Vuoden 2004 tiedonjulkistamispalkinnot jaettiin

Palkinnoista yksi on elämäntyöpalkinto. Se myönnettiin professori Eino Heikkiselle. Muita palkittuja olivat professori Kari Enqvist, filosofian tohtori, dosentti Olli Marttila, professori Tuomo Polvinen, filosofian maisteri Agneta Rahikainen, filosofian tohtori, dosentti Christina Salmivalli, YLE:n Dokumenttiohjelmien Ulkolinja-ohjelmasarja ja työryhmä (tuottaja Vesa Toijonen, toimittaja Mikko Valtasaari, toimittaja Pertti Pesonen, ohjelmahankkija Sirpa Liponen ja kuvaussihteeri Liisa Hämäläinen) sekä toimittaja Matti Härkälä.

- Tieteen ja yhteiskunnan suhteet, tieteellisen tiedon ja teknologisen kehityksen ymmärtäminen ovat yhä keskeisemmässä asemassa. Tieteen tulosten ja merkityksen tunnetuksi tekemisessä tiedotusvälineillä, tietokirjailijoilla ja tutkijoilla on keskeinen rooli. Tiedettä ei voi popularisoida liikaa, totesi palkinnot luovuttanut ministeri Haatainen.

- On tärkeää, että koululaiset oppivat mahdollisimman nuorina ymmärtämään menetelmiä, joilla tietoa tuotetaan. Tähän tulee sisältyä myös kyky arvioida kriittisesti tietoa ja ymmärtää, että tiedolla on erilaisia luotettavuusasteita. Erityisen tärkeää on ohjata nuoria löytämään luotettavat tiedonlähteet ja käyttämään niitä, olipa kyse painetusta sanasta tai verkkotiedosta. Tärkeä asema ja suuri vastuu on tiedon tuottajilla, jatkoi ministeri.

Palkintoperustelut:

1. Professori Eino Heikkiselle elämäntyöpalkinto vanhenemisen kysymyksiin kohdistuneesta monipuolisesta tiedonjulkistamistyöstä.

Professori Eino Heikkinen on tullut tunnetuksi vanhenemiseen liittyvien kysymysten syvällisenä asiantuntijana, joka on laajasti ja aktiivisesti tuonut esiin eri medioissa uusimman tieteellisen tutkimuksen tuloksia. Hän oli Gerontologia-lehden perustajia ja toimi sen päätoimittajana 1987-1990. Jo 1970-luvulla Heikkinen nosti rohkeasti esiin urheilun dopingkysymykset, joiden ongelmiin ei vielä tuolloin yleisesti kiinnitetty yhtä suurta huomiota kuin nykyisin.

Merkittävimmän työnsä tiedonjulkistamisessa Heikkinen on tehnyt vanhustyön alalla. Hän on keskeisesti ollut vaikuttamassa vanhusten asemaan ja hoitokäytäntöihin ja ollut muokkaamassa myönteistä asenneilmapiiriä ikääntymiseen liittyvien kysymysten tarkastelussa. Heikkisen tuoreet kirjat Vanhuuden voimavarat ja Gerontologia ovat paljon käytettyjä ja korkeatasoisia perusteoksia. Heikkinen toimii kirjoittajana ja arvioijana useissa koti- ja ulkomaisissa julkaisuissa. Hän on myös ollut paljon käytetty asiantuntija radiossa ja televisiossa. Ikääntyvän Euroopan olosuhteissa tulevaisuuden vanhenevan Suomen kannalta hänen työnsä tärkeys tulee vain kasvamaan.

Heikkinen on tutkija, jollaon voimakas sosiaalinen vastuuntunto, laaja oppineisuus ja tahto kehittää yhteiskuntaa soveltamalla tieteellisen tutkimuksen tuloksia käytäntöön. Tiedonjulkistamistoiminnalla on ollut keskeinen asema Heikkisen elämäntyössä.

