Tiedonjulkistamisen palkinto Heikki Ylikankaalle

Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot myönnetään tieteellisen, taiteellisen ja teknologisen tiedonvälityksen alalla tehdystä merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä, joka on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle. Elämäntyöpalkinnot ovat suuruudeltaan 20 000 euroa ja muut palkinnot 15 000 euroa.

- Tietokirjallisuus ja muu tiedonjulkistaminen antavat ideoita ja taustaa, ei pelkästään tiedonvälitykselle ja medialle, vaan taiteelle ja kulttuurille, jopa viihteelle. Tieto voimaannuttaa tekemään omaa elämää koskevia valintoja ja tarjoaa näkökulmia laajaan yhteiskunnalliseen pohdiskeluun, totesi ministeri Kiuru palkintojen jakotilaisuudessa.

Palkintoja esimerkillisestä tiedonjulkistamisesta myönnettiin seitsemän:

• Professori Tapio Markkanen, professori Heikki Oja ja professori Per-Edvin Persson Tiedekeskus Heurekan toiminnan perustamisesta ja vakiinnuttamisesta kansalliseksi instituutioksi ja kansainvälisesti merkittäväksi tiedekeskukseksi
• Toimittaja Pasi Heikura, toimittaja Kaisa Pulakka ja tuottaja Pertti Ylikojola radio- ohjelmasta Aristoteleen kantapää
• Tutkija, yhteiskuntatieteiden tohtori Johanna Hurtig teoksesta Taivaan taimet. Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta
• Professori Eero Hyvönen suomalaisen semanttisen webin kehittämisestä
• Insinööri, tutkija Jan Kåhre ja kuvittaja Nora Kitinmäki teoksesta Detta är en bok! För smarta barn som vill veta mer än pappa om böcker
• Biologi Mervi Laaksonen teoksesta Susi
• Toimittaja Sami Sillanpää teoksesta Kiinalainen rakkaustarina. Kahden toisinajattelijan elämä salaisen poliisin varjossa
  

Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan esityksestä. TJNK on opetusministeriön asiantuntijaelin, joka seuraa tieteen, taiteen ja tekniikan eri alojen saavutuksia Suomessa ja ulkomailla sekä muun kansallisen ja kansainvälisen tiedon kehitystä.

Lisätietoja:
- Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan pääsihteeri Reetta Kettunen, 040 7335935 ([email protected])

PALKINTOPERUSTELUT:

Elämäntyöpalkinto professori emeritus Heikki Ylikangas - historian alalla tehdystä merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä

Emeritusprofessori Heikki Ylikangas (s. 6.11.1937, Ylihärmä) on kansallisesti ja kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia pitkän linjan historioitsijoita. Ylikankaan tieteellinen tuotanto käsittää 21 monografiaa, lukuisia toimitettuja teoksia ja kymmeniä artikkeleita. Tutkimusten ja tietokirjojen lisäksi Heikki Ylikangas on tehnyt historiallisista aiheista kahdeksan näytelmää, joita on esitetty mm. Kansallisteatterin näyttämöllä, ja myös kaksi historiallista romaania. Hän on jo vuosia ollut median ahkeraan käyttämä historiaan liittyvien aiheiden asiantuntija niin televisiossa, radiossa kuin lehdistössäkin.

Ylikankaalla on taito tarttua sellaisiin historian aiheisiin, jotka eivät jätä lukijoita kylmiksi. Rohkeasti hän on käsitellyt Suomen kansakunnan menneisyyden monia kipupisteitä: nuijasotaa, vuoden 1918 sisällissotaa, toisen maailmansodan ratkaisuvaiheita Suomessa. Hän kirjoittaa teoksensa niin, että kuka tahansa lukevasta yleisöstä, koulutustaustasta riippumatta, on voinut niihin tarttua. Ylikankaan teokset eivät koskaan ole kuivia selvityksiä aiheestaan vaan niillä on aina sanottavaa oman aikansa lukijalle. Ylikankaan teoksia onkin luettu ja niistä on keskusteltu paljon.

