Koulutuksen arviointineuvoston arviointi: Peruskoulujärjestelmä toimii hyvin

Julkaisuajankohta 9.8.2005 10.00
Tyyppi:Tiedote -

Koulutuksen arviointineuvosto on arvioinut koulutuksen perusturvan, erityis- ja tukiopetuksen sekä oppilashuoltopalveluiden toteutumista perusopetuksessa sekä lukion erityisopetuksen tarvetta. Arviointiraportit luovutettiin tiistaina 9.8.2005 opetusministeri Tuula Haataiselle.

Arvioinnit perustuvat mm. Opetushallituksen, Tilastokeskuksen ja Stakesin arviointeihin ja tutkimuksiin, yliopistojen tutkimustietoon sekä verkkokyselyllä kaikille perusopetuksen kouluille ja lukioille osoitettuihin kyselyihin.

Tulosten perusteella kuva suomalaisen perusopetuksen tasa-arvosta vahvistuu. Erot oppimisen edellytyksissä ovat pieniä. Puutteet perusturvan ja erityisen tuen saavutettavuudessa ovat enemmän satunnaisia kuin säännönmukaisia tai kasautuneita. Myönteistä on, että olennaisin resurssi, opetuksesta ja tukipalveluista vastaavan henkilöstön määrä, on yleensä kohtuullisesti seurannut muuttuvia tarpeita. Toisaalta erityisen tuen tarpeessa olevien määrä kasvaa yhä.

Alueelliset erot ja erot suomen- ja ruotsinkielisten koulujen opetuksen saavutettavuudessa ovat pieniä. Lakkautusten seurauksena koulujen keskikoko kasvaa edelleen (163 oppilasta). Opetusryhmien koot ovat keskimäärin kohtuullisia (kaikki koulut noin 18; erityiskoulut noin 7,5 oppilasta). Ruotsinkieliset koulut ja niiden opetusryhmät ovat kooltaan hieman suomenkielisiä kouluja pienempiä.

Oppilaan arviointi on monipuolista ja toimii kohtuullisen hyvin. Perusopetus tarjoaa enemmistölle turvallisen opiskeluympäristön, ja työrauha on kouluissa yleensä hyvä. Tyydyttäväksi tai sitä huonommaksi työrauha arvioitiin noin 20 prosentissa kouluja. Koulukiusattujen oppilaiden määrä vaihtelee kansallisesti edelleen noin 5-10 prosentin välillä. Vaikka perusopetus on oppilaille ilmaista, on puolet kouluista (noin 52 prosenttia) tinkinyt esimerkiksi oppimateriaalista.

Erityisopetukseen siirrettyjen tai otettujen oppilaiden määrä on kaksinkertaistunut vuosina 1997-2004. Syksyllä 2004 heitä oli 6,7 prosenttia (noin 40 000), joista poikia oli 69,4 prosenttia. Osa-aikaisessa erityisopetuksessa olevia oppilaita oli lukuvuonna 2003-2004 yli 21 prosenttia (noin 126 000), jossa lisäystä edellisvuoteen noin 2 prosenttia. Heistä poikia oli 62,8 prosenttia. Tukiopetusta sai vuoden 2004 lopulla noin 15 prosenttia oppilaista. Noin neljännes erityisopetukseen siirretyistä tai otetuista kokee koulunkäyntinsä kielteisenä.

Erityisen tuen tarve on selvästi annetun tuen määrä suurempi. Tuen tarpeessa olevien oppilaiden määrä kasvaa nopeammin kuin tarpeeseen kyetään vastaamaan. Tukiopetusta annetaan pääsääntöisesti matematiikassa, äidinkielessä ja englanninkielessä. Erityisopettajilta, koulunkäyntiavustajilta ja henkilökohtaisilta avustajilta puuttuu tehtävän edellyttämä kelpoisuus selvästi useammin kuin yleisopetuksen opettajilta. Oppilashuollollisia lisätarpeita on eniten puheterapeuttien ja mielenterveyden palveluissa. Kouluterveydenhoitaja- ja koululääkäripalvelut ovat hyvää ja kouluhammaslääkäripalvelut erittäin hyvää tasoa.

Lukioissa erityisopetuksen tarve on noin viidestä kymmeneen prosenttiin koko opiskelijamäärästä. Eniten erityisopetuksen tarvetta ovat tuottaneet puutteet lukio-opiskelun edellyttämissä opiskelutaidoissa (3,5 prosenttia kaikista opiskelijoista), lukivaikeudet (2,8 prosenttia) ja kognitiivisten taitojen kehittymättömyys suhteessa lukion vaatimustasoon (2,0 prosenttia). Erityisopetuksen tarpeen suuruus ja järjestämisen tarve on hyvin lukiokohtaista. Tarpeen on arvioitu olevan lähivuosinakin kasvussa ja tarve on hieman suurempi aikuislukioissa kuin päivälukioissa.

Erityisopetusta on lukioissa yleisesti ja yhä lisääntyvästi järjestetty, mutta ei tarpeeseen nähden riittävästi. Kolmasosassa lukioita erityisopetusta ei annettu, vaikka tarvetta olisi ollut. Kolmasosassa lukioita erityistä tukea antoi pääasiallisesti joku muu kuin erityisopettaja, yleisimmin opinto-ohjaaja. Sekä määrällisesti että laadullisesti täysin riittämätöntä erityisopetus oli lähes puolessa lukioita.

Riittävänä toteuttavissa olevana erityisopetuksen järjestelynä pidettiin yleisimmin peruskoulun kanssa yhteistä erityisopettajaa. Toiseksi yleisin oli useamman lukion yhteinen erityisopettaja.

- - -

Lisätietoja:

- pääsuunnittelija Esko Korkeakoski (Koulutuksen arviointineuvosto, perusopetus), puh. 050 401 6348

- pääsuunnittelija Jouko Mehtäläinen (Koulutuksen arviointineuvosto, lukiokoulutus), puh. 050 401 4934

- pääsuunnittelija Gunnel Knubb-Manninen (Koulutuksen arviointineuvosto, ruotsinkielinen koulutus), puh. 050 428 5287

- johtaja Eeva-Riitta Pirhonen (opetusministeriö), puh. (09) 160 77268

- opetusneuvos Jussi Pihkala (opetusministeriö), puh. (09) 160 77383

- - -

1) Koulutuksen perusturva ja oppimisen tuki perusopetuksessa. Osaraportti 1: Arviointiraportti. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 8.

2) Koulutuksen perusturva ja oppimisen tuki perusopetuksessa. Osaraportti 2: Tausta ja tulokset. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 9.

3) Koulutuksen perusturva ja oppimisen tuki perusopetuksessa. Osaraportti 3: Syventävät artikkelit. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 10.

4) Erityisopetuksen tarve lukiokoulutuksessa. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 11.

5) Grundtryggheten och behovet av stöd i skolan. Publikationer från Rådet för utbildningsutvärdering 12.

Raporttien tilaukset: s-posti: [email protected], puh. (014) 2604685, Jyväskylän yliopisto, PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto