Iso-Britannia eroaa muista TFK-kohdemaista yhteisen EU-historian vuoksi. EU-ohjelmien rooli maiden välisen liikkuvuuden ja tutkimusyhteistyön edistämisessä on ollut merkittävä ja EU-maiden yhteistyö on Britannian ja EU:n välisen uudenlaisen kumppanuuden rakentamisessa edelleen keskeinen. Myös kahdenvälisten suhteiden vahvistamisessa yhteistyö muiden EU-maiden kanssa tulee olemaan vahvasti mukana.
Suomella ja Iso-Britannialla on tiivistä tutkimusyhteistyötä
Suomella on vankka maine koulutusmaana ja tutkimusosaaminen on monella alueella maailman parhaimmistoa. Suomessa on myös esimerkiksi Euroopan mittaluokassa ainutlaatuista laskentakapasiteettia, vahvaa tietoliikenne- ja tietoverkko-osaamista, arktista asiantuntijuutta sekä vihreää ja digitaalista siirtymää tukevaa osaamista. Brittiyliopistot ovat sitkeästi korkeakouluvertailujen kärkisijoilla ja brittiläiset tutkijat ovat siteeratuimpien joukossa usealla alalla. Global Innovation Index 2021 -vertailussa UK on 135 maan vertailussa neljäntenä ja Suomi seitsemäntenä.
Sekä Suomi että Iso-Britannia tavoittelevat tutkimusinvestointien kasvua. Ison-Britannian tähtäimessä on 2,4 %:n (OECD 2019: 1,76 %) bruttokansantuoteosuus vuoteen 2027 mennessä. Suomi on asettanut tavoitteeksi 4 %:n (OECD 2019: 2,8 %) osuuden vuoteen 2030 mennessä. Molemmissa maissa julkisen sektorin osuus T&K-menoista on noin kolmasosa ja yksityisen sektorin osuus on noin kaksi kolmasosaa. Molempien maiden hallitusten tavoitteissa ja muissa politiikka-asiakirjoissa nousee esiin tutkimusinvestointien lisäämisen lisäksi esimerkiksi osaamisen ja kumppanuuksien vahvistaminen, innovatiivinen julkinen sektori, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, vähähiilisyys ja kestävät ilmasto- ja energiaratkaisut sekä digitaalisuuden ja datan tehokas hyödyntäminen.
Yli puolet Britanniassa tehtävästä tutkimuksesta tehdään kansainvälisessä yhteistyössä. Iso-Britannia on yhteisjulkaisujen määrällä mitattuna Suomen toiseksi suurin kumppanimaa Yhdysvaltojen jälkeen. Iso-Britannia on myös rahoituksen määrällä mitattuna ollut Suomelle toiseksi tärkein Horisontti-ohjelmapartneri.
Euroopan unioni ja Iso-Britannia eivät ole saaneet aikaan assosiaatiosopimusta Iso-Britannian Horisontti Eurooppa – ohjelmaan liittymisestä. Brittitutkijat ovat osallistuneet Horisontti-hakuihin ja edelleen pärjänneet niissä hyvin, mutta sopimukseton tila on aiheuttanut epävarmuutta. Brittihallinto on nyt ilmoittanut varmistavansa ohjelmaan hyväksyttyjen brittiosallistujien rahoituksen ylimenokautena, mutta väliaikaisratkaisu aiheuttaa edelleen tutkijoiden joukossa huolta.
Suomalaisen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen laadun näkökulmasta kiinnittyminen strategisesti tärkeisiin vaikuttaviin TKI-verkostoihin ja kumppanuuksien rakentaminen brittiyliopistojen kanssa on EU-erosta huolimatta ja juuri sen johdosta edelleenkin tärkeää.
Mitä tapahtuu korkeakouluyhteistyölle ja maiden väliselle liikkuvuudelle?
Suomalaisilla ja brittiyliopistoilla on runsaasti kahdenvälisiä sopimuksia. Suomalaisia yliopistoja on lisäksi mukana yhdessätoista Eurooppalainen yliopisto -verkostossa, joissa rakennetaan uudenlaisia korkeakoulujen yhteistyömuotoja sekä rajat ylittävää opetusyhteistyötä. Kahdessa verkostossa on mukana myös brittiyliopisto. Verkostot saavat rahoitusta sekä Erasmus+ -ohjelmasta että Horisontti -ohjelmasta. Ohjelmien rahoitusehdot ohjaavat toimintaa, joten Britannian EU-ero ja mahdolliset ohjelmayhteistyötä koskevat sopimukset näkyvät jatkossa myös näiden verkostojen toiminnassa.
EU-eron myötä EU:sta tulevien tutkinto-opiskelijoiden lukuvuosimaksut brittiyliopistoissa ovat nousseet, jopa nelinkertaistuneet. Kustannusten nousu, maahantuloon liittyvät rajoitukset, koronapandemia sekä sen johdosta lisääntyneet etäopetusmahdollisuudet ovat vähentäneet EU-maista tulevien hakijoiden ja opiskelijoiden määrää. Esimerkiksi suomalaisten hakijoiden määrä ns. päähaussa oli vuosina 2015-2016 noin tuhat hakijaa, vuonna 2021 enää 240.
Britannia kuitenkin haluaa edelleen kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita ja on kansainvälisen opiskelijoiden rekrytoinnissa kääntänyt katsettaan erityisesti Aasian ja Afrikan suuntaan. Merkittävä osa brittiyliopistojen tuloista muodostuu lukuvuosimaksuista, joten kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden merkitys on myös taloudellisesti suuri. Kovin suurta huolta brittiyliopistoilla ei kuitenkaan ole, sillä Britannia saavutti vuodelle 2030 asettamansa tavoitteen 600 000 ulkomaalaisesta tutkinto-opiskelijasta kymmenen vuotta etuajassa.
Suomi tavoittelee kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrän kolminkertaistamista vuoteen 2030 mennessä. UK:n runsas korkeakoulutarjonta sekä lukuvuosimaksuja tasapainottava ja tulotason huomioonottava lainakonsepti ei luo brittiopiskelijoille suurta työntövoimaa tutkinto-opiskeluun ulkomailla, esimerkiksi Suomessa. Kun työntövoimaa ei ole, on siis luotettava vetovoimaan.
Iso-Britannia on jättäytynyt pois EU:n Erasmus-ohjelmasta. Britanniassa on kuitenkin halua tukea liikkuvuutta, joten britit kehittävät omia kansallisia liikkuvuusohjelmia. Englannin Turing –ohjelma tukee Englannista ulospäin suuntautuvaa oppilas-, opiskelija- ja harjoittelijaliikkuvuutta. Walesin Taith –ohjelma tukee ulospäin suuntautuvan liikkuvuuden lisäksi myös Walesiin suuntautuvaa nuoriso,- opiskelija- ja tutkijaliikkuvuutta. Skotlannin oma ohjelma on vielä rakenteilla.
Molemmat maat tarvitsevat osaavaa työvoimaa, joten halu työllistää korkeasti koulutettuja on suuri. Eri politiikka-alueiden yhteen toimivuus osaajahoukuttelussa on tärkeää. Tästä syystä sekä Britanniassa että Suomessa uudelleenarvioidaan parhaillaan mm. maahantulosäännöksiä. Tällä hetkellä esimerkiksi harjoittelijoiden maahantulo Britanniaan on haasteellista ja Suomi haluaa yhdessä muiden EU-maiden kanssa kiinnittää siihen brittihallinnon huomiota.
Yhteystiedot
[email protected]
X (ent. Twitter): @BVuorinen
