Sivistyksen suunta -kolumni
Uskooko nuoresi tulevaisuuteen?

Nuorten tulevaisuususkon heikentyminen on yksi tällä hetkellä puhuttavista teemoista. Asia nousi esille vuoden 2024 Nuorisobarometrissa. Sen mukaan vastaajista 83 prosenttia suhtautui omaan tulevaisuuteensa optimisesti vielä vuonna 2016, mutta vuonna 2024 optimistisesti omaan tulevaisuuteensa suhtautuvien osuus oli 61 prosenttia. Tämä ero on merkitsevä.

Nuorista ja nuorten tulevaisuususkosta puhuminen voi olla vaikeaa ilman, että kuulostaisi holhoavalta. Meillä aikuisilla kun taitaa olla taipumusta peilata todellisuutta omiin nuoruusmuistoihimme. Onko sinulla lähipiirissä nuori? Miten puhut hänen kanssaan tulevaisuudesta? Uskallan väittää, että pahinta, mitä voimme tehdä, on ryhtyä nuoruuden kokemusasiantuntijaksi – sellaiseksi, joka nyökkäilee ymmärtäväisesti ja vakuuttaa, että kyllähän minäkin opiskelin, valmistuin ja sain lopulta hyvän työpaikan. Vaikka tarkoitamme hyvää, voi tällaisella olla päinvastainen vaikutus. Luomme nuorelle mahdollisesti enemmän suorituspainetta ja asetamme huomaamattamme myös odotuksia menestyksestä ja unohdamme sen, että maailma on muuttunut.

Nuoret varmasti haluavat uskoa parempaan, mutta kohtaavat arjessa epävarmuutta. Tämä juontuu esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, taloudellisesta epävarmuudesta, suurvaltojen välisestä vastakkainasettelusta ja sodista. Myönteistä Nuorisobarometrin tietojen mukaan oli, että nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on lisääntynyt. Nuorilla tuntuisi siis olevan vaikuttamisen halua.

Päätin tarttua uudestaan muutama vuosi sitten lukemaani, Liisa Huhdan kirjaan: ”Uupuneet nuoret pärjääjät”, jossa lukion opinto-ohjaajana toimiva Liisa sanoo, että nuoren pitää saada olla nuori. Ymmärrän tämän niin, että nuoruuteen kuuluu epäonnistuminen valinnoissa, haahuilu ja välivuodet. Nuoruus ei ole vain välivaihe ennen aikuisuutta ja matkaa kuuliaiseksi veronmaksajaksi. Meidän tulisikin Liisan mukaan antaa ”nuorille rohkeutta kokeilla kaikkea epärationaalista ja hölmöä, ettei aina tarvitsisi olla niin järkevä”. Erityisesti tulevaisuususkon teemaan liittyen Liisa haastaa meitä aikuisia antamaan nuorille levollisen tunteen siitä, että asiat järjestyvät ja lisäksi meidän tulisi puhua tulevaisuudesta toiveikkaasti. Liisa myös haastaa meitä tunnistamaan sen, että nuorten näkökulma on harvoin esillä, kun heihin liittyviä päätöksiä tehdään.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut asiantuntijaryhmän koostamaan näkemyksen nuorten tulevaisuususkoon vaikuttavista tekijöistä sekä tekemään esityksiä toimenpiteistä tulevaisuususkon vahvistamiseksi. Työ on parhaillaan kesken, tuloksia odotamme vuoden 2026 maaliskuun loppuun mennessä.

Työn tuloksilta odotan raikkaita oivalluksia ja toimeenpanokelpoisia ratkaisuehdotuksia. Odotan, että asiantuntijaryhmän työ pysäyttää meidät aikuiset, vanhemmat, virkamiehet ja päättäjät reflektoimaan sitä, että miten kohtelemme nuoria ja nuoruutta ja miten näistä julkisessa keskustelussa puhumme. Odotan, että pysähdymme pohtimaan erityisesti sitä, miten päätöksentekoprosesseissa ja julkisissa palveluissa kannamme vastuumme siitä, että erilaisista lähtökohdista olevien nuorten ääni kuuluu ja huomioidaan. Lisäksi odotan, että havahdumme löytämään tulevaisuudesta enemmän myönteisiä asioita kuin uhkakuvia. Tämä tekisi hyvää meille aikuisillekin.

Kirsti Laine-Hendolin
ylijohtaja

Sivistyksen suunta -kolumnisarjassa opetus- ja kulttuuriministeriön johto ja asiantuntijat käsittelevät valmistelussa olevia asioita ja niiden taustoja.