Sosiaalista osallisuutta pohtimassa
Pohjoismainen seminaari Hanasaaressa 11.12.2017
Hanasaaressa kokoonnutaan maanantaina 11.12.2017 pohtimaan pohjoismaisten toimijoiden kanssa kulttuuria ja taidetta sekä sosiaalista osallisuutta ja sosiaalityötä. Seminaarin ”Kulttuurin rooli sosiaalisessa osallisuudessa ja sosiaalityössä” ajatuksena on jakaa kokemuksia ja esimerkkejä siitä, millä tavoin kulttuuri- ja sosiaaliala voivat yhdessä vaikuttaa yhteiskunnassa sosiaalisen osallisuuden toteutumiseen.
Kulttuuria kaikille -palvelu on ollut mukana suunnittelemassa seminaaria. Muita järjestäjiä ovat sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, Pohjoismaiden ministerineuvosto sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilaisuus on osa Suomen pohjoismaista prioriteettihanketta "Pohjola 2020".
Suunnittelija ja hankekoordinaattori Mira Haataja sekä saavutettavuusasiantuntija ja hankejohtaja Aura Linnapuomi esittelevät kirjoituksessaan suomalaisen esimerkin, Kaikukortin käyttöä ja vaikuttavuutta ja kertovat odotuksistaan seminaarille.
Kaikukortilla osallisuutta?
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen osallisuutta tutkineen ryhmän mukaan osallisuus on kokemusta siitä, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja toimia. Osallisuus tukee hyvinvointia ja on sosiaalista – kuulumista johonkin itselle tärkeään yhteisöön.
Kaikukortti on kulttuurikortti, jota olemme kehittäneet nyt kolmisen vuotta yhdessä kulttuuri-, sosiaali- ja terveysalan toimijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Kaikukortin yhtenä tavoitteena on tukea osallisuutta taiteen ja kulttuurin keinoin. Kaikukortilla tiukassa rahatilanteessa olevat nuoret, aikuiset ja perheet voivat käyttää kulttuuripalveluja maksutta. Kortti on tällä hetkellä käytössä Espoossa, Kainuussa ja Lappeenrannassa, ja tulossa kokeiluun ainakin Oulussa, Karkkilassa ja Savonlinnassa.
Kaikukortin kautta haluamme nostaa keskusteluun kysymyksen siitä, millä keinoilla turvataan oikeus kulttuurielämään osallistumiseen ihmisten perusoikeutena? Perusoikeusnäkökulma on olennainen osallisuuden edistämisen ja eriarvioistumisen ehkäisemisen näkökulmasta, sillä osallisuus on yksilötasolla mm. mahdollisuutta elää kansalaisena samanlaisessa elämänmuodossa kuin mitä ihminen näkee ympärillään.
Osallisuus edellyttää THLn osallisuutta tutkineen ryhmän mukaan taloudellisia resursseja. Kaikkein heikommassa taloudellisessa tilanteessa elävien ihmisten kannalta ennakoitava ja kohtuullinen toimeentulo olisi ryhmän mukaan keskeinen edellytys sille, että ihminen voisi kokea kuulumista yhteen. Tiukka rahatilanne on ryhmän mukaan puolestaan yhteydessä voimattomuuteen ja sosiaalisten suhteiden vähenemiseen.
Köyhyys on suuri ongelma Suomessa ja muuallakin Euroopassa. Syyt köyhyyden taustalla ovat hyvin moninaisia, ja siksi Kaikukortti-verkostoihinkin on pyritty saamaan mukaan korttia jakamaan laajasti erilaisia sosiaali- ja terveysalan toimijoita, ja myös niitä tahoja, jotka pyrkivät tavoittamaan kaikenlaisten sote-palvelujen ulkopuolella olevia henkilöitä. Espoossa kortin jakajat ovat jalkautuneet esimerkiksi leipäjonoihin. Sote-palvelujen ulkopuolella olevien, tiukassa rahatilanteessa olevien henkilöiden tavoittaminen on kuitenkin edelleen yksi Kaikukortti-toiminnan todellisista suurista haasteista.
Osallistuminen yhdessä
Kaikukortti-toiminnassa mukana olevat ja korttia jakavat sosiaali- ja terveysalan työntekijät voivat paitsi kannustaa asiakkaitaan kokemaan kulttuuria itsenäisesti ja omien ystäviensä kanssa, myös lähteä yhdessä asiakkaan tai pienryhmän kanssa osallistumaan. Tähän tarkoitukseen työntekijät voivat hyödyntää ns. yhteisön Kaikukorttia.
Yhteisön Kaikukortti on yksi keino lisätä Kaikukortin haltijoiden mahdollisuuksia osallistua yhdessä muiden kanssa. Toinen konkreettinen keino on Kaikukortti-toiminnassa tehtävä yhteistyö ns. kulttuurikaveri-toiminnan kanssa. Seminaarissa kuulemme case-esimerkin Helsingin kaupungin koordinoimasta kulttuurikaveritoiminnasta. Koska yksinäisyys on ainakin Suomessa hyvin vakava ongelma, sen ehkäiseminen myös kulttuurin kentällä ja kulttuurin keinoin on tärkeää. Kulttuurikaveri-toimintaan osallistuminen, niin ns. kaverina kuin ns. kaveerattavanakin, on yksi esimerkki mahdollisuuksien luomisesta uusiin yhteisöihin ja ystävyyksiin.
Tavoitteissa paljon samaa
Pohjoismaisten esimerkkien kuuleminen on hyödyllistä, sillä yhteiskuntarakenteissamme ja hyvinvointiin liittyvissä tavoitteissamme on paljon samaa. On kiinnostavaa kuulla muiden pohjoismaiden tilanteista myös siksi, että Suomessa taiteen ja kulttuurin merkitykseen hyvinvoinnille on kiinnitetty viime vuosina huomattavan paljon huomiota. Aivan viimeaikoina on mm. julkaistu useita aiheeseen liittyviä tutkimuskatsauksia suomeksi, esimerkiksi Arts Equal -hankkeelta julkaisu Taide ja hyvinvointi - katsauksia kansainväliseen tutkimukseen ja Turun ammattikorkeakoululta julkaisu Vaikuttavaa? Taiteen hyvinvointivaikutusten tarkastelua. Seminaarissa esitellään Suomesta mm. suunnitelmallista työtä kulttuurin ja hyvinvoinnin rajapinnoilla, casena Etelä-Savon kulttuurihyvinvointisuunnitelman laatiminen.
Kirjoittajat:
Mira Haataja, suunnittelija ja hankekoordinaattori, Kulttuuria kaikille -palvelu ja Kulttuuripassin jatkohanke
Aura Linnapuomi, saavutettavuusasiantuntija ja hankejohtaja, Kulttuuria kaikille -palvelu ja Kulttuuripassin jatkohanke