2. Professori Kari Enqvist teoksesta Kosmoksen hahmo.

Professori Kari Enqvist osoittaa kirjassaan, kuinka hänen oma tieteenalansa, kosmologia, on viime vuosikymmenien aikana muuttunut filosofisesta spekulaatiosta tieteelliseen tutkimukseen perustuvaksi täsmätieteeksi. Hän tarjoaa uusimman luonnontieteellisen näkemyksen universumin synnyn, alkuräjähdyksen, alkuhetkistä nykyajan kautta kauaksi tulevaisuuteen. Matkan varrella on monia mieltä kiihdyttäviä yksityiskohtia, kuten aineen ja antiaineen synty, pimeä energia ja pimeä aine sekä mustat aukot.

Teoksessaan Enqvist palaa useaan otteeseen alkuräjähdyksen maailmankuvalliseen merkitykseen. Samalla hän asettaa ihmisen paikalleen maailmassa ja maailmankaikkeudessa. Hän tuo selkeästi esille myös henkilökohtaisen maailmankuvansa lukijan tarkasteltavaksi ja arvotavaksi. Kirjan loppupuolella Enqvist liikkuu kiinnostavalla tavalla tieteen ja uskonnon välimaastossa ja pohtii kosmologin maailmankuvaan liittyviä filosofisia ja teologisia johtopäätöksiä.

Enqvist on määrätietoinen ja taitava tieteen kansantajuistaja. Hän käyttää selkeää ja huoliteltua kieltä ja tekstiään hän elävöittää hauskoin ja sattuvin vertauksin. Hän asettaa esittämänsä asiat myös luonnontieteiden kulttuurihistoriallisiin kehyksiin. Kirja on nautittava lukea sekä itse asian että sen esittämistavan perusteella. Kirja ei voi olla herättämättä lukijan omaan maailmankuvaan liittyviä pohdintoja.

3. Filosofian tohtori, dosentti Olli Marttila teoksesta Suuri savanni, Tansanian kansallispuistot ja muut avainsuojelualueet.

Olli Marttila on tutustunut perusteellisesti aiheeseensa tutkimalla Tansanian kansallispuistoja useilla matkoilla, joista pitkäkestoisin on ollut vuoden mittainen. Hän tuntee itäisen Afrikan luonnon ja erikoisesti suojelualueet perusteellisesti. Tutkimustensa perusteella hän on kirjoittanut poikkeuksellisen laajan esittelyn Tansanian luonnonpuistoista. Kirja ei kuitenkaan ole pelkkä esittely. Siinä pureudutaan perusteellisesti itäisen Afrikan luonnon säilyttämisen ongelmatiikkaan: alkuperäisväestön elinmahdollisuuksien säilyttämiseen, luontoturismin järjestämiseen ja erityisesti suurten nisäkkäitten elinmahdollisuuksiin.

Kirja on onnistunut tietoteos: samanaikaisesti matkaopas, luontokirja, käsikirja ja hakuteos. Lisäksi se on kaunis selailla, mutta myös nautittava lukuelämys. Sujuvaa tekstiä täydentää suorastaan loistelias, pääosin tekijän oma kuvitus. Marttilan kirja on korkeatasoinen suomalainen tietokirja, jolla epäilemättä tulee olemaan myös kansainvälistä kiinnostavuutta käännösmarkkinoilla.

4. Professori Tuomo Polvinen teossarjasta J. K. Paasikivi. Valtiomiehen elämäntyö 1 - 5

Tuomo Polvinen on lähes kahden vuosikymmenen ajan keskittynyt laatimaan kattavaa elämäkertaa Suomen autonomian loppuajan ja itsenäisyyden ajan kaikkein keskeisimpiin kuuluneesta poliittisesta vaikuttajasta, J. K. Paasikivestä. Viisiosainen teossarja, jonka tekemiseen Polvisen rinnalla ja ohjauksessa ovat osallistuneet dosentit Hannu Heikkilä ja Hannu Immonen, pohjautuu alkuperäislähteiden tinkimättömään tutkimukseen ja niiden harkittuun analyysiin.

