Opetusministeri Li Anderssonin puhe kestävän kehityksen tilaisuudessa 4.11.2022
Opetusministeri Li Anderssonin puhe opetus- ja kulttuuriministeriön kestävän kehityksen tilaisuudessa Sivistys, osaaminen ja hyvinvointi – perusta kestävään elämäntapaan.
Hyvät opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan edustajat ja asiantuntijat,
Tämä vuosi on monesta syystä osuva ajankohta järjestää keskusteluja ja katsauksia kestävän kehityksen edistämiseen niin globaalisti kuin meillä Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan näkökulmasta.
Olemme YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman, Agenda 2030:n, toimeenpanon puolivälissä. Agenda tavoitteiden saavuttamisessa ei globaalilla tasolla, eikä kaikessa kansallisestikaan, ole edistytty odotetusti. Esimerkiksi globaali oppimisen kriisi, ilmastonmuutos ja luontokato ovat akuutteja ja kiihtyviä kriisejä.
Tarvitsemme merkittäviä toimia tavoitteiden saavuttamiseksi emmekä voi vaipua epätoivoon näiden valtavien haasteiden edessä. Siirtymän kohti kestävämpää elämää on oltava reilu ja se tarvitsee tuekseen myönteisen vision paremmasta elämästä. Ei pelkkiä uhkakuvia ja luetteloita siitä, mistä kaikesta pitää luopua, vaan näkymän rikkaammasta ja merkityksellisemmästä elämästä ilman massiivisen ekokatastrofin uhkaa.
Hyvä yleisö,
Miten sitten edistämme kestävää kehitystä?
Meillä Suomessa yhteiskuntaa laajapohjaisesti yhdistävä kestävän kehityksen toimikunta linjasi tämän vuoden alkupuolella uudessa strategiassaan missä meidän tulee tehostaa toimiamme tulevina vuosina. Yksi toimenpiteitä vaativa muutosalue koskee sivistystä, osaamista ja kestäviä elämäntapoja.
Vakaa näkemykseni on, että sivistys- ja osaamispohjan varmistaminen koulutusta kehittämällä ja tutkimustyötä vahvistamalla kaikilla kestävyysaloilla on edelleen tärkeää. Jaankin toimikunnan strategian tavoitteet, kuten oppimiserojen kaventamisen ja oppimisen tuen vahvistamisen.
Onneksi olemme asioissa myös jo liikkeessä.
Koulutuksen laatu, jatkuvuus, oppimisen tuki ja tasa-arvo ovat kaikki läheisesti toisiinsa kytkeytyviä ulottuvuuksia. Näiden osalta haluan mainita nykyisen hallitusohjelman mukaisesti jo toteutetun oppivelvollisuuden laajentamisen 18 ikävuoteen ja maksuttoman toisen asteen koulutuksen. Uudistuksella turvataan kaikille yhteiskunnassa ja omassa elämässä tarpeellinen perusosaaminen sekä edistetään yhdenvertaisia mahdollisuuksia kehittää itseään.
Samoin hallitusohjelman mukaiset laajat Oikeus oppia ja Oikeus osata –kehittämisohjelmat kohdentuvat koulutuksen laadun parantamiseen ja tasa-arvon sekä yhdenvertaisuuden kohentamiseen varhaiskasvatuksesta toisen asteen koulutukseen. Tärkeänä osana ohjelmiin sisältyy opinto-ohjauksen kehittämisohjelma. Onnistuneella opinto-ohjauksella voimme muun muassa vaikuttaa tietyillä aloilla Suomessakin yhä yllättävän sitkeänä esiintyvään segregaatioon niin koulutuksessa kuin työelämässä. Työelämän koko kirjon tulee olla mahdollinen kaikille ilman hidastavia asenteita tai rakenteita. Vastaavasti, jatkuvan oppimisen uudistus vie meitä eteenpäin, painottuen työelämän muutoksista aiheutuviin osaamistarpeisiin.
Korkeakoulut ovat osaltaan määrätietoisesti edistäneet kestävän kehityksen toimintaansa. Tästä on osoituksena sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen ohjelmat, sisältäen toimia kestävän kehityksen integroimiseksi niin koulutukseen, tutkimukseen, henkilöstön osaamisen kehittämiseen kuin kampusalueiden toimintoihinkin. Korkeakoulujen tehtävä on keskeinen: ne tuottavat tietoa, kouluttavat tulevaisuuden osaajia ja tuottavat ratkaisuja yhteiskunnan haasteisiin yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Haluan korostaa, että edistämällä asettamiamme tavoitteita koulutustason nostamiseksi (50 % korkeakoulutettuja nuorten aikuisten ikäluokasta) ja tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisäämiseksi (4% osuus BKT:sta tutkimus- ja kehittämistoimintaan 2030 mennessä) edistämme myös Suomen mahdollisuuksia kestävän kehityksen ratkaisujen tuottajana, ja lisäämme kestävällä tavalla hyvinvointia.
