Kasvaako Suomi samanlaisilla strategisilla valinnoilla kuin Intia kehittyy?
Matkalla kohti Viksit Bharatia

Kun EU ja Intia solmivat tammikuussa 2026 historiallisen vapaakauppasopimuksen, avautui maailman suurimman demokratian ja Euroopan talousalueen välille uusi kauan odotettu strateginen väylä keskinäiselle toiminnalle. Intian pääministeri Narendra Modi kuvasi sopimusta ”globaalisti vakauttavaksi” – ja syystä. Sopimus on askel kohti syvenevää taloudellista, teknologista ja poliittista kumppanuutta tilanteessa, jossa geotaloudellinen kilpailu kiihtyy ja teknologia on noussut kansainvälisen vaikutusvallan ytimeen.

Sekä Suomi että Intia elävät teknologisen ja geopoliittisen murroksen aikaa. Intian kohdalla muutos on varsin historiallinen: maa pyrkii uudelleen määrittelemään paikkansa globaalissa järjestelmässä, ei vain talouden vaan myös teknologisen ja tieteellisen kyvykkyyden näkökulmasta. Tavoitteena on kehittynyt Intia vuoteen 2047 mennessä, Viksit Bharat 2047.

Suomella muutoksen mittakaava on pienempi, mutta tavoitteet ovat yllättävän samansuuntaiset: talouden uudistaminen, teknologista omavaraisuutta tukeva TKI-strategia ja resilienssin vahvistaminen maailmassa, jossa toimitusketjut, energia ja osaaminen ovat entistä strategisempia kysymyksiä. Tämä rinnakkaisuus herättää kiinnostavan kysymyksen: voisiko Suomi oppia jotain Intian tavasta tehdä strategisia valintoja — tai ainakin peilata omia päätöksiään siihen?

Kun tarkastelee viimeisen kahden vuoden tapahtumia – Intian ja EU:n vapaakauppasopimusta, Intian massiivisia TKI-uudistuksia ja pyrkimystä nostaa TKI-panostus 0,6–0,8 %:sta kahteen prosenttiin, Suomen pyrkimystä nostaa TKI-panokset 4 %:iin BKT:stä – syntyy vaikutelma kahdesta maasta, jotka pyrkivät samaan suuntaan, mutta eri tahdissa ja eri mekanismein. Intian kehittyminen on megaprojekti; Suomen enemmänkin tarkkaan rajattua strategista hienosäätöä.

Suomen tutkimus- ja innovaationeuvoston linjaukset vuodelta 2025 painottavat digitaalisuutta, murrosteknologioita, terveyttä, ilmasto- ja ympäristöratkaisuja sekä turvallisuutta ja resilienssiä. Nämä valinnat muistuttavat hämmästyttävän paljon Intian Viksit Bharat 2047 -vision painopisteitä. Suomen strategiapaperi ei kuitenkaan vielä tarkastele Intiaa teknologisena vertailukohtana – vaikka Intia on parhaillaan siirtymässä maailman merkittävimpien ja tavoitteenaan myös innovatiivisimpien talouksien joukkoon.

Intian Viksit Bharat – teknologinen itseluottamus lisää kasvua

Intian kehitysstrategia nojaa vahvasti teknologiseen itseluottamukseen ja haluun rakentaa omavarainen, mutta globaalisti kilpailukykyinen talous. Tämän voi nähdä erityisen selvästi siinä, miten Intia haluaa päästä eroon perinteistä roolistaan teknologian käyttäjänä ja alihankkijana. Poliittisissa puheissa ja strategisissa papereissa toistuu ajatus, että Intia ei voi enää tyytyä ostamaan teknologiaa muualta – vaan sen tulee kehittää osaaminen ja kyvykkyydet itse – India First. Tästä kumpuavat puolijohteisiin, tekoälyyn, avaruusteknologiaan ja vihreään energiaan kohdistetut jättipanostukset.

Niin RDI-säätiön luominen, miljardiluokan rahoitusinstrumentit kuin kvantti- ja puolijohdeohjelmat ovat osa laajempaa pyrkimystä tehdä Intiasta maa, joka tuottaa teknologiaa, ei vain kokoaa sitä. Samalla Intia pyrkii luomaan nopeasti kasvavia osaamis- ja innovaatioekosysteemejä: teknologiapuistoja, startup-hautomoita. Intian tavoitteena on kehittyä innovaatiokeskittymäksi.ei vain globaalin etelän vaan myös koko maailman mittakaavassa.

