Opetusministeriö jakoi vuoden 2003 Suomi-palkinnot

Opetusministeriö palkitsi yhdeksän eri taiteenalan edustajaa 16 800 euron suuruisilla Suomi-palkinnoilla. Palkinnot luovutti kulttuuriministeri Tanja Karpela tiistaina Helsingissä.

Vuoden 2003 palkinnon saivat kirjailija, toimittaja Umayyma Abu-Hanna, författaren Claes Andersson, kuvanveistäjä Eero Hiironen, näytelmäkirjailija Tuija Kokkonen, taiteilija Erkki Kurenniemi, muusikko Olli Mustonen, elokuvaohjaaja Kaisa Rastimo, tanssija ja koreografi Ari Tenhula ja valokuvaaja Marjukka Vainio.

Suomi-palkinto myönnetään tunnustuksena merkittävästä taiteellisesta urasta. Perusteena voi myös olla huomattava saavutus tai lupaava läpimurto. Palkinto on kulttuuriministerin ja valtiovallan antama tunnustus ja samalla kiitoksenosoitus taiteellisesta luomistyöstä. Suomi-palkintoja on jaettu vuodesta 1993.

SUOMI-PALKINTO 2003 PERUSTELUT:

Kirjailija, toimittaja Umayyma Abu-Hanna

Umayya Abu-Hannan esikoisromaani Nurinkurin on kertomus hänen perheensä ja sukunsa elämästä. Nurinkurin ei ole poliittinen romaani, vaan kirjassa Umayya Abu-Hanna tarkastelee hyvin henkilökohtaisella tasolla, miltä tuntuu elää, kun joutuu vaikenemaan omasta identiteetistään valtakulttuurissa.

Umayya Abu-Hanna on asunut Suomessa vuodesta 1981 ja on näiden vuosien aikana integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan. Hän on toiminut muun muassa kaupunginvaltuutettuna Helsingissä, ollut televisiotoimittajana ja kirjoittanut lukuisia kolumneja. Parhaillaan hän opettaa journalismia ja kirjoittaa kolumneja Suomen kuvalehteen. Umayya Abu-Hanna on osoittanut sisua asettuessaan asumaan täysin toisenlaiseen kulttuurin kuin hänen alkuperäinen kulttuurinsa. Hän on opetellut kielen, joka ei muistuta mitään muuta kieltä maailmassa, ja oppinut sen niin, että on kirjoittanut kielellisesti erittäin rikkaan romaanin. Suomen kielen Umayya Abu-Hanna on omaksunut niin hyvin, että hän näkee unensakin nykyään suomeksi.

Författaren Claes Andersson

Claes Andersson gav nyss ut sin tjugonde diktsamling under titeln Det är kallt, det brinner. Hans drygt fyrtioåriga litterära produktion visar upp en generös mångsidighet: vid sidan av poesin har han skrivit dramatik och romaner, och år 2000 gav han ut sin uppmärksammade, djupt personliga tillbakablick över sin tid i politiken och som kulturminister.

Claes Anderssons författarskap är i själva verket ett helt kraftfält, där an redan nu kan se hans betydelse särskilt för den finlandssvenska poesin. Och få konstnärer har lika uttryckligt som han bevisat att man inte blir fattigare av att dela med sig: han har tolkat finskspråkig lyrik till svenska, skrivit entusiasmerande litteraturkritik och alltid särskilt varmt uppmuntrat yngre kolleger. Han har arbetat för ett klimat av öppenhet och samtal.

Ändå är det poesin som utgör huvudstråket i Claes Anderssons litterära verksamhet. Han skriver en dikt som har hjärta för förlorarna. Genom hela sin produktion har han intresserat sig för det utsatta och överblivna. Hans poesi älskar livet och vidkänns döden. Som få ser han sorgens plats i våra liv och förmår ordsätta den i ett paradoxalt ljus av försoning. Det är lätt att inse varför Claes Aderssons poesi är så älskad också långt utanför Finlands gränser och tolkad till många andra språk.

Kuvanveistäjä Eero Hiironen

Professori Eero Hiironen on tehnyt mittavan elämän työn kuvataiteilijana ja oman alueensa kulttuurin vaikuttajana. Eero Hiironen opittiin 1960-luvulla tuntemaan eri tyylejä kokeilevana taiteilijana, joka vuosikymmenen lopulla kiinnostui heijastuksista ja peileistä. Kiillotettu teräs, peilit ja pleksit tulivat moneksi vuodeksi taiteilijan tuotantoon. 1970-luvulla veistokset kasvoivat monumenteiksi.

Hapon kestävän teräksen viileys on Hiirosen tavaramerkki. Teoksissa teräs taipuu veden väreilyksi, jäätyy lohkareiksi, pisaroi sateena ja virtaa vuolaana. Hän rakentaa teoksensa vastakohdille, maan ja veden vuoropuhelulle, valolle ja varjolle. Aiheet löytyvät usein luonnosta.

Uusimmissa töissään taiteilijan työt puhuvat puhtaan veden ja Itämeren puolesta, hän haluaa liikkua ajan askelissa osallistua keskusteluun töidensä kautta. Hiirosen perustama Pirkanpohjan taidekeskus on tärkeä paitsi paikallisena taidemuseona, myös kulttuurikeskuksena, jonka toiminnassa lasten ja nuorten taidekasvatuksen edistäminen on tärkeässä roolissa.

Näytelmäkirjailija Tuija Kokkonen

Tuija Kokkonen on nykyteatterimme uranuurtaja, näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja, joka on tehnyt myös merkittävän työn dramaturgian ja esitystaiteen opettajana. Kokkonen aloitti uransa Kajaanin kaupunginteatterin dramaturgiharjoittelijana, minkä jälkeen hänen näytelmiään on esitetty Kajaanin lisäksi Teatteri Pienessä Suomessa, Oulun ja Kemin kaupunginteattereissa sekä Radioteatterissa. 1990-luvulla Kokkonen on työskennellyt teatterin vapaalla kentällä näytelmäkirjailijana ja ohjaajana.

Kirjailijana Kokkosen näytelmät ja kuunnelmat ovat olleet tutkimusmatkoja erilaisiin kerronnallisiin ja esityksellisiin tapoihin. Kokkonen on taiteellisen työnsä lisäksi aktiivinen keskustelija ja kirjoittaja, jonka 90-luvulla vakiinnutti Maus ja Orlovski -muistioilla paikkansa suomalaisten nykyteatterintekijöiden eturivissä. Kokkosen on nykytaiteilija, jonka työtä leimaa syvä ymmärrys nykytaiteen ja todellisuuden luonteesta jatkuvasti muuttuvana, poliittisena ja henkilökohtaisena vuoropuheluna.

Kokkosen esityksissä on ennakkoluulottomasti uudelleen ajateltu tekstin, kerronnan sekä esityksen rakennetta ja rajoja kuin myös esitystapahtuman suhdetta yleisöön. Kokkosen viimeisen kolmen vuoden työ, Valuma-alueen kolme omaperäistä ja yllättävää muistiota ovat syntyneet Shakespearen Hamlet -näytelmän ympäriltä. Kokkonen ammentaa taiteensa voiman teatterista, mutta kokoaa työryhmiinsä taiteilijoita muiltakin taiteen aloilta. Tästä yhteistyöstä on syntynyt ainutlaatuisia teatterikokemuksia, joka ovat laajentaneet ja uusintaneet suomalaista teatteria.

Taiteilija Erkki Kurenniemi

Taiteilija ja tulevaisuudentutkija Erkki Kurenniemi (synt. 1941) kuuluu kotimaisessa ja myös kansainvälisessä mielessä mediataiteen varhaisiin edelläkävijöihin. Hänen panoksensa suomalaisen elektronisen musiikin synnyssä on huomattava - etenkin kun se kantaa läpi vuosikymmenien 1960-luvulta alkaen jatkuen edelleen.