Käsitellessään monia Suomen historian taitekohtia ovat Ylikankaan teokset aina herättäneet vilkasta keskustelua. Sitä on käyty historiantutkijoiden ammatillisilla foorumeilla, mutta myös sanomalehdistössä ja televisiossa. Monesti kiivaaksikin äitynyt väittely Ylikankaan teosten ympärillä on pakottanut siihen osallistuneet ja myös sitä seuranneet perehtymään näihin aiheisiin, muodostamaan oman mielipiteensä käsitellyistä asioista. Huolimatta siitä, mihin tukikohtaan keskustelija tai keskustelun seuraaja on linnoittautunut, ei kukaan voi kiistää sitä, että nämä keskustelut ovat lisänneet suomalaisten tuntemusta historiantutkimuksessa esiintyvistä eri näkemyksistä.

Edellä kuvatuista syistä Heikki Ylikangas on merkittävämpiä yksittäisiä tutkijoita, jotka viimeisten 40 vuoden aikana ovat levittäneet historiatietoisuutta suuren yleisön keskuuteen. Siksi Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta haluaa nyt palkita hänet elämäntyöstään tiedonjulkistajana.


Professori Tapio Markkanen, professori Heikki Oja ja professori Per-Edvin Persson Tiedekeskus Heurekan toiminnan perustamisesta ja vakiinnuttamisesta kansalliseksi instituutioksi ja kansainvälisesti merkittäväksi tiedekeskukseksi.

Neljännesvuosisata sitten (28.4.1989) ovensa avannut Tiedekeskus Heureka on tieteen kvartaalin aikana kehittynyt kansalliseksi tiedeviestinnän instituutioksi ja kansainvälisestierittäin arvostetuksi tiedekeskukseksi. Vuositasolla Heurekassa käy noin 285 000 kävijää, joista arviolta 6 - 10 % on ulkomaalaisia. Näyttelyjen kansainvälisen vaihtotoiminnan ansiosta Heurekan näyttelyitä on nähnyt yhteensä lähes 24 miljoonaa henkeä. Näistä 70 % on nähnyt näyttelyn maamme rajojen ulkopuolella.

Vuorovaikutteisten näyttelyiden lisäksi Heurekan ohjelmistoon kuuluvat erilaiset tapahtumat ja tilaisuudet, tiedeleireistä tiedesirkukseen ja -luentoihin. Heureka levittäytyy myös rakennuksensa ulkopuolelle. Kävijäkokemus jatkuu ulkonäyttelyalueella, jossa tiede, taide ja luonto kivinäyttelyn ja havupuuarboretumin muodossa tervehtivät kävijää ja muistuttavat luonnon ja kulttuurin yhteisestä historiasta ja kiertokulusta. Uusinta uutta on liikkuva pop-up-näyttely, Heureka Shäbäng!
Heurekan toiminnasta vastaavat osaavat asiantuntijat ja vapaaehtoiset innoittajat. Heurekassa on korkeatasoinen "hyvä fiilis ja tekemisen meininki", jota ei saavuteta hokkuspokkus-tempuilla vaan hoksaavalla tiedeviestinnällä.

Heurekan 25-vuotisjuhlavuotena on korkea aika muistaa Tiedekeskuksen syntyyn ja sen toiminnan vakiinnuttamiseen ja kehittämiseen liittyviä henkilöitä. Professori Tapio Markkasen, dosentti Heikki Ojan ja professori Per-Edvin Perssonin työ ansaitsee tulla palkituksi. He asettivat ne toiminnan suuntaviivat, joiden ansiosta Heureka on noussut maailman mittakaavassa merkittäväksi tiedekeskukseksi.

Heurekan juhlavuotta synkensi tieto Heurekan syntyyn keskeisesti vaikuttaneen filosofian tohtori Hannu I. Miettisen kuolemasta. Nyt jaettava valtionpalkinto korostaa myös Hannu I. Miettisen muistoa ja perintöä Heurekan yhä jatkuvassa tarinassa.


Toimittaja Pasi Heikura, toimittaja Kaisa Pulakka ja tuottaja Pertti Ylikojola radio-ohjelmasta Aristoteleen kantapää

Aristoteleen kantapää -ohjelma esittelee kansantajuisesti ja innostuneesti ajantasaista kielelliseen viestintään liittyvää tutkimusta ja toimii nykyaikaisen kielenhuollon välineenä.Ohjelmaa on lähetetty Yle Radio 1:ssä vuodesta 2006 lähtien, ja se on kehittynyt kestäväksi ja vaikuttavaksi osaksi Yleisradion ydintoimintaa. Ohjelman toimittajat Pasi Heikura ja Kaisa Pulakka sekä tuottaja Pertti Ylikojola ovat osoittaneet, että perinteisen julkisen palvelun radiotoimintaa voidaan jatkaa ja kehittää pitkäjänteisesti myös alati pinnallistuvassa mediamaisemassa.

Vuosien mittaan Aristoteleen kantapäästä on muovautunut asiantunteva välittäjä akateemisten kielentutkijoiden ja suuren yleisön välille. Ohjelma on myös onnistunut kehittämään tavan käsitellä suomen kieltä ilmiönä ilman kansalliskiihkoista kielipaatosta tai ryppyotsaista kielipoliisimentaliteettia.

Aristoteleen kantapään saama laaja yleisöpalaute todistaa ohjelman puhuttelevan ja innostavan laajoja kuulijapiirejä. Ohjelma toteuttaa useita yleisradiotoiminnalle asetettuja päämääriä. Se perustuu tarpeeseen jakaa tutkimustietoa suomalaisille kielestä yleensä ja suomen kielestä erityisesti. Ohjelma tukee demokratiaa kyseenalaistamalla toimimattomia kielellisiä käytäntöjä ja pyrkii parantamaan julkisen keskusten laatua kiinnittämällä huomiota esim. kapulakieleen. Lisäksi ohjelma toteuttaa julkisen palvelun klassista arvokkaan viihdyttämisen periaatetta.

Kansalaisten jatkuvan tiedonsaannin kannalta on myös merkittävää, että Aristoteleen kantapään vanhoja jaksoja on kuunneltavissa verkossa lähes kaksisataa.

Tutkija, yhteiskuntatieteiden tohtori Johanna Hurtig teoksesta Taivaan taimet. Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta

Helsingin yliopiston tutkijatohtori Johanna Hurtig käsittelee kirjassaan Taivaan taimet vaikuttavasti lasten asemaa ja heihin kohdistuvaa väkivaltaa uskonnollisessa yhteisössä. Teos perustuu tutkimukseen, jonka kohteena on vanhoillislestadiolainen liike. Hurtig on lestadiolaistaustainen sosiaalityön tutkija, jonka väitöskirja käsitteli lastensuojelua.

Tutkimuksen aineistona on liki 180 väkivaltakertomusta, joista valtaosassa oli kyse seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tekijä löytyi yleensä perheenjäsenten tai muiden lähiomaisten joukosta tai muutoin uhrin arkiympäristöstä. Tekijällä oli usein uhriinsa auktoriteetti- tai kasvattaja-asema. Suomesta tapauksia kertyi yli 60 paikkakunnalta, minkä lisäksi tutkijalle lähetettiin kertomuksia Ruotsin ja Pohjois-Amerikan lestadiolaisyhteisöistä. Kertojat olivat aikuisia, ja osa hyväksikäyttötapauksista oli kaukaa menneisyydestä, osa muutaman vuoden takaa.

Tapauksia analysoidessaan Hurtig ei kiinnitä huomiota tekijän ja uhrin yksilöllisiin ominaisuuksiin vaan ympäröivän yhteisön rakenteellisiin ja kulttuurisiin piirteisiin. Hän myös korostaa yhteisön vastuun näkökulmaa. Monet teoksessa esitetyistä huomioista ovat laajennettavissa koskemaan syrjittyjen asemaa muissakin yhteisöissä, kuten kouluissa, työpaikoilla tai harrastuspiireissä, saati etnisissä yhteisöissä, joihin synnytään ja joissa kasvetaan.

