Vuoden 2003 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot kahdeksalle

8 500 euron suuruiset palkinnot myönnettiin kahdeksalle tietokirjailijalle, toimittajalle tai työryhmälle. Ne luovutti opetusministeri Tuula Haatainen tiistaina Helsingissä.

Palkinnoista yksi on elämäntyöpalkinto, joka myönnettiin toimittaja Hannu Taanilalle. Muita palkittuja olivat toimittaja Päivi Istala, YLE Teeman kulttuuritoimituksen työryhmä (toimittaja Marika Kecskémeti, toimittaja J. P. (Juha Pekka) Pulkkinen, ohjaaja Atro Lahtela ja tuottaja Marjaana Mykkänen), YLEn opetusohjelmien Uutisjuttu-työryhmä (toimitussihteeri Tiina Jensen, tuottaja Kirsti Kurkela, toimittajat Risto Kuusisto, Raili Löyttyniemi ja Nina Simonen, kuvaussihteeri Susanna Pulliainen ja leikkaaja Mira Ranta), toimittajat Anssi Miettinen ja Tuomo Pietiläinen, valokuvaaja Sami Karjalainen, toimittaja Jorma Tuomi-Nikula ja opettaja Päivi Tuomi-Nikula sekä professori Matti Vainio.

Ministeri Haataisen mukaan suhtautuminen tieteeseen on sidoksissa yhteiskunnan eettisiin periaatteisiin ja arvojärjestelmiin. - Tieteellisestä tutkimuksesta tulee yhteiskunnassa käydä avointa keskustelua. Tämä edellyttää syvällistä tietoa tieteellisen tutkimuksen tavoitteista ja menetelmistä, hän sanoi julkistamistilaisuudessa.

- Koulujen tiedekasvatuksessa kysymys on ajattelullisten valmiuksien luomisesta koulutuksen eri asteilla, alkaen peruskouluista. On tärkeää, että koululaiset oppivat jo nuorina ymmärtämään menetelmiä, joilla tietoa tuotetaan. Tärkeä asema ja vastuu on myös tiedon tuottajilla. Tutkijoilla tulee olla valmiudet ymmärtää tutkimuksensa eettisiä, yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia, ministeri Haatainen jatkoi.

Palkintoperustelut:

1. Toimittaja Hannu Taanila tiedonjulkistamisessa tehdystä monipuolisesta elämäntyöstä.

Toimittaja Hannu Taanila (s. 1939) on suomalaisen radiojournalismin yksi värikkäimmistä, arvostetuimmista ja arvostelluimmista henkilöistä. Taanila aloitti uransa Yleisradiossa TV1:n kulttuuriohjelmien freelance-toimittajana 1965-75 ja viihdeohjelmien freelance-toimittajana 1968-72. Radio- ja televisiotyön lisäksi hänen toimintansa ulottui sanoma- ja aikakauslehtiin. Päätoimisesti hän työskenteli Suomen ylioppilaskuntien liiton kulttuurisihteerinä 1965-67 ja Kustannusosakeyhtiö Tammen osastopäällikkönä 1967-75. Taanila valittiin Radio 2:n kulttuuritoimituksen toimituspäälliköksi 1975. Hän toimi tässä tehtävässä 1975-84, radion tiede- ja kulttuuriohjelmien toimituspäällikkönä 1985-90 ja sen jälkeen Radio Ylen Ykkösen projektipäällikkönä ja erikoistoimittajana eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuoden 2003 alussa.

Taanila on tunnettu räväkkänä ja kantaaottavana toimittajana, jolla on kyky havaita uusia ja poikkeavia näkökulmia käsittelemiinsä ilmiöihin. Älyllisyydellään ja vahvoilla provosoinneillaan hän on haastanut kuulijansa miettimään jatarkastelemaan kriittisesti näkemyksiään. Taanila on saanut ohjelmistaan runsaasti palautetta. Nekin, jotka ovat olleet asioista eri mieltä, ovat lähes poikkeuksetta antaneet tunnustusta Taanilan sanalliselle kyvykkyydelle ja laajalle tietämykselle. Taanilan monipuolinen lukeneisuus tuleekin selvästi esiin hänen ohjelmissaan. Toimittajana hän on ollut tinkimätön ja ohjelmien valmistelussa vaatinut sekä itseltään että alaisiltaan ja työtovereiltaan laajaa ja huolellista perehtymistä keskeisiin tietolähteisiin.

