Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot 2006

Ministeri Kalliomäki totesi palkintopuheessaan, että tiedon luotettavuus on nyky-yhteiskunnassa ensiarvoisen tärkeää niin päätöksentekijöille kuin kansalaisillekin. Kalliomäki korosti median tehtävää ja vastuuta tiedonvälityksessä.

- Tiedotusvälineiden asema tutkimukseen perustuvan tai muilla tavoin varmistetun tiedon välittäjinä on keskeinen. Suomalaiset ovat tottuneet luottamaan mediaan ja käyttävät sen palveluita kansainvälisestikin arvioiden poikkeuksellisen paljon. Median välittämään tietoon perustuu pitkälti käsityksemme ympäristöstä, terveyteemme vaikuttavista tekijöistä, muusta maailmasta ja omasta yhteiskunnastamme. Tiedotusvälineiden keskeisen merkityksen vuoksi on tärkeää, että niillä on kyky sekä arvioida kriittisesti niille tarjottua asiantuntijatietoa että muokata sitä niin, että se on selkeää ja helposti ymmärrettävää, Kalliomäki sanoi.

- Kriittisyys on keskeinen osa sekä tiedon tuottamista että tiedonvälitystä. Se on paras tae sille, että molemmat vaiheet täyttävät luotettavuuden vaatimuksen. Tieteen piirissä tutkimustulosten arviointi ja voimakaskin kritiikki kuuluvat jokapäiväisiin toimintakäytäntöihin. Vastaavalla tavalla on jatkuvasti arvioitava myös tiedotusvälineiden kykyä tuottaa luotettavaa ja oikeellista tietoa. Verkkotiedon määrän lisääntyessä ja markkinavoimien suunnatessa tiedotusvälineiden uutisointia on syytä kiinnittää erityistä huomiota kriittiseen suhtautumiseen myös niiden tarjoamaan tietoa kohtaan, Kalliomäki korosti.

Palkinnoista yksi on elämäntyöpalkinto. Se myönnettiin toimittaja, ohjaaja Lisa Hovinheimolle. Muita palkittuja olivat toimittaja Maila-Katriina Tuominen, käsikirjoittaja, ohjaaja Kirsti Tulonen-Seppänen, professori Laura Kolben, toimituspäällikkö Tuula Kousan, FT Nils Erik Forsgårdin, FT Timo Joutsivuon, FT Anja Kervanto-Nevanlinnan, FL Rainer Knapaksen, FT, dosentti Tuomas M. S. Lehtosen, VTM Pasi Mäenpään, MA Jukka Relanderin, FT, dosentti Kirsi Saarikankaan ja FL Minna Sarantola-Weissin ryhmälle, professori Ulla-Maija Kulosen, tutkija Irja Seurujärvi-Karin ja tutkija Risto Pulkkisen ryhmälle, tietokirjailija, kustannustoimittaja Markus Hotakainen, yli-intendentti Henry Väreen, FL, museonhoitaja (emeritus) Tauno Ulvisen, FL, rehtori (emeritus) Erkki Vilpan ja FK, preparaattori Lassi Kalleisen ryhmä sekä professori Henry Bacon.

Palkintoperustelut:

1. Toimittaja, ohjaaja Lisa Hovinheimo monipuolisesta televisiotoiminnassa tehdystä elämäntyöstä

Toimittaja Lisa Hovinheimo (s. 1938) on tehnyt pitkän ja poikkeuksellisen ansiokkaan uran Yleisradion kulttuuriohjelmien toimittajana ja ohjaajana. Ennen eläkkeelle siirtymistään vuonna 2001 hän ehti tehdä televisiotyötä yli kolmen vuosikymmenen ajan. Tämän jälkeenkin hän on jatkanut työskentelyä freelance-toimittajana ja ohjaajana tuottaen asiaohjelmia Yleisradiolle.