Mutta ehkä mielenkiintoisin piirre Intian nykyhetkessä on strateginen itsevarmuus. Sitä kuvastaa myös niiden teknologia-alustojen kehittäminen, jotka voisivat tulevaisuudessa korvata globaaleja ratkaisuja — omat viestintäverkot, omat tekoälymallit ja omat turvalliset sovellusalustat. Tällaiset tavoitteet tuntuvat ensi katsomalta utopistisilta, mutta sopivat hyvin Intian pyrkimykseen olla strategisesti riippumaton maailmassa, jossa teknologia ja turvallisuus ovat yhä enemmän sama asia.

Suomen TKI-strategia – vahva, mutta hillitympi visio

Suomen kansalliset TKI-valinnat korostavat dataa, murrosteknologioita, terveyttä, ilmastoa ja turvallisuutta. Valinnat ovat linjakkaita ja tukevat Suomen talouden pitkän aikavälin tarpeita. On vaikea olla huomaamatta, että samat teemat ovat esillä Intian kehitysohjelmissa. Suunta on siis sama, mutta toteutustapa erilainen.

Suomi rakentaa tutkimusjärjestelmää, joka on pieni mutta tehokas – vahvasti kytketty yritysten ja tutkimusorganisaatioiden yhteistyöhön. Suomi ei myöskään tavoittele teknologista omavaraisuutta Intian tapaan, vaan hakee strategista liikkumatilaa osallistumalla kansainvälisiin verkostoihin ja vahvistamalla asemaansa EU:n sisällä.

Silti Intian kehitystä kannattaa tarkastella kriittisen kiinnostuneesti. Siinä missä Suomi kuitenkin nojaa konsensusohjattuihin päätöksiin, Intia pyrkii tekemään radikaaleja teknologisia loikkia. Suomi tavoittelee hallittua kasvua – Intia rajua skaalausta. Erona ei ole vain resurssien määrä, vaan poliittinen ja kulttuurinen tapa nähdä teknologinen kehitys osana kansallista nousua. 

Yhtymäkohtia ja eroja – missä maat voivat oppia toisiltaan?

Kun Intia ja Suomi lähestyvät toisiaan kaupan, liikkuvuuden ja TKI-yhteistyön kautta, maiden strategiset valinnat alkavat vaikuttaa yhä enemmän toisiinsa. Suomi on toki jo pitkään tehnyt Business Finland vetoisesti Start-up yhteistyötä Intian kanssa, ja Slush-tapahtuma on Intiassa jo melko hyvin tunnettu. Lisäksi Talent Boost -ohjelmalla olemme pyrkineet lisäämään osaajaliikkuvuutta Suomeen. Vapaakauppasopimuksen myötä esimerkiksi EU:n ja Intian välinen start-up-kumppanuus sekä osaajaliikkuvuutta helpottava Legal Gateway Office avaavat nyt Suomellekin entistä paremmat mahdollisuudet hyödyntää Intian valtavaa nuorta osaajapoolia. Intia voi samalla oppia Suomen koulutusjärjestelmän vahvuuksista, tutkimuksen laadusta ja innovaatioiden eettisestä ja yhteiskunnallisesta ohjauksesta. Toisaalta helpottuu myös suomalaisten opiskelijoiden, tutkijoiden ja start-up yritysten liikkuvuus Intiaan. Intian yhteiskunnan tuntemus tulee kasvattamaan merkitystään nyt, kun Intian vaikutus maailmassa kasvaa kaikilla sektoreilla ja keskinäisen kaupankäynnin odotetaan kasvavan merkittävästi.

Teknologisesti maat kohtaavat erityisesti vihreän siirtymän, energiajärjestelmien ja terveysteknologian rajapinnoilla. Intian panostukset aurinkosähköön, vesivoimaan ja vetyyn voivat yhdistyä Suomen vahvaan sähköverkko- ja energiateknologiaosaamiseen. Yhteistyö avaruusteknologiassa ja meriteollisuudessa on toinen nopeasti kasvava alue – Intialla kunnianhimoiset avaruusohjelmat, Suomella huippuluokan arktinen teknologia, mutta myös esimerkiksi korkeatasoinen avaruus-, ilmasto-, suurteholaskentaosaaminen.