Taanila tuntee tiedontuottamisen menetelmät ja ongelmat ja osaa sen vuoksi oikealla tavalla suhteellistaa ja kyseenalaistaa asiantuntijatietoa, johon usein luotetaan liian kritiikittömästi. Taanila edellyttää haastateltaviltaan, että nämä perustelevat näkemyksensä ja osoittavat, että ne pohjautuvat mahdollisimman luotettavaan ja monipuoliseen tietoon. Tämä luotettavuus on yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeisen tärkeä lähtökohta.

Syyskuussa 1989 käynnistetyt Yleisradion latinankieliset uutiset, Nuntii Latini, ovat herättäneet suurta kansainvälistä huomiota. Uutisten ideoinnissa ja käynnistämisessä Hannu Taanilalla oli keskeinen rooli. Kerran toisensa jälkeen Taanila on muistuttanut, että tämän päivän suomalainen ja eurooppalainen tiede ja kulttuuri perustuvat pitkään perintöön. Nykyisten ilmiöiden ymmärtämisessä vaaditaan sen vuoksi historian, kulttuurin ja talouden syvällistä tuntemusta antiikista nykypäivään.

Hannu Taanila on saanut työstään tunnustusta aikaisemminkin. Vuonna 1994 hänelle myönnettiin radio- ja televisioalan Kouran sivistyspalkinto. Valtion tiedonjulkistamispalkinnon hän sai 1995 Radio Ylen Ykkösen ohjelmasarjasta Kun Euroopasta tuli Eurooppa. Kirkon tiedonvälityspalkinnon Taanila sai 1997. Elämäntyöstä myönnettävä tiedonjulkistamispalkinto on yksi maamme arvostetuimmista palkinnoista, joka myönnetään poikkeuksellisen mittavista ansioista.

2. Radio Suomen asiaohjelmien toimittaja Päivi Istala ohjelmasarjasta Naisten tunti.

Naisten tunti tarttui ajankohtaiseen aiheeseen, sanomalehtien seksi-ilmoituksiin, jonka seurauksena kustantajat poistivat ne sivuiltaan. Samaan aikaan tiedotusvälineissä käytiin laajaa keskustelua maksullisista seksipalveluista ja niihin liittyvistä tasa-arvokysymyksistä. Toimittaja Päivi Istala on vuosien aikana tuonut naisen asemaan liittyviä kysymyksiä esiin sinnikkäästi ja peräänantamattomasti. Työlleen hän on saanut laajaa tukea alan järjestökentältä.

Naisten tunti on jakanut mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta kuuntelijoitaan se ei ole jättänyt kylmäksi. Päivi Istalan persoonallinen, tutkiva työote sekä palava tahto ja uskallus tarttua epäkohdiksi koettuihin, usein vaikeisiin asioihin, on toimittajan työssä tänä aikana harvinaisuus. Sellainen harvinaisuus, että tiedotusvälineiden toivoisi tukevan entistä selvemmin ja vahvemmin journalisteja, joilla on siihen luonnetta, kykyä ja osaamista.

3. YLE Teeman kulttuuritoimituksen työryhmä: toimittaja Marika Kecskémeti, toimittaja J. P. (Juha Pekka) Pulkkinen, ohjaaja Atro Lahtela ja tuottaja Marjaana Mykkänen dokumenttisarjasta Ammatti: Suomalainen kirjailija.

Kirjailijat nousevat tiedotusvälineiden otsikoihin syksyllä, joka on kirjamarkkinoiden kuuminta kautta. Palkinnoista ja saavutuksista uutisointi jättää tavallisesti sivuun kirjailijan arkisen elämän, joka yleensä on yksinäistä uurastamista kaukana salamavaloista, mikrofoneista ja juhlatilaisuuksista.

Dokumenttisarja suomalaisista kirjailijoista avaa ikkunan kirjailijoiden arkeen ja syventää kuvaa heidän persoonastaan. Vuonna 1999 käynnistynyt sarja on edennyt tasaista tahtia tuottaen katselijoille tasapainoisia, syvällisiä ja toteutukseltaan ammattimaisia henkilökuvia päähenkilöistä, jotka ovat teoksillaan ja ajatuksillaan heijastaneet ihmisten tuntoja ja viitoittaneet henkisiä suuntaviivoja kansakunnalle. Arvokkaasta haastattelumateriaalista ohjelmissa on käytetty vain pieni osa. Muu aineisto on toimitettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjallisuusarkistoon, missä se on tutkijoiden käytettävissä. Dokumenttisarjan toteuttajat ovat tehneet ammatillisesti korkeatasoista ohjelmatyötä, joka on samalla ollut merkittävää ja pitkäjänteistä suomalaista kulttuurityötä.

4. YLEn opetusohjelmien Uutisjuttu-työryhmä: toimitussihteeri Tiina Jensen, tuottaja Kirsti Kurkela, toimittajat Risto Kuusisto, Raili Löyttyniemi ja Nina Simonen, kuvaussihteeri Susanna Pulliainen ja leikkaaja Mira Ranta.