Hovinheimon toimittajanura alkoi vuonna 1964, jolloin Suomen tietotoimisto (STT) palkkasi hänet Suomen Kulttuurirahaston tuella ensimmäiseksi kulttuuritoimittajakseen. Yleisradion palvelukseen Hovinheimo siirtyi toukokuussa 1970. Yleisradiossa Hovinheimo on työskennellyt sekä ajankohtais- että dokumenttitoimituksessa valmistaen kulttuuriohjelmia monipuolisesti baletista teatteriin, musiikkiin ja kuvaamataiteisiin. Hänellä on ollut useita omia sarjoja, kuten Kirjo ja Kulttuuriruutu. Niiden ohella Hovinheimo on tehnyt taiteilijoiden, kirjailijoiden ja muiden ajankohtaisten kulttuurihenkilöiden henkilökuvia.

Kielitaitoinen Hovinheimo ryhtyi Yleisradiossa esittelemään katsojille erityisesti Neuvostoliiton oloja ja kulttuuria. Monet merkittävät neuvostotaiteilijat tulivat suomalaisten katsojien tietoon hänen ohjelmiensa kautta. Venäjän ohella Viro on kuulunut Hovinheimon läheisiin kohteisiin. Erityisen huomattava on ollut hänen vuonna 1998 valmistunut dokumenttinsa Lennart Meri: Puhe on Virosta.

Hovinheimon Suomen sukukansoja tarkastelleilla ohjelmilla on pysyvä kansatieteellinen arvo. Sukukansat nousivat hänen kiinnostuksensa kohteeksi 1980-luvun alussa. Olosuhteet televisiotyölle olivat vaikeat, mutta hedelmällinen yhteistyö akateemikko Pertti Virtarannan kanssa tuotti upeita ohjelmia silloisen Neuvostoliiton alueella asuvista kielisukulaisistamme. Tuolloin syntyi dokumenttielokuvia muun muassa Vienan-Karjalasta, Aunuksesta, Tverin Karjalasta ja Viron Seutumaalta.

Lisa Hovinheimo toteutti koko työuransa ajan mitä parhaimmalla tavalla Yleisradion sivistystehtävää. Vuosien mittaan hän kehittyi kameralle puhuvasta reportterista taitavaksi ja monipuoliseksi dokumentaristiksi. Uransa lopuksi Hovinheimo teki hienoja dokumenttielokuvia TV 2:n Dokumenttiprojektille. Useimmista töistä katsojalle välittyy hänen valoisa ja eloisa persoonallisuutensa. Lisa Hovinheimo heittäytyi jokaiseen työhönsä aina miltei lapsenomaisen innostuneena, kuten luovan persoonan tuleekin tehdä.

Ohjelmatyönsä ohella Lisa Hovinheimo on toiminut Suomen Unesco-toimikunnassa ollen 1990-luvulla sen viestintäjaoston puheenjohtaja ja kulttuurijaoston jäsen. Hän on kuulunut Suomen arvostelijain liiton hallitukseen ja toiminut 2000-luvulle saakka aktiivisena arvostelijana.

2. Toimittaja Maila-Katriina Tuominen kulttuuriin ja ihmisoikeuksiin liittyvien kysymysten monipuolisesta käsittelyssä Aamulehdessä

Maila-Katriina Tuominen on toiminut Aamulehden kulttuuritoimittajana vuodesta 1977. Hän on erinomainen ja syvällinen kulttuurin tuntija ja tuottelias kirjoittaja, joka avaa ansiokkaasti vaikeitakin ilmiöitä lehden lukijoille. Hän on perehtynyt etenkin kuvataiteisiin, mutta myös kirjallisuus ja etenkin lastenkulttuuri ovat olleet lähellä hänen sydäntään. Tuominen on toiminut välittäjänä akateemisen maailman ja journalistien välillä. Hän on luennoinut taidehistoriaa Tampereen yliopistossa ja kouluttanut uusia kriitikkopolvia.

