Sivistyksen suunta -kolumni
Peruskouluvisio toimii keskustelunavauksena ja etsii tulevaisuuden suuntaa

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi 11.2.2026 vision suomalaiselle peruskoululle. Vuoteen 2045 katsovassa työssä koulun keskiöön nousevat sivistys, merkitys, toivo, toimijuus ja yhteinen hyvä.

Visiossa tavoitteeksi on asetettu, että oppilaiden vahvojen perustaitojen varaan rakentuvat myös laaja-alainen inhimillinen kasvu ja koko yhteisön toimijuus. Oppimisen suuntautuminen muutoksen taitoihin ja eettisiin valmiuksiin nähdään välttämättömänä ajassa, jossa esimerkiksi teknologiset murrokset vaativat teknologian harkitun käytön ja sen kehityksen ohjaamisen kyvykkyyksiä. Samalla vision mukaan esimerkiksi sosiaalisen polarisaation vastavoimaksi tarvitaan vahvaa yhteistä tietopohjaa, kriittistä monilukutaitoa sekä vahvoja sosioemotionaalisia taitoja. Sivistyksen ydin on tahto käyttää osaamistaan hyvään. 

Vision taustalla oli 48 jäsenen eri alojen asiantuntemusta edustava neuvottelukunta, joka työskenteli kahden vuoden ajan opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen virkakunnan sekä parlamentaarisen seurantaryhmän avustamana. Työ rakentui laajalle yhteiskehittämisen prosessille. Siinä osallistettiin ja kuultiin eri tavoin yli 5 000 opettajaa, oppilasta, asiantuntijaa ja peruskoulusta kiinnostunutta kansalaista, joiden näkökulmat näkyvät valmiissa työssä monin tavoin.

Vision merkitys sivistyksen suuntaan rakentuu ennen muuta koulutuksen merkityksen uudelleenmäärittelyn ja yhteisen tulevaisuussuunnan etsimisen varaan. Neuvottelukunnan toiveena työssä on ollut, että vision muutospotentiaali innostaisi laajasti eri puolilla yhteiskuntaa toimivia ammattilaisia ja organisaatioita, samoin kuin perheitä ja yhteisöjä pohtimaan, miten tavoitteet konkretisoituvat esimerkiksi opetussuunnitelmatyössä, koulun johtamisessa ja arjen toiminnassa. 

Toteutuessaan ajattelutapojen muutokset voivatkin ajan mittaan tuottaa varsin merkittäviä uudistuksia, jotka kantautuvat peruskoulusta myös muille koulutusasteille jatkavien oppilaiden mukana luovana muutosvoimana koko yhteiskuntaan.

Vision on tarkoitus siten toimia keskustelunavauksena yhteisen tulevaisuussuunnan hakemiseen, eikä se sellaisenaan sisällä toimenpidesuosituksia. Visiotyön rinnalla on toiminut myös kaksi muuta, konkreettisia toimenpidesuosituksia valmistelevaa työryhmää, ja hankkeet muodostavat yhdessä toisiaan täydentävän tulevaisuustyön kokonaisuuden. Oppimistulosten parantamiseen tähtäävän työn sekä eriytyvän väestökehityksen edellyttäviä toimia kartoittaneen työryhmän toimenpidesuositukset julkaistaan huhtikuun loppuun mennessä, ja ne poluttavat osaltaan vision teemoja koulun käytännön kehittämiseen.  

Laaja visio sisältää myös suuntia, jotka eivät suoraan sisälly vielä käynnissä oleviin uudistuksiin. Historiallisesti ja kansainvälisesti tarkastellen visioiden rooli ei tyypillisesti ole niinkään nopea toimenpideohjelma, vaan niiden merkitys liittyy laajempaan suunnan hakemiseen ja uusien ajattelutapojen juurruttamiseen. Esimerkiksi Suomen 1970-luvun peruskoulu-uudistuksen taustalla oli usean vuosikymmenen työ, jossa koulutukselle etsittiin uutta kokonaisvaltaista tarkastelun kehikkoa, paradigmaa, tasa-arvoisten oppimismahdollisuuksien idean avulla. Sittemmin peruskoulun idean kannattelemana on vuosien mittaan toteutettu merkittävä määrä suurempia ja pienempiä käytännön toimenpiteitä.

Onkin ilahduttavaa, että myös nykyinen visio on jo ehtinyt julkaisun jälkeen kirvoittaa innokasta keskustelua sekä lukuisissa organisaatioissa että suomalaisessa mediassa.

Venla Bernelius
Erityisasiantuntija

Sivistyksen suunta -kolumnisarjassa opetus- ja kulttuuriministeriön johto ja asiantuntijat käsittelevät valmistelussa olevia asioita ja niiden taustoja.