Uutisjuttu välittää ajankohtaista tietoa koululaisten silmien korkeudelta. Se tekee sen aiheita kaihtamatta ja usein mielenkiintoisemmin ja haastavammin kuin perinteinen uutistuotanto. Uutisjutulla on tärkeä rooli myös koululaisten mediakuvan rakentajana. Internet-sivut ja televisiolähetys ovat muodostaneet tekijöiden ja koululaisten välille vuoropuhelun, jossa jokainen nuori on voinut osallistua ohjelman toteuttamiseen. Tätä kautta koululaiset ovat voineet itse ymmärtää tiedonhankinnan merkityksen omassa arkipäivässä.

Toimituksen oma tavoite on toteutunut. Nuorille voidaan kertoa oikeita uutisia lasten ja nuorten näkökulmasta selkeästi, ymmärrettävästi ja raikkaasti. Tämän toteuttamista ovat edistäneet Uutisjutun ulkoasu ja luontevat, oikean ikäiset, lapsijuontajat: Kati Peltola, Skomantas Pocius, Jesse Teriö ja Nadja Kamara.

5. Toimittaja Anssi Miettinen ja toimittaja Tuomo Pietiläinen teletunnistetietojen väärinkäyttöepäilyksiä koskevasta uutisoinnista Helsingin Sanomissa.

Kansalaisten yksilöllisyyttä suojaavat tietoturvasäädökset on yhteiskunnassa koettu äärimmäisen tärkeiksi. Luottamus niin julkisenvallan käyttäjiä kuin erilaisten toimintojen edellyttämien rekisterien pitäjiä kohtaan perustuu siihen, että tietoja käytetään vastuullisesti ja yksilön oikeuksia suojaten ja kunnioittaen. Kansalaisten mahdollisuudet valvoa oikeuksiaan koetaan usein vähäisiksi, minkä vuoksi on tärkeää, että oikeuksiin kohdistuvista loukkauksista ja valvontaan liittyvistä ongelmista keskustellaan yhteiskunnassa laajasti ja avoimesti. Tässä keskustelussa tiedotusvälineillä on tärkeä rooli.

Toimittajat Miettinen ja Pietiläinen toivat syksyllä 2002 rohkeasti esiin epäilyt viestintäsalaisuuden rikkomisesta. Tutkiva journalistinen työ edellytti julkisuudessa esitettyjen tietojen huolellista dokumentointia ja luottamuksellista valmistelua. Miettisen ja Pietiläisen jutut synnyttivät laajan keskustelun viestintäsalaisuuden merkityksestä ja kansalaisen oikeusturvasta. Jutut johtivat myös viranomaisten suorittamiin tutkimuksiin. Toimittajien aktiivisuus loi kansalaisten keskuudessa luottamusta median kykyyn ottaa vastuullisella tavalla esiin vaikeita yhteiskunnallisia asioita ja oli osaltaan selkeyttämässä tietoturvaan liittyviä pelisääntöjä.

6. DI, valokuvaaja Sami Karjalainen kirjasta Suomen sudenkorennot (Tammi).

Diplomi-insinööri Sami Karjalaisen kirjoittamassa ja kuvaamassa kirjassa esitellään kaikki Suomen sudenkorennot, hieman yli 50 lajia. Jokainen laji on kuvattu luonnossa ilman erityisjärjestelyjä. Sudenkorentoja Karjalainen kameroineen on väijynyt toistakymmentä vuotta ja tehnyt sinä aikana satoja retkiä eri puolille maata. Kirjan anti ei kuitenkaan rajoitu upeisiin, moneen kertaan palkittuihin kuviin, vaan kyseessä on laaja ja ajantasainen käsikirja maamme sudenkorennoista. Sellaista on jo kaivattu, sillä edellinen sudenkorentokirja ilmestyi puolensataa vuotta sitten, 1952. Kirjallaan Karjalainen luo vankan ja innostavan perustan sykähdyttävän kauniiden ja elintavoiltaan mielenkiintoisten sudenkorentojen seuraamiselle ja tutkimiselle, sudenkorentoharrastukselle.

Teosta täydentää internet-sivusto (http://personal.inet.fi/taide/karjalainen/sudenkorennot.html), jolle on koottu tiivistä tietoa sudenkorennoista, Suomessa esiintyvien lajien lajiluettelo, taidokkaita valokuvia sekä luonnontieteellisiin maakuntiin perustuva levinneisyyskartta. Sivusto toimii interaktiivisesti. Tutkijoilla ja harrastajilla on mahdollisuus antaa palautetta ja tehdä sähköisesti täydennyksiä teoksen ja sivuston tietoihin liittämällä niille omia havaintoilmoituksia. Karjalaisen teos ja sivusto ovat oiva osoitus siitä, miten asiantuntijoiden harrastusta ja osaamista voidaan taitavasti hyödyntää monipuolisen tiedonhallinnan avulla.

7. Toimittaja Jorma Tuomi-Nikula ja opettaja Päivi Tuomi-Nikula kirjasta Keisarit kesälomalla Suomessa (Atena Kustannus Oy; ruots. Kejsaren i skärgården, Den ryska tsarfamiljens sommarvistelser i Finland, Schildts Förlag Ab)

Venäjän keisarihuoneen historia 1800- ja 1900-luvuilla oli myrskyisä. Jatkuvat sodat laajan imperiumin eri kolkilla rasittivat valtakuntaa taloudellisesti. Yhteiskunnalliset epäkohdat, johtavien säätyjen erioikeudet ja kansalaisten epätasa-arvo voimistivat sisäistä kuohuntaa, joka lopulta johti vallankumoukseen, joka syöksi 300 vuotta Venäjää hallinneen Romanovien suvun valtaistuimelta.

Suomi tarjosi Venäjän keisareille ja heidän perheilleen rauhan sataman, pakopaikan, jossa valtakunnan murheet oli mahdollista sysätä joksikin aikaa sivuun. Jorma ja Päivi Tuomi-Nikulan teos keskittyy tarkastelemaan keisarien suhteita Suomeen. Yleispoliittinen tilanne jätetään sivummalle, yhteiskuntaa tai tsaarien asemaa ei ryhdytä analysoimaan tai arvostelemaan. Elämää katsotaan keisarien ja heidän kohtaamiensa, eri asemissa toimineiden suomalaisten näkökulmasta.

Teos antaa yksityiskohtaista tietoa keisarien matkoista Suomeen. Kiinnostus hallitsijoita kohtaan on edelleen hämmästyttävän elävä, paikallinen kansanperinne tuntee paljon tsaareihin ja heidän hovilaisiinsa liittyviä kertomuksia. Laaja kuvitus täydentää kerrontaa ja antaa mahdollisuuden tarkastella keisarillisten perhe-elämää matkojen aikana. Suomeksi ja ruotsiksi julkaistu teos tavoittaa suomalaisten ja suomenruotsalaisten lisäksi ruotsalaisen lukijakunnan, jolla myös on voimakasta kiinnostusta keisareita ja kuningashuoneita kohtaan.

8. Professori Matti Vainio kirjasta "Nouskaa aatteet!" Robert Kajanus. Elämä ja taide (WSOY).

Elämäkertatutkimuksen arvostus on viime vuosikymmeninä selvästi lisääntynyt. Historian kollektiivisten ilmiöiden tarkastelun ohella tarvitaan mikrotason ilmiöihin kohdistuvaa, laajan alkuperäisaineiston syvälliseen hallintaan perustuvaa tutkimusta. Henkilöitä ja paikallisesti ja ajallisesti rajattuja ilmiöitä tarkastelemalla menneisyys avautuu moni-ilmeisenä ja aitona, yksilöllisen ihmisen historiana.

Professori Matti Vainion musiikkihistorian alaan kohdistuva Robert Kajanuksen (1856-1933) elämäkerta on henkilöhistoriallista tutkimusta parhaimmillaan. Vainio hallitsee suvereenisti musiikin maailman ja osaa asiantuntevasti arvioida Kajanuksen saavutuksia niin hänen oman aikansa kuin nykypäivänkin näkökulmasta. Sujuva kerronta ja autenttinen lähdeaineisto avaavat kiehtovan ja oivaltavan kuvan Robert Kajanukseen sekä ihmisenä että suomalaisen musiikkielämän keskeisenä toimijana. Kirjoittaja on välttänyt henkilöhistorian kirjoittajien suuren vaaran, liiallisen samaistumisen kohdehenkilöön. Vainio tuntee perinpohjaisesti kohteensa, mutta säilyttää kuitenkin ulkoa käsin asioita tarkastelevan tutkijan analyyttisen otteen. Tuloksena on asiasisällöltään korkeatasoinen teos, joka tarjoaa tiiliskivimäisyydestään huolimatta miellyttäviä lukuhetkiä.

- - -

Lisätietoja:

- opetusneuvos Marja Pulkkinen (opetusministeriö), puh. (09) 160 77223

- puheenjohtaja Jussi Nuorteva (tiedonjulkistamisen neuvottelukunta), puh. (09) 1312 3200