Valtion erityisavustus koulusegregaation vähentämistä koskevaan hallinnonalojen väliseen yhteistyöhön ja kaupunkisuunnitteluun

Avustusta voivat hakea kunnat, joilla on perusopetuksen järjestämislupa. Kunnat, joilla on perusopetuksen järjestämislupa, voivat tehdä yhteistyötä kunnassa toimivien yksityisten opetuksenjärjestäjien ja harjoittelukoulujen kanssa. Koska avustus on tarkoitettu kuntatasoiseen kehittämis- ja yhteistyöhön ja kaupunkisuunnitteluun, yksityiset opetuksen järjestäjät ja harjoittelukoulut eivät ole hakukelpoisia avustushaun tavoitteista johtuen. 

Valtionavustus on suunnattu kaupunkisuunnittelua tukevien yhteistyömallien ja -rakenteiden kehittämiseen erityisesti niille kunnille ja kaupungeille, joissa yhteiskunnan lisääntynyt sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen aiheuttaa myös peruskoulujen välistä eriytymistä eli koulusegregaatiota ja jotka ovat kiinnostuneita kehittämään uudenlaisia hallinnonalojen väliseen yhteistyöhön perustuvia ratkaisuja ja yhteistyömalleja koulusegregaation vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi.

Avustuksen tavoitteena on auttaa kaupunkeja ja kuntia kehittämään perusopetuksen oppilasalueisiin, peruskoulujen ja varhaiskasvatusyksiköiden naapurustoihin sekä lähikouluperiaatteen toteutumiseen liittyvää hallinnonalojen välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Avustus on tarkoitettu koulusegregaation vähentämisen kannalta olennaisen kaupunkisuunnittelun, hallinnonalojen välisen yhteistyön ja koordinaation kehittämiseen ja vahvistamiseen kuntien ja kaupunkien sisällä ja niiden välillä.  

Avustettavien hankkeiden tulee ensisijaisesti koskea esi- ja perusopetusta. Etusijalla ovat hankkeet, joissa huomioidaan myös esi- ja perusopetuksen lisäksi myös varhaiskasvatus. Avustuksella on mahdollista tukea myös sellaisia hankkeita, joissa huomioidaan kulttuuri- ja nuorisotoimen potentiaali koulujen/oppilasalueiden naapurustojen sosioekonomisen eriytymisen torjunnassa.

Avustettavien hankkeiden kautta toteutetaan kaupunkistrategian mukaista valtion ja kaupunkien välistä kumppanuutta ja yhteistyötä.

Kaupunkien sisäinen sosioekonominen eriytyminen on tutkimusten mukaan vahvistunut Suomen kaupungeissa. Asuinalueiden eriytyminen on seurausta tulonjaon, työllisyyden, koulutuksen ja hyvinvoinnin epätasaisesta jakautumisesta kaupunkien eri alueille. Alueelliset sosioekonomiset ja etniset erot sekä koulutuksen periytyvyys näkyvät entistä vahvemmin myös oppimisessa ja kouluttautumisessa. Koulutuksellinen tasa-arvo on heikentynyt erityisesti suurten kaupunkien sisällä, joissa oppilasvalikointi kouluihin ja luokkiin on yleisempää kuin muualla Suomessa. Onkin selvää, etteivät koulutusinstituutiot pysty omilla toimillaan ratkaisemaan koulujen eriytymiskehitystä, vaan ratkaisut edellyttävät laajempia ratkaisuja ja eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä. 

