Statspriset för film-, bild-, byggnads- och fotokonst 2006

Lasse Naukkarinens karriär som dokumentärfilmfotograf startade i början av 1970-talet. Efter det har Naukkarinen regisserat över 30 dokumentär- och fiktionsfilmer. Dessutom har han medverkat i tiotals andra filmer som fotograf, klippare, producent och manusförfattare. Pristagaren är känd som en mycket mångsidig dokumentärskildrare. Naukkarinen har också gjort minnesvärda personskildringar, två gånger om konstnären Miina Äkkijyrkkä och två gånger som sin egen son Esa.

Marjatta Tapiola fick sitt genombrott i början av 1980-talet genom sina starka och modiga målningar. Hon utexaminerades från Finlands Konstakademis skola 1974 och har sedan dess använt den traditionella temperamålningstekniken. Tapiola har också målat många porträtt av kända finländska påverkare inom olika områden. Tapiolas verk finns i många betydande konstmuseers samlingar, såsom i Ateneums, Amos Andersons, Helsingfors stads och Sara Hildéns konstmuseer. De senaste tio åren har Tapiola varit verksam i sina födelsetrakter i Sysmä.

Pekka Helin hör till de främsta arkitekterna i Finland. Helins arbete har i fråga om både kvalitet och intensitet hållit en exceptionell hög nivå genom åren. Helin har planerat betydande byggnader, såsom musikcentret Sello i Esbo, tornhuset på Östersjöplatsen i Gräsviken och Nokias huvudbyggnad. Ett särskilt omnämnande förtjänar några byggnader om nyligen blivit färdiga, dvs. Riksdagens tillbyggnad, konceptet för Kampens köpcentrum med byggnaderna på den sida som vetter mot Urho Kekkonens gata samt Finnforests huvudkontor i Hagalund. Under arbete är bl.a. två andra projekt som nyligen vunnit förstaplaceringar i arkitekturtävlingar: bostadshus för Eirastranden och en stadsplan för det tidigare fängelsområdet Kakola i Åbo.

Arno Rafael Minkkinen hör till de internationellt sett mest kända finländska fotograferna. En stor del av sitt liv har han arbetat i Förenta staterna. I sina foton avbildar Minkkinen sin egen nakna kropp. Ett av Arno Rafael Minkkinens varumärken är att han suveränt behärskar fotograferingssituationen. Som lärare är Minkkinen en internationell legend, som har utbildat flera generationer fotografer runt om i världen. I Finland har Minkkinen arbetat vid de främsta läroanstalterna inom fotograferingsbranschen, speciellt vid Konstindustriella högskolan och Lahden muotoiluinstituutti.

Prismotiveringar (endast på finska):

Lasse Naukkarinen (s. 1942) on tehnyt poikkeuksellisen pitkän uran erityisesti dokumenttielokuvan parissa. Useasti palkitun ohjaajan ensimmäinen työ on päivätty vuodelle 1970 ja elokuvan nimi on tekijää kuvaavasti Solidaarisuus. Sen jälkeen Lasse Naukkarinen on ohjannut yli 30 dokumentti- ja fiktioelokuvaa. Lisäksi hän on toiminut kymmenissä muissa elokuvissa kuvaajana, leikkaajana, tuottajana ja käsikirjoittajana.

Palkinnon saaja tunnetaan hyvin monipuolisena dokumentaristina. Hänen uransa alkuvaihe oli varsin poliittinen: ensimmäiset ohjaukset kiinnittyivät voimakkaasti aikaansa ja sen ristiriitoihin. Poliittisuudestaan huolimatta tai siitä johtuen elokuvat näyttäytyvät edelleenkin kuvallisesti voimakkaina ja sisällöltään yllättävänkin ajankohtaisina.

Lasse Naukkarinen on myös tehnyt muistettavia henkilökuvia, kahdesti taiteilija Miina Äkkijyrkästä ja kahdesti omasta pojastaan Esasta.

Se, että pieni ja yksityinen - lähimmillään oma tai oman perheen elämä - ja toisaalta yhteiskunnalliset kysymykset vuorottelevat Lasse Naukkarisen töissä, ei ole heilahtelua aihepiiristä toiseen. Hänen töissään yleinen on aina osa yksityistä ja päinvastoin. Parhaiten Lasse Naukkarista ehkä kuvastaakin hänen oma elokuvansa Olipa kerran Utopia, jossa maailmaa ja elokuvantekijä Lasse Naukkarista katsotaan ajassa taaksepäin tarkkanäköisesti ja kriittisesti, huumoria silti unohtamatta.

Marjatta Tapiola (s. 1951) teki läpimurtonsa 1980-luvun alussa voimakkailla ja rohkeilla maalauksillaan. Suomen Taideakatemian koulusta hän valmistui 1974 ja on siitä lähtien käyttänyt perinteistä temperamaalaustekniikkaa. Tapiola hallitsee tekniikkansa hyvin ja sommittelee teoksensa varmalla kädellä. Herkän viivan ja elävän värinkäytön ansiosta maalauksiin syntyy voimakkaita jännitteitä

Tapiolan teoksiin sisältyy elämän koko kirjo; myös kuolema on läsnä. Hän on maalannut niin ihmistä ja hänen viettejään kuin eläinten ruhoja ja kalloja, kuoleman symboleita. Teokset ovat intuitiivisia, maalauksellisia ja kypsän aistillisia. Maalaukset ovat tekijälleen hyvin henkilökohtaisia. Toisinaan Tapiola työskentelee saman aiheen parissa pitkään, ennen kuin pääsee aiheesta eroon.