Erityisen ansioitunut Tuominen on maahanmuuttajien ja ihmisoikeuskysymysten käsittelijänä. Omasta aloitteestaan hän ryhtyi ihmisoikeustoimittajaksi vuonna 1999. Tavoitteenaan hänellä oli käsitellä ihmis- ja kansalaiskysymyksiä sekä sananvapauteen liittyviä asioita. Aamulehden ensimmäinen maahanmuuttajasivu ilmestyi itsenäisyyspäivänä 1999. Sen toteuttamisesta vastasivat kokonaan maahanmuuttajat, kukin omista aiheistaan ja omalla tyylillään. Vaikka tyyli saattoi olla ajoittain hiomatonta, antoi Aamulehti Tuomisen tuella maahanmuuttajille mahdollisuuden puhua lehdessä omalla äänellään. Tämä on laajentanut ja syventänyt lehden lukijakunnan tietoutta maahanmuuttajien kysymyksistä ja luonut siltaa eri kulttuurien ja elämänkatsomusten välillä.

Maila-Katriina Tuominen on osoittanut poikkeuksellista oma-aloitteisuutta ja rohkeutta journalistisessa toiminnassaan käsitellessään yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita. Hän on saanut ansioistaan myös Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon vuonna 2003.

3. Käsikirjoittaja, ohjaaja Kirsti Tulonen-Seppänen televisiotyöstä neliosaisessa epookkinäytelmäsarjassa Ullakkokomppania

Ullakkokomppania on nuorille suunnattu tv-sarja toisen maailmansodan tapahtumista nuorten elämänä ja kokemana. Se avaa mikrohistoriallisen näkökulman toisen maailmansodan aikaiseen Suomeen.

Kirsti Tulonen-Seppänen on käsikirjoittanut ja ohjannut ohjelmasarjan, jossa poikkeuksellisella tavalla yhdistyy toisen maailmansodan aikainen maailma ja tämän päivän televisiotekniikka. Ullakkokomppanian näyttämönä on sodan ajan arkistofilmien maailma, johon näytelmän tapahtumat on liitetty sinistudiotekniikan avulla. Kirsti Tulonen-Seppänen on työryhmänsä kanssa onnistunut luomaan dramaturgisesti toimivan ja koskettavan tarinan, jonka voimaa lisää hyvin luotu todellisuusilluusio. Ullakkokomppania onnistuu valottamaan kiistanalaisiakin sota-ajan kysymyksiä ajatuksia herättävästi.

Ohjelmasarjan erityinen ansio on sen kyky avata Suomen historiaa ja sota-ajan tapahtumia kokemuksellisesti yli sukupolvirajojen. Se on rakennettu tavalla, joka houkuttelee isovanhemmat sekä lapset ja nuoret yhdessä katsomaan sarjaa ja pohtimaan sota-ajan tapahtumia.

Sarjan käsikirjoittaja Kirsti Tulonen-Seppänen on koko uransa ajan etsinyt luovia tapoja kertoa merkityksellisiä tarinoita nuorille ja lapsille. Erityisesti kahdessa viimeisessä tv-työssään, kansainvälisesti palkitussa Sotalapsen tarinassa, ja Ullakkokomppania-sarjassa hän on saanut arkistomateriaalin kertomaan aivan uudenlaista tarinaa.

4. Professori Laura Kolbe sekä toimituspäällikkö Tuula Kousa, FT Nils Erik Forsgård, FT Timo Joutsivuo, FT Anja Kervanto-Nevanlinna, FL Rainer Knapas, FT, dosentti Tuomas M. S. Lehtonen, VTM Pasi Mäenpää, MA Jukka Relander, FT, dosentti Kirsi Saarikangas ja FL Minna Sarantola-Weiss teossarjasta Suomen kulttuurihistoria 1-5 (Tammi)