Oikeus oppia –ohjelmassa tilattu selvitys (Bernelius, V. & Huilla, H. Koulutuksellinen tasa-arvo, alueellinen ja sosiaalinen eriytyminen ja myönteisen erityiskohtelun mahdollisuudet. Valtioneuvoston julkaisuja 2021) ehdottaa useita erilaisia tarkastelutapoja ja ratkaisuja erityisesti kouluja koskevan eriytymiskehityksen (koulusegregaatio) purkamiseen. Perheiden kannustaminen oman lähikoulun valintaan, luottamuksen lisääminen oman lähikoulun laatuun ja turvallisuuteen sekä lähikoulun vetovoiman lisäämiseen tähtäävät toimet sekä lähipäiväkotiperiaatteen kehittäminen voivat toimia olennaisessa roolissa eriytymiskehityksen ehkäisemisessä ja vähentämisessä. Selvityksen mukaan koulusegregaatiota voi olla mahdollista ehkäistä myös tarkastelemalla koulujen oppilasalueiden rajanvetoa ja muodostumiseen liittyviä käytänteitä. Koulujen oppilaaksiottoalueiden tarkastelu on mahdollista kytkeä myös yleisempään kouluverkon tarkasteluun, laajempaan ymmärrykseen koulun paikallisesta roolista ja merkityksestä oppilaiden ja perheiden hyvinvoinnille ja yhteenkuuluvuuden tunteelle. Selvityksen mukaan parhaiden käytänteiden arvioimiseksi tarvitaan sektoreiden välistä yhteistyötä paikallisia rakenteita koskevassa päätöksenteossa sekä uutta tutkimus- ja arviointitietoa.

Selvityksen keskeinen johtopäätös on, että yhteiskunnan lisääntynyt sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen haastaa perusopetus- ja varhaiskasvatusjärjestelmän sekä paikallisella että kansallisella tasolla. Perusopetuksen osalta erityisen huolestuttavana signaalina on ollut oppimistulosten tasa-arvon heikkeneminen. Ero osaamistasoltaan parhaiden ja heikoimpien oppilaiden välillä on kasvanut, ja samalla oppilaiden perhetaustan vaikutus tuloksiin on voimistunut. Erojen kasvu sekä oppilaiden että koulujen välillä osoittaa, että koulutusjärjestelmä ei pysty tasoittamaan taustan tuottamia lähtökohtien eroja oppilaiden välillä. Alueellisen, sosioekonomisen ja etnisen segregaation vaikutuksesta koulutuksellinen huono-osaisuus myös alueellistuu tavalla, joka heikentää merkittävästi maantieteellisesti ja sosiaalisesti syrjään jäävien peruskoulujen edellytyksiä saavuttaa hyviä oppimistuloksia. Suuri osa erityisessä riskissä olevista kouluista sijaitsee isojen kaupunkien huono-osaistumisriskissä olevissa naapurustoissa. Varhaiskasvatuksessa sosiaalisen eriytymisen dynamiikka heijastuu lasten ja nuorten tasa-arvon lähtökohtiin näiden siirtyessä perusopetukseen. Selvityksen mukaan tukijärjestelmien kehittämisessä on erityisen tärkeää tunnistaa koulun oppilasalueen rooli alueellisen eriytymisen tärkeimpänä yksikkönä, joka vaikuttaa sekä oppimisen edellytysten eriytymiseen koulujen välillä että lasten ja nuorten sosiaalisten kasvuympäristöjen eriytymiseen. (Bernelius, Venla ja Huilla, Heidi: Koulutuksellinen tasa-arvo, alueellinen ja sosiaalinen eriytyminen ja myönteisen erityiskohtelun mahdollisuudet. Valtioneuvoston julkaisuja 2021)

Tämän valtionavustushaun tavoitteena on selvitykseen (Bernelius & Huilla 2021) perustuen käynnistää uudenlaista koulusegregaation ehkäisemiseen pyrkivää kaupunkien sisäistä, kaupunkien välistä sekä kaupunkistrategian kumppanuusperiaatteeseen perustuvaa valtion ja kaupunkien välistä yhteistyötä ja tuottaa uudenlaista tietoa toimivista käytänteistä koulusegregaation ehkäisemiseksi kuntatasoisella yhteistyöllä.

Avustuksilla käynnistettävien hankkeiden keskinäistä yhteistyötä tuetaan ja koordinoidaan valtion ja kaupunkien kumppanuusperiaatteella. Opetus- ja kulttuuriministeriö hankkii vuoden 2021 kuluessa hankkeiden keskinäisen yhteistyön ja vaikuttavuuden tueksi asiantuntijapalvelun.