Tapiolan teoksia on monien merkittävien taidemuseoiden kokoelmissa, kuten Ateneumin, Amos Andersonin, Helsingin kaupungin ja Sara Hildénin taidemuseoissa. Tänä vuonna Tapiolan uusimpia teoksia on nähty jo kahdessa gallerianäyttelyssä Helsingissä ja hänen yksityisnäyttelynsä on parhaillaan esillä Oulun taidemuseossa. Viimeiset kymmenen vuotta Tapiola on työskennellyt synnyinseuduillaan Sysmässä.

Pekka Helin (s. 1945) kuuluu Suomen eturivin arkkitehteihin. Helinin työ on sekä laadultaan että intensiteetiltään pysynyt vuodesta toiseen poikkeuksellisen korkeatasoisena. Osoituksena tästä ovat neljättä vuosikymmentä jatkuneet kilpailumenestykset: tärkeät rakennussuunnittelun toimeksiannot ovat lähes poikkeuksetta saatu suunnittelukilpailun voittona. Menestyksen taustalla on harvinaisen monipuolinen kyky hallita ja tulkita kompleksisia tilanteita vakuuttavalla tavalla paikasta, mittakaavasta tai budjetista riippumatta.

Merkittäviä rakennuksia on useita. Niistä viimeaikaisimpiin kuuluu Sellon musiikkikeskus Espoossa, Itämeren aukion tornitalo Ruoholahdessa sekä vuonna 1997 Vuoden teräspalkinnolla palkittu Nokian päärakennus. Erityisen maininnan ansaitsevat äskettäin valmistuneet Eduskuntatalon laajennus, Kampin keskuksen konsepti Urho Kekkosen kadun puoleisine rakennuksineen sekä Finnforestin pääkonttori Tapiolassa.

Pekka Helinin suunnittelutyö ei rajoitu vain merkkirakennuksiin. Työn alla on mm. kaksi toisenlaista tuoretta arkkitehtuurikilpailun voittoa: Asuinkerrostalot Eiran rantaan ja kaupunkisuunnitelma Turun Kakolan entiselle vankila-alueelle. Isojen hankkeiden rinnalla on moni pienimuotoinen työ tai kaunis interiööri tullut tunnetuksi mm. korkean viimeistelytason myötä, kuten Villa Vetro Kirkkonummella tai Eduskuntatalon laajennuksen sisänäkymä. Pekka Helin on tunnettu myös kansainvälisesti ja sitä kautta haluttu luennoitsija eri mantereilla.

Arno Rafael Minkkinen (s. 1945) on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia valokuvaajia. Suuren osan elämästään hän on työskennellyt Yhdysvalloissa. Silti Suomi ja sen luonto on säilynyt hänen tuotantonsa tärkeimpänä kuvastona. Ulkomaillakin Arno Rafael Minkkinen aloittaa valokuviensa esittelyn Sibeliuksen musiikilla ja kertoo Suomesta, sen historiasta, luonnosta ja kalevalaiseen luontoon liittyvästä mytologiasta. Hänen laaja näyttelynsä kiertää parhaillaankin maailmalla.

Valokuvissaan Minkkinen kuvaa omaa, alastonta vartaloaan. Miehen vartalo suhteessa luontoon ohjaa ajatuksia kalevalaiseen kuvastoon. Lemminkäinen lienee ollut usein Minkkisen ajatuksissa. Vedessä palasina näkyvä ruumis on usein toistuva aihe Minkkisen kuvissa. Kuvien luonne vaihtelee lähes formalistisista vartalon muototutkielmista lämpimiin isän, pojan ja luontoyhteyden kuvastoihin. Kuvaustilanteen taiturimainen hallinta on Arno Rafael Minkkisen tavaramerkki.

Opettajana Arno Rafael Minkkinen on kansainvälinen legenda, joka on kouluttanut useita sukupolvia valokuvaajia kaikkialla maailmassa. Suomessa Minkkinen on työskennellyt tärkeimmissä valokuva-alan oppilaitoksissa, erityisesti Taideteollisessa korkeakoulussa ja Lahden muotoiluinstituutissa. Opettajana hän ei pyri tuottamaan uusia Minkkisiä. Arno Rafael Minkkinen kannustaa oppilasta löytämään oman henkilökohtaisen taiteilijanluonteensa.

Tahto luoda omaperäisiä valokuvia saa Minkkisen itsensä kaivautumaan lumeen tai vääntämään vartalonsa kuvan vaatimaan, lähes epäinhimilliseen asentoon. Arno Rafael Minkkinen on erinomainen esimerkki jääräpäisestä suomalaisesta, josta meidät tunnetaan.

-- -- --

Ytterligare information:
- filmkonst och arkitektur: konstsekreterare Mari Karikoski, centralkommissionen för konst, tfn (09) 1607 7064
- bildkonst: konstsekreterare Ansa Aarnio, centralkommissionen för konst, tfn (09) 1607 7945
- fotokonst: konstsekreterare Seppo Kauhanen, centralkommissionen för konst, tfn (09) 1607 7378