Selvitykset kielikoulutuksen saavutettavuuden ja kielten oppimisen tuen kehittämisestä julkistettiin
Opetus- ja kulttuuriministeriö on tilannut Helsingin ja Jyväskylän yliopistoilta kaksi eri selvitystä kieltenopetuksen kehittämisestä. Selvityksissä pohditaan kielikoulutuksen saavutettavuuden parantamista Suomessa. Lisäksi selvitettiin, miten oppimisen tuki toteutuu kieltenopetuksessa. Selvitykset luovutettiin opetusministeri Li Anderssonille 4. marraskuuta Turussa.
Koulutuksellista eriarvoistumista koskevassa tutkimuksessa on viime vuosina noussut vahvasti esille kieltenopetuksen suhde eriarvoistumiskehitykseen. Kielivalinnoilla ja kieltenopetuksen saavutettavuudella on merkitystä, kun pohditaan eriarvoistumisen tekijöitä paikallisella ja alueellisella tasolla.
Kielikoulutuksen saavutettavuus eurooppalaisessa perusopetuksessa -selvityksessä kehittämisehdotukset keskittyvät ennen kaikkea kielikoulutukseen pääsyn parantamiseen, opettajien täydennyskoulutuksen systematisointiin ja monikielisyyspedagogiikan kehittämiseen. Selvitys pohjautuu laajaan kirjallisuuskatsaukseen ja eurooppalaisten asiantuntijoiden haastatteluihin.
Oppilaat eivät esimerkiksi asuinpaikastaan, erilaisista kielellisistä tai sosioekonomisista taustoistaan johtuen todellisuudessa ole yhdenvertaisessa asemassa kielivalintoja tehdessään. Myös maahanmuuttajien oman äidinkielen opetusta ja oppimismahdollisuuksia on kehitettävä. Koulutuksen järjestäjiä onkin tärkeää sekä tukea että velvoittaa toimimaan niin, että alueellista ja oppilaiden yksilöllisten taustatekijöiden vaikutusta kielikoulutukseen pääsyyn voidaan vähentää.
Pelkästään yksilölliseen valintaan tai valinnanvapauteen luottava kielikoulutuksen tarjonta johtaa tutkimusten ja haastattelujen perusteella väheneviin valintoihin ja eriarvoistuvaan kielikoulutukseen. Sama pätee kunnalliseen päätöksentekoon: hajautettu päätöksenteko johtaa eriarvoistuviin ja eriarvoistaviin käytänteisiin kunnissa.
Opettajankoulutukseen ja opettajien täydennyskoulutukseen tarvitaan tukea, jotta opetustyössä ja koulun käytänteissä voidaan vahvemmin tukea monikielisyyspedagogiikkaa, monilukutaitoa ja kielitietoista opetusta. Kielikoulutuksen saavutettavuuden edistäminen parantaa oppilaiden yhdenvertaisuutta ja vahvistaa suomalaisen yhteiskunnan kielivarantoa.
Selvitys kielten oppimisen ja koulunkäynnin tuesta perusopetuksessa –raportissa selvitettiin koulunkäynnin tukea kieltenopetuksessa. Rehtoreiden kokemuksen mukaan oppimisen tuki on kouluissa melko hyvin järjestetty.
Vain 62 prosenttia vastanneista opettajista koki, että koulussa oppilaat saavat aina riittävät tukitoimet ennen mahdollista kielen oppimäärän yksilöllistämistä, vaikka normien mukaan oppimäärä voidaan yksilöllistää vasta, jos oppilas ei tuesta huolimatta voi saavuttaa oppiaineen keskeisiä sisältöjä. Oppimäärän opiskelusta vapauttamiseen liittyen 32 prosentissa vastanneista kouluista oli rehtorien mukaan oppilaita, joilla oli vapautus jonkin kielen oppimäärän opiskelusta.
Selvästi yleisin peruste kielen oppimäärän opiskelusta vapauttamiseen oli, että oppimäärän suorittaminen olisi oppilaalle olosuhteet ja aikaisemmat opinnot huomioon ottaen joltakin osin kohtuutonta (97 prosenttia vastanneista). Toiseksi yleisin peruste oli terveydentilaan liittyvät syyt (33 prosenttia vastanneista). Selkeästi useimmiten vapautettiin ruotsinkielestä, kun kyseessä oli maahanmuuttajataustainen oppilas. Tilanteessa, jossa oppilas oli vastikään tullut Suomeen, kohdistettiin vapautetun aineen tunnit suomen ja englannin opiskeluun.
Raportti esittää, että osa-aikaiseen erityisopetukseen kieltenopetuksessa osoitetaan riittävät resurssit sekä rahoituksen että osaavan henkilöstön riittävyyden näkökulmasta. Samalla tulee kiinnittää huomiota oppilaan osallisuuteen oman tuen tarpeen tunnistamisessa ja suunnittelussa, sillä se ei vielä toteudu kaikissa kouluissa.
Raportissa suositellaan myös, että kieltenopetuksen ryhmäkoot resursoidaan riittävän pieniksi, jotta opettajalla on mahdollisuus tehdä tunneista/opetustuokioista aktivoivia, toiminnallisia ja suullista harjoittelua painottavia. Opettajien kielitaitoa ja pedagogista osaamista tulee kohentaa tarjoamalla täydennyskoulutusta, jos aiempia kielen aineopintoja ei ole suoritettu. Perusopetuksen kieliluokkiin tulee resursoida lisää samanaikaisopettajia ja koulunkäyntiavustajia. On turvattava myös riittävä ja ajanmukainen oppimateriaali eriyttämisen tueksi.
Kyckling, Erja, Vaarala, Heidi, Ennser-Kananen, Johanna, Saarinen, Taina & Suur-Askola, Laura-Maija (2019). Kielikoulutuksen saavutettavuus eurooppalaisessa perusopetuksessa. Pääsyn, mahdollistumisen ja arvon näkökulmia. Soveltavan kielentutkimuksen keskus, Jyväskylän yliopisto.
Hilden Raili, Lintuvuori Meri, Hahl Kaisa, Ketonen Ritva, Samulin Tanja, Lindgren Esko & Hotulainen Risto (2019). Selvitys kielten oppimisen ja koulunkäynnin tuesta perusopetuksessa. Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus ja Kasvatustieteen osasto.
Lisätietoja:
Jyväskylän yliopisto
tutkimusprofessori Taina Saarinen: [email protected]
projektitutkija Erja Kyckling: [email protected]
Helsingin yliopisto
apulaisprofessori Raili Hilden: [email protected]
professori Risto Hotulainen: [email protected]