Ministeri Wallin jakoi vuoden 2008 Suomi-palkinnot

Palkintoperustelut

Vuoden 2008 Suomi-palkinnon saajat (aakkosjärjestyksessä)

Professori, emerita Pirkko Anttila

Professori Pirkko Anttila on tehnyt vaikuttavan elämäntyön. Hän on kehittänyt kokonaan uuden tieteenalan, käsityötieteen, ja tehnyt siitä merkittävän ja kansainvälisesti tunnetun. Käsityötiede on osoittautunut erinomaiseksi tavaksi hahmottaa ja tarkastella tuotteiden kulttuurisia merkityksiä sekä taiteen tutkimusta. Käsityön tieteenalojen kehittäminen ja niiden aseman vakiinnuttaminen tiedemaailmassa on tuottanut mielenkiintoista tietoa itse käsityö-ilmiön monimuotoisuudesta ja sen taustoista. Käsityön tutkimiseen tarvitaan lähtökohdaksi kokonainen tieteiden kirjo. Pirkko Anttila esitti jo 1980-luvulla uuden tieteenalan tutkimusperustan yhteydet vanhempiin tieteisiin, kasvatustieteeseen, psykologiaan, estetiikkaan, etiikkaan, sosiologiaan, taloustieteeseen, tekniikkaan ja luonnontieteeseen sekä kulttuuritutkimukseen.

Taito- ja taideaineiden opetuksen tilanne on viime aikoina herättänyt laajasti huolta ja keskustelua. Tasapainoisen kasvun ja osaamisen edellytyksenä on opetuksen teoriapainotteisuuden täydentäminen taito- ja taideaineiden asemaa vahvistamalla. Tutkijoiden mukaan Homo sapiens -lajin aivot kehittyivät peukalo-etusormiotteen seurauksena eikä päinvastoin. Käden taidot ja eri materiaalien oppiminen ja ymmärtäminen kehittävät teoreettista ajattelua, avaruudellista hahmottamista, vahvistavat itsetuntoa ja tuottavat luovan ilon kokemuksia. Käden taidot tukevat kaikkien muiden aineiden oppimista.

Pirkko Anttila on julkaissut lukuisia alan kirjoja ja artikkeleita, tehnyt tutkimusta ja johtanut tutkimusprojekteja. Hän on kouluttanut ja kouluttaa edelleen useissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa paitsi kotimaassa, myös esimerkiksi Ruotsissa. Eläkkeelle jäätyään hän perusti kustantamon, Akatiimin, joka tutkii ja kustantaa käden taidon, taiteen, taidekäsityön ja muotoilun tietotaustaa erilaisista näkökulmista. Akatiimi on julkaissut useita muotoilualalle tärkeitä teoksia, jotka tuskin olisivat kiinnostaneet suuria kustantamoja. Näin on turvattu alan tiedon ja tradition siirtyminen sekä jatkuvan kehityksen edellytykset. Pirkko Anttila on ollut ja on edelleen sekä kotimaassa että kansainvälisesti käsityöalan kaukokatseinen visionääri ja pitkäjänteinen kehittäjä.

Faces -festivaali

Kehitysyhteistyö- ja monikulttuurisuushankkeiden parissa toimiva Kulttuuriyhdistys Etnokult r.y. perustettiin vuonna 1997. Festivaalin aloitteentekijöinä olivat Länsi-Uudenmaan maahanmuuttajatoimisto ja Västnyländska Ungdomsringen r.f. Ajatus monikulttuurisista festivaaleista syntyi 1990-luvun alussa, kun Karjaalle otettiin ensimmäiset kurdipakolaiset. Holger Wickström oli tuolloin ruotsinkielisen nuorisopiirijärjestön puheenjohtajana järjestämässä pakolaisille vastaanottotilaisuuksia ja muita tapahtumia yhdessä Läntisen Uudenmaan maahanmuuttajasihteeri Börje Mattssonin kanssa. Molemmilla miehillä oli pitkä kokemus sekä festivaali- ja tapahtumajärjestäjinä että muista kulttuureista tulleiden ihmisten kanssa työskentelystä. Suomen festivaalitarjonnasta puuttui tuolloin festivaali, joka antaisi kaikille etnisille ryhmille mahdollisuuden esittäytyä ja lisäisi suvaitsevaisuutta.

Alun perin Faces Etnofestivaalin järjestäjänä tunnettu Etnokult on vuosien myötä laajentanut toimintapohjaansa sekä projektien että järjestössä mukana olevien toimijoiden osalta. Projektien määrä on kasvanut huomattavasti niin kotimaassa kuin ulkomailla. Tämän on mahdollistanut myönteisempi ilmapiiri monikulttuurisuutta kohtaan sekä julkisen sektorin että kansalaisten keskuudessa. Etnokult on omalta osaltaan ollut rakentamassa tätä avointa ja suvaitsevaista ilmapiiriä lukuisten yhteistyökumppaneidensa kanssa. Faces -festivaalin tavoitteena on edistää eri etnisten ryhmien välistä yhteistyötä Suomessa ja muissa maissa sekä vastustaa rasismia.

Jo kymmenen vuoden ajan, vuodesta 1998 asti järjestetty monikulttuurinen festivaali on kasvanut Suomessa lajissaan suurimmaksi ja erittäin suosituksi tapahtumaksi. Kolmipäiväisen festivaalin ohjelma koostuu kaikkien taiteenalojen tarjonnasta. Mukana on monipuolista musiikkia niin lavalla kuin ympäri festivaalialuetta, taidenäyttelyitä, elokuvaa, lastenkulttuuria, tanssia, sirkusta, teatteria, kirjallisuutta ja runoutta, käsityötä sekä keskusteluita. Faces -festivaali tekee Suomen kulttuurisen moninaisuuden näkyväksi ja tuntuvaksi, edistää yhteistyötä ja luo kanavia ja verkostoja, sekä tietysti yhdessäolon ja luomisen iloa.

Kassandra r.y.

Kassandra r.y. kehittyi Teatteri Raivoisien Ruusujen sekä taiteen ja tieteen monikulttuurisen tutkimushankkeen Kassandra 2000:n synnyttämistä virikkeistä. Se oli osa Helsingin kulttuurikaupunkivuoden ohjelmistoa. Kassandra r.y:n perusti teatteriohjaaja Ritva Siikala käynnistämällä vuoden 2002 lopussa kolme kulttuurijuhlaa Itä-Helsingin kulttuurikeskuksessa Stoassa. Kassandra on johtanut EU-rahoitteisia hankkeita "Moninaiset – monta kulttuuria, yksi Suomi" sekä "Monita – monikulttuuriset taiteentoimijat". Kassandra on myös tuottanut monikulttuurisuudesta kertovat näytelmät Sateenkaari, Aina jonkun tytär ja Zambesi.

Kassandra ry:n tarkoituksena on madaltaa uussuomalaisten ja eri kieliryhmiä edustavien kantasuomalaisten välisiä ennakkoluuloja sekä muovata uusiutuvaa suomalaista identiteettiä taiteen ja tieteen avulla. Yhdistys tarjoaa erityisesti eri kulttuuriryhmien naisille kotoutumista ja tasa-arvoa edistäviä kontakteja suomalaiseen yhteiskuntaan ja mahdollisuuksia lahjakkuutensa kehittämiseen ja hyödyntämiseen mahdollisimman laaja-alaisesti. Suomen kulttuurinen murros ja monikulttuurisuuden haasteet koskevat koko taidekenttää sekä taidealan koulutusta ja opetusta. Taiteessa erilaisuus on voimavara.

Kassandra harjoittaa kansainvälisyyskasvatustoimintaa tuottamalla ja välittämällä monikulttuurisia taideohjelmia ja tietopaketteja, tarjoamalla taidetyöpajoja lapsille, nuorille ja naisille, organisoimalla kulttuuritilaisuuksia ja saattamalla yhteen ammattitaiteilijoita eri kulttuuritaustoista. Kassandra järjestää koulutusta ja luentoja ja tuottaa videoita, dvd-materiaalia sekä painotuotteita. Kassandran toiminta on keskittynyt naisiin ja lapsiin, koska juuri naisten vaikutus seuraaviin sukupolviin kulttuurin siirtäjinä on merkittävä. Kassandran toiminta on nopeasti laajentunut ja tavoittanut kymmeniätuhansia ihmisiä sekä työllistänyt satoja uussuomalaisia.

Kassandra -nimi perustuu vanhaan myyttiin. Kreikkalainen sotapäällikkö Agamemnon toi jalkavaimonaan Troijan sodasta Kassandran, vierasmaalaisen näkijän. Kassandra oli ennustanut Troijan tuhon, mutta kukaan ei uskonut häntä, koska saamistaan rukkasista loukkaantunut jumala Apollon oli hänet kironnut. Lopulta Agamemnonin mustasukkainen vaimo Klytaimnestra tappoi Kassandran. Tarinan opetuksesta Ritva Siikala on todennut seuraavasti:
"Siinä missä antiikin jumalattarellemme kävi huonosti, me olemme antaneet hänelle uuden, onnellisen tarinan. Meidän Kassandramme on viisas ja voimakas nainen, joka näkee tulevaisuuteen ja kertoo siitä meille siten, että häntä uskotaan ja meidän Kassandramme jää elämään."

Arkkitehdit Ilmari Lahdelma ja Rainer Mahlamäki

Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki ja sen pääarkkitehdit Ilmari Lahdelma ja Rainer Mahlamäki kuuluvat Suomen nykyarkkitehtuurin tunnetuimpiin, tunnustetuimpiin ja palkituimpiin tekijöihin. He ovat suunnitelleet ja toteuttaneet useita valtavirrasta erottuvia, omaperäisiä ja arkkitehtuuriltaan kiinnostavia rakennuksia, joista monet ovat saaneet myös kansainvälistä huomiota. Heidän arkkitehtuuriaan leimaa ennakkoluuloton ja yllätyksellinen rakennusmateriaalien ja tilojen yhdistäminen.

Lahdelma ja Mahlamäki ovat olleet suunnittelemassa Helsingissä näkövammaisten toimitaloa Iiristä, Suomen metsämuseota ja metsätietokeskus Lustoa Punkaharjulla, Kaustisten kansantaiteenkeskusta sekä useita yliopisto- ja koulurakennuksia.

Viime kesänä valmistui Suomen merimuseon ja Kymenlaakson maakuntamuseon yhteinen rakennus Merikeskus Vellamo Kotkassa ja sen viereen Suomen Puuvenekeskus. Vellamo on herättänyt suurta huomiota sekä kotimaassa että kansainvälisesti ja sitä voidaan jo nyt pitää eräänä maailman nykyarkkitehtuurin merkkiteoksena.

Monien muiden palkintojen lisäksi he saivat yhdessä Mikko Kairan kanssa vuonna 1997 rakennustaidetoimikunnan myöntämän rakennustaiteen Suomi-palkinnon. He ovat mukana myös Lappeenrannan Linnoitukseen suunniteltavan Tali-Ihantala -keskuksen tänä vuonna alkaneessa suunnittelukilpailussa, johon kutsuttiin neljä arkkitehtitoimistoa.

Ilmari Lahdelma ja Rainer Mahlamäki on kutsuttu useisiin kansainvälisiin kilpailuihin. He ovat saaneet runsaasti palkintoja ja kilpailuvoittoja, ja heidän töitään on toteutettu. Arkkitehtuuri- ja designmuseo The Chicago Athenaeum on palkinnut Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäen vuoden 2008 International Architecture Award -palkinnolla. Palkinto myönnettiin kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun voittaneesta ehdotuksesta juutalaisten historiallisen museon suunnittelusta Varsovaan. Museota rakennetaan paraikaa. Tänä vuonna he saivat myös kutsun kilpailuun Müncheniin suunniteltavasta Kansallissosialismin historian dokumentaatiokeskuksesta.

Ilmari Lahdelma toimii arkkitehtuurin professorina Tampereen teknillisessä yliopistossa ja Rainer Mahlamäki arkkitehtuurin professorina Oulun yliopistossa.

Runoyhdistys Nihil Interit r.y.

Nihil Interit ry on Tommi Parkon ja Markus Jääskeläisen vuonna 1993 perustama suomalainen runoyhdistys. Yhdistyksen nimi tulee Ovidiuksen Muodonmuutoksista lainatusta lentävästä lauseesta: "Omnia mutantur, nihil interit". Latinankielinen lause tarkoittaa "Kaikki muuttuu, mikään ei kuole".

Nihil Interit on runon kirjoittajien ja lukijoiden yhteisö, jonka tehtävänä on edistää suomalaisen runouden kirjoittamista, lukemista ja esittämistä sekä runoudesta keskustelemista. Nihil Interit julkaisee runouslehteä Tuli&Savu, ylläpitää runouden verkkosivustoa Tuli&Savu Netti ja digitaalisen, visuaalisen ja äänirunouden portaalia Nokturno. Yhdistys ja lehti ovat olleet Turun runoliikkeen keskeisiä foorumeita. Tuli&Savu -lehdestä tuli uuden runon äänenkannattaja ja tärkeä julkaisukanava intoutuneelle keskustelulle ja ”katurunoudelle”.

Yhdistys myös julkaisee runokirjoja yhteistyössä Kirja kerrallaan -kustantamon ja Kustannusliike Nihil Interitin kanssa. Nihil Interit on kustantanut tähän mennessä parikymmentä runokirjaa. Yhdistyksen arvostelupalvelun kautta saa kaunokirjallisille teksteilleen ulkopuolisen lukijan, joka antaa palautetta ja ideoita tekstin muokkaamiseen. Lisäksi yhdistys järjestää erilaisia runotilaisuuksia, joissa runon esittämisen keinoja uudistetaan ja poetiikoista keskustellaan.

Yhdistys alkoi yhtenä ensimmäisistä tuoda runoutta nettiin. Tuli&Savu Net on jatkuvasti päivittyvä nykyrunon kohtauspaikka, josta löytyy myös tietoa runotapahtumista ympäri Suomen. Tästä työstä yhdistys palkittiinkin vuonna 1996 Vuoden Valopilkkuna. Yhdistys on saanut myös KIVIPÄÄ-kulttuuripalkinnon muun muassa uuden runoilijapolven kasvatustyöstä, runouden kääntämisestä ja julkaisusta, kirjoittajakoulutuksesta ja maanlaajuisista esiintymiskiertueista.

Vuoden Laatulehti 2008 -palkintoa myönnettäessä Tuli&Savu sai kunniamaininnan yhdessä Ulkopolitiikka- ja Portti-lehtien kanssa. Perusteluissa kiitetään lehden rohkeaa ja omaleimaista linjaa, innovatiivisuutta ja avantgardistisuutta sekä erinomaista graafista ulkoasua.

Yhdistyksen 15-vuotisen toiminnan aikana toiminnan kulmakivenä ovat aina olleet runoudesta innostuneet ihmiset, jotka vapaaehtoistyöllään pitävät huolen siitä, että on olemassa sekä tuttuja polkuja että arvaamattomia paikkoja, joissa runous voi kohdata lukijansa ja lukijat toisensa.

Muusikko Marko Vuoriheimo, Signmark

Maailman ensimmäinen viittomakielinen räp-muusikko Signmark sai alkunsa kuuron pojan unelmasta. Hän haaveili esiintymisestä musiikkivideokanavalla katsoessaan välitunnilla Music television -lähetysttä. Kaverit nauroivat luokkatoverinsa turhille toiveille, unohtikohan hän olevansa kuuro. Vuonna 2006 Signmark teki mahdottomasta mahdollisen. Esikoisalbumin julkistamistilaisuudessa MTV-News kuvasi eturivissä.

Yhtye sai alkunsa TV1-kanavan dokumenttia varten tehdystä yksittäisestä viittomakielisestä hiphop-biisistä. Kappaleen televisioesitys herätti kiinnostusta ja vahva teksti kiivasta keskustelua. Vanhat juoksukaverit, kuuleva ja kuuro, päättivät perustaa yhdessä yhtyeen ja tehdä kokonaisen albumin. Signmarkin äänitorvena kokoonpanossa toimii "mahtotapa" Heikki Soini ja levyjä pyörittää "sulava" Kim Eiroma.

Esiintyessään Signmark viittoo rytmikkäästi, sillä viittomakielisessä räppäyksessä loppusoinnut ovat samankaltaisia käsimuotoja ja viittomia. Bassot ovat kuurolle räppärille tärkeitä, sillä ne auttavat seuraamaan musiikin kulkua ja rytmittämään laulua. Ilmeet tukevat viittomakielistä ilmaisua.