Hurtigin tutkimus sai aikaan laajaa julkista keskustelua jo ennen kuin se valmistui. Vanhoillislestadiolainen liike esitti lopulta kollektiivisen anteeksipyynnön ihmisille, jotka olivat joutuneet lapsena liikkeen piirissä seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi. Hurtig korostaa, että hyväksikäyttötapauksissa tarvitaan sekä juridista että yhteisöllistä käsittelyä. Hänen tavoitteenaan ei ole ollut liata vanhoillislestadiolaista liikettä vaan tervehdyttää sitä. Taivaan taimet sai myös Vuoden tiedekirja 2013 kunniamaininnan.

Professori Eero Hyvönen suomalaisen semanttisen webin kehittämisestä

Internetin tietosisällöt on yleensä esitetty muodossa, joka on tarkoitettu ihmisen eikä koneen tulkittavaksi. Esimerkiksi Googlen kaltainen hakukone ei "ymmärrä" web-sivujen sisältöä, vaan ainoastaan taulukoi niiden sanoja ja tutkii sivujen välisiä linkkejä. Jos sivulla on sanat "marja" ja "pyhäjärvi", hakukone ei kykene erottamaan, onko sivu Marja Pyhäjärven kirjoittama vai kertooko se tällaisesta henkilöstä, vai onko kyse marjan poiminnasta Pyhäjärvi-nimisessä paikassa ja jos,niin mistä Suomen 49 Pyhäjärvi-nimisestä järvestä on kyse, tai mitä "Marja" (henkilönnimi) ja "järvi" (vesistötyyppi) ylipäänsä tarkoittavat ja mihin ne liittyvät jne.

Ongelman käytännölliseksi ratkaisumalliksi on rakentumassa semanttinen web. Sen voi mieltää nykyistä Internetiä täydentäväksi sisällölliseksi metatietokerrokseksi, jonka avulla voidaan kertoa hakukoneille sisältöjen merkitys. Tämä mahdollistaa sisällöllisesti yhteentoimivien järjestelmien kehittämisen ja uusien, "älykkäiden" palveluiden toteuttamisen, tiedonsirpaleiden yhdistämisen sekä datan jalostamisen tiedoksi ja ymmärrykseksi. Semanttinen web on metatiedolla rikastettu web.

Professori Eero Hyvönen johtaa Aalto-yliopiston mediatekniikan laitoksen semanttisen laskennan tutkimusryhmää. Hänen johdollaan on vuonna 2003 alkaneessa hankkeessa kunnianhimoisesti kehitetty laaja, avoin perusta suomalaisen semanttisen webin infrastruktuurille. Tiedon indeksointi ja sisällönkuvaus tehdään ontologioiden avulla: ontologia on kuvaus käsitteistä ja käsitteiden välisistä suhteista, sovellusaluetta mallintava tietämysrakenne. Tätä kautta syntyvä semanttinen verkottuminen mahdollistaa eri lähteistä peräisin olevien tietojen yhdistelyn ja tietokoneella tehtävän päättelyn.

Semanttisen webin menetelmiä ja teknologiaa on testattu ja sovellettu useissa hankkeissa. Tällaisia ovat mm. kansainvälisesti ja kotimaassa palkittu MuseoSuomi-hanke, Yleisradio Oy:n yli kahden tuhannen videoleikkeen Orava-portaali ja Opintie. Kulttuurisampo-portaalin aineistona ovat esinekokoelmien lisäksi muut suomalaiset kulttuurisisällöt - kuvataide, elokuvat, arkistomateriaali ja biografiat. TerveSuomi on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoima laaja hanke terveystiedon hyödyntämiseksi. ONKI on kansallinen kirjastopalvelujen portaali. Uusimpiin sovelluksiin kuuluu mm. ornitologian harrastajien lintuhavaintojen yhdistäminen säätietoon.

