Sivistyksen suunta -kolumni
Ei kasvua ilman ammattiosaajia

Taloudesta ja työmarkkinoilta tulee samanaikaisesti hyviä ja huonoja uutisia, joilla on vaikutusta erityisesti ammatilliseen koulutukseen. Vienti nostaa taloutta kohti kasvua, mutta työttömyys on hyvin korkealla. Yritykset tarvitsevat työvoimaa ja ihmiset tarvitsevat töitä. Ammatillinen koulutus on keskeisessä roolissa tämän mahdollistamisessa.

Meri- ja puolustusteollisuus ovat nousseet Suomen talouden vetureiksi. Vientiteollisuus tarvitsee tuhansia uusia työntekijöitä, joiden kouluttamisessa tarvitaan ammatillisia oppilaitoksia ja tekniikan alojen koulutusta. Näiden työpaikkojen täyttäminen ensisijaisesti suomalaisella työvoimalla on tärkeää huoltovarmuudenkin kannalta.

Ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat yhdessä teollisuusyritysten ja työvoimapalveluiden kanssa jo suunnitelleet ja käynnistäneet uusia koulutuksia. Niiden vahvuutena on joustavuus, kun perustason työntekijöitä voidaan muunto- tai täsmäkouluttaa ammatillisen tutkinnon osista muodostuvilla osaamiskokonaisuuksilla. Koulutuksia voidaan toteuttaa oppilaitoksissa tai työpaikoilla esimerkiksi oppisopimuksella. Ne sopivat myös työvoimakoulutukseen. Näin saadaan polkuja, jotka nopeasti johtavat työttömyydestä palkkatyöhön. 

Kaikkea tätä jo tehdään erityisesti telakkakaupungeissa, joissa yritysten, oppilaitosten ja työvoima-alueiden kumppanuudet toimivat. Koulutuksen volyymit ovat kuitenkin vielä riittämättömät. 

Tässä tilanteessa koulutuksen järjestäjät joutuvat tekemään valintoja. Mistä vähemmän työllistävistä koulutuksista voidaan luopua tai vähentää aloituspaikkoja, jotta voidaan kouluttaa ihmisiä paremmin työllistäville aloille? Tämä kysymys on jokaisella koulutuksen järjestäjällä edessä, kun koulutuksen resurssit ovat joka tapauksessa rajalliset. Koulutustarjonnan suuntaamisessa tarvitaan uudenlaista ajattelua, jota tutkintoja lyhyempien osaamiskokonaisuuksien hyödyntäminen tukee.

Ongelmiakin on ratkottavana. Metallialan vetovoima on ollut alhainen, minkä vuoksi työvoimatarpeisiin on ollut vaikea vastata. Ongelma ei ratkea aloituspaikkoja ja rahoitusta lisäämällä. Sen sijaan tarvitaan myönteisiä viestejä työllistymisen ja urapolun mahdollisuuksista, joita laivanrakennusteollisuus alihankkijoineen tarjoaa. Tätä työtä yritysten, oppilaitosten ja työvoima-alueiden tulee tehdä yhdessä.

Ongelmina nousevat esiin myös koulutukseen hakeutuvien työ- ja toimintakykyisyys sekä vieraskielisten osalta kielitaito. Vieraskieliset korostuvat suurten kaupunkien työttömissä työnhakijoissa. 

Ammatillinen koulutus on samaan aikaan koulutus- ja työvoimapolitiikan väline. Tavoitteena on osaaminen, jonka varaan yksilö voi rakentaa elämänsä ja työuransa. Tämä parantaa työvoiman tarjontaa yrityksille. Suomesta puuttuu kuitenkin kokonaisvaltainen joustoturvan malli, jossa työttömät tai työttömyysuhan alaiset voisivat koulutuksen kautta hakeutua uusiin töihin. Edellytyksenä olisi, että työttömyysturva kannustaa ammattitaidon hankkimiseen ja hyvinvointialueet tukevat ihmisten toiminta- ja työkyvyn vahvistamista. Tässä olisi tehtävä tulevalle hallitukselle.

Petri Lempinen
Ylijohtaja

Sivistyksen suunta -kolumnisarjassa opetus- ja kulttuuriministeriön johto ja asiantuntijat käsittelevät valmistelussa olevia asioita ja niiden taustoja.