Molemmat maat investoivat voimakkaasti vihreään energiaan, akkuteknologiaan ja vähähiilisiin ratkaisuihin. Intiassa syntyy nopeasti esimerkiksi kotimaisia akkuratkaisuja, joista GoodEnough Energy on hyvä esimerkki, joka haluaa innovaatioillaan vähentää riippuvuutta ulkomaisista ratkaisuista ja rakentaa paikallista osaamista – myös vientiin. Suomessa kehitetään puolestaan kiinteän olomuodon akkujen kaltaisia teknologioita, jotka herättävät kansainvälistä kiinnostusta – ja toimivat Intialle muistutuksena siitä, että todellista innovointia voi tapahtua myös muualla kuin Piilaaksossa.

Kenties tärkein oppi Suomelle on se, että teknologiaa ei voi ajatella vain talouskasvun välineenä. Intiassa teknologia on osa yhteiskunnallista ja geopoliittista strategiaa: väline hyvinvoinnin lisäksi autonomiaan, turvallisuuteen ja globaaliin asemaan. Intia osoittaa, että kokonaisvaltainen teknologiastrategia voi toimia myös kansallisen identiteetin ja olemassaolon kysymyksissä.

Lopuksi

Intia rakentaa Viksit Bharat vision kautta omaa nousuaan globaaliksi teknologiataloudeksi. Suomi etsii samalla ratkaisuja menestyä korkean osaamisen ja resilienssin maailmassa. Vaikka maiden lähtökohdat, mittakaavat ja yhteiskuntarakenteet ovat hyvin erilaisia, perusviesti on sama, Talouskasvun ja yhteiskunnallisen vakauden tulevaisuus perustuu teknologiaan, osaamiseen, tutkimukseen ja rohkeisiin strategisiin valintoihin sekä kumppanuuksiin.

Intian strategia on tehty vuosikymmenten aikajänteellä. Se ei voi olla meille malli sellaisenaan – mutta se on peili, jota Suomi voi käyttää kirkastaakseen omaa tulevaisuuden suuntaansa. Maiden strategioiden välillä on merkittävä määrä kosketuspintaa, ja tulevat vuodet määrittävät, pystyykö Suomi hyödyntämään Intian nousun luomia mahdollisuuksia täysimääräisesti. Suomi ja Intia voivat yhdessä rakentaa uudenlaista teknologia- ja osaamisdynamiikkaa, jossa suomalainen laatu ja tutkimusperustaisuus sekä intialainen skaalautuvuus ja nopeus luovat molemminpuolista kilpailukykyä.

Intian kunnianhimoiset ohjelmat osoittavat, että strateginen selkeys ja rohkeus voivat toimia talouden ajureina, vaikka lähtökohtana olisi hajanaisempi ekosysteemi ja matalampi T&K-intensiteetti. Intia pyrkii ratkaisemaan kehityshaasteita skaalan avulla: kun kapasiteettia rakennetaan, sitä tehdään nopeasti, keskitetysti ja massiivisin panostuksin. Tämä antaa Intialle kyvyn ottaa riskejä tavalla, joka ei olisi suomalaisessa järjestelmässä mahdollinen. Toisaalta suuret ohjelmat ovat alttiita toimeenpanon tehottomuudelle, hallinnolliselle kitkalle ja poliittiselle vaihtelulle. Suomi puolestaan toimii maailmassa, jossa riskinotto on rajatumpaa, mutta laadun ja luottamuksen järjestelmät ovat huomattavasti vahvemmat. Suomalaisen innovaatiopolitiikan vahvuus on juuri siinä, ettei se perustu megaprojekteihin vaan kumuloituvaan osaamiseen, verkostoihin ja tutkimuksen laatuun. Heikkoutena on, että tällainen malli on hitaampi vastaamaan globaalin kilpailun rytmiin — erityisesti teknologioissa, joissa skaala ratkaisee.

Lopulta maiden strategioiden vertailun keskeinen havainto on, että innovaatiopolitiikassa ei ole enää kyse vain talouskasvusta, vaan siitä, miten maat rakentavat itselleen paikkaa maailmassa, jossa teknologinen suvereniteetti, toimitusvarmuus ja osaajien houkuttelu ovat uuden geopolitiikan ydintä. Sekä Suomi että Intia pyrkivät omalla tavallaan turvaamaan tulevaisuutensa – ja vaikka polut ovat erilaiset, tavoitteet ovat yllättävän samanlaiset.

Liisa Toivonen
liisa.toivonen(a)gov.fi