Teossarja on laaja ja tieteellisesti korkeatasoinen, mutta silti selkeä ja helppolukuinen. Polvinen osaa sijoittaa Paasikiven aikakauden, tai oikeastaan eri aikakausien, yleisten tapahtumien virtaan. Yhteiskunnan muutos edellytti murroskauden ja itsenäisyyden alkuvuosikymmenten poliittiselta ja yhteiskunnalliselta vaikuttajalta poikkeuksellista kykyä sopeutua nopeasti ja yllättävästi muuttuviin olosuhteisiin ja vaihtuviin poliittisiin realiteetteihin. Polvisen teksti on rauhallista ja arvioivaa, tarkkailevaa ja oivaltavaa. Hän ei samaistu kohteeseensa eikä puolustele tätä, vaan säilyttää Paasikiven ajattelua syvällisesti ymmärtäessäänkin tiukasti ulkopuolisen, tutkimuksellisen otteen. Tämä on Polvisen suuri vahvuus tutkijana.

Tuomo Polvisen Paasikivestä kirjoittama valtiomieselämäkerta täydentää merkittävällä tavalla suomalaisiin vaikuttajiin kohdistunutta tieteellistä tutkimusta. Se tulee epäilemättä vuosikymmenten ajan olemaan yksi niistä perusteoksista, joiden varaan muu historiantutkimus tulee suurelta osin rakentumaan.

5. Filosofian maisteri Agneta Rahikainen teoksesta Johan Ludvig & Fredrika Runeberg. En bildbiografi.

Johan Ludvig Runebergin syntymän 200-vuotisjuhlavuosi on nostanut uudelleen esiin kansallisrunoilijan monipuolisen elämäntyön. Agneta Rahikaisen 2003 ilmestynyt teos antaa selkeän ja keskitetyn, mutta samalla myös riittävän laajan kokonaiskuvan sekä J. L. Runebergista että hänen elämäntyöhönsä keskeisesti vaikuttaneesta puolisosta, Fredrika Runebergista.

Rahikainen tuntee perusteellisesti Runebergiin liittyvän henkilöaineiston ja käyttää biografiassaan hyväkseen lainauksia molempien päähenkilöiden kirjeistä ja muistiinpanoista. Ne luovat elävällä tavalla ajankuvaa, mutta osoittavat myös hämmästyttävästi kuinka vähän tämän päivän ihmisen arkinen ajatusmaailma poikkeaa Runebergin aikalaisten ajattelusta. Teos piirtää kuvan niin päähenkilöistä kuin heidän perheestään ja lähimmästä ystäväpiiristään, samoin 1800-luvun suomalaisista kulttuuri- ja yliopistoelämästä. Teos inhimillistää ja saattaa arjen tasolle lähes myyttiseksi hahmoksi jo omana aikanaan nousseen kansallisrunoilijan. Se herättää samalla kasvavaa kiinnostusta hänen monipuolista tuotantoaan ja ajatteluaan kohtaan.

Rahikaisen teos täyttää erinomaisesti paikkansa Runeberg-kirjallisuuden vuolaassa virrassa. Siihen on koottu poikkeuksellisen näyttävä ja teknisesti korkeatasoinen kuvitus, joka lisää sen houkuttelevuutta etenkin koulujen opetuskäytössä.

6. Filosofian tohtori, dosentti Christina Salmivalli kirjasta Koulukiusaamiseen puuttuminen. Kohti tehokkaita toimintamalleja.

Viime vuosikymmenen aikana koulukiusaaminen on yhä enemmän noussut julkiseen keskusteluun. Kiusaaminen on toivottavasti myös tämän julkisen keskustelun kautta vähentynyt, mutta pelkään, että täydellisesti sitä ei saada kitkettyä keskuudestamme koskaan. Kiusaaminen on edelleen valitettavan ajankohtainen sekä aikuisten että lasten ongelma niin kouluissa kuin muissakin työyhteisöissä.

Christina Salmivalli on tehnyt Suomessa tunnetuksi koulukiusaamisen käsitteen, jonka mukaan kiusaaminen on systemaattista vallan tai voiman väärinkäyttöä. Salmivalli on nostanut tietoisuuteen koulukiusaamisen ja yksittäisten väkivallantekojen välisen eron. Kaikki kouluyhteisössä esiin nouseva aggressiivisuus ei ole koulukiusaamista.