Vanhan sanonnan mukaan jokainen sukupolvi kirjoittaa uudelleen historian. Tämä pitää paikkansa ainakin Suomen kulttuurihistorian kirjoituksessa. Professori Laura Kolben päätoimittajana kokoama teossarja on kolmas itsenäisyyden aikana ilmestynyt Suomen kulttuurihistorian kokonaisesitys. Kaikissa näissä kulttuurihistorioissa kirjoittajat ovat edustaneet oman sukupolvensa korkeatasoista asiantuntemusta ja ovat onnistuneet luomaan aikaisemmista teossarjoista selkeästi erottuvan, itsenäisen kokonaiskuvan tarkasteltavista ilmiöistä.

Laajojen teossarjojen laatiminen edellyttää vahvaa toimitustyötä. Päätoimittajalla on onnistuneessa työssä keskeinen asema. Laura Kolben johdolla toimitettu Suomen kulttuurihistoria muodostaa korkeatasoisen kokonaisuuden, jossa eri kirjoittajien tekstikokonaisuudet on onnistuttu hitsaamaan lähes saumattomasti yhteen. Esitys on kielellisesti sujuvaa ja oivaltavaa ja teokset tarjoavat sekä asiatietoa että lukukokemuksia. Teoksen kuvitus on korkeatasoinen ja sitä korostaa onnistunut graafinen kokonaisilme.

5. Professori Ulla-Maija Kulonen, tutkija Irja Seurujärvi-Kari ja tutkija Risto Pulkkinen teoksesta The Saami – A Cultural Encyclopedia (SKS)

Saamelaisilla on oma vahva identiteettinsä, mutta siitä huolimatta saamelaisesta kulttuurista ei ole ollut tarjolla kattavaa kokonaisesitystä kansainvälisillä kielillä. Ulla-Maija Kulosen, Irja Seurujärvi-Karin ja Risto Pulkkisen kokoama englanninkielinen kulttuuriensyklopedia perustuu pitkäaikaiseen, ennen muuta perinnetieteelliseen tutkimukseen. Vaikka teos ei katakaan saamelaisen kulttuurin koko laajaa kirjoa ja siihen kohdistunutta tieteellistä tutkimusta, on se tärkeä hakuteos, joka tarjoaa keskeistä tietoa sekä saamelaiskulttuurista että saamelaisväestön omista instituutioista. Erityisen tärkeää on ollut teoksen julkaiseminen englanniksi, jolloin se on laajemman kansainvälisen yleisön saatavilla.

Teoksen kirjoittamiseen on osallistunut kymmeniä artikkelinkirjoittajia. Hanke on saanut tukea sekä Euroopan komissiolta että useilta suomalaisilta säätiöiltä. Artikkeleihin on liitetty pienimuotoinen, mutta hyvin harkittu kuvitus, joka tukee teksteissä esitettyjä faktoja.

6. Tietokirjailija, kustannustoimittaja Markus Hotakainen teoksesta Mars. Myytistä maisemaksi (WSOY)

Lähiavaruutemme taivaankappaleista verenkarvainen Mars on vuosituhansien ajan kiehtonut ihmismieltä. Naapuriplaneettaa on seurattu taivaallisena ennusmerkkinä ja palvottu jumalana. Neljäsataa vuotta sitten alkaneen tähtitieteellisen tutkimuksen ansiosta tunnemme Marsin jo varsin hyvin, mutta kovinkaan arkisena suhdettamme siihen ei voi pitää; Mars tarjoaa yhä uusia innostavia kohteita tutkimukselle, jopa elämänilmiöiden perusteiden selvittämiselle.

