Kestävän kehityksen tapahtuma houkutteli yli 100 henkilöä Suvilahteen
Marraskuun alussa kokoonnuttiin kestävän kehityksen merkeissä opetus- ja kulttuuriministeriön järjestämään tapahtumaan Suvilahdessa. Erityisinä näkökulmina aiheeseen olivat osaaminen ja sivistys, sekä hyvinvointi ja merkityksellinen elämä. Tapahtuma oli monipuolinen katsaus siihen missä menemme kestävän kehityksen edistämisessä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla.
Kansliapäällikkö Anita Lehikoinen toivotti runsasjoukkoisen yleisön tervetulleiksi ja iloitsi siitä, että oli mahdollista järjestää tapahtumaa perinteisesti paikan päällä. Tilaisuutta oli kuitenkin myös mahdollista seurata etänä, noin 150 ihmistä käyttivät tätä mahdollisuutta hyväksi.
Opetusministeri Li Andersson toi esiin avauspuheessaan opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan toimijoiden yhteistyön merkityksen kestävän kehityksen edistäjänä, ml. kansalaisyhteiskunta järjestöineen. Hän korosti lisäksi kolmea teemaa: ympäristö, tasa-arvo ja rauha. Ministeri oli hiljattain työmatkalla Afrikassa, missä tuli jälleen esiin koulutuksen ja tasa-arvon merkitys hyvinvoinnille ja kestävälle kehitykselle, varsinkin tyttöjen osalta. Koronakriisi on myös vaikuttanut maailmanlaajuisesti erityisesti nuoriin. Ministeri korosti, että nuoret eivät pelkästään ole tulevaisuus, vaan yhtä tärkeitä kansalaisia kuin muutkin, juuri nyt.
- Olen ilmaissut huoleni erityisesti nuorten ilmastoahdistuksesta, ja siihen vastaamisen tärkeydestä tutkittuun tietoon perustuvan koulutuksen ja osaamisen kautta. Meidän tuleekin jatkaa tarkastelua siitä, millä tavoin vahvistamme etenkin oppilaitosten ja opettajien kyvykkyyttä käsitellä ilmastomuutosta oppiaineet poikkileikkaavalla tavalla, sekä erityisesti kannustaa käytännön toimiin, mikä vahvistaa jokaisen uskoa vaikutusmahdollisuuksiinsa ja antaa toivoa tulevaan, sanoi ministeri.
Ministeri päätti puheensa toiveeseen rauhan saavuttamiseksi maailmassa ja kiitti samalla opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan monia toimijoita tukitoimista Ukrainan kansalle. Hän lainasi YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon perusasiakirjaa, jossa todetaan: ”Koska sodat syttyvät ihmisten mielissä, on myös rauhan rakentaminen aloitettava ihmisten mielissä.” Siinä tavoitteessa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalallakin on tehtävänsä.
Vihreä donitsi, sivistys ja osallisuus
Osaaminen ja sivistys -osiossa keynote puhujana oli Suomen kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeri Eeva Furman, joka kertoi keskinäisriippuvaisuudesta planeetalla ja muutoksen tietotarpeista.
- Meidän täytyy oppia asumaan vihreässä donitsissa, sanoi Furman, ja viittasi tällä kestävän kehityksen piireissä jo tunnettuun donitsimalliin, joka kuvastaa planetaarisia rajoja ja miten kaikki kuuluu yhteen: luonto, sivistys, ruokajärjestelmä ja energiajärjestelmät. Furman painosti, että valtionhallinnolla on tärkeä rooli suunnannäyttäjänä, ja että yhteiskunnallista keskustelua täytyy pitää yllä.
Osaamiseen ja sivistykseen keskittyvässä paneelissa osallistujina olivat Mika Anttonen (ST1), Kaarlo Hildén (Taideyliopisto), Emma Holsti (Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU ry), Laura Riuttanen (Helsingin yliopiston Ilmakehätieteen keskus INAR) sekä Maiju Salonen (Sataedu).
