Ministeri Arhinmäki Naisten asema päätöksenteossa -seminaarissa

”Minä kumminkin käytän puheenvuoroa”, lausui Miina Sillanpää ensimmäisessä demokraattisilla vaaleilla valitussa eduskunnassa vuonna 1907. Tässä lauseessa ja Miina Sillanpäässä tiivistyvät monet suomalaisen demokratian ja sukupuolten tasa-arvon piirteet. Sillanpää oli yksi ensimmäisistä naiskansanedustajista ja myös ensimmäinen naispuolinen ministeri 1926−27. Naisten osallistuminen eduskunta- ja hallitustyöhön oli vielä 1900-luvun alussa maailmanlaajuisesti hyvin harvinaista. Miina Sillanpää oli samalla kertaa sillanrakentaja ja päättäväinen vaikuttaja. Voi sanoa, että hän puolusti kaikkien − niin naisten kuin miestenkin − läsnäolo- ja puhe-oikeutta päätöksenteon areenoilla.

Sukupuolten tasa-arvoiset mahdollisuudet vaikuttamiseen päätöksenteon eri tasoilla ovat vahvistuneet sitten Miina Sillanpään aikojen. Erityisesti viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana on sukupuolten tasapuolinen edustus lisääntynyt päätöksenteossa: vuonna 1983 naisten osuus nousi yli 30 prosentin eduskunnassa. Nyt olemme jo yli 40 prosentissa. Hallituksessa naisten ja miesten osuudet ministereistä ovat olleet viimeisen kymmenen vuoden aikana 40−60 prosentin vaihteluvälissä. Lisäksi 2000-luvulla presidentin ja pääministerin tehtävät ovat avautuneet naisille.

Kyse ei ole kuitenkaan vain määrällisestä kehityksestä. Myös sukupuolenmukainen työnjako politiikassa on pikku hiljaa murtumassa. 1990-luvulla naiset toimivat ensimmäistä kertaa ulko- ja puolustusministereinä, ja laajemminkin salkkujako nais- ja miesministerien kesken rikkoi totuttuja jakoja. Uudessa hallituksessa saimme ensimmäistä kertaa naispuolisen ensimmäisen valtiovarainministerin. Kiintiöt ovat puolestaan tuoneet naisia erityisesti poliittisen päätöksenteon valmisteluun sekä valtionhallinnossa että kuntatasolla. Kiintiölainsäädäntö on vähentänyt sukupuolen mukaista työnjakoa kunnallisessa päätöksenteossa. Kiintiöiden myötä naisia alkoi toimia yhä enemmän teknisen sektorin lautakunnissa. On huomattava, että kiintiöt ovat toimineet sekä naisten että miesten edustuksen turvana: erityisesti kuntatasolla kiintiöt ovat turvanneet miesten edustuksen opetus- sekä terveys- ja sosiaalitoimen lautakunnissa.

Kiintiölainsäädännön onnistunut toimeenpano on myös osoittanut, että kiintiöt eivät ole ristiriidassa päätöksentekijöiden pätevyyden kanssa: meillä riittää niin päteviä naisia kuin miehiäkin päätöksenteon eri tasoille. Päätöksentekijöiden moninaisuuden turvaaminen on myös arvo itsessään demokraattisessa järjestelmässämme. On tärkeää, että päätöksenteossa ovat läsnä moninaiset näkökulmat ja monipuolinen osaaminen. Kysymys kiintiöiden tarpeellisuudesta on ajankohtainen myös yritysmaailmassa. Esitän, että hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan kirjataan tavoite sukupuolikiintiöihin siirtymisestä pörssiyhtiöiden hallituksissa. Mikäli sukupuolten tasapuolinen edustus ei toteudu pörssiyhtiöissä vuoteen 2013 mennessä, säädetään pörssiyhtiöiden hallituspaikkoja koskevat sukupuolikiintiöt, vähintään 40 % kumpaakin sukupuolta.

Hyvät seminaarin osanottajat,

Muutos tasa-arvoisempaan päätöksentekoon ei tapahdu itsestään. Kiintiölainsäädäntö on hyvä esimerkki siitä, että toisinaan tarvitaan myös lainsäädännöllisiä toimia tasa-arvon edistämiseksi. Tasapuolisen edustuksen toteutuminen edellyttää poliittista tahtoa ja aktiivisia toimijoita. Poliittiset naisjärjestöt ja erilaiset tasa-arvotoimijat, kuten tasa-arvoasiain neuvottelukunta TANE, ovat tehneet tärkeää työtä tasapuolisen edustuksen saavuttamiseksi. Maailmanlaajuisesti ainutlaatuista on ollut naispoliitikkojen yhteistyö yli puoluerajojen: 1980−90 -luvun taitteessa syntyi niin Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS kuin eduskunnan naisverkostokin. Vaikka Suomessa puolueet eivät käytä kiintiöitä ehdokaslistoilla, nykyisin ne tavoittelevat naisten ja miesten tasapuolista edustusta ehdokaslistoilla. Tämä nähdään myös edellytyksenä vaaleissa menestymiselle.