Kustannustoimittaja, tähtitieteen harrastaja Markus Hotakainen on selvästi ”jäänyt koukkuun” Marsia tutkiessaan. Se ilmenee monin tavoin huolellisesti kirjoitetussa sekä kauniisti kuvitetussa ja taitetussa kirjassa, jonka anti ei rajoitu tähtitieteen tai laajemminkaan luonnontieteiden luomaan kuvaan Marsista. Päinvastoin, Hotakainen tarjoaa lukijalle mitä moninaisinta selkeästi jäsenneltyä tietoa myös Marsin tutkimuksen historiasta, punaiseen planeettaan liittyvistä mielikuvista ja peloista sekä tieteiskirjallisuuden Marsista ja marsilaisista. Juuri nyt, kun elämän merkkejä etsitään Marsista ja sinne suunnitellaan miehitettyä lentoa, kirja on myös varsin ajankohtainen. Kirjoittajan sanoin ”Mars on pop.”

7. Yli-intendentti Henry Väre, FL, museonhoitaja (emeritus) Tauno Ulvinen, FL, rehtori (emeritus) Erkki Vilpa ja FK, preparaattori Lassi Kalleinen teoksesta Oulun kasvit – Piimäperältä Pilpasuolle (Oulun kaupunki, Luontokauppa Oulu. Luonnontieteellinen keskusmuseo)

Kirja on ainutlaatuinen teos, jossa yhdistetään geologisen, ilmasto- ja kallioperätutkimuksien, kasvimaantieteen, asutushistorian ja kulttuurimaantieteen sekä kulttuurihistorian tietoja tiiviisti kuvattuna. Teos on koottu jääkauden jälkeisten aikojen kasvihavainnoista aina vuoteen 2005 saakka Oulun yliopiston ja Helsingin yliopiston kasvimuseoiden työntekijöiden ja alan ammattilaisten sekä harrastajien keräämistä tiedoista. Mukaan on otettu myös Oulun lyseon luontokerhon oppilaiden harrastuksen tuloksena kirjatut luonto- ja kasvinäytehavainnot.

Oulun kasvit -teoksessa kuvataan Oulun kaupungin geologista historiaa Jääkauden jälkeisistä merivaiheista lähtien, jolloin koko alue oli veden peitossa. Oulun kallioperän ja maaperän kuvaus merenpohjasta nousevana maakamarana luo hyvin tiiviisti syy-yhteydet erilaisiin kasviesiintymiin savi-hiekka ja hiesualueille sekä vesijättömaille, sillä maakohoamista on tapahtunut jatkumona jääkauden jälkeen. Nykyään se on vuosittain noin 8 mm. Kasvien esiintymistä kuvataan merenrannan siirtymisen ja asutuksen yhteisvaikutuksen tuloksena, uusia lajeja on tullut asutuksen leviämisen ja kauppatavaroiden tuonnin myötä sekä idästä että lännestä. Geologinen ja maantieteellinen historia kulkee jouhevasti mukana kasviesiintymisien ja kulttuurihistorian kuvauksien lomassa.

8. Professori Henry Bacon teoksesta Seitsemäs taide. Elokuva ja muut taiteet (SKS)

Henry Baconin Seitsemäs taide on ainutlaatuinen katsaus elokuvan asemaan taiteiden kokonaiskentässä. Seitsemäs taide viittaa jo nimessään tavoitteeseensa avata elokuvan suhdetta muihin taiteen lajeihin. Teos kirjoittaa elokuvan identiteettihistoriaa. Se liikkuu haastavasti laajalla kulttuurihistorian kentällä, vetää monitaiteellisia linjoja ja tarkentaa elokuvan kehityksen yksityiskohtia. Se on oppinut mutta sujuva.

Henry Bacon on Helsingin yliopiston elokuva- ja televisiotutkimuksen professori. Hänen tutkimusintresseihinsä kuuluvat elokuvan ilmaisullinen luonne ja sen kognitiopsykologiset perusteet, taiteiden väliset suhteet sekä taiteiden rooli maailman hahmottamisessa.

Lisätietoja: tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan pj. Jussi Nuorteva, puh. (09) 228 52202 ja opetusneuvos Annu Jylhä-Pyykönen (opetusministeriö), puh. (09) 160 77200