Ministeri Adlercreutzin tervehdys viittomakielten päivän seminaarissa 12.2.

Kiitos mahdollisuudesta tuoda tervehdys tähän Kuurojen Liiton järjestämään Viittomakielten päivän seminaariin. Viittomakielen päivä muistuttaa meitä kielen, kulttuurin ja yhdenvertaisen oppimisen merkityksestä. Seminaarin ohjelmalla myös kunnioitamme suomalaisen kuurojenopetuksen uranuurtajaa, Carl Oscar Malmia, jonka syntymästä tulee kuluneeksi 200 vuotta.

Carl Oscar Malm oli visionääri aikana, jolloin kuurojen oikeudet, kieli ja koulutus eivät olleet itsestäänselvyyksiä. Hän oli itse kuuro, ja juuri siksi hän ymmärsi, mitä tarkoittaa tulla nähdyksi ja kuulluksi omalla kielellään – viittomakielellä. Malm toi Suomeen ruotsalaisen viittomakielen pohjalta kehittyneen viittomakielen ja loi perustan suomalaiselle kuurojen opetukselle. Hän perusti vuonna 1846 Porvooseen Suomen ensimmäisen kuurojenkoulun. Koulu oli yhteisö, jossa lapset saivat ensimmäistä kertaa oppia kielellä, joka oli heille luonteva ja saavutettava.

Malm ei ollut vain opettaja. Hän oli kielen kehittäjä, yhteisön rakentaja ja oikeuksien puolustaja. Hän ymmärsi, että kieli ei ole vain väline – se on identiteetin, ajattelun ja osallisuuden perusta. Hänen työnsä ansiosta suomalainen viittomakieli alkoi muotoutua omaksi kielekseen, ja sen myötä kuurojen yhteisö sai mahdollisuuden rakentaa omaa kulttuuriaan ja yhteiskunnallista toimijuuttaan.

Hyvät seminaariin osallistujat!

Seminaarin teemana on kuurojen ja viittomakielisten opetus. Pidän tätä teemaa erityisen tärkeänä. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus oppia omalla kielellään. Tämän periaatteen toteutumisen puolesta Carl Oscar Malm taisteli ja periaate on edelleen yhtä tärkeä.

Hallitus haluaa vahvistaa kotoperäisten vähemmistökielten, mukaan lukien viittomakielten, asemaa. Hallitusohjelmassa myös todetaan, että selvitämme, miten viittomakielisten lasten asemaa varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa voidaan vahvistaa. 

On todella tärkeää saada enemmän tietoa siitä, miten me voimme vahvistaa viittomakielisten lasten oikeuksia.
 
Olen iloinen, että tässä seminaarissakin puheenvuoron käyttäneen väitöskirjatutkija Ulla Sivunen tekee selvityksen meille. Tarkoituksena on selvittää muun muassa, miten viittomakieltä käyttävät lapset ja nuoret saavat varhaiskasvatusta sekä esi- ja perusopetusta kotimaisilla viittomakielillä ja miten viittomakieltä käyttävien lasten varhaiskasvatusta, esi- ja perusopetusta on mahdollista vahvistaa ja edistää tarkoituksenmukaisesti ja kestävällä tavalla.
 
Selvityksessä pyritään myös arvioimaan viittomakieltä käyttävien lasten ja oppilaiden asemaa ja määrää varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa eri asiantuntijoiden ja verkostojen tiedon perusteella. Selvityksessä painotetaan ratkaisu- ja kehittämislähtöistä näkökulmaa ja työn tuloksia odotetaan tämän vuoden joulukuun alkuun mennessä.
 
Bästa deltagare,

I lagen om småbarnspedagogik finns tyvärr inga bestämmelser om teckenspråkig småbarnspedagogik, men ett barn som använder teckenspråk kan ges småbarnspedagogik på teckenspråk. Syftet med den teckenspråkiga småbarnspedagogiken är att stödja och stärka barnens språkliga och kulturella identitet genom att ge dem möjlighet att använda och stärka det finska eller finlandssvenska teckenspråket i samarbete med vårdnadshavarna. Målet är också att öka barnens färdigheter att verka i olika språkmiljöer.
 
I lagen om grundläggande utbildning konstateras det att undervisningsspråket kan vara teckenspråk. Enligt lagens motiveringstext ska åtminstone döva som har teckenspråk som modersmål få undervisning på teckenspråk. I undervisningen är ett särskilt mål att stärka elevernas teckenspråkiga identitet och medvetenhet om sin egen kultur och det teckenspråkiga samhället.
 
Teckenspråkiga hörande ges undervisning i teckenspråk i mån av möjlighet. Undervisningen ökar elevernas förståelse för betydelsen av teckenspråkig kommunikation för sig själv och den teckenspråkiga gemenskapen.
 
Enligt våra styrdokument ska alltså teckenspråkiga barn och elever ha möjlighet att få undervisning på teckenspråk såväl inom småbarnspedagogiken som inom förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen. Tyvärr vet vi att detta fortfarande inte till alla delar sker i vardagen. Därför är den utredning som vi nu gör så viktig och förhoppningen är att den ska ge underlag för kommande utvecklingsåtgärder.
 
Näiden ohjaavien asiakirjojen mukaan viittomakieltä käyttävien lapsilla ja oppilailla tulisi siis olla mahdollisuus saada opetusta viittomakielellä niin varhaiskasvatuksessa kuin esi- ja perusopetuksessa. Valitettavasti me tiedämme, että tämä ei kaikilta osin vieläkään arjessa toteudu. Tämän vuoksi selvitys on niin tärkeä ja sen toivotaan antavan eväitä tuleville kehittämistoimille.
 
Hyvä seminaariväki,

Kuurojen ja viittomakielisten valtiollinen totuus- ja sovintoprosessi käynnistyi viime vuonna. Prosessi on kuurojen ja viittomakielisten yhteisöjen ja valtion yhteinen, ja sitä valmisteltiin yhteistyössä. Oikeusministeriö on valtion osalta kantanut päävastuun valmisteluista, ja muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriö on ollut mukana työssä.
 
Tapasimme viime vuoden kesäkuussa prosessin mandaatin hyväksymisen yhteydessä Kuurojen Liiton, kuurosokeiden, Finlandsvenska teckenspråkigan ja Codien edustajia, ja kaikki läsnäolijat voivat varmasti jakaa kokemuksen, että kyseessä oli juhlallinen hetki.
 
Aloite prosessista on lähtöisin kuurojen ja viittomakielisten yhteisöltä itseltään. Yhteisöt ovat katsoneet, että tapahtuneita vääryyksiä on tarve käsitellä. Tästä voimme olla yhtä mieltä. Viitotut muistot -selvitys antoi jo paljon lisätietoa siitä, mitä kuurot, viittomakieliset ja kuurosokeat ovat kokeneet. Totuus- ja sovintoprosessin aikana toivottavasti tieto lisääntyy ja tavoittaa yhä uusia ihmisiä.
 
Loppuraporttia voimme odottaa ensi vuoden loppuun mennessä. Vaikka työ on edennyt toteutusvaiheeseen, emme täysin tiedä, mihin kaikkeen prosessi lopulta johtaa. Prosessi etenee askel kerrallaan, ja sen toteuttamiseen tarvitaan luottamusta.
 
Tavoitteena on parantaa kuurojen ja viittomakielisten yhteiskunnallista asemaa ja varmistaa, ettei kuuroihin ja viittomakielisiin kohdistu vääryyksiä tulevaisuudessa. Näiden tavoitteiden eteen meidän täytyy työskennellä yhdessä, jotta prosessi tuottaa hyviä tuloksia.
 
Uskon, että tämä seminaari tuo esiin sitä yhteistä työtä, jossa tutkimus, käytännön kokemus ja päätöksenteko kohtaavat ja jossa rakennetaan yhteistä ymmärrystä kuurojen opetuksen nykytilanteesta ja tulevaisuuden suunnasta.

Kiitos seminaarin järjestämisestä ja kiitos, että sain tuoda teille opetus- ja kulttuuriministeriön tervehdyksen. Tack!