Yhä useampi julkaisu tehdään kansainvälisessä yhteistyössä

Kansainvälisten yhteisjulkaisujen osuus on kasvanut 25 prosentista 49 prosenttiin viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Kansainvälisen yhteisjulkaisemisen yleistymisen rinnakkaisilmiönä on ollut kotimaisten tutkimusorganisaatioiden yhteistyön osuuden suhteellinen kasvu.

Tiedot pohjautuvat Suomen kansainvälinen yhteisjulkaiseminen -tutkimukseen, jonka aineistona oli Thomson Reutersin kansainväliseen Web of Science (WoS) julkaisu- ja viittaustietokannan sisältämät julkaisut ja niiden saamat viittaukset vuosilta 1990–2009. Tutkimus tarjoaa toistaiseksi kattavimman kuvan suomalaisen kansainvälisen yhteisjulkaisemisen kehityksestä.

Tutkimuksen mukaan kansainvälisyys edistää myös julkaisujen vaikuttavuutta. Kansainväliset yhteisjulkaisut saivat vuosina 1990–2008 keskimäärin enemmän viittauksia kuin kotimaisessa yhteistyössä tehdyt julkaisut. Kansainvälisten yhteisjulkaisujen viittausmäärät ovat ylittäneet maailman keskimääräisen tason koko tarkastelukauden ajan.

Kasvavana trendinä on ollut yhteistyö, johon osallistuu Suomen lisäksi tutkijoita useammasta kuin yhdestä maaryhmästä. Mitä useampi maa julkaisussa on mukana, sitä enemmän viittauksia julkaisut ovat keskimäärin keränneet. Julkaisut, joissa on Suomen lisäksi kirjoittajia vähintään kolmesta maaryhmästä, kuuluvat Suomen julkaisuista tyypillisimmin maailman viitatuimpaan kymmenykseen.

Suomen kansainvälisissä yhteisjulkaisuissa kirjoittajakumppani on tullut useimmiten jostain muualta Euroopasta kuin Pohjoismaista. Toiseksi eniten kansainvälisissä yhteisjulkaisuissa on mukana pohjoisamerikkalaisia ja kolmanneksi tyypillisin yhteiskirjoittajakumppani tulee Pohjoismaista.

Yksin kirjoitettujen julkaisujen osuus on ollut laskusuuntaista viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Humanististen tieteiden lehdet poikkeavat muista päätieteenaloista, sillä yksin kirjoittaminen oli vuosina 2006–2009 edelleen selvästi alan tyypillisin kansainvälisen julkaisemisen muoto. 

Suomen kansainvälinen yhteisjulkaiseminen, opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:4