Valtionavustuksella toteutetaan Oikeus oppia –ohjelmaa. Valtionavustuksella käynnistettävä toiminta tukee myös ympäristöministeriön Lähiöohjelman tavoitteita ja sitä toteutetaan kansallisen kaupunkistrategian 2020-2030 kumppanuusperiaatteiden mukaisesti.

Avustukset ovat harkinnanvaraisia. Hakemusten arviointi ja keskinäinen vertailu perustuvat kokonaisarviointiin, jossa otetaan huomioon seuraavat perusteet:

1. Hakukohtaiset myöntöperusteet

Valtion erityisavustusta voidaan myöntää kunnille ja kuntayhtymille, joilla on perusopetuksen järjestämislupa. Erityisavustus myönnetään hakemuksen perusteella, käytettäväksi vuosina 2021-2023.

Kunnat, joilla on perusopetuksen järjestämislupa, voivat tehdä yhteistyötä kunnassa toimivien yksityisten opetuksenjärjestäjien ja harjoittelukoulujen kanssa. Koska avustus on tarkoitettu kuntatasoiseen kehittämis- ja yhteistyöhön ja kaupunkisuunnitteluun, yksityiset opetuksen järjestäjät ja harjoittelukoulut eivät ole hakukelpoisia avustushaun tavoitteista johtuen. 

Avustuksen tulee kohdentua koulusegregaation vähentämiseen. Avustuksen myöntämisen edellytyksenä arvioidaan avustuksen tarkoituksen toteutumista erityisesti koulun oppilasalueen tai lähikouluperiaatteen näkökulmasta. 

Valtion erityisavustusta voidaan käyttää seuraaviin toimiin:

•  hankkeen koordinaatiosta ja kehittämisestä vastaavan henkilöstön palkkakuluihin

•  avustuksen tavoitteita toteuttavasta kehittämistoiminnasta, koordinaatiotoiminnasta, selvityksistä, viestinnästä ja yhteistyöstä koituviin kuluihin. 

Avustuksia myönnettäessä arvioidaan erityisesti hankkeen laajuutta ja kattavuutta eri hallinnonalojen osallistumisen osalta, hankkeen suunnitelmallisuutta sekä hankkeessa toteutettavien toimenpiteiden ja yhteistyömuotojen innovatiivisuutta. Etusijalla ovat hankkeet, joissa huomioidaan esi- ja perusopetuksen oppilasalueen rinnalla myös varhaiskasvatus ja varhaiskasvatuksen toimipaikkojen naapurustot. 

Avustettavan hankkeen liittyminen kaupungissa tai kunnassa käynnissä olevaan muuhun sosioekonomista eriytymistä ennaltaehkäisevään kaupunkikehittämiseen ja tähän liittyvään tutkimukseen sekä yhteistyö ympäristöministeriön (Lähiöohjelma; myös hakukelpoisuus) katsotaan erityiseksi eduksi. 

Avustettavilta hankkeilta edellytetään yhteistyötä opetus- ja kulttuuriministeriön (Oikeus oppia -ohjelma) kanssa. Etusijalla ovat hankkeet, jotka tekevät yhteistyötä ympäristöministeriön (Lähiöohjelma; myös hakukelpoisuus) kanssa.  Opetus- ja kulttuuriministeriö avustaa hankkeiden välisessä yhteistyössä ja verkottumisessa toteuttamalla hankkeiden välisen yhteistyön tueksi koordinaatiohankkeen ja -palvelun. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön avustus voi kattaa enintään 80 % avustettavan toiminnan tai hankkeen kokonaiskustannuksista.

Erityisavustukset ovat harkinnanvaraisia ja ne myönnetään käytettävissä olevan määrärahan puitteissa.

Valtion erityisavustusta ei voi käyttää:

•  laite- ja materiaalikuluihin

•  opetushenkilöstön tai oppilashuollonhenkilöstön palkkaukseen. 