Kurenniemen merkitystä korostaa lisäksi se, että hänen pioneerityönsä on itse asiassa sijoittunut poikkeuksellisen laajalle suomalaisen elektronisen taiteen (interaktiiviset teokset, musiikki, kokeellinen elokuva jne.) kenttään. Hän on muun ohella elektronisen musiikin säveltäjä, digitaalisten sähkösoittimien kehittelijä, kokeellinen elokuvantekijä ja tietokonegraafikko. Kurenniemi on myös osallistunut Dimensio-ryhmän näyttelyihin ja toiminut pitkään Tiedekeskus Heurekan erikoissuunnittelijana.

Erkki Kurenniemen erityistä innovatiivisuutta ilmentää myös hänen toimintansa taiteellisen ja tieteellisen luovuuden risteyskohdissa. Kurenniemen uusin ja eräällä tavalla kattavin projekti liittyy hänen utopiaansa dokumentoida digitaalisesti jatkuvasti ympäristöään ja rekisteröidä arkielämänsä esineet luovuttaakseen tämän aineiston tulevaisuuden megatietokoneelle.

Muusikko Olli Mustonen

Olli Mustonen on ollut kansainvälisesti tunnetuin suomalainen pianotaiteilija jo lähes parinkymmenen vuoden ajan. Se on merkittävä saavutus 36-vuotiaalta muusikolta.

Hän esiintyi Radion sinfoniaorkesterin solistina ensi kertaa 12-vuotiaana. Kuin viitteenä tulevaan muusikonuraansa hän soitti jo tuolloin oman sävellyksensä. Säveltäminen ja pianonsoiton taiteen hiominen ovatkin käyneet käsi kädessä. Ja ikään kuin luonnollisena seurauksena Mustosen kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle musiikkiin on viime vuosina mukaan tullut myös kapellimestarintoiminta.

Olli Mustonen on pianistina huippuluokan virtuoosi, jolle tekninen taituruus ei kuitenkaan koskaan ole tavoite sinänsä. Hän tulkitsee musiikkia oman persoonallisuutensa kautta, ja tututkin teokset kuulostavat hänen soittaminaan uusilta ja tuoreilta. Olli Mustosella on arvokas ominaisuus: hän kykenee antamaan meille klassisesta musiikista jotain ainutlaatuista, jotain ennen kokematonta. Jotain joka saa kuulijat kokemaan osan siitä säkenöivästä luovasta älystä joka on tyypillistä Olli Mustosen taiteelle, välittyi se sitten pianon koskettimien, nuottipaperin tai kapellimestarin puikon kautta.

Elokuvaohjaaja Kaisa Rastimo

Kaisa Rastimo on kehittynyt erittäin merkittäväksi koko perheen elokuvien tekijäksi. Lokakuussa 2002 ensi-iltansa saanut Heinähattu ja Vilttitossu on korkeatasoinen elokuva. Sen on tähän mennessä nähnyt yli 300 000 katsojaa Suomessa. Elokuvan tekeminen on vaatinut suurta kykyä saada tuolloin kuusi- ja kahdeksanvuotiaat tytöt näyttelemään loistavasti koko elokuvan ajan unohtamatta mitenkään aikuisnäyttelijöitä. Rastimo kirjoitti, ohjasi ja leikkasi Heinähatun ja Vilttitossun itse. Hän on kiertänyt esittelemässä sitä ympäri maata. Ulkomailla elokuva on voittanut mm. Tukholman kansainvälisen lastenelokuvafestivaalien ensi palkinnon.

Opetusministeriö pitää erittäin tärkeänä, että Suomessa luodaan myös tulevaisuudessa lapsille ja koko perheelle tarkoitettuja elokuvia. Kaisa Rastimo valmistelee parhaillaan uutta koko perheen elokuvaa, jossa pääosat kuuluvat ekaluokkalaiselle tytölle ja Kaukasian-paimenkoiran pennulle.

