Ylijohtaja Petri Lempinen:
Kohti nopeasykkeisempää jatkuvaa oppimista
Ammattiin opiskelevalla tulee aina olla mahdollisuus suorittaa tutkinnon osa tai osia eri tutkinnoista. Tämä esitys löytyy ammatillisten tutkintojen kehittämisryhmän (Tutke4) opetusministeri Li Anderssonille luovuttamasta väliraportista. Toteutuessaan esitys tarkoittaisi suurta muutosta ammatillisen koulutuksen tarjontaan.
Suomessa on laaja ja vahvasti tutkintotavoitteinen ammatillinen koulutus. Vuonna 2022 ammatilliseen koulutukseen osallistui noin 340 000 ihmistä, joista noin 90 prosenttia tavoitteli tutkinnon suorittamista. Ammatillinen perustutkinto on suosittu koulutus myös toisen asteen tutkinnon jo suorittaneille. Tämä ilmiö on nostettu esiin epätarkoituksenmukaisena päällekkäisenä koulutuksena tammikuussa julkaistussa Sivistyskatsauksessa.
Työryhmän mukaan tutkintojen rinnalla tarvitaan nykyistä lyhyempiä koulutuksia, jotka voivat ylittää nykyisten tutkintojen rajat. Näin olisi mahdollista vastata suhteellisen nopeastikin eri alojen rajapintoihin syntyviin uusiin osaamistarpeisiin. Nämä koulutusvaihtoehdot sopivat erityisesti työelämässä oleville tutkinnon jo suorittaneille henkilöille eli jatkuvaan oppimiseen.
Käytännössä kyse olisi muutamista tutkinnon osista muodostuvista opintokokonaisuuksista, joita koulutuksen järjestäjät voivat omasta tarjonnastaan suunnitella alueensa työelämän tarpeisiin. Hoiva-avustajakoulutus on esimerkki tutkintoa lyhyemmästä koulutuksesta. Koulutuksen järjestäjiä onkin kannustettava nykyistä laajemmin hyödyntämään tutkinnon osia täydennys-, lisä- ja uudelleenkouluttautumisessa.
Tutke4-työryhmä on tunnistanut, että ammatillisen koulutuksen rahoitusmalli on ongelmallinen koulutustarjonnan suuntaamisessa tutkinnon osien sekä ammatti- ja erikoisammattitutkintojen suorittamiseen perustutkintojen sijaan.
Samalla työryhmä toteaa väliraportissaan, että ammatillisten tutkintojen osat nykyisellään vastaavat Euroopan unionin neuvoston suositusta pienistä osaamiskokonaisuuksista. Tämän mukaisesti esitykset tutkintojen osien kehittämiseksi ovat tulkittavissa myös pienten osaamiskokonaisuuksien tarjonnan kehittämiseksi. Tutkintojen perusteita kehitettäessä on varmistettava, että ne soveltuvat itsenäisesti suoritettaviksi.
Tutkinnonosien sisällä on määritetty ammattitaitovaatimukset. Kuhunkin tutkinnon osaan sisältyy useita ammattitaitovaatimuksia, jotka on johdettu suoraan työelämässä vaadittavista osaamisista. Näistä ammattitaitovaatimuksista on mahdollista johtaa tutkinnon osaa pienempiä osaamiskokonaisuuksia, mutta työryhmä ei nähnyt mahdolliseksi velvoittaa Opetushallitusta määrittämään näitä noin 3300 tutkinnon osaan.
Lain mahdollistamat joustavuudet eivät toteudu käytännössä
Työryhmä arvioi valinnaisuuden toteutumista vuoden 2018 eli ammatillisen koulutuksen reformin jälkeen Koski-tietokantaan tallennettujen suoritustietojen, Karvin arviointien ja opiskelijapalautteen perusteella. Nämä antavat osin ristiriitaisen kuvan nykytilasta.
Karvin arvioinnissa noin puolet koulutuksen järjestäjistä ja henkilöstöstä arvioi, että mahdollisuus opiskella tutkinnon osa koulutuksen järjestäjän tarjoamasta toisesta tutkinnosta toteutuu hyvin tai erittäin hyvin. Kaikilla koulutuksen järjestäjillä asiat eivät siis ole kunnossa. Erityisen heikko tilanne on silloin, kun kyse on eri koulutuksen järjestäjien koulutustarjonnan yhdistämisestä opiskelijan tarpeisiin.
Koski-tietovarannon mukaan valinnaisuus on kuitenkin harvinaista. Vuosina 2018–2022 ammattitutkinnoista 5,9 prosenttiin ja erikoisammattitutkinnoista 4 prosenttiin opinto-oikeuksissa oli sisältynyt osia muista tutkinnoista. Vastaavasti arviointien mukaan ammattikorkeakoulu- tai yliopisto-opintojen opiskelumahdollisuudet toteutuvat suhteellisen hyvin osana ammatillisia opintoja, mutta käytännössä tätä tapahtuu vain vähän. Kysymys kuuluukin: mitä pitää tehdä, että jo nykyisin lain mahdollistamat jouston mahdollisuudet toteutuvat opiskelijoille?
Ammatillista tutkintoa suorittavan opiskelijan valinnanmahdollisuuksien lisääminen olikin keskeinen juonne työryhmän työssä. Mahdollisuuksiin vastata työelämän ja yksilöiden erilaisiin tarpeisiin vaikuttavat pakollisten ja valinnaisten tutkinnon osien määrä ja laajuus, mahdollisuus sisällyttää osaamista muista tutkinnoista tai korkeakouluopinnoista sekä paikallisiin ammattitaitovaatimuksiin sisältyvät tutkinnon osat.
Johdonmukaisimmin valinnaisuus on tuotu ammatillisiin perustutkintoihin, joihin kaikkiin on mahdollista sisällyttää lukio- ja korkeakouluopintoja sekä paikallisiin ammattitaitovaatimuksiin perustuvia tutkinnon osia. Ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin ei aina ole mahdollisuutta sisällyttää osaamista muista tutkinnoista. Paikalliset tutkinnon osat tekevät vasta tuloaan ammatti- ja erikoisammattitutkintojen perusteisiin. Opetushallituksella ei olekaan ollut yhtenäisiä periaatteita ohjaamassa ammatti- ja erikoisammattitutkintojen perusteiden laadintaa yhdessä sidosryhmien kanssa.
Ammatillisessa koulutuksessa on käytössä valtakunnalliset tutkinnon perusteet, joiden uudistaminen tapahtuu työryhmän arvion mukaan verkkaisesti. Kyse on luonnollisesti Opetushallituksen resursseista. Yhtenä keinona nopeampaan uudistumiseen työryhmä esittää fokuksen siirtämistä tutkinnon osiin koko perusteen sijaan.
Petri Lempinen
Lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen osaston ylijohtaja, OKM
Ammatillisten tutkintojen rakenne Suomessa
- Suomessa on 42 ammatillista perustutkintoa, 64 ammattitutkintoja ja 54 erikoisammattitutkintoa. Ne muodostuvat yhteensä 3299 tutkinnon osasta sekä perustutkintoihin kuuluvista yhteisistä tutkinnon osista. Lisäksi aktiivisena on 3139 paikallista tutkinnon osaa. Ammatillisten tutkinnon osien laajuus vaihtelee nykyisin 5 ja 80 osaamispisteen välillä.
- Ammatillisessa tutkinnossa on oltava vähintään yksi pakollinen ja vähintään yksi valinnainen tutkinnon osa. 150 osaamispisteen laajuisissa ammattitutkinnoissa pakollisen osaamisen määrä vaihtelee 30 osaamispisteestä 150 pisteeseen. 180 osaamispisteen laajuisissa erikoisammattitutkinnoissa pakollisten tutkinnon osien laajuus vaihtelee 20 ja 160 pisteen välillä.