Ministeri Kalliomäki Euroopan parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät varapuheenjohtajat ja valiokunnan jäsenet

1. Johdanto

On ilo saada tavata tämä valiokunta kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa.

Aloitin työni koulutus- ja tiedeasioista vastaavana ministerinä syyskuussa 2005. Sitä ennen olen toiminut valtiovarainministerinä ja aiemmin 1990-luvulla kauppa- ja teollisuusministerinä. Nykyiseen toimenkuvaani opetusministerinä kuuluvat kaikki koulutusasiat esikouluista yliopistoihin saakka. Vastaan myös tutkimus- ja tiedeasioista, sikäli kun ne liittyvät yliopistojen harjoittamaan perustutkimukseen. Ja nyt on käynnistynyt puheenjohtajuus koulutusneuvostossa, joka on Euroopan kansalaisten arkielämälle kenties tärkein ja läheisin neuvostokokoonpano.

Perustuslakisopimuksesta pitkään käyty keskustelu on voinut synnyttää kuvan, että EU olisi tullut kehityksessään jonkinlaiseen suvantokohtaan. Eurooppa elää kuitenkin juuri nyt murroskautta. Globalisaatio, väestön ikääntyminen, ilmastonmuutos, tuotantorakenteissa ja maailmankaupassa tapahtuvat muutokset, turvallisuuteen liittyvät huolenaiheet ja kunnianhimoiset tavoitteet kilpailukyvyn parantamiseksi vaikuttavat toimintaympäristöön kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa. Kansalaiset odottavat Euroopan unionilta tuloksellista toimintaa asioissa, joissa yhteistyö on kannattavampaa kuin yksittäisten jäsenmaiden toiminta. Voimien kokoaminen talouskasvun ja työllisyyden parantamiseen on kansalaisten hyvinvoinnin, Euroopan sosiaalisen mallin sekä tasa-arvon ja demokratian kehittämiseksi tehtävän politiikan perusedellytys.

Koulutuksella on ratkaisevan tärkeä merkitys EU:n tulevaisuuden kannalta. Tämän päivän koulutusinvestoinnit maksavat itsensä takaisin ja niillä on pitkäkestoinen vaikutus Euroopan yhteiskuntien vaurauteen ja hyvinvointiin vielä vuosikymmenien päästä. Eurooppa-neuvoston linjaukset merkitsevät, että Euroopan unionin tulevaisuutta halutaan rakentaa sivistyksen ja osaamisen varaan.

Suomi toimii nyt toista kertaa puheenjohtajamaana. EU:n koulu-tusyhteistyössä on menty monta askelta eteenpäin edelliseen kauteemme verrattuna. Edellisellä puheenjohtajakaudella vuoden 1999 loppupuolella ta-voitteenamme oli EU:n koulutusyhteistyön tehostaminen sekä toiminnan jatkuvuuden, johdonmukaisuuden ja vaikuttavuuden parantaminen.

Muutos on ollut jopa yllättävän nopeaa. Pääsyy tähän on tietysti Lissabonin strategia, joka on nostanut etualalle tietoon ja osaamiseen liittyvät politiikat. Valtioiden ja hallitusten päämiehet keskustelevat säännöllisesti koulutuksesta. Koulutussektorin panos Lissabonin strategiaan välittyy mm. Koulutus 2010-ohjelman kautta. Se on lisännyt jäsenmaiden keskinäistä oppimista ja luonut puheenjohtajakausien yli ulottuvaa jatkuvuutta ja ennakoitavuutta. Yksi tulos tästä tiivistyneestä yhteistyöstä ovat mm. suositukset, joita valmistelemme yhdessä parlamentin kanssa.

Myös Suomi jatkaa omalla puheenjohtajakaudellaan sitä työtä, jonka edeltäjät ovat panneet alulle. Teemme parhaamme edistääksemme Euroopan unionin yhteisellä asialistalla olevia asioita. Näitä aiheita käsitellään myös puheenjohtajakaudellamme järjestettävissä asiantuntijakokouksissa, joita yhdistävä teema on Euroopan koulutusyhteistyö vuoden 2010 jälkeen.

