Tutkimus: Nuorten äänestysaktiivisuuden lasku taittunut
Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa pitkään jatkunut laskevan äänestysprosentin kehitys näyttäisi väliaikaisesti pysähtyneen osoittaa Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan ja Nuorisotutkimusverkoston Suomen Gallup Oy:llä teettämä tutkimus. Samaan aikaan nuorten kiinnostus politiikasta sekä usko yhden äänen merkitykseen ovat voimistuneet. Merkillepantavaa nuorten asenteiden muutoksessa on ollut se, että kansalaispätevyyden tunne ja usko vaalien kautta vaikuttamiseen on lisääntynyt myös niiden nuorten keskuudessa, jotka näissä vaaleissa jättivät vielä äänestämättä. Kyselytutkimukseen haastateltiin välittömästi eduskuntavaalien jälkeen noin tuhatta 18?30-vuotiasta suomalaista nuorta.
Suomen Gallupin Sakari Nurmelan ja Juhani Pehkosen mukaan tulokset viittaavat siihen, että nuorten käsitys politiikasta on muuttumassa. Politiikka ei ole ainoastaan edustuksellisten mekanismien kautta vaikuttamista, vaan laaja-alaisempaa liittymistä ja vaikuttamista erilaisiin globaaleihin yhteisöihin ja tätä kautta osallistumisen ja vaikuttamisen ulottamista yli kansallisten rajojen. Tulokset kielivät nuorten aiempaa avoimemmasta suhteesta politiikkaan ja poliittisen järjestelmän toimintaan. Aineisto osoittaa myös, että kysymys poliittisesta aktiivisuudesta jakaa nuorison kahtia: toinen puoli suhtautuu politiikkaan ja vaaleihin myönteisesti ja toinen puoli nuorista osallistuu politiikkaan sangen niukasti, vaikka ei enää periaatteessa torju esimerkiksi äänestämismahdollisuutta.
Näkemys äänestämisestä kansalaisvelvollisuutena on vahvistunut
Tulosten mukaan enemmistö nuorista (54 %) sanoo olevansa kiinnostunut politiikasta. Luvut kertovat tasaisesti lisääntyvästä kiinnostuksesta: kiinnostuneiden osuus oli 14 % suurempi kuin vuonna 1991. Nuorison enemmistön (88 %) mielestä äänestämällä voi vaikuttaa. Äänestämässä käymistä pidettiin lisäksi laajalti kansalaisvelvollisuutena (65 %). Valtaosa (80 %) myös torjuu ajatuksen, että poliitikkojen tekemillä päätöksillä ei olisi mitään vaikutusta nuorten omaan elämään. Mielenkiintoista tuloksissa on se, että useampi kuin kolme neljästä äänestämättä jättäneestä uskoo, että äänestämällä voi vaikuttaa. Melkein joka toinen oli löytänyt itselleen sopivan tuntuisen puolueen ja 71 % mieleisen ehdokkaankin. Enemmistö (62 %) äänestämättä jättäneistä ei kuitenkaan usko, että yksittäisellä henkilöllä olisi sananvaltaa siihen, mitä maamme hallitus ja eduskunta päättävät.
Television uutis- ja ajankohtaisohjelmat sekä sanomalehtien uutis- ja ajankohtaisjutut olivat tärkeimmät äänestyspäätöksiin vaikuttaneet tietolähteet. Kolmanneksi tärkeimpinä pidettiin puolueiden ja ehdokkaiden vaalikampanjoita. Internetin merkitys on kasvanut voimakkaasti edellisistä eduskuntavaaleista. Nyt 24 prosenttiyksikköä useampi piti Internetiä tärkeänä tietolähteenä omaan äänestämiseen liittyvissä harkinnoissa. Tulos on ymmärrettävä, sillä pelkästään vaalikoneilla oli vieraillut kaksi viidesosaa nuorista.
Merkille pantavaa tuloksissa on se, etteivät ehdokkaan ikä ja sukupuoli olleet kovinkaan keskeisiä ehdokkaan valintaperusteita. Viihde- ja urheilumaailman julkisuus ei nuorten omien arvioiden mukaan merkinnyt kovinkaan paljoa sorvattaessa päätöstä omasta ehdokkaasta. Yleisesti ottaen ehdokkaan politiikasta johdettavalla julkisuudella oli valtaosalle nuoria enemmän merkitystä valintojen kannalta. Asiat, jotka valtaosa nuorista äänestäjistä koki tärkeiksi, olivat työttömyys, sairaiden hoito ja yhteiskunnan tuki nimenomaan nuorille. Muita tärkeitä asioita olivat palkansaajien asema ja etuudet, koulutusmahdollisuudet, yhteiskunnan tuki lapsiperheille, yhteiskunnallinen syrjäytyminen ja köyhyys sekä vanhusten huolto ja verotus.
Vain noin yksi kuudesta äänestämättä jättäneestä piti itsestään selvänä, ettei äänestä. Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa näitä oli noin neljännes. Muutokset kielivät siitä, että käydyt eduskuntavaalit koettiin kiinnostavammiksi kuin vuoden 1999 vaalit. Tämänkertaiset tulokset tukevat aiempia havaintoja siitä, että nuorten äänestämättömyys ei suuremmassa määrin ilmennä ainakaan yleiselle tasolle kohdistuvaa poliittista protestia. Pikemminkin näyttää siltä, että äänestämättömyyden perimmäiset syyt löytyisivät nuorten arkipäivän ja politiikan maailman koetusta suuresta etäisyydestä ja kohtaamattomuudesta.
Julkistettu tutkimus sisältää lisäksi laajan artikkelikokoelman, jonka pohjana on Suomen Gallupin kokoama aineisto. Villiina Hellstenin pohtii artikkelissaan, että nuorten vaalipassiivisuus saattaa johtua puolueiden kyvyttömyydestä tarjota ratkaisuja nuorten tärkeinä pitämiin asiakysymyksiin. Arvojen moniulotteisuuden ja globaalien kysymysten lisääntyessä äänestäminen ei enää ole ainoa ja itsestään selvä vaikuttamisen keino. Henkilökohtaiset eettiset valinnat haastavat erityisesti symbolisella tasolla edustuksellisen kansallisen demokratian.
Pia Lundbom tarkastelee artikkelissaan nuorten politiikkaa käsitteleviä kirjoitelmia, jotka on valittu Allianssin järjestämän Nuorisovaalit 2003 -hankkeen yhteydessä järjestetyn kirjoituskilpailun annista. Lundbomin mukaan nuorten moniääninen käsitys politiikasta lupaa kiinnostavia aikoja. Odotettavissa on innovatiivista, keskustelevaa ja osallistuvaa politiikkaa. SamiBorg vertaa artikkelissaan Gallupin aineistoa aiempiin kyselyaineistoihin ja korostaa nuorison etääntymistä valtapolitiikan ilmiöistä ja vaihtoehdoista. Borg alleviivaa nuorison peruskriittisyyttä kaikkia politiikan ilmiöitä ja vaihtoehtoja kohtaan. Nuorilla on vanhempiin ikäryhmiin verrattuna etäinen, mutta tietoinen suhde politiikkaan. Vuoden 2003 vaalikampanja ei herätellyt tai mobilisoinut nuoria vanhempien tavoin osallistumaan perinteiseen järjestelmään. Toisaalta nuorten keskuudessa oli nähtävissä uudenlaista Internetiä hyödyntävää verkko-osallistumista vaaleihin.
Ismo Pohjantammi puolestaan sitoo vaalianalyysia demokratian kannalta ohittamattomaan, edustuksellisuuden ongelmakenttään. Puoluekeskeisen näkökulman rinnalle nousevat alueiden, arvojen ja elämäntapojen edustustavat ja -periaatteet. Hanna Wass pohtii artikkelissaan sukupolven yhtenäisyyttä ja fraktioitumista. Melko yhtenäiseltä vaikuttava 18?30-vuotiaiden sukupolven merkittävimmän alaryhmän muodostavat "vetäytyjät", joiden poliittista passiivisuutta on vaikea selittää. Tämän ryhmän rinnalla erottuu pieni, mutta monipuolinen, aktiivinen ja äänekäs ryhmä, jolle mikään politiikassa ei ole vierasta, ei edes ulkoparlamentaarinen toiminta.
Politiikkaa ei pidetä enää likaisena pelinä
Teoksen päättävässä artikkelissa Kari Paakkunainen tulkitsee aineiston politiikkakäsityksiä ja hahmottaa kielikuvien kautta sitä tapaa, jolla nuoret osallistuvat politiikkaan. Nuorison käyttämä politiikan sanasto vaikuttaa aiempaa avarammalta ja joustavammalta. Politiikkaa ei suhteellisen passiivisissakaan ryhmissä pidetä enää moraalisesti ja mustavalkoisesti likaisena peliä, joka jätettäisiin täydellisesti muiden huoleksi. Poliittiset toimintatavat, ristiriidat ja ratkaisu-ulottuvuudet sekä globaali politiikka ja pelitilat esiintyvät nuorten vastauksissa. Paakkunainen varoittaa kuitenkin vaaliaineistojen ylitulkinnoista, joilla yritetään pelastaa vaali- ja survey-tutkimuksen instituutioita ja niiden standardeja politiikan yhtenäisenä kuvana.
Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta Nuora on vuodesta 1996 lähtien tehnyt selvityksiä alle 30-vuotiaiden nuorten äänestyskäyttäytymisestä. Selvityksiä varten Suomen Gallup Oy on haastatellut kulloistenkin vaalien jälkeen noin tuhatta 18?30-vuotiasta suomalaista nuorta.
Lisätietoja: pääsihteeri Pia Metsähuone (Nuora), puh. (09) 160 77356
> Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta