Suomen ja Kiinan TKI-politiikan ja -toiminnan strategiset valinnat – synergiaa ja konvergenssia?

Tutkimus- ja innovaationeuvoston (TIN) tuoreen kansallisten TKI-politiikan strategisia valintoja käsittelevän raportin painopisteet heijastavat monella tapaa myös kansainvälisiä TKI-trendejä. Vertailu osoittaa, että Kiinassa murrosteknologioihin liittyvä synergia- ja konvergenssipotentiaali tunnistetaan ehkä jopa selvemmin ja systemaattisemmin kuin Suomessa. Lisäksi puhe synergioista ja konvergenssista on osaltaan synnyttänyt konkreettisia tutkimusekosysteemejä, kuten Fudanin kvantti-tekoälyallianssin sekä Hangzhoun tekoälyklusterin, joissa yliopistot, yritykset ja tutkimuslaitokset toimivat tiiviissä yhteistyössä.

TIN:n raportti kansallisista TKI-politiikan ja -toiminnan strategisista valinnoista on sisällöltään kiinnostavaa ja monitasoista. Erityisen kiinnostava näkökulma on se, miten raportissa esiin nostetut painopisteet sekä heijastavat että rakentavat globaaleja megatrendejä. Koko raportin läpikäyminen kansainvälisen kontekstin valossa olisi kuitenkin laaja ja haastava tehtävä, ja lyhyessä kirjoituksessa se jäisi helposti pinnalliseksi. Yhden strategisen painopistealueen — murrosteknologioiden — tarkastelu yhden aspektin kautta kuitenkin havainnollistaa, miten yksittäiset esimerkit voivat valottaa tätä laajempaa globaalia dynamiikkaa.

TIN:n raportissa on linjattu neljä kansallista TKI-politiikan ja -toiminnan strategista valintaa, joista yksi on murrosteknologiat. Murrosteknologioiden merkitys alkaa olla varsin hyvin tiedossa myös laajemmalle yleisölle, mutta niiden syntyä ja kehitystä ohjaava dynamiikka ei aina ole yhtä selkeä. Tässä prosessissa eri murrosteknologioiden välisillä synergioilla tai konvergenssilla on merkittävä roolinsa. Kuten TIN:n raportissa todetaan:

Murrokselliset teknologiat ovat kehittyviä tai täysin uusia teknologioita, jotka synnyttävät radikaaleja muutoksia yhteiskunnassa ja taloudessa. Ne ja niiden yhdistelmät voivat syrjäyttää olemassa olevia teknologioita, uudistaa vallitsevia toimintamalleja sekä toimia tuottavuuden ja kasvun ajureina… Teknologioiden konvergenssi, eli lähentyminen ja yhteen kytkeytyminen, vauhdittaa innovaatioita ja luo uusia kasvumahdollisuuksia… Kehityksen tukeminen edellyttää monitieteistä ja monialaista tutkimusta sekä syvällisiä tieteidenvälisen tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja innovoinnin muotoja.

Yksinkertaistaen voidaan siis todeta, että edistysaskeleet yhdellä murrosteknologian alueella voivat viedä kehitystä eteenpäin myös toisilla alueilla, tai että olemassa olevaa osaamista sovelletaan täysin uuteen kontekstiin. Synergia- tai konvergenssietuja voidaan tukea myös esimerkiksi tieteen ja teknologian alueellisilla keskittymissä. Suomessa on nähtävissä merkkejä näiden synergia- ja tai konvergenssihyötyjen entistä voimakkaammasta tunnistamisesta myös käytännön tasolla. Hyvistä esimerkeistä käyvät esimerkiksi Aalto-yliopiston ja VTT:n yhteiset kvanttilaskentaprojektit tai bioteknologian ja tekoälyn yhdistäminen lääketutkimuksessa.

Myös Kiinan kehitysstrategioissa tämä synergia- ja konvergenssipotentiaali tunnistetaan laajasti — usein hyvin näkyvästi kirjattuna eri tasoille ulottuviin suunnitelmiin. Esimerkiksi Kiinan pian alkavan uuden viisivuotissuunnitelman nk. ennakkoehdotuksissa on omistettu kappale teemalle “Promoting full integration between technological and industrial innovation”, jossa käsitellään synergioita tutkimuksen, teknologian ja teollisuuden välillä. Lisäksi Kiinan tiede- ja teknologiainnovaatiopolitiikan analyysiraportissa (Guójiā Kējì Chuàngxīn Cùjìn Zhèngcè Fēnxī Bàogào) yhdeksi keskeiseksi kehityskohteeksi on nostettu tuotannon, korkeakoulujen ja tutkimuksen välinen synerginen innovointi. Tieteellisen ja teknologisen kehityksen synergia- ja konvergenssihyötyjen ympärille on Kiinassa muodostunut myös oma liturgiansa. Virallisissa dokumenteissa viitataan usein esimerkiksi “synkronoituun ongelmanratkaisuun” (xiétóng gōngguān), ja sama tematiikka aina suoria sanamuotoja myöten toistuu kansallisista kokonaiskehityssuunnitelmista aina yksittäisiä sektoreja ja paikallistasoja koskeviin ohjelmiin.

