Avustukset ovat harkinnanvaraisia. Opetus- ja kulttuuriministeriö päättää harkintansa perusteella kehittämisavustusten myöntämisestä ja määrästä. Hakemusten arviointi ja keskinäinen vertailu perustuvat kokonaisarviointiin, jossa otetaan huomioon seuraavat perusteet:
1. Hakukohtaiset myöntöperusteet
Opetus- ja kulttuuriministeriö arvioi avustuksen myöntämistä harkitessaan hankkeen merkitystä toimialan strategisten tavoitteiden näkökulmasta.
Avustuksia myönnettäessä etusijalla ovat hankkeet, jotka ovat koulutuspoliittisesti merkittäviä, valtakunnallisia, helposti mallinnettavia ja mahdollisesti yhteisrahoitteisia. Poikkeuksellisesti avustusta voidaan myöntää alueellisesti rajatulle/paikalliselle hankkeelle, jos kyseessä on erityisen innovatiivinen ja helposti mallinnettava hanke. Tällöin hankesuunnitelmaan tulee sisällyttää erillinen yksityiskohtainen kuvaus siitä, miten hankkeen tulokset levitetään valtakunnallisesti hyödynnettäviksi. Avustusta myönnetään hankkeen kehittämisvaiheeseen rajoitetun ajan.
Hankesuunnitelmaa arvioitaessa kiinnitetään huomiota hankesuunnitelman täsmällisyyteen ja konkreettisuuteen, suunnitelman toteuttamiskelpoisuuteen, suunnitelmasta ilmenevään kokonaisuuden toimivuuteen, selkeään vaiheistukseen sekä aikataulutukseen. Huomiota kiinnitetään myös kuvaukseen hankkeen jatkosta, vastuutahosta, ylläpidosta sen päätyttyä.
Varhaiskasvatuksen ja esi- ja perusopetuksen kehittämisavustuksia voidaan myöntää hankkeisiin silloin, kun samaan tarkoitukseen ei voida käyttää opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämiä muita avustuksia. Avustuksia ei pääsääntöisesti myönnetä samaan käyttötarkoitukseen tarkoitukseen, jotka voivat saada tukea muulta valtion viranomaiselta.
Valtion erityisavustus myönnetään hakemuksen perusteella. Valtion erityisavustusta myönnetään enintään 80 % kokonaismenoista, joten omarahoitusosuus on vähintään 20 %.
2. Yleiset perusteet
Hakemusten arvioinnissa ja vertailussa voidaan katsoa eduksi, jos toiminta tai hanke edistää yhtä tai useampaa seuraavista yleisistä tavoitteista, jotka perustuvat ministeriön hyväksymiin strategioihin tai sitoumuksiin:
- monikulttuurisuuden, yhteisöllisyyden ja osallisuuden edistäminen, ks. Merkityksellinen Suomessa –toimintaohjelma. OKM 2017
- tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen, ks. laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) sekä yhdenvertaisuuslaki (1325/2014), joiden periaatteet koskevat myös ministeriön rahoittamaa toimintaa ja hankkeita
- kestävän kehityksen edistäminen, ks. Suomi, jonka haluamme 2050 – Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus (pdf).
3. Valtionavustuslain mukaiset yleiset edellytykset
Opetus- ja kulttuuriministeriö voi myöntää avustusta vain, jos valtionavustuslain mukaiset avustuksen myöntämisen yleiset edellytykset täyttyvät. Ministeriö ottaa yleiset edellytykset huomioon myös avustuksen määrää harkittaessa.
Valtionavustuksen myöntämisen yleisiä edellytyksiä ovat (valtionavustuslain 7 § 1 mom.):
- Tarkoitus, johon valtionavustusta haetaan, on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä.
- Avustuksen myöntäminen on perusteltua valtionavustuksen käytölle asetettujen tavoitteiden kannalta.
- Avustuksen myöntäminen on tarpeellista, kun otetaan huomioon hakijan saama muu julkinen tuki sekä hankkeen tai toiminnan laatu ja laajuus.
- Valtionavustuksen myöntäminen vääristää vain vähän kilpailua ja markkinoiden toimintaa.
Jos avustus kohdistuu palkkakustannuksiin, voidaan avustus myöntää vain erityisen painavasta syystä, jos avustuksen saaja on saanut rangaistuksen luvattoman ulkomaisen työvoiman käytöstä (valtionavustuslain 7 § 2 mom).
4. Esteitä avustuksen myöntämiselle
Jos hakija on saanut aiemmin avustuksia ministeriöltä, sen tulee huolehtia, että avustuspäätöksissä edellytetyt selvitykset avustusten käytöstä on tehty määräaikaan mennessä. Ministeriö hylkää hakemuksen, jos hakija on olennaisesti laiminlyönyt velvollisuuttaan antaa ministeriölle tietoja aiemmin myönnettyjen avustusten käytön valvontaa varten.