Sivistyksen suunta -kolumni
Nopeammin, korkeammalle
Korkeakouluopintojen viivästyminen, ns. ylioppilas- tai hakijasuma, on vaivannut suomalaista yliopistokoulutusta 1970-luvulta saakka. Vuosikymmenten saatossa on koettu taloudellisia nousukausia ja taantumia, syvä lama 1990-luvun alussa ja sitä seurannut erittäin voimakas ja pitkä nousukausi. Nuorten määrä on laskenut, ja välillä kasvanutkin. Ennen 2010-lukua mikään ei vaikuttanut sijoittumisen nopeuteen, vaan suuri osa nuorista joutui odottamaan vuosia ennen yliopiston porttien avautumista.
Vuonna 1992 Suomessa syntyneet tulivat pääosin korkeakoulukelpoisiksi 19-vuotiaina vuonna 2011. Heistä 23,0 % aloitti yliopisto-opinnot 30 ikävuoteen mennessä. Osuus oli hieman alempi kuin millään 1970-luvun alun jälkeen syntyneellä ikäluokalla ja sijoittuminen yhtä hidasta.
2010-luvulta alkaen tilanne on muuttunut. Ensikertalaiskiintiöiden käyttöönoton jälkeen aiempaa harvempi nuori otti vastaan toissijaisia opiskelupaikkoja, jolloin paikkoja riitti aiempaa useammalle. 2010-luvun kuluessa tämä nopeutti erityisesti yliopistokoulutuksen aloittamista. Vuonna 1996 syntyneistä yliopistoon pääsi 23 % jo viimeistään 25 vuoden ikäisenä, vuonna 2001 syntyneistä 23,3 % aloitti yliopisto-opinnot 22 ikävuoteen mennessä.
Vuosikymmeniä suomalaisen koulutusjärjestelmän keskeisen piirteen muodostanut yliopisto-opintojen aloittamisen huomattava viivästyminen on harvinaistunut nopeasti. Yhä useampi pääsee yliopistoon ja aloittaa opinnot huomattavasti aiempaa nopeammin.
Opintojen aloittamisen aikaistuminen on aikaistanut myös ensimmäisen yliopistotutkinnon suorittamista. Usea hallitus on asettanut tavoitteita 25–34-vuotiaiden nuorten aikuisten koulutustason nostamisesta ja korkea tutkinnonsuoritusikä on osaltaan vaikeuttanut tavoitteen saavuttamista. Yksilön ja yhteiskunnan kannalta tämä merkityksellisempää lienee välivuosien vähenemisellä ja tutkinnon jälkeisen työuran pidentymisellä saavutettava hyvinvoinnin kasvu.
Yliopisto-opintojen aloittamisen nopeutuminen tapahtui pääosin vuoteen 2019 mennessä, huolimatta siitä, että yliopistojen aloituspaikkamäärät olivat vuosikymmenen lopussa hyvin samalla tasolla kuin sen alussa. Koulutukseen pääsy parani ja nopeutui, koska paikat kohdentuivat tehokkaammin aidosti uusille opiskelijoille, ei korkeakoulupaikkojen lisääntyminen takia.
Vuonna 2020 tehdyt huomattavat lisäykset korkeakoulutuksen aloituspaikkoihin ovat tukeneet nuorten korkeakouluopintoihin pääsyä. Tämän jälkeen ensikertalaisille suomalaisille kohdistuva osuus aloituspaikoista on ollut selvässä laskussa, ollen viime vuosina jo alle 2010-luvun alun tason, mikä heikentää koulutustarjonnan vaikutusta väestön tulevaan koulutustasoon.
Aleksi Kalenius
neuvotteleva virkamies
Sivistyksen suunta -kolumnisarjassa opetus- ja kulttuuriministeriön johto ja asiantuntijat käsittelevät valmistelussa olevia asioita ja niiden taustoja.