Hyppää sisältöön

Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkosen puhe itsenäisyyspäivän lipunnostossa

opetus- ja kulttuuriministeriö
Julkaisuajankohta 6.12.2022 9.00
Puhe

Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkosen puhe itsenäisyyspäivän lipunnostossa 6.12.2022 Helsingin Tähtitorninmäellä.

Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät kuulijat!

Katsellessani ylhäällä liehuvaa Suomen lippua mieleni valtaa kiitollisuus ja ilo siitä, että olen saanut syntyä vapaassa ja itsenäisessä Suomessa. Arkisen työn keskellä, kun huomion keskipisteessä ovat yhteiskuntamme ongelmat – ne asiat, jotka kaipaavat kehittämistä ja korjaamista – emme ehkä tule aina antaneeksi riittävästi arvoa kaikelle sille, mikä Suomessa on hyvin. Juhliessamme itsenäistymisen vuosipäivää, meillä on täysi syy olla ylpeitä ja iloisia niistä saavutuksista, jotka olemme yhdessä ja meitä edeltävien sukupolvien työn ja uhrausten kautta saavuttaneet.

Hyvällä syyllä voidaan sanoa, että itsenäisyytemme on ollut menestystarina. 105 vuotta sitten olimme eurooppalaisittain hyvin köyhä maa. Vaikka Suomi on pieni, syrjäinen ja ilmastoltaan ankara maa, jolla ei metsiä lukuun ottamatta ole kovin merkittäviä luonnonvaroja, maastamme on tullut vakaa ja vauras hyvinvointivaltio.

Suomi on viime vuosina sijoittunut jatkuvasti kärkisijoille erilaisissa kansainvälisissä maavertailuissa. Suomi on maailman onnellisin maa, Suomi on maailman vakain maa, Suomi on maailman vapain maa, Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa… luetteloa Suomen kärkisijoituksista tämän tyyppisissä vertailuissa voisi jatkaa pitkäänkin. Perisuomalaisella vaatimattomuudella suhtaudumme usein näihin tuloksiin yllättyneesti, jopa hieman epäilevästi. Kokonaiskuva on kuitenkin selvä. Olemme päässeet 105 vuodessa todella pitkälle.

Menestyksen taustalla on varmasti monta tekijää. Itse nostaisin niistä esille ensinnäkin osaamisen ja sivistyksen merkityksen. On selvää, että Suomen tärkeimmät menestystekijät löytyvät inhimillisen pääoman puolelta. Koulutus, osaaminen, tutkimus ja luovuus ovat olleet keskeisiä tekijöitä vaurauden ja hyvinvoinnin kasvattamisessa. Näiden tekijöiden merkitys tulee todennäköisesti jatkossa entisestäänkin korostumaan ja niihin meidän pitää jatkossakin panostaa.

Toisena seikkana haluan nostaa esille keskinäisen luottamuksen ja kyvyn puhaltaa tiukoissa paikoissa yhteen hiileen. Joskus saattaa tuntua siltä, että tuloksena on itse kunkin näkökulmasta katsottuna valjuja kompromisseja. Pitkällä tähtäimellä on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että kaikki Suomessa asuvat voivat tuntea olevansa yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä, joilla on mahdollisuus saada äänensä kuuluville ja joiden edut otetaan päätöksenteossa huomioon.
 
Haluan tässä yhteydessä korostaa myös oman kielen merkitystä itsenäisyyden keskeisenä ilmentymänä. Suomi yhteiskuntana englanninkielistyy huolestuttavaa vauhtia. Vieras kieli valtaa julkista tilaa ja jopa kokonaisia tieteenaloja korkeakouluissamme. Yhä kansainvälistyvässä Suomessa vieraiden kielten osaaminen on yhä välttämättömämpää, mutta sen ei pidä tarkoittaa omien kansalliskieltemme näivettymistä. Ylpeyttä omasta kielestä, ja sen kehittämistä ja vaalimista tarvitaan. Ensimmäinen askel on kielilain ja sen hengen noudattaminen. 

Hyvät kuulijat,
Kuluvana vuonna Venäjän hyökkäys Ukrainaan on muistuttanut meitä siitä, ettei itsenäisyys ole itsestäänselvyys. Varmasti moni on näinä aikoina miettinyt Suomen historian raskaimpia vuosia, jolloin maamme itsenäisyys oli vaakalaudalla. Mielemme täyttää syvä kiitollisuus sitä sukupolvea kohtaan, joka silloin oli valmis antamaan suurimman mahdollisen uhrin Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi. Ilman heidän ponnisteluaan ja uhrauksiaan, Suomen kohtalo olisi muotoutunut hyvin erilaiseksi.

Ajatus siitä, että jokin valtio täällä Euroopassa voisi sotilaallisin keinoin pyrkiä riistämään toiselta valtiolta sen itsenäisyyden, on tuntunut pitkään etäiseltä. Vaikka näimme Venäjän kehityksessä jo pitkään huolestuttavia merkkejä, harva meistä uskoi, että Venäjän johto voisi ryhtyä johonkin näin järjettömään. Jälkikäteen tarkasteltuna voimme kuitenkin olla tyytyväisiä siihen, että olemme Suomessa koko ajan varautuneet myös pahimpaan vaihtoehtoon. Suomi on kaikki nämä vuodet pitänyt yllä uskottavaa puolustuskykyä ja valmistautunut torjumaan kaikenlaisia yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvia uhkia. Tämä on yhteinen velvollisuutemme vastaisuudessakin. Vaikka Venäjän sotatoimet Ukrainassa ovat järkyttäneet meitä kaikkia, voimme katsoa tulevaisuuteen luottavaisin mielin.

Toivotan kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää!