Vapaan sivistystyön rahoitus uudistetaan
Vapaan sivistystyön oppilaitosten - kansalaisopistojen, kansanopistojen, opintokeskusten ja kesäyliopistojen - uudistamisen tavoitteena on varmistaa, että oppilaitokset myös tulevaisuudessa pystyvät toteuttamaan laadukasta koulutusta eri puolilla maata. Vapaan sivistystyön rakennetta ja rahoitusta pohtinut työryhmä luovuttaa esityksensä opetus- ja viestintäministeri Krista Kiurulle 11.12.2014.
Vapaan sivistystyön rahoitusta ehdotetaan selkeytettäväksi ja ajantasaistettavaksi. Uudistus on osa hallituksen rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoa. Hallituksen rakennepoliittisen ohjelman myötä vapaan sivistystyön valtion rahoitukseen kohdistuu säästöjä yhteensä 18,5 miljoonaa euroa vuoteen 2017 mennessä.
Työryhmän esitysten tarkoituksena on lisätä rahoituksen ennakoitavuutta ja katkaista vapaan sivistystyön oppilaitosten välinen suoritekilpailu. Tavoitteena on varmistaa, että vapaan sivistystyön oppilaitokset myös tulevaisuudessa pystyvät toteuttamaan laadukasta koulutusta eri puolilla maata. Samalla modernisoidaan ja selkeytetään rahoitusta.
Työryhmä esittää, että rahoituksen ennakoitavuutta parannetaan kiintiöimällä opintokeskusten valtionosuus ja valtaosa kansalaisopistojen ja kansanopistojen valtionosuudesta. Niiden valtionosuudesta 90 % kiintiöitäisiin ja 10 % olisi ns. liikkuvaa osaa. Kiintiöillä tuettaisiin alueellista tasa-arvoa, rahoituksen ennakoitavuuttaja mahdollisuuksia palvelutarjonnan ylläpitämiseen ja monipuolistamiseen myös muualla kuin suurissa kaupungeissa. Kesäyliopistojen kohdalla kiintiöintiin ei ole tarvetta.
Kansalaisopistojen, kansanopistojen ja kesäyliopistojen rahoituksesta 57 % on julkista rahoitusta ja loput kustannuksista katetaan pääasiassa opiskelijamaksuilla.
Kansalaisopistojen rahoituksessa siirrytään yhteen yksikköhintaan.
Opintokeskusten opintokerhoja varten myönnettävästä erillisestä valtionosuudesta luovuttaisiin. Opintokerhot säilyisivät pedagogisena menetelmänä ja opintokerhotuntien kustannukset otettaisiin huomioon opintokeskusten yksikköhintoja laskettaessa.
Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa toteutetaan kasvavassa määrin maahanmuuttajille suunnattua omaehtoista kotouttamiskoulutusta. TE-toimistojen ja kunnan viranomaisten osaksi kotouttamissuunnitelmaa hyväksytylle omaehtoiselle vapaan sivistystyön koulutukselle esitetään muusta vapaan sivistystyön koulutuksesta poiketen täysimääräistä valtion rahoitusta.
Työryhmä esittää, että vapaan sivistystyön rakenteellinen uudistaminen toteutetaan ylläpitäjälähtöisesti. Vapaan sivistystyön ylläpitämisluvat jäisivät voimaan ja opetus- ja kulttuuriministeriö arvioisi vuosien 2015 ja 2016 aikana ylläpitäjien taloudelliset edellytykset oppilaitoksen ylläpitämiseen uudessa niukemmassa rahoitustilanteessa.
Rahoitusjärjestelmän muutokset tulisivat voimaan vuoden 2016 alusta.
Vapaan sivistystyön rakenne- ja rahoitustyöryhmän muistio
Lisätietoja:
- opetusneuvos Annika Bussman, puh. 0295 3 30407
- opetusneuvos Kirsi Lähde, puh. 0295 3 30202
Työryhmän työn rinnalla on valmisteltu ehdotusten edellyttämiä lakimuutoksia. Rahoituksen uudistamisen edellyttämät lainsäädännön muutokset sisältyvät 4.12.2014 annettuun hallituksen esitykseen 309/2014 vp. OKM-tiedote: Vapaan sivistystyön rakenteita ja rahoitusta uudistetaan, 4.12.2014
Hallituksen esityksen 306/2014 vp. mukaan vapaan sivistystyön ylläpitämisluvat jäisivät voimaan, mutta opetus- ja kulttuuriministeriö arvioisi ylläpitäjien taloudelliset edellytykset oppilaitoksen ylläpitämiseen.
OKM-tiedote: Lukion, ammatillisen peruskoulutuksen, ammatillisen aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön rakenteet uudistetaan, 4.12.2014
Nykyinen rahoitusjärjestelmä on viime vuosina osoittautunut ongelmalliseksi. Vapaan sivistystyön oppilaitoksen ylläpitäjän saama vuotuinen valtion rahoitus on riippuvainen toteutuneiden opiskelijaviikkojen tai opetustuntien määrästä suhteessa muiden ylläpitäjien toteutuneeseen suoritetasoon. Jokainen oppilaitos pyrkii laajentamaan toimintaansa vuosittain varmistaakseen, että seuraavien vuosien rahoitustaso pysyisi ennallaan tai jopa kasvaisi.
Oppilaitos, joka ei ole kyennyt lisäämään toimintaansa yhtä paljon kuin muut, on seuraavana vuonna saanut suhteessa ja jopa mahdollisesti absoluuttisesti vähemmän rahoitusta. Tilanne kärjistyi vuonna 2012, jolloin 11,5 miljoonan määrärahaleikkaukset olisivat edellyttäneet toiminnan sopeuttamista, mutta edellä kuvattu mekanismi ajoi oppilaitoksia lisäämään opiskelijaviikkojaan tai opetustuntejaan.