2. Elinikäisen oppimisen ohjelma

Valmistautuessamme puheenjohtajakauteemme asetimme pääta-voitteeksemme, että Elinikäisen oppimisen ohjelmasta saadaan päätös aikaan puheenjohtajakaudellamme ja että ohjelman toteutus voidaan aloittaa riittävän ajoissa. Euroopan parlamentin ja edeltävien puheenjohtajamaiden tehokkaan työn ansiosta päätös on jo nyt sinettiä vaille valmis. Haluan esittää vilpittömät kiitokseni Euroopan parlamentille, ja myös edeltäjälleni Itävallan ministeri Gehrerille merkittävästä panoksesta tämän päätöksen aikaansaamiseksi. Olen iloinen, että Parlamentin oleelliset parannusehdotukset saatiin mukaan päätöstekstiin. Haluan esittää lämpimät kiitokset myös valiokunnan puheenjohtaja Sifunakikselle ja esittelijä rouva Packille.

Elinikäisen oppimisen ohjelma on Euroopan unionin koulutusyhteistyön tärkein rahoitusväline. Entistä laajempi joukko opiskelijoita, koululaisia, opettajia, tutkijoita, kouluttajia ja harjoittelijoita pääsee hyötymään ohjelmasta. Se tukee EU:n kehittymistä tietoyhteiskuntana ja lisää yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta. Ohjelman projekteihin osallistuvat nuoret ja aikuiset voivat parantaa eurooppalaisten kielien ja kulttuurien osaamistaan sekä oppivat kestävän kehityksen kannalta tärkeitä ajattelu- ja toimintatapoja. Olen varma, että uusi ohjelma ja sen moninaiset yhteistyömuodot vaikuttavat hyvin myönteisesti koulutuksen laatuun ja vahvistavat koulutuksen eurooppalaista ulottuvuutta.

Liikkuvuuden laadun kehittämisen osalta keskeinen väline on myös ehdotus liikkuvuuden eurooppalaisesta laatuperuskirjasta. Haluan kiittää parlamenttia ja esittelijä rouva Pretsiä hyvästä yhteistyöstä laatuperuskirjan valmistelussa ja toivon, että tästä suosituksesta päästäisiin yhteisymmärrykseen ensimmäisessä käsittelyssä.

3. Koulutus ja innovaatiot

Suomi haluaa puheenjohtajakaudellaan edistää laaja-alaista inno-vaatiopolitiikkaa. Siihen kuuluvat yhtä hyvin koulutus ja perustutkimus kuin tuotekehitys ja innovaatiotoiminta. Innovaatiot perustuvat vuorovaikutukseen. Uusien keksintöjen kehittäminen ja käyttöönotto kytkeytyvät yhä useammin verkostoihin, joissa koulutus, tutkimus sekä käytännön tuotanto- ja palvelutoiminta ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa. Tasapainoiseen ja dynaamiseen innovaatiojärjestelmään kuuluvat myös sosiaaliset innovaatiot, totunnaisten toimintatapojen muuttaminen. Esimerkiksi sairaanhoitaja, pankkitoimihenkilö ja kirjastonhoitaja ovat yhtä lailla luovia ja tärkeitä innovaatiojärjestelmän ammatteja kuin esimerkiksi insinööri tai keksijä.

Innovatiivista yhteiskuntaa ei saavuteta ilman luovuuteen, riskinottoon ja ennakkoluulottomuuteen rohkaisevaa koulua. Korkealaatuinen ja tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä on myös teknologian käyttöönoton perusedellytys. Ilman sitä uuden teknologian ja innovaatioiden tuloksia ei voida täysimääräisesti hyödyntää. Tässä mielessä opettaja on innovaatioyhteiskunnan tärkeimpiä tekijöitä.

Eurooppa tarvitsee huippuyliopistoja, tiedon ja osaamisen tehokkaampaa hyödyntämistä sekä entistä parempaa yhteistyötä yliopistojen ja elinkeinoelämän välillä. Monissa EU:n jäsenmaissa on hyviä kokemuksia työllisyyttä, tuottavuutta ja kasvua edistävien kansallisten innovaatiojärjestelmien kehittämisestä. Euroopan on yhdistettävä voimansa, jotta sen yliopistot ja korkeakoulut olisivat vetovoimaisia myös mantereen ulkopuolella. Suomen kaudella käsitellään komission aloitetta Euroopan teknologiainstituutista ja komission tiedonantoa Euroopan yliopistojen uu-distamisesta. Näillä hankkeilla tähdätään innovaatiopolitiikan vahvistamiseen sekä kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin edistämiseen. On mielestäni tärkeää, että koulutuksen asiantuntijoilla on keskeinen rooli keskusteltaessa näistä aiheista.

4. Tasa-arvo ja tehokkuus

Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden korostaminen on kansainvälisten koulusaavutusvertailujen tärkein koulutuspoliittinen johtopäätös. Tutkimukset osoittavat, että hyvät oppimistulokset, koulutuksellinen tasa-arvo ja tehokkuus on mahdollista saavuttaa samanaikaisesti. EU:n yhteistyötä koulutusinvestointien tehokkuuden sekä korkealaatuisten ja tasa-arvoisten oppimistulosten kehittämiseksi on tarpeen syventää. Voidaksemme saada parhaat mahdolliset tulokset käytettävissä olevilla voimavaroilla tarvitsemme sekä kansallisesti että myös eurooppalaisella tasolla lisää ja parempaa yhteistyötä koulutuspolitiikan ja koulutustutkimuksen välillä - ja myös koulutuksen taloustieteen alueella.

Suomen kaudella neuvosto käsittelee komission tiedonantoa koulu-tusjärjestelmien tehokkuudesta ja tasa-arvosta, josta keskustellaan myös yhdessä Suomen puheenjohtajakauden koulutuskonferensseista syyskuussa Helsingissä. Suomen tavoitteena on, että koulutusneuvosto hyväksyy marraskuussa asiaa koskevat päätelmät tai päätöslauselman.

On tärkeää, että kaikilla Euroopan kansalaisilla on sosiaalisesta asemasta, asuinpaikasta, sukupuolesta ja etnisestä taustasta riippumatta yhdenvertaiset mahdollisuudet oppia tietoyhteiskunnassa tarvittavat perustaidot. Lissabonin Eurooppa-neuvosto käynnisti perustaidoista keskustelun, jonka pohjalta syntyi komission esitys suositukseksi elinikäisen oppimisen avaintaidoista. Neuvosto ja parlamentti ovat käsitelleet hyvässä yhteisymmärryksessä suositusehdotusta ja haluan kiittää tästä esittelijää rouva Trüpeliä. Meillä on mahdollisuus saada asian käsittely päätökseen jo Suomen puheenjohtajakaudella.

Aikuisten osaamistason ylläpitäminen ja kehittäminen on elinikäisen oppimisen politiikan toteuttamisen suurin haaste Euroopassa. Tutkimukset osoittavat, että huomattavalla osalla aikuisväestöstä on tietoyhteiskunnan avaintaidoissa merkittäviä puutteita, jotka vaikeuttavat heidän osallistumistaan työ- ja yhteiskuntaelämään. Tarvitaan uusia tapoja lisätä aikuisille soveltuvaa koulutustarjontaa, kohdentaa sitä koulutusta vähiten saaneille ja tunnustaa koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankittua osaamista. Lisäksi tarvitaan jul-kisen koulutusjärjestelmän sekä työnantajien ja yksityisten rahoituslähteiden tiivistä yhteistyötä aikuisten oppimismahdollisuuksien rahoittamiseksi ja lisäämiseksi. Tähän teemaan liittyy Suomen puheenjohtajakaudella valmistuva komission tiedonanto aikuisten oppimisesta, josta keskustellaan yhdessä Suomen puheenjohtajakauden koulutuskonferensseista lokakuussa Helsingissä.

5. Ammatillinen koulutus

Suomen puheenjohtajakauden koulutussektorin päätapahtuma on joulukuun alussa Helsingissä pidettävä epävirallinen opetusministerikokous. Kokouksessa on tarkoitus tarkastella ammatillisen koulutuksen eu-rooppalaisen yhteistyön, niin kutsutun Kööpenhaminan prosessin nykyvaihetta.Helsingissä arvioidaan prosessin edistymistä edellisessä seuranta-kokouksessa Maastrichtissa asetettujen tavoitteiden pohjalta. Tarkoituksena on hyväksyä Helsinki-kommunikea, jossa sovitaan prosessin jatkamisen painopisteistä lähivuosiksi.

Mielestäni Kööpenhaminan prosessi on kehittynyt lupaavasti. Ja niin pitääkin tapahtua, sillä ammatillisella koulutuksella on tärkeä osa Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa. Se tarjoaa mahdollisuudet eurooppalaisten osaamiseen kehittämiseen, kasvun ja työllisyyden tavoitteiden saavuttamiseen sekä innovaatioiden käyttöönottoon. Kööpenhaminan prosessi on selvästi lisännyt ammatillisen koulutuksen näkyvyyttä.