Kansainvälisesti kuluvana vuonna on tämän teeman ympärillä tapahtunut paljon. (Vuoteen on ollut ajoitettuna YK:n korkeakoulutusta, elinikäistä oppimista ja varhaiskasvatusta koskevat maailmankonferenssit. Lisäksi YK:n korkean tason Agenda 2030-seurantafoorumi - High Level Political Forum, HLPF - tarkasteli kesällä koulutustavoitteen SDG4 edistymistä.)
Yksi merkittävimpiä tapahtumia oli syyskuun puolivälissä YK:ssa järjestetty ensimmäinen päämiestason koulutushuippukokous, Transforming Education Summit. Kokouksessa yli sata maata antoi kirjallisen sitoumuksensa, näiden mukana Suomi, vahvistaakseen investointeja koulutuksen laatuun. Painotimme osaltamme opettajien roolia, laajapohjaista dialogia yhteiskunnan eri tahojen kanssa koulutuspoliittisessa suunnittelussa, sekä tutkimukseen ja näyttöön perustuvaa päätöksentekoa.
Hyvä seminaariväki,
Yksi olennainen osa sivistyksen, osaamisen ja kestävien elämäntapojen kokonaisuutta on kulttuuri.
Tietoisuus kulttuurin merkityksestä kestävävämmän elämäntavan edistämisessä on lisääntynyt viime vuosina niin Suomessa kuin maailmalla. Tarvitsemme mittavia muutoksia elämäntavoissamme ja arvoissamme - tarvitsemme kulttuurista kestävyysmurrosta. Kulttuurialan ja luovien alojen merkitys tämän murroksen vauhdittajina ja tuottajina on keskeinen.
Suomi toi tätä näkökulmaa esiin muun muassa kestävän kehityksen kulttuuriulottuvuutta syyskuussa YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon ja Meksikon hallituksen järjestämässä kestävää kehitystä ja kulttuuria käsitellessä korkean tason Mondiacult –konferenssissa.
Konferenssin julkilausuma vahvistaa kulttuurin asemaa globaalina ”yhteisenä hyvänä”, joka tulisi juurruttaa aiempaa vahvemmin osaksi niin kansainvälisesti kuin kansallisesti eri hallinnonalojen kestävän kehityksen toimia myös vuoden 2030 jälkeen.
Hallinnonalojemme kansalaistoiminta ja vapaa-ajan palvelut tarjoavat osaltaan keinoja ja mahdollisuuksia kestävään elämäntapaan ja jatkuvaan oppimiseen. Samalla ne ovat merkittävässä roolissa hyvinvoinnin, terveyden ja yhteiskunnallisen osallisuuden lisäämisessä.
Esimerkkinä toimista liikunta-alalla voin mainita koko väestön ”Liikkuvat”-ohjelmakokonaisuuden, jonka avulla pyrimme lisäämään niin fyysistä kuin henkistä terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä kaikissa ikäryhmissä. Harrastamisen Suomen mallin avulla olemme vastaavasti luoneet yhdenvertaisempaa mahdollisuutta kaikille lapsille ja nuorille harrastaa maksutta juuri heille itselle mieluisia asioita. Tästä suuri kiitos kaikille ohjelmien toimeenpanijoille paikallistasolla.
Koemme tärkeäksi panostaa jatkossakin toimialojemme kansalaisjärjestötoiminnan elinvoimaisuuteen, kiinnittäen samalla huomiota toiminnan laatuun ja vastuullisuuteen. Liikunnan alalla ministeriö on uudistanut tällä hallituskaudella valtionavustuskriteeristöä siten, että järjestöjen toimet kestävän kehityksen edistämiseksi, nk. vastuullisuuskriteerien muodossa, vaikuttavat suoraan järjestön samaan valtionavustuksen määrään. Liikuntasektorin toimijoilla onkin vankka sitoutuminen kestävän kehityksen edistämiseen. Kehitämme valtionavustuskriteeristöä myös muilla toimialoillamme kestävän kehityksen yhä paremmin huomioon ottavaksi.
Nuorisotyön kenttä on myös avainasemassa kestävän kehityksen edistämisessä. Lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden aikuisia ja siksi on erityisen tärkeää, että juuri heidät otetaan mukaan luomaan kestävämpää maailmaa. Tämä näkyy jo nuorisolain kirjauksina, joissa yhtenä nuorisolain tavoitteena on tuotu esiin kestävän kehityksen, terveiden elämäntapojen ja ympäristön ja elämän kunnioittaminen. Kestävän kehityksen toimia käytetään myös arviointiperusteena valtionavustuksille kuten liikunnassa.
Tiedämme, että Suomessa moni nuori voi huonosti. Korona sekä jatkuva siirtyminen kriisistä toiseen on heikentänyt nuorten mielenterveyttä. Siksi on erityisen tärkeää luoda nuorille positiivisia tulevaisuuskuvia ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan ja yhteiseen tulevaisuuteen ja ottaa nuoret mukaan päätöksenteon joka tasolle.
Hyvät ystävät,
Lopuksi haluan korostaa erityisesti kolmea teemaa: ympäristö, tasa-arvo ja rauha.
Ensiksikin, vaikka Suomi on kärkisijalla monissa kansainvälisessä kestävän kehityksen maavertailussa, on meillä myös parannettavaa. Yksi toistuvasti esiin nouseva haasteemme on ekologisen kestävyyden ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Ajattelumme tueksi tässä työssä on viime vuosina noussut, uutenakin koettu, ekososiaalisen sivistyksen näkökulma, joka korostaa ihmisten ja meitä ympäröivien ekosysteemien vuorovaikutusta. Maailmankuvamme on perustunut ajatukselle luonnon ja ympäristön hyödyntämisestä, mutta meidän on pakko ottaa yhä vahvemmin huomioon myös sen itseisarvo.
Olen itse jo ministerikauteni alussa ilmaissut huoleni erityisesti nuorten ilmastoahdistuksesta, ja siihen vastaamisen tärkeydestä tutkittuun tietoon perustuvan koulutuksen ja osaamisen kautta. Meidän tuleekin jatkaa tarkastelua siitä, millä tavoin vahvistamme etenkin oppilaitosten ja opettajien kyvykkyyttä käsitellä ilmastomuutosta oppiaineet poikkileikkaavalla tavalla, sekä erityisesti kannustaa käytännön toimiin, mikä vahvistaa jokaisen uskoa vaikutusmahdollisuuksiinsa ja antaa siten toivoa tulevaan. (Viittaan samalla jo edellä mainitsemiini koulutuksen kehittämishankkeisiin.)
Meillä on myös jo meneillään toimia erityisesti ilmastokasvatuksen ja vihreän siirtymän osalta. Esimerkkeinä voin mainita ammatillisen koulutuksen kestävän kehityksen ja vihreän siirtymän kehittämisohjelman (Siihen sisältyvässä Vaski-hankkeessa on mukana yli 60 ammatillista oppilaistosta, tarkoituksenaan edistää Agenda 2030-tavoitteiden toteutumista ammatillisessa koulutuksessa, sekä rakentaa ammatillisen koulutuksen toiminta kestävämmäksi ja vastuullisemmaksi.) sekä Opetushallituksen kestävyyskasvatuksen kehittämishankkeen, joka tukee kasvatuksen ja koulutuksen toimintakulttuurin muutosta kohti ekologisesti kestävämpää tulevaisuutta.
Toisena asiana haluan korostaa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista kaikilla inhimillisen elämän toiminta-alueilla. Tasa-arvoa ja yhdenvertaosuutta ei tule koskaan pitää itsestäänselvyyksinä. Niiden toteuttamista tulee jatkuvasti kehittää ja puolustaa – niin meillä kuin muualla. Emme voi luottaa siihen, että asiat menevät aina eteenpäin tällä saralla, ja siitä meillä on maailmalta paljon esimerkkejä ihan viime vuosilta.
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kytkeytyvät oleelliseksi osaksi myös merkityksellistä elämää ja yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistamista. Ministeriön toimialallamme teemmekin yhdessä arvokasta työtä Suomessa niin nuorten kuin muiden ikäryhmien yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistamiseksi ja tasa-arvon edistämiseksi. Sitä työtä meidän on jatkettava herkeämättä.
Lopuksi – tänä meidät kaikki havahduttaneena vuotena – nostan esiin rauhan teeman.
Meidän on voitava ja jaksettava toivoa, että suurimmat kestävän kehityksen tavoitteet – rauha ja vakaus – voidaan edelleen saavuttaa maailmanlaajuisesti.
Meidän on myös autettava hädässä olevia – juuri nyt Ukrainan kansaa sitä kohdannen hyökkäyssodan alaisena, mutta myös muita väkivaltaa ja levottomuuksia pakenevia. Voin vakuuttaa, että opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla olemme aktiivisesti mukana tukitoimissa. Olemme tehneet yhteistyötä Ukrainan kanssa maan koulujärjestelmän kehittämiseksi jo ennen sotaa ja jatkamme edelleen samaa työtä. Hallinnonalallamme monet virastot, säätiöt, rahastot ja järjestöt ovat puolestaan antaneet omia avustusreittejään pitkin tukea Ukrainalle maan infrastruktuurien tukemiseksi, näin esimerkiksi kulttuuriperinnön suojeluun liittyen. Lisäksi olemme tukeneet Suomen korkeakouluja opintotarjonnan lisäämisessä ja kehittämisessä tilapäistä suojelua saaville pakolaisille. Tätä listaa voisi jatkaa edelleen.
Kiitän kaikkia jo tehdystä työstä. Samalla meidän tulee jatkaa määrätietoisesti tukeamme edelleen.
Lopuksi lainaan YK:n kasvatus, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon perusasiakirjaa, jossa todetaan: ”Koska sodat syttyvät ihmisten mielissä, on myös rauhan rakentaminen aloitettava ihmisten mielistä”.
Tuo tavoite on ajaton. Sen toteuttamisesta me kaikki opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla olemme osaltamme suuressa vastuussa.
Meillä on merkitystä!
Kiitos.