Suomi pitkien koulutusaikojen maa

Julkaisussa vertaillaan OECD-maita ja sen kumppanimaita muun muassa väestön koulutustasoa, koulutettujen työllisyyttä, koulutuskustannuksia, koulutukseen osallistumista ja opettajakuntaa kuvaavien indikaattorien avulla. Lisäksi on analysoitu kansainvälisten arviointitutkimusten, kuten PISA-tutkimuksen ja aikuistutkimus PIAACin tuloksia.

Viive ylemmälle koulutusasteelle siirtymisessä hidastaa siirtymistä työmarkkinoille

Suomessa 15-19 –vuotiaista on koulutuksessa 86 prosenttia, mikä on hiukan OECD-maiden keskiarvoa korkeampi osuus. 19-vuotiaista koulutuksessa on puolet, kun OECD-maissa keskimäärin osuus on melkein 60 prosenttia. Tähän vaikuttaa Suomessa osin asevelvollisuus, mutta ennen kaikkea se, että välittömästi toisen asteen koulutuksen jälkeen opintopaikan saa harvempi nuori kuin useimmissa OECD-maissa. Uudet säännökset, jotka suosivat ensimmäistä kertaa jatko-opintopaikkaa hakevia, voivat muuttaa tilannetta tämän ikäryhmän osalta. Tiedot perustuvat vuoden 2012 tilanteeseen.

20-29 –vuotiaista koulutuksessa on yli 40 prosenttia. OECD-maista vain Tanskassa osuus on korkeampi. Kuudessa OECD-maassa (Meksikossa, Luxemburgissa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Ranskassa ja Slovakiassa) koulutuksessa olevien osuus on puolet tai selvästi alle puolet Suomen ja Tanskan vastaavasta osuudesta. On selvää, että kansakunnan kannalta on edullista, että nuorten ikäluokkien koulutustaso on korkea. Ongelmallista on kuitenkin se, että Suomessa nuoret valmistuvat muiden maiden ikätovereihinsa verrattuna myöhään ja tutkinnon suorittaneina siirtyvät työmarkkinoille vanhempina.

Viisivuotiaan lapsen odotettavissa oleva opiskeluaika ennen 40 ikävuottaan on Suomessa 18 vuotta, joka on OECD-maiden korkeimpia. OECD-maiden keskimääräinen opiskeluaika on melkein 1,5 vuotta lyhyempi. Maiden väliset erot koulutusajoissa ovat tasoittuneet viime vuosina, kun monet maat ovat panostaneet koulutustarjontansa lisäämiseen.

Muualla lapset varhain kasvatuksen piirissä

Yksi Euroopan unionin koulutuspoliittisia tavoitteita on saada pienet lapset koulutuksen ja kasvatuksen piiriin. Tavoitteena on, että vähintään 95 prosenttia kaikista lapsista, neljävuotiaista oppivelvollisuuskoulun aloitusikäisiin, olisi varhaiskasvatuksen piirissä. Suomi ei tätä tavoitetta täytä. Osin se johtuu siitä, että toistaiseksi kansainvälisessä tilastoinnissa ei perhepäivähoidossa olevia lapsia ole laskettu mukaan varhaiskasvatuksessa oleviin. Tilastokeskus on arvioinut, että perhepäivähoidon tilastointi tulisi nostamaan osallistumisastetta meillä noin 10 prosenttiyksiköllä, vajaaseen 70 prosenttiin.

OECD-maissa jo neljävuotiaista yli 80 prosenttia on varhaiskasvatuksessa. Useissa maissa, kuten Ranskassa, Belgiassa, Iso-Britanniassa, Luxemburgissa ja Tanskassa käytännössä kaikki neljävuotiaat lapset ovat varhaiskasvatuksessa. Suomessa osallistumisaste on noussut viime vuosina, mutta se on silti edelleen selvästi OECD-maiden keskiarvon alapuolella. Suomalaisista neljävuotiaista on varhaiskasvatuksessa 59 prosenttia (päiväkodissa, jossa koulutetut lastentarhanopettajat hoitavat kasvatuksellista tehtävää).

Koulu aloitetaan Ruotsissa seitsenvuotiaana ja muissa Pohjoismaissa kuusivuotiaana,mutta silti näissä maissa neljävuotiaistakin varhaiskasvatuksen piirissä on enemmän kuin yhdeksän kymmenestä lapsesta. Suomi eroaa siis varhaiskasvatuksen järjestämisessä olennaisesti vertailuryhmästä.