Kaisa Rastimon aikaisemmasta tuotannosta on mainittavissa mm. Helvi Hämäläisen romaaniin pohjautuva Säädyllinen murhenäytelmä. Siinä kuvataan perhe-elämän kipeitä kohtia vaikuttavasti. Rastimolle on kaikissa tuotannoissa ollut ominaista voimakkaiden tunteiden ja värien taidokas esilletuonti.

Tanssija ja koreografi Ari Tenhula

Kiasma-teatterin lavalla on tänä syksynä voitu ihailla koreografi Ari Tenhulan tanssia. Siinä on tavallisesti hetkeen sidottu tanssiliike monistettu audio-visuaalisen tekniikan avulla kerrostuneiksi ja viipyileviksi kuviksi. Ihmiskeho asettuu Tenhulan painavassa puheenvuorossa teknologian välineeksi - tai hallitsijaksi - näkökulmasta riippuen.

Ari Tenhula on yksi suomalaisen nykytanssin 1990-luvun vahvan nousukauden keskeisiä vaikuttajia. Hänen työnsä tanssijana ja koreografina sekä taiteellisena johtajana on perustunut muun muassa laajaan, kulttuuriset rajat ylittävään sivistyneisyyteen.

Työskenneltyään tanssijana useiden suomalaisten koreografien sekä mm. ruotsalaisen Per Jonssonin teoksissa 1980-luvun lopulla hän liittyi buto-taiteilija Anzu Furukawan ryhmään ja matkusti Japanin lisäksi muuallakin Aasiassa esiintyen ja opiskellen eri tanssiperinteitä ja -tekniikoita.

Vahvan näyttämöllisen kokonaisnäkemyksensä avulla hän on tehnyt abstraktin liikkeen katsojille puhuttelevaksi, runolliseksi kokemukseksi sekä tanssiteoksissaan että teatterikoreografioissaan.

Tenhulan johdolla Helsingin Kaupunginteatterin Tanssiryhmä ryhmä kehittyi vuosina 2000-2002 sekä teatterillisen ilmaisun että puhtaasti liikelähtöisen nykytanssin esittäjänä. Hänen soolo- ja ryhmäteostensa vierailuesitykset ovat saaneet kiitosta maamme rajojen ulkopuolellakin.

Valokuvaaja Marjukka Vainio

Marjukka Vainio tunnetaan herkistä kukkakuvista. Hänen kuvansa eivät kuitenkaan ole dokumentaarisia asetelmia, vaan Vainio antaa kukalle vahvan symbolisen merkityksen. Kuvista huokuu rakkaus, menetys, kuolema tai kaipaus. Kukat ovat näiden tunteiden koskettavia ja tarkkanäköisiä välittäjiä - niukkaeleisyydessään kurinalaisia, mutta samalla hauraita ja aistillisia.

Valokuvan ja graafisen työskentelyn yhdistämisellä on taiteilijan tuotannossa tärkeä osa.

Vainion valokuvat saavat usein maalauksellisia piirteitä. Hän kuvaa kasveja ja niiden osia lähes abstraktilla tavalla, valon ja värin leikkinä. Vainio on tuotannossaan myös yhdistänyt kuviaan teksteihin, ja tuloksina on syntynyt hienosti hallittuja kokonaisuuksia. Upeimmin tämä näkyy teoksessa Hommage à Ester Helenius, joka valittiin Ruotsissa vuoden kauneimmaksi kirjaksi vuonna 1998. Viime kesänä Marjukka Vainio toteutti kotikaupunkinsa Hämeenlinnan kaupunkitilaan ulkomainostelineisiin teossarjan, joka niin ikään osoitti hänen poikkitaiteellista vahvuuttaan kuvan, tekstin ja tilan vaikuttajana.

-- -- --

Lisätietoja:

- neuvotteleva virkamies Risto Ruohonen, puh. (09) 160 77207