Kulttuuri vahvistaa tulevaisuususkoa ja yhteiskunnan resilienssiä

Helsingissä Säätytalossa järjestetyssä Kulttuurikierroksen päätöstilaisuudessa nousi vahvasti esiin tarve vahvistaa kulttuurin asemaa muutosvoimana, jokaisenoikeutena ja yhteisöllisyyden rakentajana. Kulttuurin merkitys yhteiskunnan eheydelle, turvallisuudelle ja tulevaisuususkolle korostuu ajassa, jossa epävarmuus, vastakkainasettelu ja nuorten uskon horjuminen haastavat yhteiskuntaa.

Opetus- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitien mukaan kulttuuri luo yhteiskuntaan kestävyyttä tavalla, jonka merkitys näkyy erityisesti kriisiaikoina. “Kulttuuri vahvistaa yhteiskunnan resilienssiä ja kykyä selviytyä muutoksista. Se rakentaa osallisuutta, luottamusta ja yhteenkuuluvuutta.”

Myös opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Heidi Backman korosti pitkän aikavälin näkökulmaa ja yhteistyön merkitystä. Hänen mukaansa kulttuuripolitiikan tavoitteet toteutuvat vain, jos eri toimijat työskentelevät yhdessä. “Kulttuuri ei ole erillinen sektori, vaan olennainen osa kokonaisturvallisuutta ja kestävää yhteiskuntaa. Tavoitteet toteutuvat vain, jos siirrymme pysyvästi pois siiloista.”

Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuula Haatainen painotti, että kulttuuri on olennainen osa vakaan ja turvallisen yhteiskunnan rakentamista. Hänen mukaansa kulttuuri tarjoaa näkökulmia ja vastavoimaa ajassa, jota leimaavat epävarmuus ja paikoin myös vihamielisyys. Haatainen korosti, että eduskunnalla on keskeinen rooli kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanon seuraamisessa ja että selonteon tavoitteiden tulisi näkyä konkreettisesti tulevassa päätöksenteossa, myös suhteessa yhteiskunnan resilienssiin ja huoltovarmuuteen.

Nuoret ja tulevaisuususko keskiössä

Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson nosti esiin erityisesti nuorten tulevaisuususkon heikkenemisen ja kulttuurin roolin sen vahvistamisessa. Nuorten tulevaisuususkon horjuminen on koko yhteiskunnan kysymys, ja taiteella ja kulttuurilla on ratkaiseva rooli osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistamisessa.

Petterssonin mukaan kulttuuri on nähtävä jokaisenoikeutena mutta myös yhteisenä vastuuna. “Meidän on huolehdittava siitä, että tekemisen ja kokemisen mahdollisuudet ovat kaikkien nuorten ulottuvilla asuinpaikasta riippumatta.”

Nuorten näkökulmaa täydensi taiteen ylioppilas Kide Rinne, joka korosti kulttuuripolitiikan merkitystä tulevaisuuden rakentajana. Hänen mukaansa kulttuuripoliittinen selonteko tarjoaa Suomelle mahdollisuuden vahvistaa nuorten tulevaisuudenuskoa, mutta selontekoa on vietävä lähemmäs nuoria, jotta he kokevat sen koskettavan omaa arkeaan.

Kulttuuriperinnön merkitystä osana yhteiskunnan resilienssiä korosti Svenska litteratursällskapet i Finlandin toimitusjohtaja Björn Teir. Hänen mukaansa digitalisaatio on keskeinen keino varmistaa, että suomalainen kulttuuri, kielet ja historia säilyvät näkyvinä myös tulevaisuudessa.

“Se, mitä ei digitoida, ei välity myöskään tuleville sukupolville eikä tekoälyn muodostamaan maailmankuvaan. Kulttuuriperintö on tietopääomaa, joka vahvistaa identiteettiä ja torjuu disinformaatiota,” Teir totesi ja korosti tarvetta laajalle kansalliselle yhteistyölle kulttuuriperinnön digitaalisessa avaamisessa.

Kulttuurikentän rakenteellisesta näkökulmasta Liisa Suvikumpu Säätiöt ja rahastot ry:stä nosti esiin sen, kuinka merkityksellistä on, että kulttuuri tunnistetaan ja tunnustetaan osana yhteiskunnan ydintä. Hänen mukaansa valtion, kuntien ja rahoittajien välinen yhteistyö on keskeinen edellytys pitkäjänteiselle kulttuuripolitiikalle.