Väestön koulutustason nousu on hidastunut

Suomessa erityisesti nuorempien ikäluokkien koulutustaso on ollut OECD-maiden joukossa korkea, mutta viime vuosina kasvu on selkeästi hidastunut kansainvälisessä vertailussa. Esimerkiksi vuoden 2005 tietojen mukaan korkea-asteen (yliopisto-, ammattikorkeakoulu- ja jo poistuneen opistoasteen tutkinnot) tutkinnon suorittaneiden osuudessa 25-64 –vuotiaasta väestöstä olimme sijalla kuusi, kun vuonna 2012 sijoitus oli pudonnut kymmenenneksi.

Pelkän perusopetuksen varassa olevan aikuisväestön osuus on Suomessa OECD-maiden keskiarvoa selvästi pienempi, mutta kuitenkin korkeampi kuin esimerkiksi Keski-Euroopan maissa, kuten Saksassa, T?ekissä, Slovakiassa, Sloveniassa. Tähän osaltaan vaikuttaa se, että vuonna 2012 oli vielä suuria ikäluokkia tarkasteltavassa ikäryhmässä. Suuriin ikäluokkiin kuuluville ei 1950- ja 1960-luvuilla ollut riittävästi koulutuspaikkoja, joten heistä moni jäi tuolloin vaille muodollista tutkintoa.

Muodollinen koulutustaso ei kerro kaikkea ihmisten osaamistasosta. OECD:n aikuistutkimuksessa, PIAACissa arvioitiin työikäisen väestön osaamista kolmella alueella: lukutaito, numeeriset taidot, ongelmanratkaisutaidot tietoteknisessä ympäristössä. Tässä tutkimuksessa Suomi sijoittui kärkeen lukutaidon osa-alueella yhdessä Japanin, Ruotsin ja Alankomaiden kanssa. Lukutaidon mittauksessa kahdelle korkeimmalle osaamistasolle (tasot 4/5) sijoittui vain harva pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevista. Suomessa osuus oli kuitenkin Japanin jälkeen toiseksi korkein yhdessä Norjan ja Australian kanssa.

OECD-maissa keskimäärin 12 prosenttia väestöstä oli lukutaidon mittauksessa jommallakummalla korkeimmista tasoista. Japanissa ja Suomessa osuus oli kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi ja korkeakoulukoulutetuista näissä maissa 37 prosenttia saavutti tämän tason.

Toisen asteen opettajien palkat kilpailukykyisiä

Toisen asteen, lukion ja ammatillisen koulutuksen naisopettajien palkat Suomessa ovat muihin korkea-asteen (yliopisto, ammattikorkeakoulu, opistoaste) tutkinnon suorittaneiden naisten palkkoihin verrattuna yli neljänneksen parempia. OECD-maissa keskimäärin naisopettajat ovat vain hiukan paremmin palkattuja kuin kaikki korkea-asteen tutkinnon suorittaneet naiset. Miesopettajien suhteellinen asema on kansainvälisessä vertailussa samanlainen. Suomalaiset toisen asteen koulutuksen miesopettajat ovat kuitenkin hiukan heikommin palkattuja muihin suurin piirtein saman koulutuksen saaneisiin suomalaismiehiin verrattuna.

Kansalliseen palkkausrakenteeseen verrattuna myös peruskoulun opettajat ovat paremmin palkattuja kuin kollegat muissa OECD-maissa. Sekä nais- että miesopettajat peruskouluissa jäävät kuitenkin jälkeen koulutustasonsa yleisestä palkkaustasosta. Suomen kohdalla tämä suhteellisia palkkoja kuvaava indikaattori on hankala, koska opettajien palkkoja verrataan kaikkiin yliopisto-, ammattikorkeakoulu- tai opistotutkinnon suorittaneisiin, vaikka kaikki virassa olevat opettajat ovat maisteritutkinnon yliopistossa suorittaneita.

Lisätietoja:
- opetusneuvos Matti Kyrö (Opetushallitus), puh. 0295 3 31114

www.oecd.org

Julkaisua Education at a Glance 2014 (ISBN 978-92-64-21132-2) voi tilata Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupasta