Luovuuden lähdettä etsimässä

Täällä Aasiassa minulta on kysytty usein, miten Suomessa tai suomalaisissa kouluissa ja korkeakouluissa opetetaan luovuutta. Vastaukseksi naurahdan aina, että eihän luovuutta voi opettaa. Siihen perään yritän jatkaa vaikeasti hissipuheeksi soveltuvilla esimerkeillä lapsilähtöisyydestä, leikin tärkeydestä ja puutöiden vaikutuksesta aivojen kehitykseen. Sitten lisään vielä, että me suomalaiset uskomme, että ihmisellä pitää olla tylsää välillä, jotta ajatukset saavat siivet.

Konkreettisia työkaluja etsiviä ja usein hyvin pragmaattisia aasialaisia vastaukseni ei tyydytä. Kuten olen monesti sanonut, esimerkiksi Singaporessa ”more is more” on vielä voittava strategia koulutuksessa kaikilla tasoilla ja kaikessa on pystyttävä näyttämään ja viestimään selkeä roadmap infogrammeineen ja ikoneineen. 

Suomi tosiaan tunnetaan maailmalla pohjoisena, tasa-arvoisena teknologian ja innovatiivisuuden tyyssijana. Esimerkiksi Singaporen mediassa Suomen koulutusjärjestelmää on kuvailtu menestyksekkääksi, mutta rennoksi ja luovaksi, opiskeluympäristöjä inspiroiviksi ja käytettyjä opetusmenetelmiä soveltaviksi. Korkeakoulutason osalta kysytään yhä useammin, miten yliopistomme fasilitoivat innovaatiotoimintaa, luovat start-up- ja yrittäjyysohjelmia ja edistävät tutkimustulosten kaupallistamista.  

Rentoa ja luovaa etsitään Aasiassa usein esimerkiksi vanhempien halusta tarjota jälkikasvulleen vähemmän paineinen koulupolku ja työelämä. Kuitenkin vähintään yhtä usein luovuuden reseptejä etsitään erityisesti elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tarpeista lähtien. Työelämän rakennemurrokset, digitaalinen transformaatio ja ylipäätään kehityksen nopeus haastavat monet aasialaiset järjestelmät. Moni maa täällä tunnetaan suunnitelmallisuudesta ja tehokkaasta toimeenpanokyvystä, mutta täkäläiset toimintakulttuurit eivät ehkä ole omiaan synnyttämään luovia kansalaisia, jotka rohkeasti testaisivat uusia ideoita ja uskaltaisivat ottaa riskejä. 

Aasialaiset järjestelmät tasapainoilevat lisäksi usein ylhäältä johtamisen ja ruohonjuuritason aloitteellisuuden, yksilönvapauden ja autoritäärisyyden ääripäiden välissä ja reformit kohtaavat välillä vastatuulta. Yksi esimerkki vastatuulista oli vuonna 2021 National University of Singaporen (NUS) ilmoitus lopettaa vuonna 2011 Yale-yliopiston kanssa perustettu yhteisyliopisto Yale-NUS. NUS:n yksipuolinen päätös oli yllättävä ja on saanut aikaan hyvin kriittisen reaktion. Päätöksen taustalla on arvioitu olevan mm. akateemiseen vapauteen ja politiikkaan liittyviä tekijöitä. Yale-NUS:llä Aasian liberal arts -koulutuksen lippulaivana oli joidenkin mielestä liikaa vapausasteita Singaporen korkeakoulujärjestelmässä. 

Luovuuden tuotemäärittely aasialaisittain? 

Vastatuulista huolimatta luovuutta, monialaisuutta, (sopivasti) kriittistä ajattelua ja innovaatioita peräänkuulutetaan talous- ja koulutusreformeissa Aasiassa laajasti. 

Singaporen koulutusjärjestelmä on kehittynyt ja opetus kaikilla koulutusasteilla on laadukasta. Yliopistot ovat huippurankattuja. Suorituksen jatkuvaa arviointia ja kilpailua ihannoivassa järjestelmässä on kuitenkin omat heikkoutensa suhteessa nykyajan tarpeisiin. Haaste on tunnistettu laajasti esimerkiksi Singaporen erinomaisen kyvykkään ja ennakoinnistaan kuuluisan hallinnon piirissä. Koulutusjärjestelmää yritetään vaiheittain uudistaa ja yritysten ja organisaatioiden innovaatiokyvykkyyttä vahvistaa, mutta muutos on hidas. 

Singaporen opetusministeri Chan Chun Sing tiivisti hiljattain koulutusalan konferenssissa, että koulutusta haastaa tällä hetkellä digitalisaation, muutoksen ja innovaatiosyklien vauhti, sekä geopoliittinen, sosiaalinen ja teknologinen fragmentoituminen. Hän linjasi, että koulutuksen uusi ”tuotemäärittely” täytyy olla kyvykkyys luoda uusia ideoita, perspektiivejä ja arvoa maailmaan. 

Aiemmin opetusministeri Chan on kuvannut Singaporen nykyisiä koulutusreformeja  tavoitteena ”preparing students for the test of life, rather than life of tests”. Singapore on viime vuosina pilotoinut luopumista osasta kansallisista testeistä, erityisesti alakoulutasolta. Kokeista luopuminen vapauttaa aikaa opetussuunnitelmassa muuhun opetukseen ja kokeisiin valmistautumisen sijaan lapsille tulisi jäädä aikaa muuhun elämään, harrastuksiin, kokemusten ja taitojen hankkimiseen. 