Vuonna 2006 julkaistu “Signmark” oli, ja on edelleen, maailman ensimmäinen ja ainoa viittomakielinen hiphop-CD/DVD -albumi. Esityskielinä olivat suomen viittomakieli ja suomi. Silti noin puolet levyistä myytiin ulkomaille. Esikoinen keikkui Levyviraston listoilla pitkään ykkösenä. Tupla-albumin painos oli 2500 kappaletta. Albumi soi YleX:n viikon albumina ja se myytiin loppuun noin vuodessa. Keikkakalenteri täyttyi nopeasti. Signmark sai runsaasti julkisuutta televisiossa ja lehdistössä. Esiintymistä Japanin suosituimman ajankohtaisohjelma News23:n live-lähetyksessä seurasi noin 7 miljoonaa katsojaa.

Tähän mennessä Signmark on esiintynyt parissakymmenessä maassa: kaikissa pohjoismaissa, suurimmassa osassa Euroopan maita sekä Yhdysvalloissa, Japanissa ja Namibiassa. Tälle vuodelle mahtuu vielä matka Etiopiaan. Signmark on esiintynyt televisiossa ja hänestä on tehty dokumentteja monissa maissa.

Signmarkin nettisivuilla vierailee kuukausittain tuhansia kävijöitä. Noin 40 prosenttia heistä on suomalaisia ja yli puolet ulkomaalaisia. Käyntejä sivustolle kertyy kuukaudessa lähes satatuhatta.

Otava julkaisi tänä syksynä Nuppu Stenrosin kirjoittaman kirjan "Signmark". Kirja osoittaa, miten Signmarkin lahjakkuus, palo ja tiukka asenne ovat auttaneet hänet pääsemään pitkälle musiikkibisneksessä, joka ei ole helppoa kuulevallekaan.

Toinen albumi viitotaan Amerikan viittomakielellä ja se on englanninkielinen. Järjestäytynyt kansainvälinen kuurojen yhteisö odottaa malttamattomana uutta materiaalia. Seuraava julkaisu kurkottaa fyysisten rajoitteiden yli, kulttuurillisten välimatkojen halki ja henkisten muurien läpi.

Signmark ei ole ainoastaan kuurojen äänitorvi, vaan silta kahden eri tavoin viestivän maailman välillä. Samalla hän on vakuuttava ja voimaannuttava suvaitsevaisuuden ja ihmisoikeuksien puolestapuhuja kuurojen yhteisössä sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Hänen mukaansa yhteiskunnan ei tulisi kohdella kuuroja vammaisina, vaan kielivähemmistönä, jolla on oma kulttuurinsa ja historiansa. Viime aikoina on puhuttu paljon nuorten syrjäytymisestä. Signmarkin esimerkki innostaa myös kuulevia. Me voimme muuttaa mahdottomatkin asiat!

Vuonna 2008 Yle kutsui Signmarkin Suomen Euroviisu-karsintoihin. Kansainvälinen kiinnostus yltyi, kun uutinen ensimmäisestä viittomakielisestä viisukappaleesta levisi maailmalle. Matkaa Pietariin seuraa mm. ruotsalainen dokumenttiryhmä. Seuraava koko Suomen kannalta tärkeä esiintyminen on siis euroviisukarsinta, Tampereella tammikuussa 2009.

Nimellä Signmark on erityinen merkitys. Suomeksi sign tarkoittaa merkkiä ja mark on etunimen Marko alku. Viittomana Signmark on kuitenkin paljon enemmän. Oikean käden viisi sormea edustavat Markolle tärkeimpiä asioita: kieltä, kulttuuria, yhteisöä, historiaa ja traditiota. Ne viedään kämmenen sisälle nyrkkiin, joka on kuin kuurojen sydän. Vasemman käden nyrkki kuvaa maailmaa, jossa asuvat muut ihmiset, jotka eivät tiedä kuurojen asioista mitään, mutta määrittelevät sekä tuomitsevat kuurot. Nyrkit iskeytyvät vastakkain. On aika herätä! Tämä esimerkki havainnollistaa hyvin sitä, miten viittomakieli on kolmiulotteisena visuaalisena kielenä usein kaksiulotteista ja lineaarista suomen kieltä vivahteikkaampi.

-- -- --

Lisätietoja:
- neuvotteleva virkamies Hannele Koivunen, puh. (09) 160 77070