Minna Ylikännö: Meidän on muistettava lapset, kun uudistamme sosiaaliturvaa

Suomen on vallannut suunnaton tahto tehdä asioita toisin. Olemme uudistamassa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita, hallintoa ja ennen pitkää myös sosiaaliturvajärjestelmää. On hyvä, että pysymme liikkeessä. Meillä ei olisi hyvinvointivaltiota, jollemme olisi osanneet nähdä yhteiskunnan ongelmia ja jollei meillä olisi ollut yhteistä halua rakentaa parempaa huomista.

Matkan varrella olemme oppineet paljon. Olemme nähneet, miten ilmainen koulutus ja solidaarisuuteen perustuva sosiaaliturvajärjestelmä ovat kaventaneet eroja hyvinvoinnissa. Moni meistä on omalla kohdallaan kokenut sen, miten köyhästäkin perheestä on voinut päästä pitkälle.  

Sosiaaliturvajärjestelmämme tavoitteena ei ole ollut vain huolehtia kaikkein heikompiosaisista, vaan luoda osaltaan pohja toimeliaalle, hyvinvoivalle ja rauhanomaiselle yhteiskunnalle. Olemme ymmärtäneet sen, että tarveharkintaan perustuva selektiivinen sosiaaliturva ei ole kestävä tapa ratkaista sosiaalisia ongelmia. Tarvitsemme universaaleja etuuksia ja palveluita, jotta voimme kaikki hyvin. 

Kun lähdemme uudistamaan sosiaaliturvaa, on hyvä katsoa peruutuspeiliin. Järjestelmässämme on yhä enemmän hyvää kuin huonoa. Kaikessa kankeudessaan ja byrokraattisuudessaan se ei kuitenkaan enää palvele avun tarvitsijaa. Sitä pitää muuttaa, mutta ei kaasu pohjassa. 

Uudistukset vaikuttavat eniten tuleviin sukupolviin, lapsiimme ja lapsenlapsiimme. Toimeentulotuen leikkaaminen työttömältä vaikuttaa myös hänen perheensä ja lähipiirinsä elämään.

Jos jotakin, meidän pitää muistaa, että uudistukset vaikuttavat eniten tuleviin sukupolviin, lapsiimme ja lapsenlapsiimme. Näin on, vaikka toisin kuvittelisimme. Toimeentulon leikkaaminen työttömältä ei vaikuta yksin työttömän elämään, se vaikuttaa myös hänen perheensä ja lähipiirinsä elämään. Toimeentulotuen perusosan alentaminen ei ole rangaistus ainoastaan perheen aikuisille, vaan myös ja ehkä etenkin sen lapsille. 

Keskeinen kysymys sosiaaliturvan uudistamisessa onkin, haluammeko että lapsilla on myös tulevaisuudessa mahdollisuus onnelliseen elämään riippumatta siitä, millaiseen perheeseen he syntyvät. Haluammeko ottaa kaikki osaksi yhteiskuntaa ja rakentaa sitä ennen kaikkea inhimillisen ja sosiaalisen pääoman ja vasta toissijaisesti taloudellisen pääoman varaan? Jos sinä olisit lapsi, millaisessa yhteiskunnassa haluaisit elää? 

Minna Ylikännö 

johtava tutkija, KELA

Kansallisen lapsistrategian ohjausryhmän jäsenet tarkastelevat kolumneissaan lapsiystävällisemmän yhteiskunnan rakentamista eri näkökulmista. Kaikki kolumnit ovat luettavissa osoitteessa minedu.fi/lapsistrategia/kolumnit ja stm.fi/lapsistrategia/kolumnit.