Tätä “synkronoitua ongelmanratkaisua” ei ole myöskään jätetty vain retoriikan tasolle, vaan sitä on pyritty edistämään myös tutkimusekosysteemien luomisen ja kehittämisen kautta. Esimerkiksi Shanghaissa sijaitseva Fudan-huippuyliopisto on yhdessä paikallisten kvantti- ja tekoälytutkimuslaitosten kanssa perustanut kvantti-tekoälyallianssin (Shànghǎi Liàngzǐ Réngōng Zhìnéng Liánhétǐ), jonka tavoitteena on edistää alojen rajapintojen tutkimusta, ratkaista keskeisiä tieteellisiä ja teknologisia haasteita sekä kouluttaa huippuosaajia. Alueellisesti eri aloille on syntynyt vahvoja osaamiskeskittymiä, joissa korkeakoulut, yritykset ja tutkimusryhmät voivat toimia tiiviissä yhteistyössä. Hangzhoun alue Zhejiangin maakunnassa on esimerkki tekoälyteollisuuden alueellisesta keskuksesta, jossa yritykset ja tutkimuslaboratoriot voivat hyödyntää toistensa resursseja ja osaamista. Ja käytännön tuloksiakin on alkanut syntyä. Esimerkiksi Shanghai Jiao Tong -yliopiston kehittämillä ohuen kalvon litium-niobaatti-fotonisiruteknologioilla (thin-film lithium niobate photonic chips) arvioidaan olevan merkittävää potentiaalia tekoälyn ja kvanttilaskennan sovelluksissa. Kesällä 2025 puolestaan raportoitiin, että Kiinan tiede- ja teknologiayliopiston (University of Science and Technology of China) tutkijat yhdessä yritysten ja muiden tutkimuslaitosten kanssa ovat kvanttilaskentaa, tekoälyä ja molekyylitiedettä yhdistämällä kyenneet merkittäviin läpimurtoihin lääkekehitystutkimuksessa.

Murrosteknologioihin nojaavien kehityskulkujen haaste on, että niiden tuloksia ja sitä, mitkä yksittäiset alat tai tutkimussuunnat tulevat jatkossa olemaan ne, joiden väliltä voi löytyä synergioita, on varsin hankala ennustaa. Kuten TIN:n raporttikin toteaa: “Niiden [murrosteknologioiden] täydet vaikutukset selviävät usein vasta kehityksen edetessä.” Kiinan merkittävä vahvuus globaalissa kilpailussa on sen tutkimussektorin koko ja laaja-alainen panostus kriittisiin teknologioihin, mikä lisää todennäköisyyttä sille, että syntyvät uudet läpimurrot minkä tahansa alojen yhdistelmänä, löytyy Kiinasta jo valmiiksi huippuosaamista näiltä yksittäisiltä aloilta. Käytännössä nämä panostukset näkyvät esimerkiksi Kiinan TKI-satsausten voimakkaana kasvuna. Suomesta poiketen Kiinassa sekä sektorin kehityksen suunnittelu, että etenkin sen rahoitus on myös selvästi keskusjohtoisempaa. Tulokset puhuvat puolestaan. Australian Strategic Policy Institute -ajatuspajan Critical Technology Tracker -analyysin perusteella Kiina johtaa tällä hetkellä merkittävää – jopa yli 90 %:a – osaa kriittisiksi katsottavista teknologioista ja on ottanut tutkimusjohdon monissa tärkeissä TKI-alueissa verrattuna moneen muuhun maahan. Tällaisten indikaattorien tulkinnassa on kuitenkin tärkeää huomata, että ne kuvaavat monilta osin tieteellistä tutkimusjohdon asemaa ja eivät yksin takaa samalla tasolla olevaa kaupallistamisen tai soveltamisen etua. Monet asiantuntijat ovatkin vuosien saatossa huomauttaneet, että Kiinan tiede- ja tutkimusekosysteemin pullonkaulana onkin toistaiseksi innovaatiokaaren loppupää, eli tutkimusosaamisen kääntyminen käytännön innovaatioiksi ja valmiiksi teknologioiksi. Muitakin haasteita toki on. Esimerkiksi hyvin voimakas keskittyminen suuriin instituutioihin ja geopoliittiset riskit (vientirajoitukset, teknologiansiirron esteet jne.) asettavat edelleen merkittäviä haasteita Kiinan kehityksen tielle. 

Olli Suominen
olli.suominen(a)gov.fi