuen tarpeiden kartoittamisessa ja tarvittaviin palveluihin ohjauksessa. Siksi pedagogisen työn ja opiskeluhuollon välinen yhteistyö on tärkeää.