Hallitukset ovat 2000-luvulla kiinnittäneet erityistä huomiota naisten ja miesten edustukseen hallituksessa. Jotta tasapuolinen edustus toteutuisi jatkossakin hallituksen kokoonpanossa, kysymys on pidettävä poliittisella agendalla vaalikaudesta toiseen. Myös EU:n suuntaan Suomi voisi olla aloitteellinen näissä kysymyksissä: seuraavien komissaarinimitysten tullessa ajankohtaisiksi Suomi voisi ehdottaa yhtä nais- ja yhtä miesehdokasta.

Suomella on paljon annettavaa tasa-arvoisen päätöksenteon edistämisessä. Meidän on kuitenkin pidettävä silmät auki myös muissa maissa kehitetyille hyville käytännöille. Viime aikoina niin EU:ssa kuin muuallakin maailmassa on konkreettisin toimin edistetty tasa-arvoa päätöksenteossa mm. ehdokaslistojen sukupuolikiintiöillä. Suomessa puolestaan kiintiöt ovat nostaneet naisten osuutta päätöksenteon valmistelussa, jossa naisia on meillä ollut perinteisesti vähemmän kuin vaaleilla valituissa elimissä. Kiintiösäännös on näin osoittautunut Suomessa oikein kohdennetuksi. Parhaiden käytäntöjen vaihtamisessa ja tehokkaiden tasa-arvon edistämistoimien valinnassa onkin otettava huomioon kunkin maan ja muun muassa vaalijärjestelmän erityispiirteet.

Kansainvälisesti, muun muassa YK:n, Parlamenttienvälisen liiton IPU:n ja EU:n piirissä, on kehitetty tilastoja naisten ja miesten poliittisesta edustuksesta eri maissa. Näillä vertailtavilla tilastotiedoilla on tärkeä merkitys tasa-arvon edistämisessä. Suomi oli vuonna 1999 omalla EU-puheenjohtajuuskaudellaan kehittämässä indikaattoreita, joilla voidaan seurata YK:n Pekingin toimintaohjelman toteutumista päätöksenteossa. Indikaattorit toivat esiin Suomessa muun muassa sen, että valtionhallinnon korkeimmassa virkamiesjohdossa on edelleen vähän naisia. Näitä jo kehitettyjä indikaattoreita on tärkeä käyttää vielä tehokkaammin tasa-arvotyön ja sen seurannan tukena. Tässä työssä on suurena apuna Vilnassa toimiva EU:n tasa-arvoinstituutti EIGE, jonka keskeisenä tehtävänä on Pekingin indikaattorien kehittäminen ja niistä tiedottaminen.

Hyvät kuulijat,

Päätöksenteko ei ole vain numeroita. Tarvitsemme niin nais- kuin miespäättäjiäkin, jotka ovat valmiit viemään sukupuolten tasa-arvoa eteenpäin ja nostamaan tasa-arvokysymyksiä poliittiselle esityslistalle. Kiintiöiden toimeenpanoa koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että kiintiölainsäädäntö ei automaattisesti johda tasa-arvon huomioonottamiseen päätöksiä tehtäessä. Mm. ajankohtaisessa kuntien ja niiden palveluiden uudistamisessa muutosten tasa-arvovaikutuksia on harvoin systemaattisesti arvioitu. Tasa-arvoinen päätöksenteko tarkoittaa myös sitä, että päätöksiä valmisteltaessa otetaan huomioon niiden vaikutukset naisiin ja miehiin. Hallitus on sitoutunut sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen kaikessa päätöksenteossa. Tässä työssä on kyse päätöksenteon syvällisestä muuttamisesta. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen parantaa päätösten valmistelua ja tekee siitä läpinäkyvämpää.

Sukupuolten tasa-arvo päätöksenteossa ei rajoitu vain kysymyksiin nais- ja miespäättäjien asemasta. Demokraattisessa päätöksenteossa on kyse yhtä lailla kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksista. Myös kansalaisosallistumista on tärkeää tarkastella sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulmista. Minkälaisia mahdollisuuksia naisilla ja miehillä on osallistua järjestötoimintaan, miten naisia ja miehiä kuullaan päätöksenteon valmistelussa, miten osallistumisen erilaiset areenat avautuvat naisille ja miehille? Tässä yhteydessä nousevat esiin myös kysymykset vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten ja miesten asemasta: miten esimerkiksi maahanmuuttajanaiset ja miehet voivat osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon? Näistä aiheista tarvitsemme lisää tietoa tasa-arvon edistämisen pohjaksi.

Päätöksenteon avoimuus ja kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ovat olleet esillä viime vuosina niin paikallistasolla kuin valtakunnanpolitiikassakin. Keskustelua demokratian toimivuudesta tullaan toivottavasti käymään jatkossakin. Tähän antaa aineksia tuleva demokratiapoliittinen selonteko, joka laaditaan tällä vaalikaudella. Sukupuolten tasa-arvoon liittyvien kysymysten ja näkökulmien tulee olla kiinteä osa demokratiapoliittista selontekoa ja sen linjauksia. Suomalaisen demokratian toimivuutta on arvioitava myös tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta. Sukupuolten tasa-arvon ja demokratian edistäminen kulkevat käsi kädessä.

Innostavaa ja mielenkiintoista seminaaripäivää!