•  toimintaan tai kohteeseen, johon on samalle ajankohdalle myönnetty jo valtion erityisavustusta. Valtion erityisavustuksella voidaan kuitenkin jatkaa aiemmin aloitettua, erityisavustuksella toteutettua vastaavaa toimintaa, joka täyttää yllämainitut kriteerit.

•  samanaikaisesti käytettäväksi vastaavan, aikaisemmille vuosille myönnetyn avustuksen, kanssa;

•  toimintaan, jolla opetuksen järjestäjä korvaa jo olemassa olevaa toimintaa.

2. Yleiset perusteet

Opetus- ja kulttuuriministeriö pyrkii strategiansa mukaisesti vaikuttamaan siihen, että kaikkien kyvyt ja osaaminen vahvistuvat; että yhteiskuntaa uudistetaan luovalla, tutkivalla ja vastuullisella toiminnalla; ja että merkityksellisen elämän edellytykset turvataan yhdenvertaisesti. OKM:n strategia on luettavissa verkkosivuilta: https://minedu.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-263-628-7

Hakemusten arvioinnissa ja vertailussa voidaan siten katsoa eduksi, jos toiminta tai hanke osaltaan edistää tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta, osallisuutta, keskinäistä kunnioitusta ja kestävää kehitystä OKM:n strategian toimintalupauksen mukaisesti. 

3. Valtionavustuslain mukaiset yleiset edellytykset

Opetus- ja kulttuuriministeriö voi myöntää avustusta vain, jos valtionavustuslain mukaiset avustuksen myöntämisen yleiset edellytykset täyttyvät. Ministeriö ottaa yleiset edellytykset huomioon myös avustuksen määrää harkittaessa.

Valtionavustuksen myöntämisen yleisiä edellytyksiä ovat (valtionavustuslain 7 § 1 mom):

• Tarkoitus, johon valtionavustusta haetaan, on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä.

•  Avustuksen myöntäminen on perusteltua valtionavustuksen käytölle asetettujen tavoitteiden kannalta.

• Avustuksen myöntäminen on tarpeellista, kun otetaan huomioon hakijan saama muu julkinen tuki sekä hankkeen tai toiminnan laatu ja laajuus.

• Valtionavustuksen myöntäminen vääristää vain vähän kilpailua ja markkinoiden toimintaa.

Jos avustus kohdistuu palkkakustannuksiin, voidaan avustus myöntää vain erityisen painavasta syystä, jos avustuksen saaja on saanut rangaistuksen luvattoman ulkomaisen työvoiman käytöstä (valtionavustuslain 7 § 2 mom).

4. Esteitä avustuksen myöntämiselle

Jos hakija on saanut aiemmin avustuksia ministeriöltä, sen tulee huolehtia, että avustuspäätöksissä edellytetyt selvitykset avustusten käytöstä on tehty määräaikaan mennessä. Ministeriö hylkää hakemuksen, jos hakija on olennaisesti laiminlyönyt velvollisuuttaan antaa ministeriölle tietoja aiemmin myönnettyjen avustusten käytön valvontaa varten. 

Hakemus hylätään, jos se paperisena laadittuna saapuu määräajan jälkeen.

Avustusta haetaan opetus- ja kulttuuriministeriön asiointipalvelussa. Jos se ei ole mahdollista, ota yhteyttä avustuksesta lisätietoja antavaan virkamieheen.

Hakijan tulee huomioida, ettei hakemusta pysty lähettämään asiointipalveluun määräajan umpeutumisen jälkeen. Vastuu hakemuksen saapumisesta määräaikaan mennessä on hakijalla.

Asiointipalvelun käyttöohjeet

Asiointipalvelun käyttö edellyttää yhteisöasiakkailta Y-tunnusta, Suomi.fi-tunnistusta sekä Suomi.fi-valtuuksien käyttöä. Palveluun kirjaudutaan Digi- ja väestötietoviraston Suomi.fi-tunnistuksen kautta henkilökohtaisella pankkitunnisteella, mobiilivarmenteella tai varmennekortilla. 

Hakija täyttää asiointipalvelussa olevan hakulomakkeen, liittää siihen lomakkeen yhteydessä pyydetyt liitteet ja toimittaa hakemuksen asiointipalvelun kautta ministeriölle. Ministeriö lähettää päätöksen hakijalle asiointipalveluun.

Hakija tekee asiointipalvelussa mahdolliset hakemuksen täydennykset ja päätöksen muutospyynnöt. Hakija tekee myös selvitykset asiointipalvelussa.

•  Asiointipalvelun käyttöohje yhteisöasiakkaille

•  Valtionavustusten asiointipalvelu ja ohjeet 

•  Asiointipalveluun kirjautuminen ja valtuudet 

•  Suomi.fi-ohjeet ja tuki 

Avustusta saa käyttää vain siihen tarkoitukseen, johon se on myönnetty.

Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä avustus voi kattaa enintään avustuspäätöksessä määritellyn osuuden avustettavan toiminnan tai hankkeen toteutuneista kokonaiskustannuksista. Avustuksen hyväksyttävät kustannukset määritellään avustuspäätöksessä ja sen liitteessä.

Hyväksyttäviksi kustannuksiksi luetaan palkoista tai palkkioista kutakin palkansaajaa kohden enintään määrä, joka vastaa 80 000 euron vuosipalkkaa lakisääteisine sivukuluineen. Palkka voidaan maksaa rahapalkkana tai luontoisetuina.

Avustuksen saajan taloudenhoito ja hallinto on järjestettävä asianmukaisesti.

Avustuksen käytöstä on tehtävä selvitys viimeistään päätöksessä mainittuna päivänä.

Avustuksen saajalta edellytetään kustannuspaikkakohtaista talousraportointia, jos kyseessä on erityisavustus tai yleisavustus osaan toiminnasta.

Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on oikeus tehdä valtionavustuksen saajan talouteen ja toimintaan kohdistuvia tarkastuksia, jotka ovat tarpeellisia valtionavustuksen maksamisessa ja käytön valvonnassa (valtionavustuslain 16 §).

Avustuksen saajan tulee selvittää, onko sillä velvollisuus noudattaa hankintalainsäädäntöä, ja ottaa tämä toiminnassaan huomioon. Myös valtioon, kuntiin tai seurakuntiin kuulumaton avustuksen saaja voi olla velvollinen kilpailuttamaan hankintansa noudattaen hankintalain mukaisia menettelyitä.

•  Jos avustuksen saaja täyttää julkisoikeudellisen laitoksen tunnusmerkit (esim. rahoituksesta yli puolet on julkista rahoitusta), avustuksen saajan tulee noudattaa hankintalakia kaikissa hankinnoissaan.

•  Jos avustuksen saaja saa avustusta tiettyyn hankintaan yli 50 % hankinnan arvosta, saajan on tässä hankinnassa noudatettava hankintalakia.

(Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista 1397/2016).

Opetus- ja kulttuuriministeriö on linjannut, että avustuksen saajan tulee pyytää tarjous useammalta kuin yhdeltä toimittajalta sellaisissa tavara- ja palveluhankinnoissa, jotka alittavat kansallisen kynnysarvon mutta joiden arvo ilman arvonlisäveroa ylittää 20 000 euroa.

Avustuksen käyttöön liittyy myös muita ehtoja ja rajoituksia. Katso avustusten ehdot ja –rajoitukset kokonaisuudessaan.
 

Avustusten käytöstä on tehtävä selvitys viimeistään päätöksessä mainittuna päivänä. Selvitykseen sisältyy sekä talousraportointi että tuloksellisuusraportointi. Avustuksen saajalta edellytetään kustannuspaikkakohtaista talousraportointia, jos kyseessä on erityisavustus tai yleisavustus osaan toiminnasta.

Asiointipalvelussa haetuista ja myönnetyistä avustuksista selvitykset tehdään OKM:n asiointipalvelussa.

Paperilomakkeella haetuista avustuksista tehdään selvitykset ministeriölle avustussivulta linkitetyltä erillisellä selvityslomakkeella: https://minedu.fi/avustukset 
 

Myönnetyt avustukset