Tutkijoille neliportainen uramalli
Tutkijanuran kehittämistä ja houkuttelevuutta pohtinut työryhmä ehdottaa, että Suomeen luotaisiin neliportainen tutkijanuramalli. Mallissa tutkijanura etenee tohtorikoulutettavasta tutkijatohtoriksi, jonka jälkeen seuraa akatemia- ja yliopistotutkijavaihe ja lopuksi akatemiaprofessorin, professorin ja tutkimusprofessorin virat. Mallin tavoitteena on selkiyttää tutkijanuran eri vaiheita, yksinkertaistaa virkanimikkeistöä ja perustaa tutkijanuralla eteneminen ulkopuoliseen arviointiin ja yhtenäisiin kriteereihin. Tutkijanuramallin rahoitus perustuisi yhteisrahoitteisuuteen, joka takaisi resurssit uuden tutkijanuramallin kehittämiseen ja vähentäisi rahoituksen hajanaisuudesta johtuvaa pätkätyöläisyyttä. Työryhmä luovutti muistionsa opetusministeri Antti Kalliomäelle tiistaina.
Neliportainen tutkijanuramalli kattaa yliopistojen ja valtion tutkimuslaitosten ohella soveltuvin osin tutkijanuran myös muilla sektoreilla. Työryhmä esittää, että tutkijanuramalli rakentuisi Suomen Akatemian, Tekesin ja myös säätiöiden rahoitusinstrumenttien sekä yliopistojen ja tutkimuslaitosten virkarakenteen rinnakkaiseen kehittämiseen. Työryhmä esittää lisärahoitusta Suomen Akatemialle ja yliopistoille.
Tutkijanuramallin toteuttaminen edellyttää yliopistoilta ja tutkimuslaitoksilta nykyisen virkarakenteen kehittämistä ja aktiivista rekrytointia. Tutkijan edistymistä tulee arvioida säännöllisesti ja henkilön mahdollinen vakinaistaminen tulee kytkeä arviontiin.
Työryhmä korostaa, että tutkijoiden mahdollisuuksia liikkua sektorilta toiselle tulee lisätä sekä uran alkuvaiheessa että myöhemmin uralla. Tämä edellyttää tutkimuksen suorittajilta (yliopistoilta, tutkimuslaitoksilta ja yrityksiltä) uudenlaista suhtautumista tutkijanuraan ja rahoittajilta keskinäisen yhteistyön lisäämistä ja huomion kiinnittämistä tutkijanuran edellytysten parantamiseen. Yliopistojen tulee luoda nykyistä enemmän osa-aikaisia tai yhteisrahoitteisia professuureja, joissa yrityksissä ja julkisella sektorilla työskentelevät henkilöt voivat tuoda erilaista osaamistaan yliopistojen tutkimukseen ja opetukseen. Työryhmän mukaan eri sektoreiden välistä vuorovaikutusta voidaan lisätä myös kehittämällä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten yhteistä kampustoimintaa.
Tutkijanuran kehittäminen vaatii tiiviimpää yhteistyötä eri tutkimusrahoittajien välillä. Yliopistojen edellytyksiä tukea ammattimaista tutkijanuraa budjettirahoituksen ja ulkopuolisen tutkimusrahoituksen yhdistämisen avulla tulee kehittää. Esimerkiksi rahoituslähteitä yhdistämällä ja varoja rahastoimalla yliopistojen tulee kyetä luomaan lisää tutkijatohtorivaiheen ja sen jälkeisen tutkijauran kannalta keskeisiä yliopistotutkijan virkoja. Lisäksi yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten tulee perustaa yhteisrahoitteisia tutkijan palvelussuhteita eri urakategorioihin.
Työryhmän mukaan tohtorin tutkinnon suorittaneiden osuutta tutkimus- ja kehittämistoiminnan henkilöstöstä tulee lisätä. Maamme tutkimus- ja kehittämistoiminnan bkt-osuuden kasvaessa suunnitellulla tavalla 4 prosenttiin tohtorin tutkinnon suorittaneiden osuuden tutkimus- ja kehittämistoiminnan henkilöstöstä tulee nousta ainakin 20 prosenttiin.
Työryhmä esittää toimia, joiden avulla tasa-arvoa tutkijanuralla voidaan edistää. Naisten tutkijanuraa tulee työryhmän mukaan tukea erityisesti tohtorintutkinnon jälkeisenä aikana sekä itsenäistymisvaiheessa esimerkiksi tutkijanaisten mentoriohjelmien avulla. Lisäksi tasa-arvonäkökulma tulee ottaa huomioon kaikessa tiede- ja korkeakoulupoliittisessa päätöksenteossa.
Lähes kaikkien tutkijanuralle tähtäävien tulee työryhmän mukaan työskennellä ulkomailla joko jatko-opinto- tai tutkijatohtorivaiheessa. Sekä tutkimusympäristöjen että tutkimuksen rahoittajaorganisaatioiden pitää edelleen kannustaa ja tukea kansainväliseen liikkuvuuteen. Tutkijoiden tulisi hyödyntää nykyistä enemmän muun muassa Euroopan unionin liikkuvuutta lisääviä rahoitusmahdollisuuksia. Samalla tutkimuksen uudistumisen ja tutkijakunnan riittävyyden vuoksi tulee Suomessa tapahtuvan liikkuvuuden lisäksi panostaa kansainväliseen liikkuvuuteen ja ulkomaisten korkeatasoisten tutkijoiden saamiseen Suomeen. Suomessa tulisi työskennellä kaikissa tutkijanuran eri vaiheissa olevia ulkomaalaisia. Työryhmä toteaa, että tutkimusorganisaatioiden rekrytointia tulee aktiivisesti tehdä kansainväliseksi ja opetus- ja tutkimustehtävien haku tulee toteuttaa kansainvälisenä aina, kun se on tarkoituksenmukaista.
-- -- --
Julkaisu (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006:13) on luettavissa julkistamisen jälkeen osoitteessa http://www.minedu.fi/julkaisut/tiede/2006/tr13/tr13.pdf
Lisätietoja: – kansleri Eero Vuorio (Turun yliopisto), puh. (02) 333 6100 – asiantuntija Janica Ylikarjula (EK), puh. (09) 4202 3262, 040 560 1275 – hallintopäällikkö Arto Halinen ( Helsingin yliopisto), puh. (09) 191 59360, 050 5262434