Avustuksen tavoitteena on sairaalaopettajia palkkaamalla lisätä konsultatiivista sairaalaopetusta nykytilanteeseen verrattuna. Palkattavien opettajien työnä on lähikoulujen osaamisen vahvistaminen, ennalta ehkäisevän ja varhaisen tuen juurruttaminen koulujen toimintakulttuuriin, vahvaa tukea tarvitsevien oppilaiden monialaisen työn ja rakenteiden vahvistaminen ja siten inkluusion toteutumisen tukeminen.
On tärkeää, että konsultatiivisilla sairaalaopettajilla on kokemusta yleisestä sairaalaopetuksesta sekä lasten- ja nuorisopsykiatriatristen syiden vuoksi erikoissairaanhoidossa olevista oppilaista. Tavoitteena on, että jokainen sairaalaopetusyksikkö tarjoaa yksikön koosta riippumatta konsultatiivista sairaalaopetusta alueellisen tasa-arvon vahvistamiseksi.
Oppilaiden pulmiin on päästävä vaikuttamaan huomattavasti aiemmin kuin tyypillisen erikoissairaanhoidon lähete-tutkimus -polun myötä. Varhaisessa vaiheessa tehdyt toimenpiteet voivat estää tilanteen vaikeutumisen siten, että erikoissairaanhoidollisia toimenpiteitä tarvitaan.
Avustuksella vahvistettavan toiminnan kohteena ovat oppilaat, joiden pulmat kytkeytyvät muun muassa kiusaamiseen, mielenterveyden haasteisiin, itsetuhoisuuteen, masentuneisuuteen ja kouluakäymättömyyteen edellä mainituista syistä. Toiminnan keskiössä on yhteistyö lasten- ja nuorisopsykiatrian kanssa sairaalaopetuksen keinoin. Toimintamallina on sairaalaopetuksen pedagoginen ja ennaltaehkäisevä tilannearviokonsultaatio (yksilöön ja yhteisöön kohdistuvat interventiot).
Avustuksen käytön tulee kohdistua koko sairaalaopetusyksikön toiminta-alueeseen, ei vain sairaalaopetuksen ylläpitäjäkaupungin oppilaisiin. Keskeistä on, että pitkät etäisyydet eivät saa olla esteenä palvelun saamiselle.
Avustusta voidaan myöntää myös kansalliseen koordinaatioon yhdelle sairaalaopetusta järjestävälle sairaalan sijaintikunnalle tai useamman vastaavien kuntien muodostamalle konsortiolle. Jälkimmäisessä tapauksessa konsortion kunnat sopivat vetovastuussa olevan kunnan, jolle avustus myönnetään. Konsortio sopii avustuksen jakautumisesta keskenään.
Tärkeää on myös, että ammattilaiset saavat mahdollisuuden verkostoitua sekä saavat yhteistä koulutusta ja ohjausta työhönsä. Tämä edellyttää kansallista koordinaatiota, jolloin kehitetään myös toimivia rakenteita, vaikuttavia toimintatapoja ja osaamisen jakamista. Ilman kansallista koordinaatiota toiminta voi eriytyä ja toteutua laadullisesti kovin eritasoisesti.
Kansallisen kehittämistyön koordinointiin myönnettävä avustus käytetään palkattavien ammattilaisten osaamista vahvistavan pitkäkestoisen koulutuksen järjestämiseen. Koulutuksen tulee sisältää muun ohessa omaan työhön liittyviä välitehtäviä, sekä hyvien toimintamallien jakamista. Koordinointi sisältää lisäksi eri sairaalaopetusyksiköiden ja monialaisten toimijatahojen verkostoitumisen tukemista konsultatiivisen toiminnan kehittämiseksi.