Ylipäätään tuloskeskeisyyttä yritetään muuttaa niin peruskouluissa, toisen asteen koulutuksessa kuin korkeakouluopinnoissakin ja soveltava oppiminen lisääntyy. Esimerkiksi yliopistojen koulutuksen uudistuksissa korostuu monialaisuus ja poikkitieteellisyys. Myös jatkuvan oppimisen tarjontaa kehitetään aktiivisesti. Singaporen Skills Future -liike on viime vuodet investoinut jatkuvan oppimisen kulttuuriin ja ihmisten kiinnostukseen kehittää jatkuvasti osaamistaan ja näköalojaan. 

Luovuutta tai etumatkaa osaamisessa haetaan myös lisäopetuksesta. Melkein kaikki singaporelaiset lapset käyvät koulun lisäksi iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina lisäkoulutuksessa ja ala on vuosittain miljardin Singaporen dollarin arvoinen bisnes. Yksi suosituimmista lisäopetuksen teemoista tällä hetkellä on koodaus. Luovuuden kysyntään on vastannut myös suomalainen arkkitehti- ja designopetusta lapsille tarjoava Arkki, joka aloitti toimintansa Singaporessa hiljattain. 

Inspiraatiota, rohkeutta ja mindsetia esimerkiksi yrittäjyyteen haetaan aktiivisesti myös muualta maailmasta. Singaporen yliopistojen suosituimpia ohjelmia ovat niiden kansainväliset yrittäjyysohjelmat, joissa tehdään puolen vuoden tai vuoden harjoittelu start-upeissa maailman innovaatiokeskittymissä. Esimerkiksi NUS Overseas Collegessa opiskelijat harjoittelevat mm. Piilaaksossa, Shanghaissa, Tukholmassa ja Torontossa ja ohjelman alumnit ovat synnyttäneet jo useamman yksisarvisen. Nanyang Technological Universityn ohjelma Overseas Entrepreneurship Programme on avaamassa toimintaansa myös Suomeen tämän vuoden aikana. 

Singaporen yksi ratkaisu luovuuden, diversiteetin ja kyvykkyyksien lisäämiseksi työmarkkinoillaan ja ekosysteemeissään on ollut osaajien houkuttelu laajasti kaikkialta maailmasta. Vuosikymmeniä jatkuneen kansainvälisten osaajien houkuttelunsa myötä Singaporen työmarkkinat koostuvat monikulttuurisesta joukosta korkeasti koulutettuja työntekijöitä, tutkijoita ja erityisasiantuntijoita kaikkialta maailmasta. Esimeriksi vuosittain järjestettävä Global Young Scientists Summit kokoaa nobelisteja, Fieldsin mitalin saaneita ja Millennium Teknologiapalkinnon voittaneita huippututkijoita Singaporeen inspiroimaan nuorempaa sukupolvea. Singaporen tyylistä poimia käsin ja proaktiivisesti hakea halutut osaajat on meidän Suomessakin hyvä ottaa mallia. 

Miten Suomi voisi tukea luovuutta etsiviä? 

Vaikka vastauksemme luovuuden lähteisiin ovat epämääräisiä, monitahoisia ja pragmaattisille liian abstrakteja, Suomella todella on paljon vahvuuksia. Koulutusjärjestelmämme ruokkii laaja-alaista ja omaa ajattelua, tasa-arvoisuus ja matalat hierarkiat sallivat yksilöllisyyttä ja soraääniä, ongelmia voidaan ratkaista mistä tahansa organisaation tasolta. 

Tämä ei onneksi ole vain meidän oma näkemyksemme. Sama viesti tulee hyvin esiin keskusteluissa kansainvälisten opiskelijoidemme ja alumniemme kanssa. Esimerkiksi uusilla Study in Finlandin videoilla kansainväliset opiskelijat kertovat arvostavansa korkeakoulutuksensa opiskelijalähtöisyyttä, joustavuutta, luovuutta ja itseohjautuvuutta, jotka valmentavat parhaalla mahdollisella tavalla uraan ja työelämään. 

Kysyntää suomalaiselle lähestymistavalle kiistatta on, mutta moni Suomen vahvuuksista ja todellisista luovuuden mahdollistajista selviää vasta pintaa raaputtamalla. Rankingejä ja suoraa rahallista lisäarvoa ihannoivissa kulttuureissa näitä näkökulmia on vaikea suoraviivaisesti tuoda esiin esimerkiksi koulutusviennissä tai opiskelijarekrytoinnissa. Demokraattisen ja toimivan yhteiskunnan, puhtaan luonnon, työn ja muun elämän tasapainon ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien merkitys konkretisoituu vain kokemuksien kautta niille, jotka on jo saatu houkuteltua Suomeen. 

Näiden arvokkaiden asioiden ymmärtäminen ottaa aikaa, eikä auta meitä vastaamaan luovuuskyselyihin yhtään konkreettisemmin. Olisiko meidän siis kuitenkin syytä luoda kovalla rahalla ”Suomalainen marraskuu” -niminen simulaattori, jossa pimeyden, räntäsateen ja niistä seuraavan tylsyyden luvattaisiin toimivan superluovuuden lähteenä?  

Kirjoittaja Anna Korpi toimii Team Finland Knowledge -erityisasiantuntijana Singaporessa, toiminta-alueenaan Kaakkois-Aasia.

Tämä kirjoitus on osa artikkelisarjaa, joka käsittelee korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälisyyden edistämisen linjausten toimeenpanoa. Kirjoituksia seuraamalla tiedät mitä tapahtuu Team Finland Knowledge -verkostossa, miten linjausten toimeenpanoa seuraava ja kehittävä kv-foorumi toimii, sekä millaisia tapahtumia järjestetään.