Kulttuuriministeri Karpela: Työelämän ja taiteen toimijoiden tulisi löytää toisensa
Kulttuuriministeri Tanja Karpela puhuu luovasta hyvinvointiyhteiskunnasta Art Goes Työelämä Goes Art -seminaarissakeskiviikkona 11.6.2003 klo 11.30 Kansallisteatterissa
Kulttuuriministeri Tanja Karpelan mielestä liian vähälle huomiolle on jäänyt taide- ja taiteilijapoliittisessa ohjelmassa hahmoteltu kuva luovasta hyvinvointiyhteiskunnasta.
- Taide- ja taiteilijapoliittisessa ohjelmassa ei ole kyse vain kapeasti ymmärretystä taide- ja kulttuuripolitiikasta, vaan koko yhteiskuntapolitiikkaan vaikuttavasta kannanotosta, sanoi kulttuuriministeri Karpela puhuessaan taidetta, kulttuuria ja työelämää koskevassa seminaarissa keskiviikkona Helsingissä.
- Taiteen ja kulttuurin elinkeinoelämään liittyvä ulottuvuus erityisesti sisältöjä käyttävän taloudellisen toiminnan kehittämisenä on ollut kulttuuripolitiikan painopisteenä viime vuosikymmeneltä lähtien ja uskon sen etenevän hyvin myös jatkossa.
- Vaikka uuttakin aloitteellisuutta tarvitaan erityisesti rahoitusmekanismien kehittämiseksi. Valtion ja muiden tahojen teknologiaan ja kehitystoimintaan suuntautuvaa rahoitusta tulisi ohjata aiempaa enemmän sisältötuotantojen rahoitukseen ja näin rahoittaa esimerkiksi audiovisuaalisen kulttuurin hankkeita.
- Taide- ja taiteilijapoliittinen ohjelma ja periaatepäätös eivät ole unohtanut taiteilijoita. Kulttuuriyrittäjyyden ja sisältötuotannon edistäminen tarjoaa samalla uusia työtilaisuuksia ja näin myös osaltaan ratkaisee taidealojen koulutuksen suosiosta ja tarjonnasta johtuvaa työllistymisen ongelmaa.
- Ohjelmaesityksen mukaan tulisi "ideoida uusia tapoja taiteen tekijöiden huomioimiseksi ja käyttämiseksi yritystoiminnassa". Myös tämä edistää taide- ja kulttuurialan toimijoiden toimintamahdollisuuksia ja työllisyyttä ainakin pitkällä tähtäimellä. Tämä kuitenkin edellyttää, että maahamme syntyisi taidemaailman ja elinkeinoelämän väliin tuottajista ja rahoittajista koostuva ns. välittäjäporras.
- Taide- ja taiteilijapoliittinen ohjelma puhuu paljon taiteesta mahdollisuutena niin yksilölliseen kuin yhteisölliseenkin kehittymiseen. Valtio tai kunta ei tee taidetta, mutta julkinen valta voi omilla toimillaan avata reittejä taiteen kokemiseen niin, että siitä tulee elämän rikastuttaja eri ikä- ja elämänvaiheissa.
- Taiteen soveltava käyttö edustaa uudentyyppistä ajattelua kulttuuripolitiikassa. Terveyttä kulttuurista -toiminnasta on tulossa taiteen soveltavan käytön oiva lippulaiva. Jo toteutetut tai meneillään olevat hankkeet ovat olleet hyvin rohkaisevia. Myös tämä toiminta on esimerkki siitä, miten pienilläkin panoksilla ja muidenkin kuin kulttuurin kentän toimijoiden aktiivisuudella voidaan edistää sekä kulttuurin asiaa että hyvin konkreettisesti myös hyvinvoinnin asiaa.
- Taiteella voidaan vaikuttaa hyvinvointiin sekä fyysisen että psyykkisen terveyden, vireyden ja hyvän olon mielessä. Tätä toimintaa on syytä jatkaa ja kehittää sekä julkisen sektorin että kansalaisyhteiskunnan toimin.