Taideyliopiston rehtori Kaarlo Hilden nosti esiin, että kukaan ei ole vielä pystynyt yhdistämään hyvinvointia ja kestävyyttä. On tärkeää kertoa asioista niin kuin ne ovat: muutos on mahdollinen mutta se vie aikaa. Jotta pystyttäisiin tarttumaan kipukohtiin, tarvitaan myös kykyä hahmottaa mahdollisuuksia. Keskusteluissa nousi esiin myös nuorten osallisuus muutostyössä. Osa nuorista on kiinnostuneita ja hyvin mukana, mutta kaikkia tarvitaan. Yleisöstä kommentoitiin, että toivottavasti tulevaisuudessa kestävää kehitystä ei tarvitse edes mainita, vaan se on jo tapa toimia.
Hyvinvointi ja merkityksellinen elämä –osiossa keynote puhujana oli Kestävyyspaneelin varapuheenjohtaja Katriina Siivonen. Puheenvuoro käsitteli ihmistä osana luonnonjärjestelmää sekä kulttuurin ja sivistyksen roolia muutosmurroksessa. Kulttuuriperintö muutetaan yhdessä, alhaalta ylöspäin, korosti Siivonen.
Hyvinvoinnin ja osallisuuden paneelissa pohdittiin eri väestöryhmien tilannetta. Panelisteina olivat Tom Böhling (Helsingin yliopisto), Sirkkaliisa Heimonen (Ikäinstituutti), Karoliina Ketola (Suomen Olympiakomitea), Arttu Vuori (Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto – Nuva ry) sekä ministeriöstä tuttu Markus Ylimaa (Kirkkohallitus). Ylimaa toimi aikaisemmin tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvisen erityisavustajana.
Mistä kumpuaa oikeasti nuorten pahoinvointi? Kysymyksen esitti Nuvan Arttu Vuori. Kouluissa on Vuoren mukaan valtavasti paineita, ja yhteiskunta on pelkkää suorittamista. Jos ei ole hyvinvoivia nuoria niin ei ole myöskään hyvinvointivaltiota, kiteytti Vuori. Ikäinstituutin Sirkkaliisa Heinonen puolestaan korosti, että ikäihmisiä voisi nostaa enemmän esille. Heillä on elämänkokemusta, näkemystä ja viisautta. Tarvitaan myös lisää keskustelua nuorten ja ikäihmisten välillä, jotta pystytään oikeasti edistämään kestävää kehitystä.
Representaatio oli myös aihe, joka puhututti. Vaaleissa esimerkiksi tarvitaan erinäköisiä suomalaisia, sillä se voi vaikuttaa päätöksentekoon: pahimmassa tapauksessa niin, että jos ei löydy ehdokasta johon samaistua niin ei äänestä ollenkaan. Kulttuurin ja urheilun kautta voidaan myös edistää representaatiota ja luoda inspiraatiota. Kaikki paneelin osallistujat myös painottivat luonnon merkitystä hyvinvoinnille.
Kirves ei ole kaivossa
Lopuksi kansliapäällikkö Lehikoinen veti keskusteluja yhteen, ja totesi mm. että yhteinen kehikko on tarpeellinen, jotta saadaan muutos aikaiseksi. Vaikka valtaosin meneekin hyvin, niin on myös sokeita pisteitä. Miten esimerkiksi kaikki väestöryhmät voidaan ottaa työssä huomioon?
Integraatio-asioissa on esimerkiksi paljon parannettavaa, jotta emimerkiksi maahanmuuttotaustaisilla oppilailla menisi paremmin kouluissa. Demokratiassa on tärkeää mm. ihmisten voimaannuttaminen; että tiedonkeruissa kysytään kaikilta väestöryhmiltä, että vahvistetaan empatiaa, kauneutta ja yhteiskunnallista keskustelua. Ei haeta voittajia vaan niitä jotka kykenevät dialogiin. Muistetaan myös antaa aikaa päättäjille. Kaikkea ei voida saada kuntoon neljässä vuodessa.
- Elämäntapamuutos on yhteinen asia, ja kulttuurinen murros on vaikein. Meidän pitää muuttaa ajattelumalleja ja käyttäytyminen, ja sisäistää mitä se tarkoittaa juuri minulle ja lähipiirille. Organisaatiot ja yritykset eivät tee mitään, vaan ihmiset.
Kansliapäällikkö myös korosti, että esimerkiksi jo varhaiskasvatuksessa mainitaan kestävä kehitys tavoitteena. Kirves ei siis ole kaivossa eikä sitä olla heittämässä sinne. Työ jatkuu eteenpäin.