Kunnat, yhteistyö ja saavutettavuus avainasemassa

Puheenvuoroissa korostettiin, että kulttuuri ei ole irrallinen sektori, vaan olennainen osa yhteiskunnan elinvoimaa, resilienssiä ja huoltovarmuutta. Kulttuuri luo merkityksiä, vahvistaa osallisuutta ja tarjoaa vastavoimaa polarisaatiolle. Erityisesti taiteen ja kulttuurin merkitys nuorten tulevaisuususkon vahvistajana nähtiin keskeisenä.

Kulttuurin merkitys korostui myös kuntien elinvoiman ja pitovoiman näkökulmasta. Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Susanna Huovinen muistutti, että kulttuuri tavoittaa ihmiset arjessa. “Kunnissa kohdataan kaikki kuntalaiset. Kulttuuri vahvistaa elinvoimaa ja on yksi syy muuttaa ja jäädä.” Huovisen mukaan alueellinen yhteistyö on välttämätöntä, jotta kulttuuri on aidosti kaikkien saavutettavissa.

Median rooli kulttuurin jokaisenoikeuden toteuttajana nousi niin ikään keskusteluissa esiin. Ylen vastaava päätoimittaja Johanna Törn‑Mangs korosti saavutettavuuden merkitystä osana Ylen julkista tehtävää. Yle tarjoaa laajasti saavutettavuuspalveluja, kuten tekstityksiä ja äänitulkkausta, varmistaakseen, että mahdollisimman moni voi käyttää sen sisältöjä. Lisäksi Yle on merkittävä luovien alojen työllistäjä ja tekee laajaa yhteistyötä freelancerien sekä kansainvälisten, erityisesti pohjoismaisten, kumppaneiden kanssa.

Taiteellisen työn ja yleisötyön yhteys nousi esiin myös taideinstituutioiden näkökulmasta. Suomen kansallisbaletin taiteellinen johtaja Javier Torres painotti ohjelmistovalintojen ja yleisötyön merkitystä. “Kulttuuri on työkalu tuoda yhteiskunnalle toivoa. Uusien ja nuorten yleisöjen tavoittaminen on keskeinen osa tätä työtä.”

Keskusteluissa nousi vahvasti esiin yhteinen näkemys siitä, että kulttuuri ei ole marginaali-ilmiö, vaan keskeinen tekijä osallisuuden, hyvinvoinnin, turvallisuuden ja tulevaisuususkon rakentamisessa. Kulttuuri nähtiin laajasti investointina, ei kulueränä, ja sen toimintaedellytysten turvaamista pidettiin välttämättömänä myös taloudellisesti haastavina aikoina. Ilmaisunvapauden puolustaminen, kulttuurin rahoituksen ennakoitavuus ja tekijöiden toimeentulon vahvistaminen nähtiin edellytyksinä elinvoimaiselle ja monimuotoiselle kulttuurikentälle.

Samalla tunnistettiin, ettei siilomainen toiminta enää vastaa nykyisiin haasteisiin. Valtion, kuntien, säätiöiden, järjestöjen, elinkeinoelämän ja kulttuurin toimijoiden yhteistyötä on vahvistettava, jotta tavoitteet voidaan muuttaa konkreettisiksi teoiksi. Useissa puheenvuoroissa korostettiin myös kohtaamisen ja aidon vuoropuhelun merkitystä: yhteinen ymmärrys ja luottamus syntyvät vain, kun eri toimijat kohtaavat toisensa yli sektorirajojen.

Useissa puheenvuoroissa painotettiin kulttuuria jokaisenoikeutena. Mahdollisuudet kokea ja tehdä taidetta eivät saa olla riippuvaisia asuinpaikasta, taloudellisesta asemasta tai toimintakyvystä. Saavutettavuus, alueellinen yhteistyö ja kulttuurikasvatus nähtiin keskeisinä keinoina varmistaa yhdenvertaisuus ja rakentaa pysyvää kulttuurisuhdetta jo lapsuudesta lähtien.

Yhteinen viesti oli selvä: kulttuurilla on ratkaiseva rooli tulevaisuuden rakentamisessa. Kun kulttuuri nähdään investointina, ei kulueränä, se vahvistaa yhteiskunnan eheyttä, osallisuutta ja uskoa tulevaan.