Edistystä on tapahtunut erityisesti laadunvarmistuksen sekä epävirallisen ja arkioppimisen tunnustamisen alueilla. Samoin Euroopan parlamentin ja opetusneuvoston päätöksen mukainen uusi Europassi-asiakirja on aktiivisessa käytössä osoittautunut toimivaksi opiskelijoiden ja työvoiman liikkuvuuden edistämisen välineeksi.

Merkittävin tällä hetkellä käynnissä oleva hanke on eurooppalaisen tutkintojen viitekehys (EQF), joka oli yksi Maastrichtissa sovituista painotuksista. Samoin toisen Maastrichtin painopisteen, ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten siirtojärjestelmän (ECVET) kehittämistyö on etenemässä hyvin. Tavoitteena on, että uusi opintosuoritusten siirtojärjestelmä ja uusi tutkintojen viitekehys toimivat hyvin yhteen ja tukevat toisiaan.

Jatkuvuus työssä on tärkeää. Helsingin epävirallisen ministerikokouksen viestin tulisikin kannustaa aloitetun työn jatkamiseen ja loppuun saattamiseen sekä yhteisten välineiden käyttöönottoon. Tässä työssä tarvitaan kaikkien ammatillisen koulutuksen toimijoiden panosta, mukaan lukien sosiaalipartnerit. Tärkeää on myös yhteyksien varmistaminen muihin koulutuksen sektoreihin, erityisesti korkeakoulujen Bolognan prosessiin.

6. Eurooppalainen tutkintojen viitekehys

Komission tarkoitus on julkaista alkusyksyllä ehdotus suositukseksi eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä. Komission aloite voi osoittautua monelta kannalta tärkeäksi yhteistyövälineeksi. Tutkintojen viitekehys (EQF) koskisi koko koulutusjärjestelmää. Sen avulla kansalliset tutkintojen viitekehykset ja järjestelmät voisivat kommunikoida keskenään. Laajassa konsultaatioprosessissa käsitelty viitekehys siirtäisi painopisteen koulutuksen rakenteista koulutuksen tuottamien tietojen, taitojen ja kompetenssien tarkasteluun. Kansalaisten kannalta on oleellista, että viitekehys helpottaisi muodollisen koulutuksen ulkopuolella hankitun osaamisen tunnustamista ja yksinkertaistaisi opintojen hyväksilukemista. Eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä voi tulla merkittävä kansainvälistä vertailua ja liikkuvuutta edistävä väline. Suomen tarkoituksena on aloittaa suosituksen käsittely ja päästä neuvostossa asiassa mahdollisimman pitkälle.

7. Muut asiat

Muita käsittelyyn mahdollisesti tulevia asioita ovat komission tuleva ehdotus suositukseksi opettajankoulutuksen laadusta sekä mahdollisesti myös koulutussektorin yhteistyön kehittäminen EU:n ja Venäjän välillä. Molemmilla alueilla tehtävillä aloitteilla voi olla monia positiivisia vaikutuksia eurooppalaisten koulutusjärjestelmien laatuun.

8. Asiantuntijakokoukset

Suomen puheenjohtajakauden keskeisimpiä koulutuksen asiantun-tijakonferensseja ovat Elinikäisen oppimisen tehokkuus ja tasa-arvo syyskuussa Helsingissä sekä lokakuussa järjestettävät aikuisten oppimista koskeva konferenssi Helsingissä ja opinto-ohjausta koskeva konferenssi Jyväskylässä.

9. Lopuksi
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät varapuheenjohtajat ja valiokunnan jäsenet,

Suomella on hyviä muistoja ja kokemuksia ensimmäiseltä puheen-johtajakaudelta yhteistyöstä Euroopan parlamentin, komission ja jäsenmaiden kanssa. Pidän tätä kannustavana lähtökohtana myös uudelle puheenjohtajakaudellemme. Uskon, että saavutamme yhteistyöllä hyviä tuloksia, vaikka asioita ja haasteita on aiempaa enemmän.

Lopuksi haluaisin vielä muistuttaa, että kollegani, kulttuuriministeri Tanja Saarela, vierailee parlamentissa huomenna, jolloin valiokunnalla on mahdollisuus esittää kulttuuria, nuorisoa ja audiovisuaalista alaa koskevia kysymyksiä näitä aloja hyvin tuntevalle kollegalleni.

Kiitoksia