Professori Eero Hyvönen on semanttisen tietojenkäsittelyn ja koneoppimisen kansainvälisesti tunnustettu pioneeri ja semanttisen webin rakentaja. Hänen johtamansa tutkimusryhmä on sekä kehittänyt uusia tiedonhakumenetelmiä että aktiivisesti edistänyt niiden käyttöönottoa. Laajassa julkaisutoiminnassa erottuu myös vahva panos tulosten tunnetuksi tekemiseen. Eero Hyvösen työn ansiosta suomalaisilla on käytössään yhä monipuolisempia ja luotettavampia välineitä digitaalisten tietoaineistojen hyödyntämiseen.

Insinööri, tutkija Jan Kåhre ja kuvittaja Nora Kitinmäki teoksesta Detta är en bok! För smarta barn som vill veta mer än pappa om böcker

"Kirja on vain vettä, ilmaa ja valoa", kuuluu sitaatti kirjan takakannessa. Kirjoittaja ja kuvittaja ovat tehneet upeaa työtä julkaistessaan teoksen Detta är en bok. Kirja on suunnattu hieman vanhemmille lapsille, sen ikäisille, jotka eivät ole enää kiinnostuneet vain saduista. Tälle ikäryhmälle suunnattuja tietokirjoja on hämmästyttävän vähän. Teos onnistuu osaltaan paikkamaan juuri tätä puutetta ja vieläpä kukkuramitoin. Liioittelematta voi sanoa, että kirja on lyömätön lajissaan niin sisällöltään, kieleltään kuin kuvitukseltaan. Se ei myöskään aliarvioi nuoria lukijoitaan, vaan pikemminkin haastaa heidät.

Lukija oppii muun muassa, kuinka paperia valmistettiin ennen ja kuinka sitä tuotetaan nyt, miten selluloosa koostuu atomeista sekä millä tavalla kirjoja painetaan. Lisäksi opitaan uusia käsitteitä, kuten että viira tarkoittaa selluloosamassan kuivattamiseen käytettävää verkkoa ja että selluloosatehtaissa on kuorimarumpu.

Oppi ei kuitenkaan pääty tähän, vaan kirja välittää myös taitoja. Se opettaa kirjojen tekemiseen liittyviä valmiuksia, esimerkiksi kuinka paperia voi valmistaa kotona, miten mänty istutetaan, millä tavalla perunalla voi painaa (osa kirjan kuvista on painettu perunalla), kuinka kotona voi offsetpainaa, miten kirja sidotaan itse, millä tavalla kirjankansia voi valmistaa sekä paljon muuta.

Kirja jopa kuvailee prosessia oman alkuperänsä taustalla, ja lukija pääseekin muun muassa vierailemaan erilaisissa yrityksissä, kuten kirjapainossa. Osa kirjan sivuista on painettu matalle paperille ja osa kiiltävälle, jotta ero olisi nähtävissä. Kirjailija tietenkin myös kuvailee, kuinka kiiltävää ja mattaa paperia saadaan aikaan. Teoksen ote on - tietoisesti tai ei - luonnontieteellinen. Ei olisi ihme, jos nuori lukija saisi kipinän puunjalostuskemiaan tai painoalalle.

Teos sisältää uutta tietoa myös aikuisemmalle lukijalle. Voi olla, että lahjaksi hankittu teos onkin ensin luettu aikuisin toimesta ennen sen luovuttamista saajalleen. Kirja pitäisi ehdottomasti kääntää useille kielille. Toivottavasti kirjailija ja kuvittaja paneutuvat jatkossa vastaavanlaisiin projekteihin, vaikkapa aiheeseen "Tämä on juusto".

Biologi Mervi Laaksonen teoksesta Susi

Suden ja ihmisen pitkä yhteinen historia ei ole lieventänyt kohtaamisiin liittyvää dramatiikkaa. Susi on petoeläin, saalistaja, jonka maineeseen kietoutuu myyttejä mutta myös aiheetonta pelkoa.

Biologi Mervi Laaksosen teos Susi tarjoaa kiihkotonta tietoa eläinlajista Canis lupus, susi. Teos perustuu laajaan asiantuntemukseen ja tutkimuskirjallisuuteen ja kertoo perusasiat suden biologiasta ja käyttäytymisestä sekä suden kulttuurisesta asemasta. Se on myös luontokirja, jonka kuvitus tukee tekstin asiasisältöä ja houkuttaa lukemaan napakkaa tietopakettia. Teos tarjoaa lukijalleen matkan suden maailmaan ja suden kulttuurihistoriaan. Teoksen lukija oppii uutta ainakin kahdesta lajista: sudesta ja ihmisestä.

Esipuheessaan Laaksonen kehottaa katsomaan maailmaa suden silmin ja hyväksymään suden sellaisena kuin se on. Susi on peto, sillä jos sudet eivät syö, laji kuolee. Suden luonnollinen elämäntapa aiheuttaa väistämättä ristiriitatilanteita, silloin kun saaliksi joutuu ihmisen kannalta hyödyllinen eläin. Vaikka Laaksonen ei peittele suden luontoa, hän osoittaa kuitenkin lukijalleen, että suteen liittyvät myyttiset pelot ovat ylimitoitettuja.

Laaksonen ei inhimillistä sutta eikä lietso susivihaa:hän tarkastelee eläintä ja siihen liittyviä yhteiskunnallisia ilmiötä rauhallisesti.

Tietokirjailija Laaksonen osoittaa myös ymmärtävänsä, ettei tieto ole koskaan täysin "irrallista ja puhdasta" vaan tietoa aina tulkitaan ympäröivän todellisuuden kautta. Hänen tärkeä viestinsä susikeskusteluun on se, että keskustelijoiden tulee ymmärtää paremmin taustalla olevia syitä, jotka johtavat erilaisiin asenteisiin sutta kohtaan.

Toimittaja Sami Sillanpää teoksesta Kiinalainen rakkaustarina. Kahden toisinajattelijan elämä salaisen poliisin varjossa.

Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen esimies Sami Sillanpää (s. 1974) asui Kiinassa kirjeenvaihtajana vuosina 2003 - 2008. Hän kiersi kyliä ja kaupunkeja juttumatkoilla. Modernisoituvan ja taloudellisesti kehittyvän maan julkisivun takaa työntyi esiin totalitaristinen vallankäyttö. Sillanpää päätti, että ymmärtääkseen Kiinaa hänen oli perehdyttävä salaisuuksiin, joita se piilotteli.

Sami Sillanpää tutustui toisinajattelija Hu Jiaan ja hänen vaimoonsa Zeng Jinyaniin. Hu Jia on toiminut ympäristöliikkeessä, Kiinan demokratialiikkeessä ja puolustanut AIDSin uhreja. Jian on itse joutunut puolustamaan ihmisoikeustyötään tuomarien edessä ja istunut mielipiteidensä vuoksi vankilassa.

Sami Sillanpää seurasi Hu Jian ja Zeng Jinyanin arkea lähietäisyydeltä vuosia. Parin elämästä syntyi karu ja koruton rakkaustarina, jossa intiimejä ja yksityisiä hetkiä on jakamassa salainen poliisi. Kiinalainen rakkaustarina kertoo ihmisistä, jotka puolustavat ihmisoikeuksia, mutta menettävät omat oikeutensa. Perhe murenee pala palalta, kun vauvastakin tulee vanki omaan kotiinsa.

Kiinalainen rakkaustarina pohjautuu laajaan haastatteluaineistoon ja dokumentteihin. Kahden ihmisen kohtalot laajenevat perhetarinoiksi ja kuvaukseksi Kiinan kansantasavallan historiasta. Jos kirja olisi kaunokirjallinen teos, se olisi epäuskottava, sillä fiktiossa kaikkia näitä Sillanpään kuvaamia hirveyksiä ei voisi tapahtua yhdelle perheelle monen sukupolven aikana.

Sami Sillanpää ulkomaantoimittajana on ansiokkaasti raportoinut ja kertonut tarkasti havainnoiden politiikasta ja taloudesta tuoden esiin arjen tason, jolla hän on konkretisoinut monet ongelmat. Hän kirjoittaa tarinallisesti ja taitavasti vieden lukijan maailmaan, joka ei ole miellyttävä, mutta josta meidän pitäisi tietää enemmän.