Sivistyksen suunta -kolumni
Sivistys avaa näkökulmia tulevaisuuteen

Kollegani löysi arkistoistaan valtion vuoden 1995 talousarviossa korkeakoulujen toiminnalle asetetut laadulliset tavoitteet. Ne kuulostavat edelleen ajankohtaisilta: kansainvälisesti korkeatasoinen tutkimus ja opetus, nuorten nopeampi siirtyminen korkeakoulutukseen, tuloksellinen toiminta ja yhteistyön vahvistaminen.

Kun tarkastelemme kolmenkymmenen vuoden takaisia ja yhä relevantteja tavoitteita, herää väistämättä kysymys, rakennammeko Suomen tulevaisuutta oikeilla eväillä. Nousemmeko 2030- ja 2040-luvuilla kukoistukseen samoilla keitoksilla kuin lama-Suomi viime vuosituhannella?

Opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla valmistellaan parhaillaan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiota vuoteen 2040. Työ laitettiin liikkeelle tämän vuoden alussa, koska korkeakoulutuksen ja tutkimuksen toimintaympäristö on muuttunut dramaattisesti nykyisen, vuonna 2017 julkaistun vision jälkeen: geopoliittinen jännite kiristyy, demokratia horjuu kansainvälisesti, kansantalous polkee paikallaan, demografia muuttuu, tekoäly ja digimurrokset mullistavat yhteiskunnan rakenteita.

Näistä huolta herättävistä muutoksista huolimatta korkeakoulutuksesta ja tutkimuksesta lähtevät ratkaisut ovat innostavia. Valtioneuvoston syyskuussa julkaisema tulevaisuusselonteko hahmottaa Suomelle neljä vaihtoehtoista skenaariota. Tulevaisuuskuvia yhdistää yksi viesti: koulutus- ja osaamistason nosto on välttämätöntä kaikissa tilanteissa. Korkea osaaminen on Suomen omissa käsissä oleva keino vastata maailman myllerrykseen.

Visiotyön ytimessä on kysymys, miten käymme kohti välttämättömyyttä. Millaista on tulevaisuuden korkeakoulutusta ja tutkimusta radikaalisti uudistava ajattelu? Yksi vaihtoehto on palata sivistysajattelun juurille. Viime vuosikymmeninä korkeakoulu- ja tiedepolitiikka on painottunut vahvasti innovaatio- ja kasvupolitiikan tukemiseen. Näin ei ole tapahtunut vain Suomessa, vaan keskustelu on aivan hiljattain heijastanut muun muassa EU-komissaarien nimikkeissä, joissa yhdessäkään koulutusta ei ole mukana.

Talouden kasvu tukeminen on kiistatta tärkeää, mutta samalla on syytä varmistaa, että toinen yhtä olennainen näkökulma, sivistys ja demokratia, saa jatkossa ansaitsemansa painoarvon. Sivistys luo merkitystä ihmisten ja yhteisöjen elämään sekä tuo yhteiskuntaan jatkuvuutta, edistystä ja uusia vaihtoehtoisia näköaloja. Sivistys, demokratia ja toimivat instituutiot tuovat yhteiskuntaan vakautta ja ovat osaltaan kilpailukykyisen talouden perusta.

OECD:n tuore Education at a Glance -analyysi nostaa esiin suomalaisen korkeakoulutuksen suurimmaksi järjestelmätason haasteeksi nuorten hitaan siirtymisen toiselta asteelta korkeakouluihin. Vision tavoitteiden ja ratkaisujen olennainen kysymys on, miten avaamme nuorille aidosti sujuvan pääsyn korkeakouluopintoihin. Näköalojen ja mahdollisuuksien luominen nuorille on tärkein mahdollinen demokratiateko ja investointi koko yhteiskunnan tulevaisuususkoon.

Uudet näköalat avaavat mahdollisuuksia myös tutkimuksen huipuille ja innovaatioiden synnylle. Kuten valtioneuvoston tulevaisuusselonteko tuo esille, Suomen menestyksen keskiössä ovat ihmiset, korkeasti koulutetut osaajat, jotka keksivät ja tekevät sellaista, mitä emme vielä osaa edes kuvitella. Korkeakoulutus ja tutkimus ovat tärkein silta uutta luovaan osaamiseen. Laadukkaan tutkimuksen ja korkeakoulutuksen sekä korkean osaamisen kautta Suomi voi olla maa, jossa syntyy ratkaisuja, jotka muuttavat maailmaa.

Sirkku Linna
ylijohtaja

Sivistyksen suunta -kolumnisarjassa opetus- ja kulttuuriministeriön johto ja asiantuntijat käsittelevät valmistelussa olevia asioita ja niiden taustoja.