Salmivalli on tutkinut koulukiusaamista ryhmäilmiönä ja kehittänyt koulukiusaamisen ehkäisyyn liittyviä toimintamalleja jo pitkään. Oleellista on, että hän on nostanut esiin ajatuksen siitä, että kiusaamisen ehkäisyssä ja sen lopettamisessa on kouluyhteisön tasolla tapahtuvalla puuttumisella keskeinen merkitys. Pelkkä yksilötasolla toteutettu työ ei riitä. Kiusaaminen on aina koko yhteisön ongelma.

Christina Salmivalli on tutkimusaiheellaan ja kirjallaan puuttunut ajankohtaiseen ja merkittävään yhteiskunnassamme olevaan ongelmaan ja kehittänyt koulun arkeen soveltuvan toimintamallin ongelman ennaltaehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi. Opetushallituksen opettajille suunnatuissa täydennyskoulutuksissa ja kehittämishankkeissa (esim. Terve itsetunto -projekti) on 1990-luvun alusta saakka tehty yhteistyötä Christina Salmivallin kanssa kiusaamisen ehkäisyyn liittyvien tavoitteiden ja toimintamallien siirtämiseksi osaksi koulujen arkipäivää.

7. YLE:n Dokumenttiohjelmien Ulkolinja-ohjelmasarja ja työryhmä tuottaja Vesa Toijoselle, toimittaja Mikko Valtasaarelle, toimittaja Pertti Pesoselle, ohjelmahankkija Sirpa Liposelle ja kuvaussihteeri Liisa Hämäläiselle korkealaatuisesta televisiotyöstä.

Ulkolinja on vuodesta 1978 kertonut suomalaisille television keinoin maailman tapahtumista lähellä ja kaukana. Pitkän taipaleensa aikana Ulkolinja on pystynyt vastaamaan haasteeseensa ja tekemään maailmaa meille ymmärrettäväksi tavalla, jossa yksittäisten tapahtumien kautta on edetty kokonaisen ilmiön tai tapahtumaketjun tarkasteluun. Se on ollut suomalaista televisiojournalismia parhaimmillaan. Se on taustoittanut, ennakoinut, tutkinut ja kuvannut maailman tapahtumia tinkimättömästi ja nähnyt päivittäistä uutisvälitystä kauemmaksi.

Ulkolinja on lukenut ajassa olevia merkkejä ja tarttunut tärkeisiin aiheisiin. Viime vuoden aiheita olivat erityisesti Venäjän tilannetta ja sen taustoja käsittelevät dokumentit Venäläistäöljyrulettia ja Ammutaanhan liberaalejakin. Venäjän lisäksi on käsitelty Irakin tilannetta eri näkökulmista, lapsisotilaita Kolumbiassa ja uuden Euroopan arkkitehteja.

Ulkolinja edustaa huolella ja ammattitaidolla tehtyä televisiojournalismia, joka ulkomaisten ohjelmaformaattien ja jatkuvan viihdyttämisen pakon edessä on yhä harvinaisempaa.

8. Toimittaja Matti Härkälä Suomen luontoon liittyvän tiedon välittämisestä sanomalehti Keskisuomalaisessa.

Toimittaja Matti Härkälä on vuosia tehnyt ansiokasta ja monipuolista työtä luontoasioiden uutisoinnissa ja tiedon etsimisessä. Hän on oivalla tavalla tuonut luonnontieteisiin liittyviä aiheita ymmärrettävästi ja kiinnostavasti lukijoiden pohdittavaksi.

Erityisen maininnan ansaitsee Härkälän kirjoittama Luontopalsta, jota on Keskisuomalaisessa julkaistu yli 400 artikkelia vuodesta 1994 lähtien. Luontopalstallaan Härkälä on perehtynyt sekä itse tekemiinsä havaintoihin että vastannut lukijoiden mieltä vaivaaviin kysymyksiin. Lähtökohta on pääsääntöisesti paikallinen, mutta myös valtakunnalliset aiheet on tuotu mukavalla tavalla kotoisan läheisiksi.

- - -

Lisätietoja:
- opetusneuvos Marja Pulkkinen (opetusministeriö). puh. (09) 160 77223
- puheenjohtaja Jussi Nuorteva (tiedonjulkistamisen neuvottelukunta), puh. (09) 2285 2202