Kulttuurikierros 2026 jatkui Seinäjoella, Jyväskylässä ja Lahdessa
Kulttuurikierros 2026 jatkoi maaliskuussa matkaansa Seinäjoelle, Jyväskylään ja Lahteen – kolmeen kaupunkiin, joissa kulttuuripoliittisen selonteon keskeiset teemat saivat paikalliset tulkintansa. Ministeri Mari‑Leena Talvitie korosti jokaisessa tilaisuudessa kulttuurin roolia yhteiskunnan resilienssin, hyvinvoinnin ja sivistyksen peruskivenä sekä muistutti, että selonteon tavoitteet toteutuvat vain laajoilla kumppanuuksilla ja pitkäjänteisellä työllä.
Kierroksen ydinviesti kiteytyi näissä kolmessa kaupungissa samaan ajatukseen: kulttuuri on yhteiskunnan voimavara vain silloin, kun se on kaikkien saavutettavissa – ja kun sen rakenteet ovat riittävän vahvat kannattelemaan taiteen, nuorten osallisuuden, sivistyksen ja elinvoiman tulevaisuutta.
Seinäjoen, Jyväskylän ja Lahden ehdotukset Suomen 110‑vuotisjuhlavuoden kulttuuriteoiksi osoittivat, että suomalaisen kulttuuriperinnön ja kulttuuriosallisuuden työ tehdään vahvasti paikallisesti – mutta sen vaikutus ulottuu koko maahan. Kolmen kaupungin ehdotukset osoittivat, kuinka kulttuuriperintö, saavutettavuus ja osallisuus voivat toteutua konkreettisina tekoina – ja miksi niiden vaikutus on selvästi suurempi kuin yksittäisten hankkeiden.
Nuorten kulttuuriosallisuus – itsenäinen toimijuus, tekijyys ja mahdollisuus vaikuttaa
Kaikissa kolmessa kaupungissa tarkasteltiin kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanoa erityisesti nuorten kulttuuriosallisuuden näkökulmasta. Seinäjoella Nuorisoseurojen Henni Välimaa korosti nuorten omaa toimijuutta: kulttuurin tulee olla paitsi koettavissa myös tehtävissä – ja nuorilla on oikeus vaikuttaa, päättää ja olla tekijöitä eikä vain osallistujia.
Jyväskylässä Teatteriyhdistys Kontrastin Salka Rauvola jatkoi samaa teemaa: nuoret voivat perustaa omia yhdistyksiä ja hakea rahoitusta, kunhan aikuiset toimivat mahdollistajina eivätkä valmiiden rakenteiden vartijoina. Lahdessa Kulttuurikeskus Efektin kulttuurikehittäjä Henna Keihäs esitteli toimintaa, joka vie kulttuurin kaikkiin Päijät-Hämeen kuntiin – ja joka rakentaa selonteon mukaista tavoitetta taidekasvatuksen ja kulttuuripalveluiden yhdenvertaisesta saatavuudesta.
Nuorten viesti oli selvä: tekijyys rakentaa yhteisöä, osallisuutta ja hyvinvointia – ja sitä ei voi jättää sattuman varaan.
Seinäjoki: Luovat alat kasvun moottorina – mutta rakenteet kaipaavat uudistusta
Seinäjoen paneelissa korostui vahva elinkeinopoliittinen näkökulma. Luovat alat nähtiin alueen seuraavana mahdollisuutena, mutta asiantuntijat toivat esiin, että nykyiset yrityspalvelut eivät tunnista kulttuurialan erityispiirteitä. Tarvitaan välittäjäorganisaatioita, pysyviä yhteistyöfoorumeita ja parempaa näkyvyyttä pienille toimijoille.
Teatterin ja muiden kulttuurilaitosten vaikutuksia kuvattiin konkreettisesti: jokainen teatteriin sijoitettu euro tuottaa alueelle kolme takaisin. Kulttuuri ei siis ole kulu, vaan investointi – vetovoimainen, identiteettiä vahvistava ja nuoria alueelle sitouttava.
Keskusteluissa nousi esiin myös kirjastojen rooli kotoutumisen ja monikielisyyden tukena: ne ovat turvallisia tiloja, joissa paikallisyhteisö syntyy uudelleen joka päivä.
Jyväskylä: Monialaisuuden ja luovuuden kaupunki – taide kuuluu kaikkeen koulutukseen
Jyväskylässä keskusteltiin erityisesti tieteen, taiteen ja koulutuksen liitosta. Luovuus nähtiin taitona, jota tarvitaan kaikilla aloilla – ei vain taiteessa. Paneelit korostivat, että koulutuksen tulee rohkaista yllättäviin yhdistelmiin ja poikkitieteisyyteen, jotta yhteiskunta pystyy ratkomaan monimutkaisia haasteita.
Huolena nousi esiin rakenteellinen epätasa-arvo: taideaineiden saavutettavuus jakautuu epätasaisesti. Lukiolaisilla on mahdollisuus osallistua taideopintoihin, mutta ammatillisen koulutuksen opiskelijat jäävät usein kulttuurin ulkopuolelle.
Jyväskylä näyttäytyi paikkana, jossa voisi aidosti kokeilla uutta – jos rakenteet tukevat kokeiluja, eivät rajoita niitä.
Lahti: Luova infrastruktuuri rakenteisiin – kulttuuri osaksi hyvinvointia ja elinvoimaa
Lahdessa keskustelu kääntyi rakenteisiin. Luovat alat eivät saa olla irrallinen saareke, vaan niiden on oltava osa kunnan elinvoimapolitiikkaa, koulutusta, hyvinvointipalveluja ja kulttuurikasvatusta.
Kulttuurin nähtiin olevan myös huoltovarmuutta: se rakentaa yhteisöllisyyttä ja antaa toivoa kriiseissä. Siksi tarvitaan rahoitusmalleja, jotka tunnistavat, miten kulttuuritoiminta eroaa perinteisestä liiketoiminnasta. Lahti toi vahvasti esiin myös kulttuurikasvatussuunnitelmien merkityksen: kun ne juurrutetaan osaksi perustoimintaa, jokainen lapsi ja nuori kohdataan tekijänä, ei vain yleisönä.
Seinäjoen, Jyväskylän ja Lahden keskustelut toistivat saman ydinviestin: kulttuuri ei ole irrallinen osa kunnan palveluja, vaan osa yhteiskunnan rakennetta – ja juuri siksi rakenteita täytyy uudistaa. Kolmen kaupungin kierros piirtää esiin kuvan Suomesta, joka on siirtymässä kulttuurihankkeiden ajasta kulttuurirakenteiden aikaan. Luovuus on infrastruktuuri; sivistys on elinvoiman ytimessä; nuorten osallisuus on tulevaisuuden ehto.
Kansallisten dialogien yhteenveto: Kulttuuri kantaa kriiseissä, kokoaa yhteen ja rakentaa luottamusta
Iltapäivän kansallisissa dialogeissa Seinäjoella, Jyväskylässä ja Lahdessa syvennyttiin kahteen teemaan, jotka kulkevat Kulttuurikierroksen mukana kaupungista toiseen: Nuorten huominen sekä Kulttuurinen huoltovarmuus ja resilienssi. Keskusteluissa nousi voimakkaasti esiin viesti, joka toistui paikkakunnasta riippumatta: kulttuuri, yhteisöllisyys ja kohtaamiset ovat Suomen henkisen kriisinkestävyyden perusta – ja juuri nyt niiden merkitys kasvaa.
Nuoria koskevissa keskusteluissa nousi esiin sekä huolia että toivoa. Nuorten arkea värittävät paineet, vertailu, epävarmuus ja somen ylikuormittavuus, mutta samalla dialogeissa näkyi vahva halu vaikuttaa, tehdä, osallistua ja löytää omat reittinsä.
Keskustelijat korostivat erityisesti kolmea teemaa:
Tilaa tekemiselle ja tekijyydelle: Nuorille on annettava mahdollisuus suunnitella ja toteuttaa itse, ei vain osallistua valmiiseen.
- Aikuisen rooli on mahdollistaa, ei ohjata liikaa: Nuoret avautuvat ja innostuvat, kun he kokevat tulevansa nähdyiksi ilman valmiita ratkaisuja.
- Kohtaamiset ovat vastalääke polarisaatiolle: Kun nuori löytää paikan, jossa olla osa yhteisöä – teatterissa, harrastuksessa, bändissä tai pelikehityksessä – syntyy resilienssiä, joka kantaa myös epävarmoina aikoina.
Moni nosti esiin tarpeen palauttaa arkeen “ajattelun ja yhdessä olemisen tiloja”: ruutuvapaata aikaa, tiloja keskittyä ja turvallisia aikuisia, jotka jaksavat olla läsnä. Myös kulttuuri‑ ja harrastusmahdollisuuksien hinta ja saavutettavuus herättivät huolta.
uoltovarmuutta ja resilienssiä käsittelevissä dialogeissa puhuttiin kulttuurista tavalla, joka ulottuu paljon tapahtumia ja taidetta laajemmalle. Keskusteluissa korostui:
- Kulttuuri on yhteisöjen “henkinen perusinfrastruktuuri”. Se luo toivoa, identiteettiä ja jatkuvuutta – myös kriiseissä.
- Kohtaamisen paikat ovat resilienssin ydin: kirjastot, museot, kylätalot, nuorisotilat ja muut yhteiset tilat nähdään paikkoina, joissa rakennetaan luottamusta ja ehkäistään vastakkainasettelua.
- Kulttuuri kuuluu kaikille, mutta käytännössä näin ei vielä ole. Eri-ikäisten, eri taustaisten ja eri asuinalueilla elävien ihmisten välillä on eroja, joita rakenteiden tulisi paremmin tunnistaa.
- Yhteistyö ja joustavat rakenteet ovat avain: dialogeissa peräänkuulutettiin rakenteita, jotka tukevat yhteistyötä yli sektorirajojen – ei vain projekteissa, vaan pysyvästi.
Keskusteluissa nousi esiin myös huoli polarisaatiosta ja siitä, miten kulttuurialan työntekijät voivat toimia avoimen keskustelun mahdollistajina aikana, jolloin julkinen puhe kovenee. Kulttuuri nähtiin väylänä rakentaa tilaa erimielisyydelle, uteliaisuudelle ja myötätunnolle.
Kaupunkien välillä oli eroja, mutta yksi teema yhdisti kaikkia keskusteluja: Kulttuuri, yhteisöt ja osallisuus muodostavat Suomen henkisen huoltovarmuuden. Ne rakentavat toivoa ja yhteenkuuluvuutta silloinkin, kun maailma ympärillä horjuu.
Dialogien mukaan kulttuuri ei ole vain elämys, vaan yhteiskunnan resilienssin kudos – arkinen, yhteisöllinen ja jaettu.
Kulttuurikierros 2026 jatkaa keskustelua kaupungista toiseen, rakentaen yhteistä suuntaa, joka ulottuu kaikkialle Suomeen. Huhtikuussa kulttuurikierros jatkaa matkaansa Joensuuhun, Rovaniemelle ja Turkuun. Kierros päättyy Helsinkiin.